Jos et löydä vastausta sinua askarruttavaan kysymykseen, voit esittää kysymyksesi täällä.

Huonoon sisäilmaan voi olla monia syitä. Syitä voivat olla mm. riittämätön ilmanvaihto, veto, liian matala tai korkea lämpötila, kuiva ilma, pölyt ja kuidut sekä rakennusmateriaaleista peräisin olevat kemialliset päästöt. Rakennuksissa voi esiintyä myös kosteusvaurioita ja niistä aiheutuvia epäpuhtauksia.

Alkunsa huono sisäilma on voinut saada rakennusvirheestä tai rakennuksen korjausten tai kiinteistöhuollon riittämättömyydestä. Myös rakennuksen käyttäjän tietämättömyys rakennuksen käytössä voi johtaa sisäilman huonontumiseen.

Suomessa on parempi sisäilma kuin monissa muissa Euroopan maissa. Asuntojen epäpuhtauspitoisuudet ovat eurooppalaista tasoa pienemmät, kun taas suomalaisten kotien radonpitoisuudet ovat Euroopan suurimpia.

Työssäkäyvistä useat (37 %) kokee sisäilman haitalliseksi Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen 2013 mukaan.

Erityisesti Suomessa on kiinnitetty huomiota kosteusvaurioihin huonon sisäilman aiheuttajana. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan raportissa (2012) on arvioitu, että merkittäviä kosteusvaurioita esiintyy Suomessa 7–10 % pien- ja rivitaloissa, 6–9 % kerrostaloissa, 12–18 % kouluissa ja päiväkodeissa, 20–26 % hoitolaitoksissa ja 2,5–5 % toimistoissa.

Tutkimustietoa: Laajassa eurooppalaisessa (ECRHS) tutkimuksessa asiantuntijan arvioimat kosteus- ja homevauriot olivat yleisempiä Keski- ja Etelä-Euroopassa kuin Pohjoismaita edustavassa Ruotsissa. Eri selvitykset eivät osoita, että Suomessa olisi rakennuskannassa enemmän kosteusvaurioita kuin Ruotsissa, mutta tutkimusten arvioita on vaikea verrata, koska kosteusvaurioiden määritelmät vaihtelevat. HITEA-tutkimuksen mukaan Suomen ja Alankomaiden kouluissa oli vähemmän asiantuntijan toteamia kosteusvaurioita kuin Espanjassa, ja suomalaisissa kouluissa mitatut mikrobipitoisuudet olivat pienemmät kuin Espanjassa ja Alankomaissa mitatut pitoisuudet, vaikka Suomessa oireiltiin enemmän.

Jos epäilet työpaikalla sisäilmaongelmaa, ilmoita asiasta esimiehelle. Esimiehen tehtävä on ilmoittaa asiasta eteenpäin (tehdä haittailmoitus) kiinteistön omistajalle tai hänen edustajalleen, työsuojelupäällikölle tai muulle taholle, joka pystyy käynnistämään tarvittavat toimenpiteet.

Useilla työpaikoilla on sisäilmaryhmä, joka käsittelee ilmoitukset ja huolehtii, että toimenpiteisiin ryhdytään.

Ilmoituksen tekijälle on syytä antaa tietoa ilmoituksen vastaanottamisesta, käsittelyajasta ja toimenpiteistä. Riittävä viestintä on sisäilmanongelmien hoidossa tärkeää.

Katso myös: Ohje työpaikkojen sisäilmaongelmien selvittämiseen, Työterveyslaitos 2017

Jos epäilet kodissasi sisäilmaongelmia, niin ota ensimmäiseksi yhteys talo- tai kiinteistöyhtiön edustajaan eli useimmiten isännöitsijään. Vuokralainen ottaa yhteyden vuokranantajaansa. Pienkiinteistön omistaja vastaa itse talonsa kunnosta  ja voi kääntyä suoraan asiantuntijan puoleen.

Asiantuntijalla pitäisi olla rakennustekninen koulutus. Lisäksi hänen pitäisi mielellään olla rakennusten kosteustekniseen toimintaan perehtynyt ammattilainen kuten rakennusterveysasiantuntija (lista sertifioiduista rakennusterveysasiantuntijoista löytyy netistä Eurofinsin sivuilta).

Ympäristöterveydenhuollosta saa neuvoja ja apuja sisäilmaongelman ratkaisemiseksi. Tarvittaessa asia voidaan laittaa vireille terveysvalvonnassa, jolloin asiakkaan antamien tietojen pohjalta arvioidaan asunnontarkastustarve. Asunnontarkastus tehdään terveyshaitan selvittämiseksi ja lisäselvitystarpeen arvioimiseksi.

Tärkeintä on saada selville ongelman aiheuttaja ja korjata se. Taloyhtiön vastuulla oleviin rakenteisiin ja järjestelmiin ei kuitenkaan voida tehdä avauksia tai muutoksia ilman taloyhtiön lupaa.
ks. lisätiedot Sisäilmayhdistys.fi

Rakennusten korjaaminen on kiinteistön omistajan vastuulla.

Rakennuksissa voi olla monia tekijöitä (esim. puutteellinen ilmanvaihto, ilman epäpuhtaudet, kuiva ilma, korkea sisälämpötila), jotka voivat vaikuttaa viihtyvyyteen ja aiheuttaa oireilua. Haitat voivat olla moninaisia, mm. tunkkainen ilma voi aiheuttaa väsymystä ja päänsärkyä ja epäpuhtaudet voivat korkeina pitoisuuksina aiheuttaa limakalvojen ärsytystä ja hengitystieoireita.

Oireilu ei selity pelkästään rakennukseen liittyvillä tekijöillä, vaan siihen vaikuttavat myös yksilölliset tekijät, työn kuormittavuus ja työyhteisön toimivuus.

Tärkeimpiä sairastumisen riskiä lisäävät epäpuhtaudet Suomessa ovat tupakansavu ja ulkoilman pienhiukkaset, jotka ovat tunnettuja sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän riskitekijöitä.

Kosteusvauriorakennuksissa asuvilla tai työskentelevillä voi esiintyä astmaa. Astmariskiä lisäävästä vaikutuksesta on näyttöä erityisesti lapsuuden astmassa, mutta aikuisastmassa näyttöä on vähemmän. Astman ja oireilun syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, erityisesti perimä. Kosteusvaurioita voidaan pitää yhtenä riskitekijänä muiden joukossa.

Hengitystievaikutusten lisäksi usein muut mahdolliset kosteusvaurioiden terveysvaikutukset herättävät huolta. Tieteellinen näyttö ei tue käsitystä, että kosteusvauriot aiheuttaisivat esimerkiksi nivelsairauksia, kilpirauhassairauksia tai syöpää.

Asbesti voi lisätä riskiä sairastua syöpään silloin kun avataan asbestipitoisia rakenteita.

Radon voi lisätä riskiä sairastua syöpään radonalueilla rakennus- ja rakennetyypistä sekä rakennusajankohdasta riippuen.

Katso myös: Työpaikan sisäilman vaikutus terveyteen

Kyllä voi. Kun sisäilmahaitta poistuu, oireet useimmiten helpottuvat. Aina näin ei kuitenkaan käy, vaan oireet saattavat pitkittyä, vaikka olosuhteet ovat kunnossa.

Tällöin on keskityttävä keinoihin, joilla oireiluherkkyydestä päästään eroon. Voi kestää pitkään, ennen kuin henkilön työ- ja toimintakyky palautuu.

Sisäilmaoireilua voi selittää rakennukseen liittyvien tekijöiden ohella myös yksilölliset tekijät, työn kuormittavuus ja työyhteisön toimivuus. Kun esiintyy sisäilmaan liittyvää oireilua, on luontevaa ensiksi tutkia, onko sisäilman laadussa puutteita.

Jos oireilu korjatussa rakennuksessa jatkuu, on arvioitava huolellisesti korjausten onnistuminen ja tarvittaessa tehtävä lisää korjaavia toimenpiteitä.

Joskus oireet saattavat jatkua, vaikka rakennus on korjattu onnistuneesti tai on siirrytty kokonaan uuteen rakennukseen.

Elimistö voi alkaa reagoida asioihin, jotka merkitsevät hänelle haittaa. Oireet ovat todellisia, ja ne  ovat seurausta elimistön fysiologisista stressivasteista.

Asiaa on tutkittu muun muassa altistamalla kahta ihmisryhmää samalle hajulle. Toiselle ryhmälle sanottiin aineen olevan heille hyödyksi, toiselle haitaksi.

Kummassakin tapauksessa ihminen reagoi odotustensa mukaisesti. Kun ihminen uskoi aineen olevan hyödyllistä, hänen vointinsa parani (plasebovaikutus). Kun ihminen uskoi aineen olevan haitallista, hänen vointinsa huononi (nosebovaikutus). Aivojen automaattinen tulkinta tuotti tiettyjä reaktioita.

Ympäristöherkkyydellä on useita eri määritelmiä. Terveydenhuollolle annettujen ohjeiden mukaan  ympäristöherkkyys on oireisto, joka aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa tai elämäntavan rajoittumista tietyssä työ- tai elinympäristössä, vaikka sama ympäristö ei suurimmalle osalle ihmisiä aiheuta oireita. Oireiden syntyminen ei selity altisteiden vaikutuksilla elimistöön.

Ympäristöherkkyys voi liittyä mihin tahansa haitalliseksi koettuun ympäristön tekijään, kuten kemikaaleihin, sähköön ja sisäilmaan.

Tyypillisesti oireita on useista elinjärjestelmistä, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi äänen käheytenä, hengenahdistuksena, aivosumuna, keskittymisvaikeutena tai vatsakipuna.

Ympäristöherkkyys ei tarkoita ympäristötekijöiden aiheuttamia suoria elinvaikutuksia, kuten allergiaa tai ilman epäpuhtauksien ärsytysvaikutuksia limakalvoilla.

Voimme kaikki ehkäistä sisäilmaongelmia käyttämällä rakennuksia tarkoituksenmukaisesti, huolehtimalla omistamiemme rakennusten kunnosta ja ilmoittamalla havaituista haitoista eteenpäin esim. esimiehelle tai taloyhtiöön.

Työpaikalla sisäilma-ongelmien selvittämisessä olennaista on yhteistyö. Yhteistyötä helpottamaan kannattaa perustaa säännöllisesti kokoontuva sisäilmaryhmä.

Vastuut ja roolit

Tilojen käyttäjät ovat omalta osaltaan vastuussa tilojen oikeasta käytöstä.  Käyttäjän pitää ilmoittaa esimiehelleen havaitsemistaan sisäilmahaitoista.

Työnantajan pitää seurata työpaikan olosuhteita terveellisyyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Työnantajan pitää arvioida ja poistaa työhön liittyviä haittoja ja vaaroja. Työnantajan pitää myös ohjeistaa, mitä tilojen oikea käyttö tarkoittaa ja miten haittailmoitus tehdään. Työnantaja on usein sisäilmaryhmän puheenjohtaja.

Työterveyshuolto edustaa terveydenhuollon asiantuntemusta työpaikalla ja arvioi olosuhteiden terveydellistä merkitystä käyttäjille. Työterveyshuolto tekee sisäilmakyselyt, kerää ja arvioi terveystiedot sekä antaa terveyteen liittyviä tietoja ja ohjeita.

Työsuojelupäälliköllä on yleensä merkittävä rooli yhteisistä toimintatavoista sovittaessa, niistä viestittäessä ja koulutuksia järjestettäessä.

Kiinteistön omistaja vastaa rakennuksen ylläpidosta ja kunnosta. Kiinteistön omistaja on usein joku muu kuin tiloissa toimiva yritys tai työpaikka.

Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa kiinteistön omistajaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin silloin, kun haitan aiheutuminen katsotaan olevan kiinteistön omistajan vastuulla.

Työsuojeluviranomainen (AVI) voi puolestaan velvoittaa työnantajaa ryhtymään toimenpiteisiin haitan selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Työsuojeluviranomainen ei voi velvoittaa kiinteistön omistajaa ryhtymään toimenpiteisiin.

Katso myös: Sisäilmaryhmän perustaminen ja toiminnan organisointi