Kritiikki stressaa mukavaa opettajaa

Oppilaat hyppivät silmille, oppilaiden vanhemmat haukkuvat, ja opettajanhuoneessakin tulee yhteentörmäyksiä. Tämä on kova paikka sellaiselle opettajalle, joka on temperamentiltaan sosiaalinen.

Marja Sarkkinen

Kolmannes opettajista kokee, että heillä on vakavia työhyvinvointiongelmia.

Pääkaupunkiseudulla joka kolmas opettaja vaihtaa ammattia ensimmäisten työvuosiensa aikana. Suurin stressin lähde on vuorovaikutus kollegojen, oppilaiden ja oppilaiden vanhempien kanssa.

Tutkimusjohtaja, professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta sanoo, että vuorovaikutuksen stressaavuutta voi ainakin osaltaan selittää opettajan temperamentti.

”Temperamentti on tyyli toimia. Se antaa meille ne silmälasit, joiden läpi tarkastelemme muita ihmisiä. Se on myös siivilä, joka suodattaa stressin.”

Temperamentti selittää yksilöllisiä stressikokemuksia. Sama tilanne on toiselle jännittävä, hauska haaste ja toiselle stressaava.

Opettajiksi hakeutuu sosiaalisia ihmisiä

Liisa Keltikangas-Järvinen ja hänen kollegansa ovat mitanneet opettajankoulutukseen hakevien ja opiskelijoiksi valittujen persoonallisuutta. He vertaavat tuloksia siihen, miten erilaiset temperamenttipiirteet jakautuvat koko väestössä.

Opettajiksi hakeutuvat eivät ole poikkeuksellisen herkkiä stressille. Sen sijaan he ovat selkeästi muuta väestöä sosiaalisempia. Hakuprosessin edetessä temperamentiltaan sosiaalisten yksilöiden määrä lisääntyy ja ei-sosiaalisten vähenee.

Keltikangas-Järvisen mukaan sosiaalinen ihminen on mukava, kiva, empaattinen, hauska ja ystävällinen. Hänellä on myös korostunut tarve olla muiden kanssa samaa mieltä, välttää riitelyä, olla pidetty sekä saada kiitosta ja arvostusta.

Tämä voi aiheuttaa ongelmia opettajan työssä, jossa kielteistä palautetta tulee yhä enemmän sekä oppilailta että heidän vanhemmiltaan.

Temperamentin tuntemus työvälineeksi

Temperamentti ei selitä sitä, onko joku sosiaalinen vai ei. Se selittää, kuinka paljon tai vähän sosiaalisuutta hänessä on.

”Me kaikki haluamme kiitosta. Eroja on siinä asteessa, kuinka voimakkaasti riippuvaisia olemme positiivisesta palautteesta, paljonko se ohjaa toimintaamme ja kuinka suurta stressiä kritiikki aiheuttaa”, Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo.

Stressaantumisen lisäksi opettajan temperamentti vaikuttaa muun muassa opetustyyliin ja siihen, millaisten oppilaiden kanssa hänen on helppoa tai vaikeaa olla vuorovaikutuksessa. Helpoimmin vuorovaikutus syntyy kahden sosiaalisen ihmisen välille.

”Sosiaalisen opettajan voi olla vaikea ymmärtää, miksi joku ryhtyy ujoksi, kun on niin paljon helpompaa olla reipas ja rohkea.”

Mitä sitten pitäisi tehdä? Tulisiko temperamentti ottaa huomioon opettajankoulutuslaitosten opiskelijavalinnoissa?

”Ei missään tapauksessa. Opettajilla on oikeus olla juuri sellaisia kuin he ovat – niin kuin kaikilla muillakin. Opettaja ei opeta temperamentillaan, vaan ammattitaidollaan. Huomio pitäisi suunnata tiedon lisäämiseen, ei ihmisten valitsemiseen.”

Keltikangas-Järvinen toivoo, että omaa ja muiden temperamenttia koskeva tieto kääntyy opettajan työvälineeksi. Silloin se helpottaa vuorovaikutusta ja auttaa hallitsemaan stressiä. Opettajien koulutuksessa olisi hyvä käsitellä sitä, miten ottaa vastaan kritiikkiä esimerkiksi oppilaiden vanhemmilta.

 
Liisa Keltikangas-Järvinen puhui opettajien temperamentista Educa-messuilla Helsingissä tammikuussa 2015.

Jaa sisältö somessa!