Pitääkö työyhteisön olla kuin perhe tai kaveriporukka?

Työpaikallani toistellaan usein, että olemme kuin yhtä suurta perhettä. Monet työtoverini avautuvat hyvin henkilökohtaisista asioista ja viettävät vapaa-aikaakin yhdessä. Minulla ei ole mitään heitä vastaan, mutta työajan jälkeen keskityn muuhun elämääni ja omiin läheisiini. Myöskään yksityisasioista puhuminen töissä ei tunnu luontevalta. Onko muita, joita paine tällaiseen yhteisöllisyyteen ahdistaa?

Työyhteisön toimiva vuorovaikutus ja yhteenkuuluvuuden kokemus edistävät työhyvinvointia ja yhteisen työn sujumista. Työyhteisö rakentuu nimensä mukaisesti juuri yhteisen työn ympärille – sen ei tarvitse olla kaveriporukka tai perheen kaltainen.

Työpaikka on silti monelle aikuiselle luonteva ympäristö löytää uusia ystäviä, koska työssä vietetään paljon aikaa ja jaetut kokemukset yhdistävät. Parhaimmillaan työystävyys auttaa jaksamaan kuormittavassa työssä ja kenties syvenee elämänmittaiseksi ystävyyssuhteeksi.

Joskus juhlapuheet ja todellisuus voivat olla räikeässä ristiriidassa: pahimmillaan ”olemme kaikki yhtä suurta perhettä ”-puheen taakse jää vaiettuja työyhteisön ongelmia tai yhdenmukaisuuden paineita, jotka estävät ottamasta hankalia asioita puheeksi tai puuttumasta epäasialliseen käyttäytymiseen.

Todennäköisesti kysyjän työpaikalla yhteisöllisyyden korostamisella tarkoitetaan hyvää ja moni viihtyy työyhteisössä hyvin. Kaikille hyvin tiivis yhdessäolo ja avautuminen eivät ymmärrettävästi tunnu luontevalta.

Työyhteisön merkitys on eri ihmisille ja eri elämäntilanteissa erilainen. Esimerkiksi juuri työn perässä uudelle paikkakunnalle muuttanut, vasta työuransa aloittanut tai yksin asuva työntekijä voi kaivata tiiviimpää yhdessäoloa ja ystävystymistä työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla.

Joku toinen taas viettää vapaa-aikaansa mieluummin muiden läheistensä ja harrastustensa parissa. Kumpikaan näistä toimintatavoista ei sinänsä ole oikein tai väärin – tarpeet ja toiveet vain ovat erilaiset, mikä työpaikalla olisi hyvä ymmärtää. 

Työ saa olla vain työtä, eikä vapaa-ajan viettämiseen työkavereiden kanssa tulisi olla paineita. Oleellista on, että yhdessä työskentely sujuu ja kaikkien kanssa tulee riittävän hyvin toimeen. 

Yhteisöllisyyden ei ole pakko tarkoittaa jatkuvaa yhdessä hengaamista vapaa-ajalla. Työyhteisöllisyys perustuu ennen kaikkea siihen, että työhön liittyvät asiat sujuvat.

Yhteisöllisyyden kannalta tärkeitä asioita voivat olla vaikkapa yhteiset kahvi- ja lounastauot, innostava yhdessä työskentely jaetun tavoitteen eteen, arkinen kuulumisten vaihtaminen työtehtävien lomassa tai palautteen antaminen toisille. 

Jos työyhteisö on tiivis ja yhteenkuuluvuus vahvaa, on luonnollista, että osa työntekijöistä haluaa puhua työpaikalla myös henkilökohtaisista asioistaan. Kaikille se ei kuitenkaan tunnu luontevalta.

Jokaisella on oikeus asettaa omat rajansa sille, mitä yksityiselämästään haluaa työpaikalla kertoa. Tätä tulisi työyhteisössäkin kunnioittaa.

Vastaaja: Anniina Virtanen, psykologi, erityisasiantuntija, Työterveyslaitos

 

Aiheesta lisää:

Hyvä työkaveruus on voimavara, ja sitä voi tuunata entistä paremmaksi (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Kuusi keinoa rakentaa yhteisöllisyyttä monimuotoisella työpaikalla (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Avainsanat

Jaa sisältö somessa!