Kotihoidon työntekijä menee ensimmäistä kertaa tietyn asiakkaan kotiin. Käynnin aikana asiakas hermostuu ja yrittää huitaista työntekijää. Työntekijä ilmoittaa siitä esihenkilölleen, joka alkaa selvittää asiaa. Käy ilmi, että asiakas on vaikuttanut aggressiiviselta myös edellisen työntekijän käynneillä.
”Tapaus kertoo siitä, että kaikista uhkaavista tilanteista on tärkeää ilmoittaa. Silloin niihin pystytään varautumaan. Esimerkiksi niin, ettei aggressiivista asiakasta tavata yksin”, sanoo erityisasiantuntija Riikka Pajala Työterveyslaitoksesta.
Pajala työskentelee Työterveyslaitoksen koulutusyksikössä ja Nolla tapaturmaa -foorumin tiimissä. Hän on ollut suunnittelemassa Väkivallan uhan hallinta -verkkovalmennusta, joka on tarkoitettu esihenkilöille ja työntekijöille.
Työntekijä voi kohdata uhkaavaa tai väkivaltaista käyttäytymistä työpaikalla, työmatkalla tai vaikka asiakkaan kotona. Uhkailun kohteeksi voi joutua myös sosiaalisessa mediassa.
Esitimme Pajalalle kuusi kysymystä väkivallan uhasta työssä ja sen ennakoinnista:
1. Millaiset asiat työssä kasvattavat väkivallan uhkaa?
Väkivallan uhkaa lisäävät esimerkiksi yksintyöskentely, rahan tai lääkkeiden käsittely, illalla tai yöllä työskentely, päihtyneen asiakkaan kohtaaminen ja työskentely tiloissa, joihin kuka tahansa pääsee.
Uhkaa on keskimääräistä enemmän muun muassa terveydenhuollon potilastyössä, sosiaali- ja työvoima-alan asiakastyössä, turvallisuusaloilla sekä opetus- ja kasvatusalalla.
2. Onko työpaikoilla turruttu uhkaavaan käytökseen?
Joillain työpaikoilla siihen on ehkä turruttu tai ilmiötä vähätellään. Saatetaan ajatella, että tällaisia meidän asiakkaamme nyt ovat tai että tässä työssä tarvitaan paksua nahkaa.
3. Mitä mieltä olet ajatuksesta, että väkivallan uhka kuuluisi työhön?
Olen eri mieltä. Väkivalta ei ole ammatinvalintakysymys. Vaikka väkivalta olisi tahallista tai johtuisi ymmärtämättömyydestä, sitä ei pidä hyväksyä. Ennakointi ja nollatoleranssi ovat keskeisiä periaatteita.
4. Onko väkivallan uhan hallinta työnantajan vastuulla?
Työturvallisuuslain mukaan työnantaja vastaa siitä, että työtä voi tehdä turvallisesti. Työnantaja arvioi riskit ja toteuttaa tarvittavat hallintatoimenpiteet.
Myös työntekijällä on velvollisuutensa. Hänen pitää ilmoittaa havaitsemistaan vaaroista ja uhkatilanteista. Hänen tulee huolehtia omasta ja muiden turvallisuudesta, noudattaa työnantajan määräyksiä ja ohjeita.
Väkivallan uhan hallinta on siis yhteistoimintaa – turvallisuus tehdään yhdessä. Lakipykälien lisäksi asiaa kannattaa tarkastella työturvallisuuden nolla-ajattelun näkökulmasta.
5. Mitä nolla-ajattelu tarkoittaa, kun puhutaan väkivallan uhasta työssä?
Nolla-ajatteluun sitoutuneella työpaikalla ollaan sitä mieltä, että kaikilla on oikeus päästä terveenä töistä kotiin.
Työpaikan turvallisuuskulttuuria luodaan jo perehdytyksessä. Väkivallan nollatoleranssi on esimerkiksi sen viestimistä, mikä uhkaavassa tilanteessa on tärkeintä. Tärkeintä on huolehtia omasta ja muiden turvallisuudesta eikä esimerkiksi rahasta.
Nolla-ajattelun toteutuminen vaatii luottamuksellista ilmapiiriä, joka rohkaisee ottamaan asioita esiin ja ratkaisemaan niitä yhdessä. Se on työturvallisuuden jatkuvaa kehittämistä.
6. Antaisitko yhden vinkin uhkatilanteisiin varautumisesta?
Työpaikan turvallisuusohjeet on hyvä käydä läpi konkretian näkökulmasta. Ovatko ohjeet niin konkreettisia, että niistä on oikeasti hyötyä?
Ei riitä, että ohjeessa lukee ”työasun on oltava turvallinen”. Mitä se tarkoittaa? Sitäkö, että kaulanauhan pitää aueta repäisemällä? Tai sitä, että taskuissa ei säilytetä rahaa, avaimia tai sellaisia instrumentteja, joita joku voisi käyttää vahingoittamiseen?
Entä mitä tarkoittaa ”hätänumeroon soittaminen”? Yleistä hätänumeroa, vartijan numeroa vai työpaikan sisäistä hätänumeroa? Ja mistä numerot löytyvät?
Väkivallan uhan hallintaan ei ole olemassa mitään yleispätevää, kaikille sopivaa ohjetta. Toimintatavat ovat aina työpaikkakohtaisia.
Aiheesta lisää:
Väkivallan uhan hallinta -verkkovalmennus
Asiantuntija, saitko häiritsevää palautetta sosiaalisessa mediassa? Toimi näin (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi