Uusi aivotutkimus antaa uutta tietoa selittämättömästä kivusta. Jos esimerkiksi kipuilevasta selästä ei löydy vikaa, aivotutkimus voi osoittaa, että kipu on todellista. Kipu on aina yksilöllinen ja todellinen kokemus.
”Jatkuvan ja pitkittyneen selkäkivun selittävänä tekijänä voi olla keskushermoston yliherkistyminen. Silloin selän lepuuttaminen ei auta – eivät myöskään tulehduskipulääkkeet”, kertoo työterveyden dosentti Helena Miranda Helsingin kaupungin työterveyskeskuksesta.
”Uusien tutkimusten mukaan keskushermoston rooli on kivun pitkittymisessä merkittävä. Kipuradat ylivirittyvät ja herkistyvät kivulle, vaikka esimerkiksi kudosvaurio olisi jo parantunut. Tällöin kivunsäätelyjärjestelmä ei toimi”, Miranda selvittää.
Krooninen kipu kehittyy pitkän ajan kuluessa ja saattaa vaihtaa paikkaa, mutta kipu ilmiönä säilyy ennallaan. Tämän selittää juuri keskushermoston yliherkistyminen. Se saattaa aiheuttaa myös muita oireita, kuten uniongelmia, väsymystä tai yliherkkyyttä lääkkeiden sivuvaikutuksille, valoille ja hajuille.
Suomessa on miljoona kipukroonikkoa, jotka kamppailevat pitkäaikaisten kipuoireidensa kanssa.
Aivotutkimus selittää selkäkivun
Aivojen toiminnallisessa magneettikuvassa nähdään, miten happi kertyy aivojen kiihtyneelle toiminnan alueelle. Sen avulla voidaan todentaa kipua.
Helena Mirandan mukaan aivokuvantamisen menetelmillä saadaan täsmällisempää tietoa kivusta kuin kuvantamalla kipukohtaa.
”Kroonisilta selkäkipupotilailta löytyy paljon enemmän yhtenäisiä magneettikuvauslöydöksiä aivoista kuin selästä”, Miranda kertoo.
Vaikka selästä otetaan yhä useammin röntgen- ja magneettikuvia, niiden avulla löydetään suhteellisen harvoin syy selkäkipuun. Oireettomilla henkilöillä näkyy magneettikuvissa lähes yhtä paljon löydöksiä selästä kuin kipuoireiselta.
Aivojen magneettikuva puolestaan ennustaa selkäkivun kroonistumisen riskiä jopa 85 prosentin todennäköisyydellä.
Kivun kanssa voi elää mielekästä elämää
Keskushermoston ylivirittyminen siis pitää yllä selän kiputilaa. Yliviritystila on saatava rauhoittumaan, jotta kipuun voi vaikuttaa.
”Näissä tilanteissa tärkeintä on monipuolisten kivunhallintakeinojen ja tasapainon löytäminen omassa elämässä. On tärkeää ymmärtää, että vaikka kroonisesta kivusta ei välttämättä pääse kokonaan eroon, sen kanssa voi elää mielekästä elämää”, Helena Miranda sanoo.
Hänen mukaansa yhtä selkeää keinoa tilanteen helpottamiseksi ei ole olemassa. Jokainen kipupotilas voi kuitenkin löytää itselleen sopivat keinot.
”Stressin hallinta, pelkojen hälventäminen ja oman pystyvyydentunteen lisääminen auttavat. Keinoja voivat olla esimerkiksi jooga, mindfulness, pilates ja kognitiiviset työkalut, kuten mielekkäät ajatusmallit", Miranda sanoo.
"Myös liikunta ja musiikin kuuntelu helpottavat. Jotkut hyötyvät myös krooniseen kipuun tarkoitetuista lääkkeistä.”
Fysioterapia ja osasairauspäiväraha avuksi
Kansainvälisen vertailun mukaan Suomessa ollaan paljon sairauslomalla töistä juuri kipuoireiden vuoksi.
Helena Miranda sanoo, että selkäkipuisten sairauspoissaoloja voisi vähentää ohjaamalla heidät suoraan fysioterapeutin vastaanotolle. Lyhyt käynti lääkärin vastaanotolla saattaa johtaa herkemmin sairauslomalle.
”Lääkäriä ei kipuoireissa läheskään aina tarvita. Koulutettu fysioterapeutti osaa tutkia, ohjeistaa ja hälventää pelkoja. Kun kipupotilaalle annetaan riittävästi aikaa ja hänet kohdataan kokonaisvaltaisesti, hoitotulokset ovat paljon paremmat. Töissä käyminen kivusta huolimatta on silloin usein mahdollista.”
Myös osasairauspäiväraha voi olla hyvä ratkaisu vähentää pitkiä sairauslomia. Tällöin selkäkipuinen voi tehdä lyhennettyä työpäivää ja kuntoutua työssään.
”Osasairauspäivärahan käytöstä on myönteisiä kokemuksia, ja se parantaa työntekijän todennäköisyyttä palata takaisin kokopäiväiseen työhön”, Miranda sanoo.
Jos selkäkivuista kärsivä on ollut yli kolme kuukautta sairauslomalla, todennäköisyys palata vanhaan työhön vähenee dramaattisesti. Jos sairausloma kestää kokonaisen vuoden, enää alle kymmenen prosenttia selkäkipuisista kykenee palaamaan entiseen työhönsä.
Aiheesta puhuttiin Työterveyslaitoksen Perjantai-meetingissä 13.11.2015.
Teksti: Liina Paloheimo-Koskipää
Kommentointi