16.1.2017

Työterveyslaitos ja Finnair tiedottavat 16.1.2017
Tiedote 3/2017

Lentäjän unen ja vireyden tunteen kannalta ratkaisevaa on, ajoittuuko lento päivään vai yöhön.

– Yölennot ovat päivälentoja rasittavampia, vaikka lentäjä olisi nukkunut lentoa edeltävänä yönä varsin hyvin. Tämä johtuu siitä, että vireyden vuorokausirymi on alimmillaan yöllä. Päivävuoroa tekevä jaksaa paremmin, vaikka olisi nukkunut edellisenä yönä tavallista vähemmän, kertoo vanhempi tutkija Mikael Sallinen Työterveyslaitoksesta.

– Lennolle lähdön ajankohta vaikutti myös uni-valverytmiin: valvejaksot muodostuivat pitkiksi joka kolmannen yölennon yhteydessä ja itse raportoitua vireystilan heikkenemistä raportoitiin joka toisen pitkän yölennon yhteydessä.

Lepotaukoja, kahvia ja juttelua väsymykseen

Lentäjät ylläpitävät aktiivisesti vireyttään varhaiseen aamuun ja yöhön ajoittuvilla kaukolennoilla. Pitkillä lennoilla lentäjien määrä on suunniteltu siten, että lentäjien on mahdollista pitää lennon aikana virallisia, etukäteen suunniteltuja lepotaukoja. Näiden aikana he kykenivät nukkumaan keskimäärin tunnin. Lisäksi he joivat kahvia sekä käyttivät vireyttä hetkellisesti parantavia keinoja, kuten juttelua ja kehon liikuttelua.

Yksitoikkoisessa tilanteessa väsymys korostuu

Väsymystä esiintyi yölennoilla pääasiassa reittilentokorkeudessa lennettäessä. Reittilentovaiheessa, lennon niin sanotulla ei kriittisellä vaiheella vähäiseksi koetun unen ja vuorokaudenajan vaikutukset vireyteen koetaan vahvemmin.

Tutkimuksesta hyötyä lentäjien työvuorojen suunnittelussa

Finnarissa tutkimuksen tuloksia hyödynnetään lentäjien työvuorojärjestelyitä suunniteltaessa.

– Turvallisuus on Finnairille aina ensimmäinen prioriteetti kaikessa toiminnassamme. Yhdessä tehty tutkimus antaa meille tärkeää tieteellisesti todettua tietoa lähi- ja kaukoliikenteen eri vuorokaudenaikoihin liittyvistä rasittavuustekijöistä, ja sen avulla voimme vahvistaa jo olemassa olevia väsymyksen hallintaan liittyviä käytäntöjämme entisestään, sanoo lentotoiminnan johtaja Jari Paajanen.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan suositella, että lentojen vireysvaikutuksia arvioitaessa kiinnitetään nousu- ja laskeutumisvaiheiden lisäksi huomiota reittilentokorkeudessa lentämiseen. Näin lentoyhtiöt saavat kattavan kuvan lentäjien vireyden vaihtelusta ja voivat kohdentaa vireyttä tukevat ratkaisut parhaalla mahdollisella tavalla.

– Tulokset antavat lentoyhtiölle eväitä kehittää työ- ja lepoaikamalleja edelleen. Tutkimuksia vireystilaan vaikuttavista seikoista olisikin syytä jatkaa ja laajentaa , sanoo Sallinen.

Veturinkuljettajilla ja rekkakuskeilla samat haasteet kuin lentäjillä

– Tulokset vastasivat olettamuksiamme, sanoo Sallinen. – Aiemmista tutkimuksistamme muissa ammattiryhmissä tiedämme, että vuorokaudenaika vaikuttaa voimakkaasti vireyteen, usein jopa voimakkaammin kuin edeltävän unen määrä. Nyt saamamme tulokset vastaavat tuloksiamme raide- ja maatiekuljetuksista.

Työterveyslaitoksen ja Finnairin yhteistutkimukseen osallistui 86 kauko- ja lähiliikenteen lentäjää. Liikennelentäjät valikoituivat tutkimukseen 274 etukäteiskyselyyn vastanneiden joukosta. Kunkin lentäjän unta ja vireyttä rekisteröitiin lähes kaksi kuukautta yhtäjaksoisesti. Tutkimus tehtiin vuonna 2015 ja se on tähän mennessä kattavin tutkimus liikennelentäjien unesta ja vireydestä.

Tutkimusryhmään kuuluivat Työterveyslaitoksen ja Finnairin edustajien lisäksi professori Torbjörn Åkerstedt Ruotsin Karolinska Institutetista sekä dosentti Göran Kecklund Tukholman yliopiston Stress Forskning Institutetista.

Lisätiedot

Mikael Sallinen, vanhempi tutkija, Työterveyslaitos, puh. 040 7686956, mikael.sallinen[at]ttl.fi

Kimmo Ketola, lääketieteellinen johtaja, johtava työterveyslääkäri, ilmailulääkäri (AME-1), Finnair, puh. 09 8184020 (Finnair Media Desk), kimmo.s.ketola@finnair.com

Artikkeli

Sallinen M, Sihvola M, Puttonen S, Ketola K, Tuori A, Härmä M, Kecklund G, Åkesrtedt T. Sleep, alertness and alertness management among commercial airline pilots on short-haul and long-haul flights. Accident Analysis and Prevention 2017, 98, 320-329.