Työn Suomi -tutkimuksen mukaan työssäkäyvistä naisista 42 prosenttia ja miehistä 35 prosenttia on sitä mieltä, että työ vie liikaa aikaa tai energiaa perheeltä tai muulta elämältä.
Tämä kokemus on yleisin miespuolisilla yrittäjillä ja ylempänä toimihenkilönä työskentelevillä naisilla. Yrittäjämiehet ovat usein tavoitettavissa työhön liittyen myös työpäivän jälkeen. Toimihenkilönaisilla työasiat pyörivät häiritsevästi mielessä vapaalla.
”Toisaalta juuri yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt ajattelevat muita useammin, että työ tuo iloa ja energiaa sekä antaa hyvää vastapainoa muille elämänalueille”, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.
Työn ja muun elämän rajat voivat liudentua myös myönteisesti:
Työpuhelu hoituu lapsen jalkapallotreenien aikana kentän laidalla. Tiskatessa mieleen pulpahtaa loistava idea. Ratkaisu työhön liittyvään pulmaan hahmottuu metsälenkillä.
Työviestien vilkuilu vie ajatukset työhön
Yksi syy työn ja muun elämän sekoittumiseen on se, että työ kulkee kotiin tietokoneen ja puhelimen mukana. Puhelin on koko ajan käden ulottuvilla, ja työsähköposteja tulee helposti vilkuiltua. Viestin lukeminen ryöpsäyttää mieleen työasiat.
Minna Toivanen kollegoineen on haastatellut hoitoalan esihenkilöitä ja muita asiantuntijoita työn ja muun elämän rajan vetämisestä. Monet haastatelluista kokivat, että esimerkiksi työpaikan WhatsApp-ryhmät hämärtävät rajaa.
WhatsAppissa viestitään perheen ja ystävien kesken. Kun samassa kanavassa puidaan työasioita, työ tulee jotenkin liian lähelle muuta elämää. Se vaikeuttaa työstä irrottautumista. Joillain työpaikoilla olikin luovuttu WhatsAppin käytöstä.
”Sosiaalisen median työkäyttö voi muutenkin hälventää työminän ja privaattiminän rajaa. Aina ei ole selvää, missä roolissa ihminen somessa toimii.”
Konkarit eivät kantaneet töitä kotiin
Tutkijoiden haastattelemilla hoitoalan esihenkilöillä oli liikaa töitä ja epäselvä työnkuva. Työ oli ylhäältäpäin saneltua. Vaikka työpäivät tahtoivat venyä, he pitivät aika napakasti kiinni työn ja muun elämän rajoista.
Se tarkoitti esimerkiksi tietokoneen jättämistä työpaikalle ja sitä, ettei työsähköpostia seurattu kotona. Monet haastatelluista ajattelivat, että työn vieminen kotiin olisi tuhon tie. Heillä oli takanaan jo pitkä työura, ja jotkut olivat käyneet läpi työuupumuksen.
Minna Toivasen mukaan kokemus ja ikä näyttivät tuovan viisautta, joka auttoi rajaamaan työtä. Konkarit olivat oppineet hyväksymään myös sen, että kaikkea ei ehdi tehdä. Riittää, kun tekee parhaansa.
Yksi haastatelluista kuvasi asiaa näin:
”Olen yrittänyt ottaa omaksi motokseni, että teen yhden tehtävän rauhassa loppuun. En kuitenkaan voi tehdä kuin yhden asian kerrallaan. Ne työtehtävät, joita en sillä hetkellä pysty tekemään, odottavat.”
Koko elämää ei tarvitse antaa työlle
Minna Toivasen mielestä konkareiden ajatukset työn rajaamisesta ja armollisuudesta itseä kohtaan ovat lohdullisia. Koko elämää ei tarvitse antaa työlle.
Hän toivoo, että ne opit leviäisivät myös nuoremmille polville. Ehkä siinä auttaisi mentorointi tai se, että konkari ja uusi työntekijä tekisivät töitä yhdessä, työparina.
”Työn arjessa pitäisi keskustella siitä, mikä on riittävää ja mistä voi tarvittaessa vähän tinkiä. Se, että jotain jää tekemättä tai siirtyy myöhemmäksi, on ok. Nuorta työntekijää ei saa jättää yksin työn paljouden ja priorisoinnin kanssa.”
”On luonnollista, että työuran alussa oleva haluaa olla mukana monessa. Senkin vuoksi työn rajaaminen ja kiinnostavista asioista luopuminen voi olla vaikeaa.”
Työn ongelmat pitää ratkaista työpaikalla
Oman työn rajaaminen on osa ammattitaitoa. Siinä kehittyy pikkuhiljaa. Rajojen vetäminen ei silti ole vain työntekijän asia. Jos työssä on liikaa painetta, työ kulkeutuu kotiin mielen mukana, vaivihkaa – vaikka läppärin jättäisi työpaikalle.
Kokeneet hoitoalan esihenkilöt kertoivat, että välillä työasioiden vatvominen jää heilläkin päälle. Pahimmillaan se haittaa nukahtamista tai herättää yöllä.
Työasioiden murehtiminen liittyy usein siihen, että työssä on jokin ongelma, joka vaatii ratkaisemista.
Minna Toivasen vetämässä Ylipursuavasta olennaiseen -tutkimuksessa kehitetään keinoja työn olennaistamiseen. Se tarkoittaa työn ytimen kirkastamista. Tavoitteena on tehdä työstä kohtuullisen kokoista.
”Jos työasiat saa työpäivän aikana pakettiin riittävän hyvin, ne eivät tule häiritsemään vapaalle. Töistä voi lähteä kotiin hyvillä mielin.”
Aiheesta lisää:
Työn Suomi: Työolot, työkyky ja työhyvinvointi Terve Suomi -tutkimuksessa (Työterveyslaitos 2024, Julkarissa)
Ylipursuavasta olennaiseen (tutkimushankkeen esittely)
Työn rajaaminen ja vaikutusvalta hoitotyön esihenkilötyössä (Työelämän tutkimus -lehti 1/2024, pdf)
Kun työ pursuaa yli, pitää kirkastaa sen ydin (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Mikä auttaisi asiantuntijaa rajaamaan työtään? (Kirsi Yli-Kaitalan blogikirjoitus)
Psykologinen palautuminen työstä – nämä kuusi kokemusta edistävät sitä (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Työ ja perhe tasapainoon – oletko rajaaja vai sulauttaja? (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi