27.10.2016

– Tutkimus vahvistaa näkemystä, että vuorotyöhön sopeutumiseen vaikuttavat hyvin pysyvät yksilölliset tekijät. Olisikin tärkeää että työajat voivat tarvittaessa joustaa työntekijän ominaispiirteiden mukaan. Esim. aamuvuorot sopivat paremmin aamuihmisille, iltavuorot iltaihmisille, kommentoi tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta tutkimuksen tuloksia.

THL:n tiedotteessa kerrotaan, että Sleep-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa systemaattisesti heikkoon vuorotyön sietoon vaikuttavia perimän tekijöitä. Koko perimän kattavassa tutkimuksessa havaittiin, että melatoniireseptori 1A (MTNR1A) -geenin yhteydessä esiintyvä, väestössä tavallinen perimän variaatio vaikuttaa vuorotyöntekijöiden kokemaan uupumukseen.

Tutkimukseen osallistui vuorotyöntekijöitä eri ammattiryhmistä

Vuorotyö häiritsee usein vuorokausirytmiä, mikä aiheuttaa joillakin ihmisillä univaikeuksia ja päiväaikaista väsymystä.

Professori Tiina Paunion (THL ja HY) johdolla toteutettuun tutkimukseen osallistui suomalaisia vuorotyöntekijöitä eri ammattiryhmistä. Työntekijöiden työuupumuskyselyssä raportoimia eroja verrattiin geneettisiin eroihin koko perimän alueella. Yhteys melatoniinireseptorigeeniin havaittiin 176 vuorotyöläisen ryhmässä kansallisessa Terveys 2000 -tutkimusaineistossa. Yhteys havaittiin myös Terveys 2011 -aineistossa sekä hoito- ja lentotyötä tekeviä vuorotyöläisiä käsittelevässä 577 työntekijän aineistossa.

Vaikuttava tekijä on melatoniireseptori 1A (MTNR1A) -geenin riskimuoto

Tutkimus osoitti myös, että melatoniireseptori 1A (MTNR1A) -geenin riskimuoto liittyy todennäköisesti DNA-säikeen metylaatioon MTNR1A-geenin säätelyalueella ja MTNR1A-geenin heikompaan ilmentymiseen. DNA:n metylaatio on yksi perimän toimintaa säätelevistä niin sanotuista epigeneettisistä mekanismeista, joihin vaikuttavat perimän myös ympäristötekijät, kuten vuorokausirytmin vaihtelu.

Geenin riskivariantti voi johtaa melatoniinireseptorien vähäisemmän määrän kautta heikompaan melatoniinisignalointiin. Ihmisen luonnollisella melatoniinisignaloinnilla on todennäköisesti merkitystä vuorokausirytmin vakauttamisessa.

MTNR1A-geenin riskivariantin vaikutus voi selittyä eroilla siinä, kuinka paljon yöllinen valo sekoittaa vuorokausirytmiä vuorotyötä tekevillä.

”Nyt löydetty geneettinen riskivariantti selittää vain pienen osan yksilöiden välisestä vaihtelusta, eikä sillä voi ennustaa henkilön vuorotyön sietoa”, Paunio toteaa.

Tutkimus toteutettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella yhteistyössä Helsingin yliopiston, Työterveyslaitoksen ja Finnairin työterveyshuollon kanssa.

Lähde: Sulkava S, Ollila HM, Alasaari J, Puttonen S, Härmä M, Viitasalo K, Lahtinen A, Lindström J, Toivola A, Sulkava R, Kivimäki M, Vahtera J, Partonen T, Silander K, Porkka-Heiskanen T, Paunio T. Common genetic variation near melatonin receptor 1A gene linked to job-related exhaustion in shift workers.