“Stressivatsa” kiusaa lukuisia työikäisiä

Osallistu

Vääntääkö vatsasta, turvottaako? Stressi voi ihan oikeasti saada vatsan sekaisin. Moni kärsii ärtyvän suolen oireyhtymästä, johon on onneksi apua tarjolla.

Moni työikäinen suomalainen kärsii epämääräisistä vatsavaivoista ja miettii keliakian tutkituttamista. Osa kun on huomannut, että ainakin viljat voivat tehdä työpäivästä tukalan.

Keliakia on silti verrattain harvinainen sairaus. Sen sijaan jopa puolet Suomen työikäisistä kuvailee vatsaansa herkäksi, ja myös siihen liittyvää ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS) sairastaa arvioiden mukaan noin puoli miljoonaa suomalaista.

Molemmissa ryhmissä monet potilaat kertovat vatsavaivojensa liittyvän siihen, miten stressaantuneiksi he kokevat itsensä.

Onko stressillä oikeasti vaikutusta vatsan toimintaan, gastroenterologian erikoislääkäri Markku Hillilä?

“Kyllä, tunnetaan useampia mekanismeja: esimerkiksi jännittäessä ihminen voi tuntea ‘perhosia vatsassaan’. Mutta potilailla, joilla on todettu ärtyvän suolen oireyhtymä, elimistön stressireaktio on herkistynyt.”

Stressi voi Hillilän mukaan sekä lisätä että jarruttaa suolen toimintaa. Lisäksi stressi vaikuttaa siihen, miten ihminen tuntee erilaiset vatsasta tulevat signaalit.

“Maha-suolikanavassa on oma hermostonsa, joka toimii paljolti itsenäisesti mutta keskustelee jatkuvasti aivojen kanssa. Keskushermosto suodattaa informaatiosta suurimman osan. Jos ihminen on ahdistunut ja stressaantunut, tämä seula alkaa olla väljempi ja informaatiota tulee enemmän. Stressi siis vaikuttaa sekä vatsan motoriikkaan että tuntoaistimukseen.”

Tavallisen herkkävatsaisen erottaa Hillilän mukaan ärtyvän suolen oireyhtymästä siitä, että vatsavaivoja on ollut riittävän intensiivisesti ja pitkän aikaa. Stressivatsa on hänestä silti hyvä nimitys molemmille.

Räätälöity ruokavalio auttaa monia

Stressin lisäksi tietyt ruoka-aineet voivat lisätä vatsan turvotusta. Yli puolet IBS-potilaista (ja valtaosa herkkävatsaisista) kokeekin, että tietyt ruoka-aineet – tai pelkästään ruokailu itsessään – aiheuttaa vatsaoireita.

Jopa kolmea neljästä auttaa oikeanlainen ruokavalio, josta on karsittu kaikki sellaiset hiilihydraatit, jotka eivät imeydy kunnolla ohutsuolesta. Kun tällaiset hiilihydraatit joutuvat paksusuoleen, ne aiheuttavat käymisprosessin. Tästä syntyy erilaisia kaasuja, jotka aiheuttavat epämukavan olon. Kun näitä hiilihydraatteja vähennetään, voidaan vähentää vatsan turvotusta.

“Tällaisia vältettäviä ruoka-aineita ovat esimerkiksi ruis ja vehnä, kaura on paremmin siedetty. Hedelmistä omena ja päärynä ovat huonoja, vihanneksista palkokasvit, kaalit ja sipuli.”

Ruokavaliossa ei tarvitse Hillilän mukaan kuitenkaan olla ehdoton, koska ärtyvän suolen oireyhtymässä suoli on terve.

“Vaivat ilmenevät usein kausiluontoisesti, joten kun potilaalla on parempi kausi, hän voi syödä pienissä määrin myös esimerkiksi ruisleipää. Rauhallinen ruokailutilanne, ruokailun säännöllisyys ja hotkimisen vähentäminen auttavat myös.”

Terapiaa ja liikuntaa

Ruokavalion lisäksi liikunta vähentää ärtyvän suolen oireyhtymän vatsaoireita. Myös säännöllinen elämä sopii vatsaoireiselle paremmin kuin esimerkiksi vuorotyö.

Erilaisista rentoutustekniikoista ja kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta on hyötyä varsinkin heille, jotka kokevat IBS:n liittyvän stressiin. Akupunktiosta ei ole löydetty tutkimuksissa vastaavaa hyötyä.

“Erilaisia lääkkeitäkin on olemassa, mutta ei ole olemassa sellaista yhtä ihmelääkettä, joka toimisi kaikille. Apteekista saa reseptivapaita kuituvalmisteita ja laksatiiveja, mutta jos niillä, ruokavaliomuutoksilla tai elämäntapojen tarkastelulla ei saada tuloksia, voidaan miettiä erilaisia kipulääkityksiä tai masennuslääkkeitä, jotka nostavat potilaan kipukynnystä.”

Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivät ovat usein Hillilän mukaan herkkiä ihmisiä, jotka käyttävät paljon terveyspalveluja ja ovat huolissaan monenlaisista oireista vatsavaivoista päänsärkyyn ja unettomuuteen.

Lääkärin luo täytyy kuitenkin suunnata viimeistään silloin, jos ulosteessa on verta, oireiluun liittyy kuumetta tai laihtumista, oireet pahenevat tai ne ovat alkaneet vasta keski-iässä, yli 45-vuotiaana. Silloin on syytä poissulkea muut elimelliset sairaudet.

“Jos vatsavaivaisen suvussa on keliakiaa, Crohnin tautia tai paksusuolen syöpää, nekin on hyvä poissulkea”, Hillilä muistuttaa.

Kaisa Into @into_k

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehden toimitus sai lukijalta viestin, joka liittyy työpaikan juhlapuheiden ja työyhteisön toimintatavan väliseen ristiriitaan:

”Perheystävällisyys on nostettu työpaikallamme yhdeksi arvoksi. Työyhteisössäni on kuitenkin oletus, kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan viikonloppuisinkin pitää tai on ainakin suotavaa tehdä töitä kiireaikoina.

Monena viikonloppuna esimieheni lähettää sähköpostia, johon osa kollegoistani myös vastaa saman tien. Välillä päätän, etten katso viestejä lauantaisin ja sunnuntaisin. Maanantaina minua sitten odottaa viikonlopulta pitkä viestiketju, jossa ideoidaan tai suunnitellaan, työtehtäviäkin jaetaan ja päätöksiä tehdään.

Minusta tämä tuntuu stressaavalta. Viikonloppuisin meillä pitäisi olla vapaata ja aikaa esimerkiksi perheelle. Esimieheni on kuulemma todennut joskus, että eihän hän velvoita ketään vastaamaan viesteihin työajan ulkopuolella.

Miten tällaisiin epävirallisiin toimintatapoihin pääsisi käsiksi?”

Keskustelu tekee ongelman näkyväksi

Työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta sanoo, että lukijan kuvaama tilanne on työpaikoilla valitettavan tavallinen. Varsinkin asiantuntijatehtävissä voidaan olettaa, että työntekijä on koko ajan saatavilla. Monesti kyse on ääneen lausumattomista säännöistä, jotka koskevat viesteihin vastaamista iltaisin, viikonloppuisin tai lomalla.

”On toki tehtäviä, joissa työasioiden seuraaminen viikonloppuna kuuluu työhön. Silloin siitä on toivottavasti myös sovittu.”

Kirjoittamaton sääntö kannattaa nostaa työpaikalla keskusteluun – ainakin, jos se hämmentää tai kuormittaa työntekijää. Se, että sähköpostiin pitäisi reagoida viikonloppuvapaalla, on Hannosen mielestä aika iso asia. Kysehän on mahdollisuudesta palautua työstä.

”Jos asia ei etene työyhteisön palavereissa ja esimiehen kanssa, sen voi ottaa työsuojelun näkökulmasta esiin työpaikan riskinarvioinnissa tai työpaikkaselvityksessä, kun työterveyshuolto tulee työpaikalle.”

Erilaiset tulkinnat synnyttävät mielipahaa

Epävirallisia sääntöjä on joka työyhteisössä ja organisaatiossa. Yhteisölle syntyy omat tottumuksensa ja toimintatapansa. Kaikesta ei voi eikä tarvitse tehdä sopimuksia.

Työpaikan kulttuuria voi verrata jäävuoreen: Vain pieni osa käytännöistä on näkyvillä. Pinnan alla on paljon odotuksia ja uskomuksia. Niihin törmätään tyypillisesti, kun tehdään yrityskauppoja ja yhdistetään työpaikkoja.

Heli Hannosen mukaan kirjoittamattomissa säännöissä on se huono puoli, että työpaikalla saattaa olla vaikka 15 erilaista käsitystä jostain toimintatavasta. Eri tulkinnat voivat synnyttää mielipahaa ja ristiriitoja. Kaikki ihmiset eivät myöskään ole yhtä herkkiä havainnoimaan epävirallisia sääntöjä, ja jotkut vähät välittävät siitä, toimivatko he odotusten mukaisesti.

”Kun mietitään työhyvinvoinnin näkökulmasta, niin mitä enemmän on ääneen sanottua ja selkeästi sovittua, sitä yksinkertaisemmaksi se tekee asiat”, Hannonen kiteyttää.

Tulokas oppii säännöt kantapään kautta

Heli Hannosen mielestä kiinnostavaa on, mitä seuraa, jos ei noudata kirjoittamattomia sääntöjä. Työpiste-verkkolehteä lähestynyt lukija kertoo, että maanantaina häntä odottaa viestiketju, jossa jokin työasia on jo ”pureskeltu” valmiiksi.

Mitenkähän sillä työpaikalla suhtaudutaan työntekijään, joka ei vapaalla avaa työsähköpostiaan? Moititaanko? Paheksutaanko? Jätetäänkö ulkokehälle?

”Uutta työntekijää on vaikea perehdyttää tällaisiin ääneen lausumattomiin sääntöihin. Ne opitaan sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä on ikävä tapa oppia”, Hannonen sanoo.

Tosin uuden tulokkaankin on hyvä olla tarkkana, ettei hän itse tule aloittaneeksi haitallista käytäntöä. Työ voi olla alussa niin innostavaa, että sitä on kiva miettiä ja tehdä vapaallakin. Kaikille työkavereille se ei ole mahdollista, ja myös oma elämäntilanne voi muuttua.

Kahvihuone ei siistiydykään itsestään

Epäviralliset säännöt liittyvät usein työpaikan arjen pyörittämiseen: Miten huolehditaan kahvihuoneen siisteydestä? Kenen tehtävä on pitää kopiopiste järjestyksessä? Sellaisia tehtäviä ei yleensä ole määritelty työnkuvissa.

”Voi käydä niin, että kahvihuoneen siisteydestä alkaa huolehtia työntekijä, jota epäjärjestys häiritsee enemmän kuin muita. Kun hän aikanaan jää eläkkeelle, muille tulee suurena hämmästyksenä, etteivät kahvikupit menekään itsestään astianpesukoneeseen”, Heli Hannonen havainnollistaa.

Kun asiat työpaikalla sujuvat hyvin, kirjoittamattomista säännöistä ei välttämättä ole haittaa. Hannosen kokemuksen mukaan ne nousevat pinnalle herkemmin, kun työn tekemisessä on muutenkin ongelmia.

Kesäloma lähestyy, mutta sitä ennen tehtävänä on vielä pitkä lista töitä. Nämä neljä pientä vinkkiä auttavat, kun putsaat työpöytääsi ja mietit, miten paluustasi tulisi sujuva ja mukava:

  1. Kesken jäänyt työ kuormittaa aivoja. Yritä saada loppuun asti ne pienet tehtävät, jotka voit. Näin pääset nopeammin loman alkuun.
  2. Koska kaikkea ei kuitenkaan voi saada loppuun, vähennä kesken jättämisen kuormitusta kirjaamalla tarkasti muistiin, mihin kohtaan tehtävässä jäit. Jaa iso tehtävä mielessäsi osiin ja kirjoita itsellesi ylös, mitkä osat olet tehnyt ja mistä jatkat.
  3. Priorisoi. Muista, että osa työstä jää lopulta aina tekemättä. Mikä on oikeasti tärkeää? Tätä on hyvä pohtia ennen lomaa ja myös loman jälkeisinä päivinä. Usein loman jälkeen näkee työnsä hieman kauempaa ja oivaltaa isoimpien muutosten tarpeet ja kehitysehdotukset.
  4. Järjestä lämmin vastaanotto itsellesi sitä päivää varten, kun tulet takaisin töihin. Laita vaikkapa tietokoneen näppäimistölle post it -lappu, jossa lukee: Tervetuloa töihin, Maija! Toivottavasti sinulla oli mukava loma! Jätä sen viereen suklaakonvehti tai muu arvostamasi palkinto.

 

Juttu on julkaistu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä 28.5.2015. Vinkit antoi aivotutkija Minna Huotilainen.

Tällä hetkellä palvelut ja etuusjärjestelmät ovat erillisiä ratkaisuja yksittäisiin haasteisiin. Kokonaisuuden hallinta on sattumanvaraista, toteaa johtava asiantuntija Pirjo Juvonen-Posti Työterveyslaitoksesta.

Tietoa erilaisten palvelu- ja toimeentulovaihtoehtojen yhteensovittamisesta tarvitsevat asiakkaat ja työntekijät.

Esimerkiksi TE-palvelujen ja kuntoutuspalvelujen näkyvyyttä sosiaali- ja terveydenhuollon suuntaan pitäisi lisätä. Työpaikoilla taasen tarvitaan tietoa, mitä toimeentulon vaihtoehtoja työhön kuntoutumisen ajalle on.

”Ihmiset jäävät järjestelmien väliin, mikä on heille hämmentävää ja epämotivoivaa.”

Uusi duunari tavoittelee työsuhdetta

Pirjo Juvonen-Posti vetää hanketta, jossa on luotu kolme tulevaisuuskuvaa työelämäpalveluista: uusi duunari, työelämän monitaituri ja elinikäinen osallistuja.

Uusi duunari -mallissa työsuhteinen palkkatyö on säilynyt tavoiteltavana ydinmallina. Samalla kun joustavuus työelämässä on lisääntynyt, työn ulkopuolelle jättäytymisestä sanktioidaan.

”Työllistymisen palvelujärjestelmä on purkanut byrokratiaansa ja panostaa yhteispalvelun avulla aktiivisiin ja räätälöitävissä oleviin palveluihin. Tavoitteena on saada ihmisiä nopeasti töihin”, Juvonen-Posti visioi.

Työelämän monitaituri saa palvelut yhdellä hakemuksella

Työelämän monitaituri kuvaa toimintaympäristöä, jossa työurat ovat pirstaleisia ja työelämään osallistutaan monin tavoin. Kokopäiväinen palkkatyö, yrittäjyys, uranvaihto, osa-aikaisuus ja alustatyö ovat kaikki yhtä arvokkaita.

Työansiot ja sosiaalietuudet voi sovittaa yhteen joustavasti. Asiakkaat voivat hakea vaihtoehtoja ja seurata prosessinsa etenemistä omasta sähköisestä portaalistaan.

”Ihannetilanteessa sosiaaliturvajärjestelmään on yksi hakemus, jonka perusteella ihminen saa ehdotuksen tarvitsemistaan palveluista ja etuuksista.”

Elinikäinen osallistuja osallistuu yhteiskuntaan monin tavoin

Elinikäinen osallistuja elää yhteiskunnassa, joka vaalii ihmisten osaamista sekä työ- ja toimintakykyä. Palvelut auttavat löytämään sopivaa aktiviteettia oli se sitten palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, lähimmäisen auttamista, opiskelua tai niiden yhdistelmiä.

”Yhteiskunnan tavoite on pitää kaikki toimeliaina. Toimeentuloa turvaavat etuudet ovat tässäkin vaihtoehdossa vastikkeellisia, mutta aktiivisuutta voi osoittaa monin tavoin”, Pirjo Juvonen-Posti sanoo.

Toimintaan ja asenteisiin kaivataan muutosta

Mikä monialaisten työelämäpalveluiden tulevaisuuskuvista toteutuu tai toteutuuko mikään sellaisenaan, ei vielä tiedetä. Selvää on, että muutosta tarvitaan.

”Usein kun tehdään uudistuksia, keskitytään yksittäisiin tavoitteisiin eikä kokonaisuus hahmotu. Skenaariotyö on yksi keino hahmottaa, miten koko systeemin tulisi muuttua. Skenaarioiden tuottaman ymmärryksen pohjalta ratkaisuja voidaan kehittää haluttuun suuntaan.”

Pirjo Juvonen-Postilla on tulevaisuuden suhteen selkeä näkemys.

”On tärkeää, että palveluja kehitetään ihmislähtöisesti niin, että ne pystyvät yhä tarjoamaan tukea ja ohjausta. Jotta tähän päästään, tarvitaan toiminnan ja ohjauksen sekä asenteiden muutosta.”