Seitsemän kysymystä 3D-tulostuksen turvallisuudesta

Osallistu

Onko 3D-tulostinten käyttö toimistossa turvallista? Uskaltaako raskaana oleva tehdä tulostustyötä? Erikoistutkija Anna-Kaisa Viitanen Työterveyslaitoksesta vastaa.

3D-tulostus on valmistusmenetelmä, jossa kappale syntyy automaattisesti tietokonemallin perusteella.

Tärkeimpiä materiaaleja ovat muovit ja metallit. Yksi valmistustapa on se, että tulostinlaite kuumentaa muovinauhaa tai -pulveria ja tekee syntyneestä seoksesta esineen kerros kerrokselta.

3D-tulostustyöhön liittyy varsinaisen tulostamisen lisäksi materiaalin käsittelyä, tulostetun kappaleen jälkikäsittelyä sekä laitteiden huoltoa ja kunnossapitoa.

Kysyimme Työterveyslaitoksen erikoistutkijalta Anna-Kaisa Viitaselta 3D-tulostuksen turvallisuudesta.

1. Mitä terveydelle haitallisia vaikutuksia 3D-tulostuksessa käytettävillä kemikaaleilla on?

Epoksihartsi ja muut kovettumattomat muovimateriaalit ovat voimakkaasti herkistäviä eli ne aiheuttavat allergista ihottumaa. Niille altistuminen voi pahimmillaan johtaa siihen, ettei työntekijä pysty enää jatkamaan samoissa tehtävissä.

Liuottimet, kuten asetoni ja alkoholit, voivat aiheuttaa keskushermosto-oireita. Jauhemaiset tulostusmateriaalit taas saattavat ärsyttää ihoa, silmiä tai hengitysteitä.

Tulostusmateriaalit voivat sulaessaan vapauttaa hengitysilmaan nanohiukkasia sekä kaasumaisia yhdisteitä, kuten styreeniä. Nanohiukkaset ovat pienen pieniä hiukkasia, jotka ovat läpimitaltaan vain joitakin millimetrin miljoonasosia.

Nanohiukkasille altistuminen on yhdistetty joihinkin kielteisiin terveysvaikutuksiin, mutta ne tunnetaan vielä huonosti.

2. Vapautuuko 3D-tulostuksessa aina hiukkasia ilmaan?

Hiukkasten vapautuminen riippuu siitä, millaista tulostustekniikkaa, materiaalia ja lämpötilaa käytetään. Hengitysilmaan vapautuvat hiukkaspitoisuudet voivat olla merkittäviä vain, jos tulostinta ei ole koteloitu.

3. Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa 3D-tulostustyön turvallisuuden parantamiseksi?

Riskinarvioinnin tekeminen kaikista työvaiheista, kemikaalien asianmukainen käyttö ja tehokkaasta ilmanvaihdosta huolehtiminen.

4. Voiko raskaana oleva työntekijä tehdä 3D-tulostusta turvallisin mielin?

Raskaana olevien on hyvä keskustella asiasta työterveyshuollossa. Erityisesti liuotinaineiden ja syöpävaarallisten kemikaalien kanssa työskennellessä on syytä erityiseen varovaisuuteen. Pursotustekniikkaan perustuvilla pientulostimilla tulostaminen on pääsääntöisesti turvallista.

5. Miten pientulostaminen eroaa teollisen mittakaavan tulostamisesta?

Pienimuotoista 3D-tulostamista tehdään esimerkiksi kotona, kirjastoissa, oppilaitoksissa ja suunnittelutoimistoissa. Pientulostimet ovat mikroaaltouunin kokoisia ja suhteellisen edullisia.

Pientulostimet perustuvat tyypillisesti pursotustekniikkaan, mutta viime aikoina markkinoille on tullut myös stereolitografiaan perustuvia 3D-tulostimia. Stereolitografiassa nestemäistä muovikemikaalia, esimerkiksi epoksihartsia, kovetetaan kerros kerrokselta laserin avulla.

Teollisuudessa käytetään selvästi kookkaampia tulostimia ja useita erilaisia tekniikoita. Myös tulostusmäärät ovat suurempia kuin pientulostamisessa.

6. Onko 3D-tulostinten käyttö toimistotiloissa turvallista?

3D-tulostinten käyttö toimistotiloissa on pääsääntöisesti turvallista. Jos tulostinta ei ole koteloitu, toimiston nanohiukkaspitoisuudet voivat nousta yli suositellun tason. Paras ratkaisu olisi sijoittaa 3D-tulostin erilleen työtiloista tai käyttää koteloitua tulostinta.

Jos käytössä on stereolitografia-menetelmään perustuva 3D-tulostin, on tärkeää huolehtia epoksihartsin turvallisesta käytöstä. Se voi olla haastavaa toimistotiloissa.

7. Onko pienten 3D-tulostinten harrastuskäyttö kotona turvallista?

Tulostaminen on turvallista, kun työtavat ovat oikeita ja ilmanvaihto riittävä.

Jos tulostimessa käytetään epoksihartsia tai muita kovettumattomia muovikemikaaleja, niitä pitää käsitellä erittäin huolellisesti. Epoksihartsiin tai kovettumattomaan muovikappaleeseen ei saa koskea paljain käsin.

Myös kotona liuottimien ja muiden jälkikäsittelykemikaalien käyttö ja varastointi pitää suunnitella turvalliseksi. Kannattaa aina käyttää kemikaalinsuojakäsineitä.

Koteloidusta 3D-tulostimesta ei juurikaan vapaudu päästöjä sisätiloihin. Koteloimattoman 3D-tulostimen ihanteellinen sijoituspaikka olisi erillään asuintiloista, esimerkiksi autotallissa.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Mieti mahdollisia muutoksia työpaikallasi ja tulevalla työurallasi. Millaisia tilanteita on odotettavissa tai saattaa tulla eteen? Millaisia toimintavaihtoehtoja sinulla on? Kenen kanssa voisit keskustella näistä asioista, miten voisit varautua tilanteeseen ja kuinka toimit muutoksen jälkeen?

Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä pohditaan Työuran uurtaja -valmennuksen (Tuura) ryhmissä.

Valmennus on suunniteltu työuran keskivaiheilla olevien työntekijöiden ja esimiesten uranhallinnan, osaamisen kehittämisen ja henkisen hyvinvoinnin tueksi nopeasti muuttuvassa työelämässä. Työterveyslaitos on kehittänyt menetelmän erityisesti henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon työkaluksi.

”Kuulen valmentajilta usein kertomuksia siitä, että valmennus on muuttanut osallistujien työuraa ja elämää, kertoo ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.

Tutkitusti vaikuttava menetelmä

Salla Toppinen-Tanner kollegoineen on tutkinut Työuran uurtaja -valmennuksen vaikuttavuutta. Tutkimuksen mukaan menetelmä vähentää masennusoireita, pitkiä sairauspoissaoloja ja ajatuksia ennenaikaisesta eläkkeelle jäämisestä. Lisäksi se vahvistaa osallistujien henkisiä voimavaroja.

”Valmennuksen vaikuttavuus perustuu paljon siihen, että se toteutetaan vertaisryhmässä. Kun saman työpaikan ihmiset jakavat kokemuksiaan ja ratkaisujaan, ne ovat osuvia ja kannustavat muitakin toimimaan”, Toppinen-Tanner sanoo.

Tuura-ryhmissä on yleensä kaksi valmentajaa ja 10–20 osallistujaa. Toinen valmentajista voi olla esimerkiksi työpaikan henkilöstöhallinnosta ja toinen työterveyshuollosta. Työterveyslaitos järjestää koulutusta valmentajaksi haluaville.

”Valmentajaksi voi kouluttautua kuka vain, joka on kiinnostunut työhyvinvoinnin kehittämisestä ja ihmisten kanssa toimimisesta. Aiempaa osaamista tai koulutusta ei tarvita. Hyödyksi tietysti on, jos voi vetää valmennusryhmiä osana omaa työtään.”

Työkaluja päivittäiseen työhön

Viime vuonna Työeläkeyhtiö Elo ja Työterveyslaitos alkoivat yhdessä kouluttaa työuravalmentajia Elon asiakasyrityksiin. Koulutuksen käytyään he voivat itse järjestää valmennuksia oman organisaationsa sisällä.

Toinen uusien valmentajien kouluttajista tulee Työterveyslaitoksesta, ja toisena kouluttajana toimii työhyvinvoinnin kehittämispäällikkö Marjo Wallin Elosta. Wallin osallistui valmentajavalmennukseen seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen hän on vetänyt useita ryhmiä.

”Yhteisvalmennustemme osallistujat ovat tulleet isoista yrityksistä eri toimialoilta. He ovat olleet henkilöstöpäällikköjä tai henkilöstöasiantuntijoita eli ammattilaisia, jotka työskentelevät työkyky- ja työhyvinvointiasioiden parissa”, Wallin kertoo.

Osallistujien antama palaute on ollut myönteistä: he ovat saaneet hyvät valmiudet ohjata Työuran uurtaja -ryhmiä. Sen lisäksi he ovat saaneet lisää työkaluja päivittäiseen työhönsä: osatyökykyisten työntekijöiden rinnalla kulkemiseen ja esimiesten sparraamiseen työkykyjohtamisessa.

Valmennuksessa käydään läpi omaa työtä ja sen kehittämistä, osaamista ja sen vahvistamista sekä hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyviä asioita. Wallinin mukaan nämä aiheet ei ole työhyvinvoinnin ammattilaisille sinänsä uusia, mutta tavat käsitellä niitä ratkaisukeskeisesti ovat uusia.

Umpikujasta näköalapaikalle

Työuran uurtaja -valmennuksessa uraa tarkastellaan prosessina, jossa muutoksiin ja haasteisiin vastaaminen onnistuu muun muassa kouluttautumisen ja oppimisen avulla. Tutkimusten mukaan vastoinkäymisiin varautuminen ehkäisee uranhallinnan ongelmiin liittyvää masentuneisuutta.

Valmennuksen lopussa jokainen osallistuja luo lähitulevaisuutta koskevan suunnitelman oman uranhallinnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on, että suunnitelma sisältää konkreettisia askeleita ja että osallistuja sitoutuu sen toteuttamiseen.

”Monet valmentajat kuvailevat, että valmennuksen jälkeen ihmiset ovat ottaneet työuransa suunnan omiin käsiinsä. Kokemus on ollut voimaannuttava myös valmentajille itselleen”, Salla Toppinen-Tanner kertoo.

Marjo Wallinille eräs valmentaja sanoi, että he tavallaan vievät osallistujan umpikujasta näköalapaikalle. Toinen vertasi menetelmää katuvaloihin: Valmennuksen kuluessa osallistuja johdatetaan urapolun pimeältä pätkältä sellaiseen kohtaan, missä katuvalot ovat päällä. Siitä näkee taas eteenpäin.

Palautuminen tosiaan on tärkeää. Hyvä, että olet tunnistanut asian. Palautumiseen kannattaa kiinnittää huomiota sekä työpäivän aikana että vapaa-ajalla.

Kun työpäivä on kohtuullinen, palautuminen on helpompaa. Työpaikalla on hyvä pohtia esimiehen ja työkavereiden kanssa, mikä työssäsi kuormittaa. Miten työn voisi järjestää niin, että ruoka- ja kahvitauot olisi oikeasti mahdollista pitää? Toimiakseen tehokkaasti koko päivän aivomme tarvitsevat sekä polttoainetta että tauon suoman levon.

Näiden virallisten taukojen lisäksi on hyvä pitää mikrotaukoja esimerkiksi silloin, kun siirtyy työtehtävästä tai palaverista toiseen. Mikrotauoksi riittää jo minuutinkin hengähdys, jolloin katseen voi suunnata horisonttiin ja antaa mielen tyhjentyä.

Palautumista edistää, jos työpäivän aikana pystyy karsimaan keskeytyksiä ja tekemään tehokkaasti yhtä asiaa kerrallaan. Tärkeää on myös tunnistaa ja vahvistaa edelleen oman työn voimavaroja, joita ovat esimerkiksi työkavereilta saatu tuki tai vaikutusmahdollisuudet oman työn käytännön toteutukseen.

Palautuminen vapaa-ajalla helpottuu, jos pystyt irrottautumaan työstä kokonaan. Ei siis kannata hoitaa sähköposteja vielä illalla eikä varsinkaan murehtia tekemättömiä töitä. Onnistumisia sen sijaan voi muistella!

Palautumista edistää sekin, jos pystyy itse päättämään, miten vapaa-aikaansa käyttää. Onhan sinulla ruuhkavuosista huolimatta aikaa myös itsellesi?

Aivojen haastaminenkin auttaa palautumaan: opiskelemalla kieliä, tekemällä käsitöitä tai tanssimalla saa onnistumisen kokemuksia. Vapaa-ajalla on hyvä panostaa aktiiviseen rentoutumiseen sohvakooman sijasta – tai ainakin lisäksi.

Sanoit rentoutumisen olleen sinulle aina vaikeaa. Kokeile erilaisia rentoutumisen tapoja, esimerkiksi luontokävelyä, saunomista, joogaa tai musiikkia ja kuulostele, miltä se kehossasi ja mielessäsi tuntuu. Muista myös syödä riittävästi ja hyvin sekä varata riittävästi aikaa unelle ja levolle, 7–9 tuntia joka yö.

Panosta pieniin askeliin. Isotkin muutokset tapahtuvat pala kerrallaan. Päätä jo tänään, mitä kokeilet ensimmäiseksi.

Kerro meille, millaiset tunteet ovat olleet läsnä sinun työssäsi ja miten niihin työyhteisössäsi suhtaudutaan.

Voit vaikka muistella tilannetta, jossa tunteet olivat isossa roolissa. Miltä sinusta tuntui ja miksi? Tai olivatko asiakkaasi tai työkaverisi tunteet pinnassa? Mitä sitten tapahtui?

Vastaa muutamalla lauseella tai kirjoita pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.