Stressiä vai työuupumusta? Lopulta pinnistelykään ei auta

Stressaantunut ihminen on levoton ja käy kuin tuplanopeudella. Hän on huolissaan siitä, ehtiikö, osaako tai selviytyykö, sanoo Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.
-

Marja Sarkkinen

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä tuntee itsensä kykenemättömäksi selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista.

Työuupumus puolestaan on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jossa ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Miten stressin ja työuupumuksen erottaa toisistaan? Ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä? Kysymyksiimme vastaa työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

1. Miltä stressi tuntuu? Miten se poikkeaa kiireen tai työhuolien kokemisesta?

Koetussa stressissä on keskeistä huolen kokemus, epävarmuus siitä, ehtiikö, osaako, pystyykö tai selviytyykö. Huoli aktivoi ja luo tarpeen tehdä jotain, joka varmistaa pystymisen.

Ihminen on levoton, käy kuin tuplanopeudella. Hänen on vaikea rentoutua tai keskittyä syvällisesti mihinkään, koska mentaaliset ”tutka-anturit” kartoittavat koko ajan kokonaistilannetta: loppuuko aika, toteutuuko pahin mahdollinen ja miten parhaiten jakaa voimavaroja tekemiseen?

Stressiä voi olla vaikea erottaa kiireestä tai huolista, koska se kumpuaa niistä. Oleellista stressissä on epävarmuus siitä, onnistuuko vai ei. Jos ihmisellä on hyvin vahva pystyvyyden tunne ja hyvät voimavarat, tilanteet ovat ennemminkin keskeneräisiä urakoita tai neutraaleja haasteita, joissa voi kilvoitella.

Lisäksi stressiä syntyy yleensä vain sellaisista asioista, jotka ovat itselle tavalla tai toisella tärkeitä. Harva meistä kuitenkaan on täysin immuuni epäonnistumisen mahdollisuudelle.

2. Millainen stressi on haitallista?

Haitallisinta on pitkään jatkuva stressi, josta tulee niin tavallinen olotila, että sitä ei enää huomaa vaan alkaa pitää normaalina. Jatkuva stressi on kuluttavaa. Se myös muuttaa elimistön toimintaa, heikentää vastustuskykyä ja voi pahimmillaan jopa altistaa sairauksille.

Haitalliseksi voi myös muodostua äärimmäisen voimakas yksittäinen tai hyvin usein toistuva stressitilanne. Ihminen voi äärimmäisessä tilanteessa herkistyä stressille niin, että se laukeaa vastedes herkemmin kuin ennen.

Nykypäivän työn vaatimuksiin tai työpaikalla tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvä stressi muodostuu jatkuvaksi siksi, että se voi seurata mielessä kotiin asti. Haastavien tilanteiden muistelu tai ennakointi käynnistää kehossa samanlaiset reaktiot kuin itse tilanteessa oleminen.

3. Mitä tehdä, jos kokee haitallista stressiä?

Tarvitaan sellainen muutos, joka vähentää koettuja vaatimuksia tai lisää omia voimavaroja. On monia asioita, joita ihminen voi itse tehdä voimavarojensa lisäämiseksi. Hän voi esimerkiksi huolehtia entistä paremmin riittävästä levosta ja rentoutumisesta sekä virkistävästä, vaihtelua tarjoavasta ja mieluisasta muusta tekemisestä.

On kuitenkin tärkeää selvittää, mikä stressiä aiheuttaa, koska vain sen avulla voi tätä asiaa muuttaa. Mistä nousee se epäily, ettei selviydy? Mikä on muuttunut?

Työntekijä ei työssään yleensä itse pysty muuttamaan asioita, ja siksi on tarpeellista myös keskustella kokonaistilanteesta esimiehen kanssa. Yhdessä on mahdollista suunnitella, mitä tehdään vaatimusten ja voimavarojen tasapainottamiseksi.

4. Miten työuupumus ilmenee?

Työuupumus ilmenee yleistyneenä väsymyksenä ja muuttuneina asenteina. Erotuksena tavallisesta väsymyksestä uupumus ei hellitä levolla eikä liity yksittäiseen ponnistukseen. Työntekijän asenteet muuttuvat häntä itseään ja työtä kohtaan. Työntekijä kyynistyy, ei koe työssä olevan enää mieltä tai mahdollisuuksia saada aikaan mitään merkityksellistä. Hänen pystyvyyden kokemuksensa ja aikaansaamisen tunteensa heikkenevät.

5. Miten stressin erottaa työuupumuksesta?

Niitä ei ole aina helppoa erottaa toisistaan. Stressille on tyypillistä, että ihminen yrittää aktiivisesti selviytyä haasteistaan ja käy jopa ylikierroksilla. Stressi on koettua eikä juurikaan näy ulospäin, koska pinnistelemällä asiat pysyvät vielä jotakuinkin hallinnassa.

Stressin rajan yli on yleensä menty siinä vaiheessa, kun pahoinvointi alkaa selvästi näkyä ulospäin. Ihminen ei enää pystykään tsemppaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Asioiden tai tunteiden hallinta ei enää onnistu, syntyy virheitä eikä työroolissa pysyminen onnistu.

Työuupumuksen voimistuessa yliaktiivisuus muuttuu lamaannukseksi. Psyykkinen energia on vähissä, eikä mikään oikein onnistu eikä etene.

6. Mitä tehdä, jos kokee työuupumusta?

Aluksi on myönnettävä tosiasiat: Ei kannata jatkaa samalla lailla eteenpäin. On tunnustettava muutoksen tarve ja irrottauduttava siitä, että yrittää hammasta purren.

Jos työkyky on oleellisesti heikentynyt, on hakeuduttava työterveyshuoltoon ja pohdittava hoidon ja sairausloman tarvetta. Ensin on levättävä ja elvytettävä voimavaroja.

Jotta tilanne paranisi pysyvästi eikä uupumus toistuisi, tarvitaan muutos omiin ajatus- ja toimintatapoihin. Pitää esimerkiksi luopua pyrkimyksestä täydellisyyteen ja tarkastella omia periaatteitaan kriittisesti. Oma arvo ei saisi olla kiinni siitä, että ”työ ennen huvia” tai ”teen aina kaiken minkä lupaan”. Epäkohtien rakentava esiin nostaminen ei ole valittamista.

Työtilanteen uudelleen järjestämisessä tarvitaan työterveysyhteistyötä esimiehen ja työterveyshuollon kesken. Muutos on usein hidasta ja työlästä, mutta aina voi tehdä jotain asioiden ja hyvinvoinnin parantamiseksi.

Osallistu

Avainsanat

stressi
työstressi
työuupumus