“Stressivatsa” kiusaa lukuisia työikäisiä

Osallistu

Vääntääkö vatsasta, turvottaako? Stressi voi ihan oikeasti saada vatsan sekaisin. Moni kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä, johon on onneksi apua tarjolla.

Moni työikäinen suomalainen kärsii epämääräisistä vatsavaivoista ja miettii keliakian tutkituttamista. Osa kun on huomannut, että ainakin viljat voivat tehdä työpäivästä tukalan.

Keliakia on silti verrattain harvinainen sairaus. Sen sijaan jopa puolet Suomen työikäisistä kuvailee vatsaansa herkäksi, ja myös siihen liittyvää ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS) sairastaa arvioiden mukaan noin puoli miljoonaa suomalaista.

Molemmissa ryhmissä monet potilaat kertovat vatsavaivojensa liittyvän siihen, miten stressaantuneiksi he kokevat itsensä.

Onko stressillä oikeasti vaikutusta vatsan toimintaan, gastroenterologian erikoislääkäri Markku Hillilä?

“Kyllä, tunnetaan useampia mekanismeja: esimerkiksi jännittäessä ihminen voi tuntea ‘perhosia vatsassaan’. Mutta potilailla, joilla on todettu ärtyvän suolen oireyhtymä, elimistön stressireaktio on herkistynyt.”

Stressi voi Hillilän mukaan sekä lisätä että jarruttaa suolen toimintaa. Lisäksi stressi vaikuttaa siihen, miten ihminen tuntee erilaiset vatsasta tulevat signaalit.

“Maha-suolikanavassa on oma hermostonsa, joka toimii paljolti itsenäisesti mutta keskustelee jatkuvasti aivojen kanssa. Keskushermosto suodattaa informaatiosta suurimman osan. Jos ihminen on ahdistunut ja stressaantunut, tämä seula alkaa olla väljempi ja informaatiota tulee enemmän. Stressi siis vaikuttaa sekä vatsan motoriikkaan että tuntoaistimukseen.”

Tavallisen herkkävatsaisen erottaa Hillilän mukaan ärtyvän suolen oireyhtymästä siitä, että vatsavaivoja on ollut riittävän intensiivisesti ja pitkän aikaa. Stressivatsa on hänestä silti hyvä nimitys molemmille.

Räätälöity ruokavalio auttaa monia

Stressin lisäksi tietyt ruoka-aineet voivat lisätä vatsan turvotusta. Yli puolet IBS-potilaista (ja valtaosa herkkävatsaisista) kokeekin, että tietyt ruoka-aineet – tai pelkästään ruokailu itsessään – aiheuttaa vatsaoireita.

Jopa kolmea neljästä auttaa oikeanlainen ruokavalio, josta on karsittu kaikki sellaiset hiilihydraatit, jotka eivät imeydy kunnolla ohutsuolesta. Kun tällaiset hiilihydraatit joutuvat paksusuoleen, ne aiheuttavat käymisprosessin. Tästä syntyy erilaisia kaasuja, jotka aiheuttavat epämukavan olon. Kun näitä hiilihydraatteja vähennetään, voidaan vähentää vatsan turvotusta.

“Tällaisia vältettäviä ruoka-aineita ovat esimerkiksi ruis ja vehnä, kaura on paremmin siedetty. Hedelmistä omena ja päärynä ovat huonoja, vihanneksista palkokasvit, kaalit ja sipuli.”

Ruokavaliossa ei tarvitse Hillilän mukaan kuitenkaan olla ehdoton, koska ärtyvän suolen oireyhtymässä suoli on terve.

“Vaivat ilmenevät usein kausiluontoisesti, joten kun potilaalla on parempi kausi, hän voi syödä pienissä määrin myös esimerkiksi ruisleipää. Rauhallinen ruokailutilanne, ruokailun säännöllisyys ja hotkimisen vähentäminen auttavat myös.”

Terapiaa ja liikuntaa

Ruokavalion lisäksi liikunta vähentää ärtyvän suolen oireyhtymän vatsaoireita. Myös säännöllinen elämä sopii vatsaoireiselle paremmin kuin esimerkiksi vuorotyö.

Erilaisista rentoutustekniikoista ja kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta on hyötyä varsinkin heille, jotka kokevat IBS:n liittyvän stressiin. Akupunktiosta ei ole löydetty tutkimuksissa vastaavaa hyötyä.

“Erilaisia lääkkeitäkin on olemassa, mutta ei ole olemassa sellaista yhtä ihmelääkettä, joka toimisi kaikille. Apteekista saa reseptivapaita kuituvalmisteita ja laksatiiveja, mutta jos niillä, ruokavaliomuutoksilla tai elämäntapojen tarkastelulla ei saada tuloksia, voidaan miettiä erilaisia kipulääkityksiä tai masennuslääkkeitä, jotka nostavat potilaan kipukynnystä.”

Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät ovat usein Hillilän mukaan herkkiä ihmisiä, jotka käyttävät paljon terveyspalveluja ja ovat huolissaan monenlaisista oireista vatsavaivoista päänsärkyyn ja unettomuuteen.

Lääkärin luo täytyy kuitenkin suunnata viimeistään silloin, jos ulosteessa on verta, oireiluun liittyy kuumetta tai laihtumista, oireet pahenevat tai ne ovat alkaneet vasta keski-iässä, yli 45-vuotiaana. Silloin on syytä poissulkea muut elimelliset sairaudet.

“Jos vatsavaivaisen suvussa on keliakiaa, Crohnin tautia tai paksusuolen syöpää, nekin on hyvä poissulkea”, Hillilä muistuttaa.

Kaisa Into @into_k

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Jokin uusi asia alkaa pyöriä mielessä. Se voi olla vaikka sana, joka toistuu ihmisten puheissa ja tuntuu liittyvän tähän aikaan. Ajatukset palaavat asiaan suorastaan häiritsevästi. Pitää selvittää, mistä siinä on kyse.

Minna Toivasen tutkimusideat syntyvät tyypillisesti näin. Hän kirjoittaa muistiin pieniäkin ajatuksia, joita herää vaikkapa tutkimushaastatteluja tehdessä. Meneillään oleva tutkimus on monesti poikinut aiheen seuraavaan.

”On ihana lähteä suunnittelemaan jotain täysin uutta. Silloin saa ideoida ja temmeltää vapaasti.”

Toivanen työskentelee vanhempana asiantuntijana Työterveyslaitoksessa. Hän uppoutuu työelämän uusiin ilmiöihin usein erityisasiantuntija Kirsi Yli-Kaitalan kanssa.

Kohti yhteiseksi koettua työelämää

Kasvatustieteilijä Minna Toivanen aloitti Työterveyslaitoksessa noin 20 vuotta sitten. Sosiologi Kirsi Yli-Kaitala on ollut talossa kymmenisen vuotta – siitä lähtien, kun heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa alkoi.

Yhteiset tutkimukset ovat liittyneet muun muassa työyhteisön monimuotoisuuteen, ajanhallintaan ja psykologiseen turvallisuuteen.

”Työelämä saisi olla nykyistä yhdenvertaisempaa ja yhteisöllisempää. Haluamme tuottaa ihmisille uusia oivalluksia ja näkökulmia”, Toivanen sanoo.

Heillä on selkeä työnjako: Toivanen suunnittelee, koordinoi ja johtaa hankkeita ja on enemmän tutkijan roolissa. Yli-Kaitalan vahvuus on tiedon yleistajuistaminen ja levittäminen. Hän kirjoittaa käytännönläheisiä oppaita, luennoi, viestii ja valmentaa työyhteisöjä hankkeiden aiheista.

Ajanhallinta on koko työyhteisön asia

Tutkimuksista varsinkin Työsuojelurahaston rahoittamat ”AikaJärjestys asiantuntijatyössä” ja ”Yhteensattumia” ovat olleet molemmille henkilökohtaisesti tärkeitä. Niissä on saanut toteuttaa itseään.

Asiantuntijoiden ajanhallintaa tarkastellut tutkimus lähestyi aihepiiriä uudella tavalla:

“Tein hankkeessa ajanhallintaoppaan. Ajanhallinnasta oli olemassa valtavasti oma-apuoppaita, jotka oli kirjoitettu yksilön näkökulmasta. Me otimme mukaan työyhteisön näkökulman”, Kirsi Yli-Kaitala kertoo.

Hän vetää Työterveyslaitoksen Aika & fokus -verkkovalmennusta, joka perustuu tutkimustietoon. Työn merkitys tulee esille, kun kuulee, että valmennuksesta on työpaikoilla konkreettista hyötyä.

Yhteensattumia-tutkimus nosti esiin psykologisen turvallisuuden arvon työyhteisöille. Senkin hankkeen tuotoksena julkaistiin opas – Pelotta töissä.

Työtä saa tehdä levollisin mielin

Minna Toivaselle on tärkeää, että hänen tuottamansa tieto ei mene pelkästään tutkijayhteisölle, raportteihin ja tieteellisiin artikkeleihin.

”Siksi arvostan niin paljon Kirsin työtä tiedon levittämisessä ja hänen tekemiään oppaita. Ne on tarkoitettu tavallisille työntekijöille.”

”Yhteistyö Kirsin kanssa on mutkatonta ja hauskaa. Tykkään hänen ajattelustaan todella paljon. Hän ei tee asioita niin kuin aina ennenkin, vaan lähtee etsimään uusia tapoja.”

Kirsi Yli-Kaitala kuvailee työkaveriaan mahtavaksi projektipäälliköksi. Isotkin kokonaisuudet etenevät sulavasti ja ilman hätiköintiä.

”Hankkeissa ei ole kiireen tuntua. Kun puikoissa on hyvän ajanhallinnan omaava ihminen, kaikille tulee levollinen fiilis.”

Tiivis työhuoneyhteisö antaa voimaa

Tutkijoilla on ikävä Helsingin Töölössä sijaitsevaa työhuonettaan ja erityisesti huonekavereitaan. Ennen koronaa kuuden hengen porukasta ehti muodostua tiivis yhteisö.

”Meillä oli kauhean kivaa, paljon huumoria ja pieniä rupatteluhetkiä. Kaipaan myös sitä, että saan esittää kysymyksiä muutenkin kuin kirjoittamalla viestin tai soittamalla”, Kirsi Yli-Kaitala sanoo.

Hän ja Minna Toivanen istuvat töissä selät vastakkain. Toisen mielipidettä on helppo kysyä koputtamalla olalle: Miltä tämä kuulostaa? Onko suunta oikea? Mitä tekisimme tämän asian kanssa?

”Kun minulla on jokin ajatus, joka on epäselvä vielä itsellenikin, saatan höpistä siitä Kirsille. Hän nappaa nopeasti kiinni ajatuksesta ja pääsee jyvälle. Se auttaa minua eteenpäin”, Toivanen sanoo.

Pahentaako viestintä infoähkyä?

Molempien mielestä tutkijan kuuluu viestiä tutkimuksensa tuloksista. Oikea tapa ja muoto kuitenkin mietityttävät:

”Välillä tulee epätoivoinen olo. Sosiaalinen media on täynnä kaikkea. Haluaako sinne syytää vielä lisää tavaraa? Jaksaako kukaan lukea raportteja, tiedotteita, esitteitä ja mainoksia tai katsoa videoita”, Minna Toivanen pohtii.

Tulevaisuudessa hän haluaisi selvittää työn ydintä. Esimerkiksi asiantuntijan aika voi kulua tehtäviin, jotka tuntuvat turhilta tai muille kuuluvilta. Epäsopivasta tehtävästä on kyse vaikkapa silloin, kun professori joutuu huolehtimaan kopiokoneen toimivuudesta.

Toivasta kiinnostaa, miten työn ytimen löytää ja miten sitä voi kirkastaa. Olisiko siinä seuraavan tutkimuksen aihe?

Kuva: Sirpa Levonperä

Noin vuosi sitten Jie Li aloitti uudessa työpaikassa, Työterveyslaitoksessa. Kyse oli sosiaalipsykologian yliopisto-opintoihin liittyvästä harjoittelusta. Työkaverit vinkkasivat, että heillä on talossa sählyporukka.

Pelivuoro oli tiistaisin aamukahdeksalta. Lähes tunnin matka kotoa urheiluhalliin tarkoitti, että kello piti laittaa herättämään kuudelta. Se tuntui todella aikaiselta.

”Pakko sinne on mennä verkostoitumaan”, Li ajatteli.

Vasta myöhemmin hän tunnisti, että kokemus kytkeytyi ilmiöön nimeltä FOMO. Lyhenne tulee sanoista ”fear of missing out”. Se suomennetaan yleensä paitsi jäämisen peloksi.

Nykyisin Li työskentelee Työterveyslaitoksessa väitöskirjatutkijana. Hän on mukana tutkimushankkeessa Työstä mieltä ja mielenterveyttä – eri sukupolvet työelämän aallokoissa. Siinä tarkastellaan varsinkin nuorten aikuisten työhyvinvointia.

Some vahvistaa ikävää tunnetta

FOMO-ilmiö yhdistetään yleensä nuoriin ihmisiin. Tunne paitsi jäämisestä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun tietää kaveriensa olevan parhaillaan hauskoissa bileissä. Itse ei oikein jaksaisi lähteä kotoa.

Tietoisuus siitä, että ei ole mukana yhteisessä hauskanpidossa, tuntuu ikävältä. Tunne vain vahvistuu, kun näkee sosiaalisessa mediassa välähdyksiä illan käänteistä.

Opiskelijoille voi syntyä paitsi jäämisen kokemuksia, koska tarjolla on – normaaleina aikoina – paljon opiskelijatapahtumia ja muita rientoja. Mihin osallistua? Mitä jättää väliin? Missä tutustuisi uusiin ihmisiin? Milloin on parempi viettää ilta tenttikirjojen parissa?

Jie Lin mukaan FOMO määritellään käsitykseksi tai peloksi siitä, että jää paitsi jostain palkitsevasta kokemuksesta. Kokemuksen ei tarvitse olla aina tapahtuma, vaan se voi olla myös jokin somessa käytävä ryhmäkeskustelu. Joka tapauksessa pois jääminen stressaa.

Työkaverit saavat tietoa, minä en

Paitsi jäämisen pelko nousi ilmiönä esiin parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 2013 sitä käsiteltiin psykologian alan tutkimusartikkelissa, jonka mukaan ilmiötä luonnehtivat pelko, ahdistus ja huoli.

Viime aikoina FOMOsta on alettu puhua myös työnäkökulmasta. Vuonna 2020 amerikkalaistutkijat julkaisivat sitä koskevan mittarin, jonka taustalla ovat sosiaalinen vertailu kollegoihin ja uraa edistävät tilaisuudet. He tunnistivat ilmiössä kaksi ulottuvuutta:

Ensinnäkin työntekijä on huolissaan siitä, että hän jää ilman jotain työnsä kannalta olennaista tietoa. Samaan aikaan joku työkaveri pääsee käsiksi tähän tietoon. Toinen ulottuvuus liittyy työpaikan ihmissuhteisiin. Se on huolta esimerkiksi siitä, että jää paitsi tärkeistä mahdollisuuksista verkostoitua.

”Toisin sanoen ihminen pelkää jäävänsä pois jostain tärkeästä jutusta, joka saattaisi auttaa häntä työuralla tai vahvistaa suhteita työkavereihin tai asiakkaisiin”, Li kiteyttää.

Stressi ja unettomuus on yhdistetty FOMOon

Tutkimuksissa paitsi jäämisen pelko on yhdistetty muun muassa sosiaalisen median ongelmakäyttöön, tyytymättömyyteen, stressiin ja unettomuuteen. Yhdessä tutkimuksessa löydettiin yhteys myös työuupumukseen.

”Töissä FOMO voi johtaa siihen, että käy jatkuvasti tarkistamassa sähköpostia, intraa, Teamsia ja sosiaalista mediaa. Jopa lomalla pitää varmistaa, ettei mikään tärkeä viesti tai keskustelu vain jää huomaamatta”, Jie Li sanoo.

Mielenterveyttä ja nuoria aikuisia koskevaan Työterveyslaitoksen tutkimukseen ajateltiin ensin sisällyttää hieman FOMO-näkökulmaa. Se rajautui lopulta pois.

Lin mielestä työelämää on kuitenkin hyvä tarkastella myös paitsi jäämisen pelon kautta. Vaikka tutkimustietoa ei vielä runsaasti ole, voisi ajatella, että riskiryhmässä ovat työuraansa aloittelevat nuoret.

”Nuoret ja vastavalmistuneet kokevat usein epävarmuutta. Haasteena on kiinnittyä onnistuneesti työyhteisöön ja rakentaa työura, joka vastaa omaa koulutusta ja arvoja.”

Työolot voivat lievittää tai ruokkia FOMOa

Vastalääkkeeksi FOMOlle on tarjottu JOMOa. ”Joy of missing out” tarkoittaa paitsi jäämisen riemua. Keskitytään siis käsillä olevaan hetkeen sen sijaan, että mietitään, mitä jossain muualla on tarjolla samaan aikaan.

Jie Lin mielestä ratkaisu ei silti saa jäädä vain yksittäisen ihmisen harteille. Työpaikalla merkitystä on myös työoloilla:

Kun työpaikalla viestitään sujuvasti, ilman tietoa jäämisen pelko voi lievittyä. Pakonomainen viestien selaaminen taas voi vähentyä yhteisillä pelisäännöillä. Sovitaan vaikka, ettei viestejä lähetellä enää työajan jälkeen. Silloin niitä ei tarvitse käydä tarkistamassa vapaalla.

Myös yhteisöllisen työkulttuurin kautta voidaan vaikuttaa. Luodaan sellaista ilmapiiriä, jossa omaa uraa ja menestymistä ei tarvitse verrata kollegoihin.

Jutun alussa Li kertoi esimerkin tilanteesta, jossa hän ei olisi jaksanut lähteä verkostoitumaan työpaikan sählyporukkaan. Miten sen kanssa kävi?

”Raahauduin väkisin pelaamaan. Kyllä se kannatti. Liikunta virkisti mukavasti ennen työpäivää, ja samalla tutustuin ihmisiin. En kuitenkaan usko, että nykyinen työpaikkani oli sählystä kiinni.”

Työ antaa minulle todella paljon. Olen onnellinen, kun teen työtä. Työ kannattelee minua.

Tämäntyyppiset lauseet toistuivat, kun päälle viisikymppiset yrittäjät puhuivat työstään. Erikoistutkija Sara Lindström teki havainnon vertais- ja valmennusryhmissä, joita hän työtovereineen pitää yrittäjille.

”Minua alkoi kiinnostaa, miten yrittäjät ylläpitävät arjessaan kokemusta siitä, että heidän työnsä on merkityksellistä”, Lindström sanoo.

Hän on tutkinut ja kehittänyt erityisesti pienyrittäjien ja itsensätyöllistäjien työtä. Nyt meneillään on EntreFox-hanke, jossa tuetaan yli 55-vuotiaiden yrittäjien uraa, työhyvinvointia ja työn tuottavuutta.

Työterveyslaitos keskittyy hankkeessa yrittäjien osaamiseen ja työhyvinvointiin. Vertais- ja valmennusryhmät liittyvät juuri niihin.

Ryhmiin on hakeutunut muun muassa sosiaali- ja terveysalan yrittäjiä, konsultteja sekä kauneusalan ja luovien alojen yrittäjiä. Useimmat ovat itsensätyöllistäjiä.

”Osallistujat ovat tosi pätevää porukkaa. He tietävät, mitä osaavat, ja kokevat työnsä mielekkääksi.”

Puhutaan iästä myönteisessä mielessä

Ennen EntreFox-hanketta Sara Lindström suhtautui hieman epäillen siihen, että kohderyhmä rajataan iän mukaan. Eikö ikä pitäisi nimenomaan unohtaa?

Projektin kuluessa hänen mielensä on muuttunut. Iästä pitää puhua – varsinkin myönteisessä mielessä. Ikään liittyy sitkeitä myyttejä, kuten se, että vanhemmat ihmiset vastustaisivat uuden oppimista.

Suomalaisista yrittäjistä reilu kolmannes on yli 55-vuotiaita, ja vanhempien ikäluokkien osuus on viime vuosina kasvanut.

Yrittäjyyteen kohdistuu meillä paljon odotuksia: sen toivotaan työllistävän ja luovan uusia työpaikkoja.

”Mitä yrittäjäksi ryhtyminen merkitsee ihmiselle, joka on tehnyt pitkän työuran jonkun muun palveluksessa? Millaisten asioiden edessä hän on? Millaisia tukikanavia on olemassa? Sen miettiminen on minusta tärkeää”, Lindström sanoo.

Yrittäjät jakavat digi- ja markkinointivinkkejä

Yrittäjien vertais- ja valmennusryhmät kokoontuvat parin kolmen viikon välein muutaman kuukauden ajan. Kullakin osallistujalla on myös henkilökohtaisia keskusteluja yhden valmentajan kanssa.

Ryhmätapaamisissa on jaettu muun muassa digityökaluihin ja markkinointiin liittyviä vinkkejä ja harjoiteltu lyhyiden esittelyvideoiden tekoa. Muilta yrittäjiltä voi pyytää kommentteja ja ideoita vaikkapa mainokseen, jota on tarkoitus jakaa sosiaalisessa mediassa.

”Sellaista apua on helppo pyytää työkavereilta, mutta nämä yrittäjät työskentelevät yleensä yksin. Ryhmä tarjoaa heille mahdollisuuden jakaa asioita”, Sara Lindström sanoo.

Tapaamisten keskeistä sisältöä on omien vahvuuksien, osaamisen ja ikään liittyvien voimavarojen tunnistaminen.

Itsetuntemus syvenee, rentous lisääntyy

Varsinkin ikään liittyvien voimavarojen pohtiminen on herättänyt vilkasta keskustelua. Yrittäjät ovat tunnistaneet esimerkiksi tällaisia voimavaroja:

  • itsetuntemuksen syveneminen
  • vapaus, levollisuus ja rentous
  • ehdottomuuden väheneminen
  • rohkeus olla oma itsensä
  • järkevyys, varmuus ja fiksu ajankäyttö
  • kokemus, näkemys ja perspektiivi asioihin
  • vakuuttavuus, kärsivällisyys ja se, että tietää selviytyvänsä

”Moni yrittäjä on pitänyt voimavarojen ja vahvuuksien listaamista hyödyllisenä. Siitä on selvästi jäänyt hyvä fiilis”, Sara Lindström sanoo.

Auttaminen luo työhön merkitystä

Kun Sara Lindström tarkasteli, miten yrittäjät säilyttävät kokemuksen työnsä merkityksellisyydestä, esiin nousi vahvimmin kolme asiaa:

Itsenäisyyttä ja oman työn hallintaa pidetään tärkeänä. Yrittäjät pystyvät päättämään ajankäytöstään ja usein siitäkin, kenen kanssa ja missä he työskentelevät.

Työssä pääsee toteuttamaan itseään ja tekemään juuri sitä, missä on hyvä. Monet arvostavat myös mahdollisuutta syventää tai laajentaa ammattiosaamistaan.

Tunne siitä, että on hyödyksi muille, tekee työstä tarpeellista ja merkityksellistä. Yrittäjä voi kokea auttavansa työllään esimerkiksi asiakkaitaan.

Kukaan yrittäjistä ei sen sijaan kokenut intohimokseen kirjanpitoa, hinnoittelua, rahoituksen suunnittelua, myyntiä tai markkinointia.

Jos tällaisia yrittäjyyteen liittyviä velvollisuuksia ja taitoja ei ole varaa ulkoistaa, ne on kuitenkin hoidettava itse.

Moni kaipaa työasioiden jakamista

Millä keinoilla yrittäjien työstä voisi tehdä vielä merkityksellisempää?

”Vaikka yrittäjäryhmiemme osallistujilla on paljon vahvuuksia, heiltä on puuttunut yksi tärkeä voimavara eli sosiaalinen tuki. He ovat kaivanneet nimenomaan työkaveruutta ja asioiden jakamista kollegojen kesken”, Sara Lindström sanoo.

”Siksi tällaiset ryhmät ovat tärkeitä. Meille on ollut aina paljon tulijoita. Ongelmana on, että hankkeiden päättyessä ryhmätoimintakin loppuu. Minun mielestäni siitä pitäisi saada pysyvää.”

Tutussa ja turvallisessa yrittäjäporukassa olisi tilaisuus jakaa myös sitä kuormaa, joka liittyy yrittäjyyden hallinnollisiin velvollisuuksiin. Silloin jokaisen yrittäjän ei tarvitsisi olla esimerkiksi kirjanpidon tai somemarkkinoinnin taitaja.

Uusi digityökalu tulossa yrittäjille

EntreFox-hankkeen henkilökohtaisissa sparrauksissa yrittäjät ovat päässeet keskustelemaan Työterveyslaitoksen valmentajien kanssa kahden kesken.

Eräs yrittäjä totesi juttutuokion jälkeen, että tämähän oli kuin hyvä kehityskeskustelu. Hän oli aiemmin tehnyt pitkän uran palkkatyössä ja toiminut sen jälkeen yrittäjänä.

Kommentti on johtanut uudenlaisen digityökalun tekemiseen:

Tämän vuoden lopussa julkaistaan kaikille maksuton ”yrittäjän kehityskeskustelu”, jossa yrittäjä ensin vastaa kysymyksiin ja miettii sen pohjalta seuraavia askeleitaan: Miten lähtisin kehittämään työtäni? Miten seuraan kehittymistäni?