Työkykykoordinaattorin neuvo: yhdistä uutta ja vanhaa osaamista

Osallistu

Työkykykoordinaattori kiinnittää huomiota asiakkaansa osaamiseen – ei niinkään siihen, mitä tämä ei enää pysty tekemään. Uusi polku voi löytyä opiskelemalla.

Työkykykoordinaattori on asiantuntija, joka toimii osatyökykyisen asiakkaansa tukena. Yhdessä he etsivät ratkaisuja, joiden avulla asiakas voi jatkaa nykyisessä työssään, siirtyä uuteen tai hankkia lisäkoulutusta.

Toimintamalli kehitettiin sosiaali- ja terveysministeriön Osatyökykyiset työssä -ohjelmassa. Työkykykoordinaattori voi toimia työpaikan henkilöstöpuolella, työterveyshuollossa, TE-toimistossa tai oppilaitoksessa.

Opinto-ohjaaja Minna Arvonen Tampereen seudun ammattiopistosta Tredusta kouluttautui työkykykoordinaattoriksi puolitoista vuotta sitten. Oppilaitos tarjoaa aikuisille suunniteltuja koulutuksia.

 

1. Millaisia asiakkaita kohtaat työkykykoordinaattorina, Minna Arvonen?

He ovat 30–50-vuotiaita, pääosin Tampereen kaupungin työntekijöitä, jotka haluavat pohtia kanssani opiskeluvaihtoehtoja. He eivät pysty jatkamaan nykyisessä työssään esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinvaivojen takia.

Asiakkaat tulevat luokseni yleensä työterveyslääkärin tai työfysioterapeutin vinkistä. Teen yhteistyötä kaupungin henkilöstöyksikön ja Tullinkulman työterveyden kanssa.

 

2. Miten lähdet selvittämään asiakkaan tilannetta?

Kiinnitän huomiota asiakkaan osaamiseen ja olemassa olevaan työkykyyn – en niinkään siihen, mitä hän ei enää pysty tekemään.

Ihmiset ovat itse hyvin tietoisia puutteistaan. Käännän keskustelua siihen suuntaan, mikä työssä on ollut mukavinta ja millaisia ammattihaaveita heillä joskus on ollut. Vähän uutta ja vanhaa yhdistämällä voi löytyä uusi tulokulma työelämään ja työelämässä jatkamiseen.

 

3. Millaiset asiat mahdollisessa opiskelussa askarruttavat?

Epäilys ”onko minusta siihen” on tavallinen. Käsitykset opiskelusta voivat olla peräisin 20 vuoden takaa, ja esimerkiksi tietotekniikan käyttäminen hirvittää. Koulutusvaihtoehtojakaan ei välttämättä tunneta hyvin.

 

4. Mikä auttaa vertailemaan koulutusvaihtoehtoja?

Jos asiakas harkitsee uutta ammattia, suosittelen yhden päivän tutustumista alan opiskeluun. Hyödyllisintä on, että käy seuraamassa parin kolmen tutkinnon opetusta. Siitä saa vertailupohjaa ja näkee, millaista opiskelu nykyisin on.

Tutustumispäivän jälkeen jotkut ovat todenneet, että hyvänen aika, siellähän oli muitakin yhtä vanhoja kuin minä. Se poistaa turhia pelkoja.

Joku saattaa myös huomata, ettei opiskelu olekaan hänen juttunsa. Sen vaihtoehdon poissulkeminen on tärkeää ja voi auttaa elämässä eteenpäin.

 

5. Millaisia koulutuspolkuja asiakkaasi ovat löytäneet?

Linja-autonkuljettaja on lähtenyt opiskelemaan merkonomiksi, keittiötöitä tehnyt lähihoitajaksi, kodinhoitaja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi.

Vaikka työkyky omaan työhön olisi mennyt, se voi riittää uudessa ammatissa. Fyysisestikin kuormittava työ saattaa sopia, jos se kuormittaa eri tavalla kuin vanha työ.

Uuden polun löytämisessä voi olla paljon hyötyä esimerkiksi vahvoista asiakaspalvelutaidoista tai yleisistä työelämätaidoista. Niiden varaan on hyvä lähteä rakentamaan uutta.

 

6. Onko koulutus ratkaisu kaikille osatyökykyisille?

Ei varmasti kaikille, mutta aika monelle. Työkykyä pitää tietysti olla jäljellä tarpeeksi. Yhteistyökumppanini työterveyshuollossa huolehtivat siitä, että vaihtoehtoja tarkastellaan myös terveyden näkökulmasta.

Opiskelun alkaessa ihmisen tilanteen pitäisi olla sellainen, että hänen voimavaransa riittävät ja elämässä on tilaa uudelle.

 

7. Mikä on parasta työkykykoordinaattorin tehtävässä?

On hienoa seurata, kuinka asiakas alkaa uskoa omiin mahdollisuuksiinsa: ”Kyllä minusta vielä on johonkin.” Itseluottamuksen kasvu ja innostus voivat näkyä jopa ryhdin suoristumisena.

 

Osatyökykyiset työssä -ohjelma päättyi vuoden 2015 lopussa. Sen tuottamia toimintamalleja levitetään hallituksen kärkihankkeessa Osatyökykyisille tie työelämään. Työkykykoordinaattori on yksi malleista. Työkykykoordinaattorin koulutuksia järjestetään vuosina 2016–2018 kärkihankkeen ja Kuntoutussäätiön yhteistyönä.

 

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Vahva motivaatio ja myönteiset asenteet työtä kohtaan. Kokemuksen kautta kertynyt hiljainen tieto ja halu siirtää sitä eteenpäin. Taito soveltaa tietoa, hallita kokonaisuuksia ja tunnistaa olennaisia asioita. Hyvä elämänhallinta ja kyky säädellä omia tunteitaan.

Erikoistutkija Mervi Ruokolainen Työterveyslaitoksesta luettelee esimerkkejä siitä, millaisia vahvuuksia varttuneilla työntekijöillä on tutkimusten mukaan.

Viime aikoina Ruokolainen on saanut puhua paljon ikääntymisestä, siihen liittyvistä voimavaroista ja haasteista – aihe kiinnostaa työpaikoilla. Jos kuulijat ovat työntekijöitä, hänelle sanotaan usein: Sinun pitäisi puhua tästä teemasta meidän esimiehillemme.

”Minäkin haluan vaikuttaa esimiesten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkijana minua kiinnostaa, mitä esimies voi tehdä sen eteen, että ikääntyvät työntekijät pysyisivät töissä pidempään ja että heidän osaamistaan arvostettaisiin enemmän. Minua kiinnostaa myös, miten esimiestä voi tässä työssä tukea”, Ruokolainen sanoo.

Kokemus terästää selviytymiskeinoja

Tutkimusnäyttö ei tue monia yleisiä ja kielteisiä ikääntymiseen liitettäviä ennakkoluuloja. Ihmiset ikääntyvät eri tavoin, ja ikään liittyvissä muutoksissa on paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

”Saatetaan ajatella esimerkiksi, että työstä suoriutuminen heikkenee helposti, kun työntekijä ikääntyy. Tutkimustulokset eivät sitä puolla”, Mervi Ruokolainen sanoo.

Hänen mielestään työstä suoriutuminen nähdään usein liian kapeasti vain tietyn tehtävän tekemisenä. Siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, millainen työtoveri ihminen on ja miten hän toiminnallaan auttaa työyhteisöä saavuttamaan tavoitteensa.

Pitkä kokemus työelämästä kartuttaa ihmisen selviytymiskeinoja. Kun tulee vastoinkäymisiä, konkarit voivat suoriutua jopa muita paremmin sen vuoksi, että he ovat törmänneet vastaaviin tilanteisiin aiemmin ja testanneet erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Vaarana jäähdyttely ennen eläkevuosia

Yhden ennakkoluulon mukaan ikääntyvät työntekijät olisivat muutoksen jarruja. Heillä voi toki ollakin kriittisiä tai kyseenalaistavia näkemyksiä, mutta Mervi Ruokolaisen mukaan tämä on myös perspektiivikysymys:

”He ehkä hahmottavat asioiden välisiä suhteita paremmin ja osaavat kokemuksen kautta välttää monia virheitä tai tunnistaa paikkoja, missä jokin voi mennä pieleen. Silloin keskustelun herättäminen saatetaan tulkita muutosvastarinnaksi.”

Sen sijaan motivaatio oman osaamisen kehittämiseen saattaa heiketä työuran loppupäässä. Ikääntyvät työntekijät ovat usein nuoria tyytyväisempiä nykyiseen asemaansa tai tehtäväänsä ja voivat aloittaa ”jäähdyttelyn” pari kolme vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään.

”Tutkimusten mukaan jäähdyttelyfiilistä voi vähentää tarjoamalla haastavia tai jopa ihan uusia työtehtäviä – kunhan ne tuntuvat mielekkäiltä. Kannattaa hyödyntää työntekijän asiantuntemusta ja ottaa hänet mukaan uuden kehittämiseen. Se tuo työhön mielekkyyttä ja uusia tavoitteita”, Ruokolainen vinkkaa.

Osoita, että arvostat kaikenikäisiä

Ennen puhuttiin ikäjohtamisesta, mutta Mervi Ruokolainen puhuu mieluummin työurajohtamisesta. Sen mukaan ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan huomio suunnataan kunkin työntekijän yksilöllisiin vahvuuksiin, tavoitteisiin, elämäntilanteeseen ja työuran vaiheeseen.

Iästä riippumatta työntekijät toivovat esimieheltään yleensä reilua kohtelua, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön ja sitä, että tulee kohdatuksi yksilönä eikä esimerkiksi tietyn ikäryhmän edustajana.

Tutkimusten mukaan varttuneet työntekijät pitävät erityisen tärkeänä myös työsuhteen varmuutta ja sitä, että heidän osaamistaan arvostetaan. Työuran loppupäässä työntekijän hyvinvointia ja työn mielekkyyttä voi tukea esimerkiksi näin:

  1. Ole kiinnostunut työntekijän toiveista ja tavoitteista.
  2. Ehdota roolia perehdyttäjänä tai mentorina.
  3. Kannusta kehittämään osaamista.
  4. Tarjoa haastavia tehtäviä ja mahdollisuutta edetä uralla.
  5. Anna työaikojen joustaa.
  6. Helpota työn ja muun elämän yhteensovittamista. Työntekijä voi olla vastuussa esimerkiksi iäkkäistä vanhemmistaan.
  7. Mahdollista eri-ikäisten työskentely yhdessä.
  8. Tue tarvittaessa työssä jaksamista ja työkykyä esimerkiksi työn muokkauksella.
  9. Vahvista luottamusta työpaikan pysyvyyteen.
  10. Osoita asenteillasi ja toiminnallasi, että arvostat kaikenikäisiä työntekijöitä.

Aivan varmasti työttömyys aiheuttaa stressiä, ja pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa voimavarojen hupenemiseen eli uupumiseen.

Kun kyse on työttömästä, en kuitenkaan puhuisi työstressistä enkä työuupumuksesta. Niiden lähtökohtana on nimenomaan ihmisen suhde työhön. Työttömyyden aiheuttama uupumus ei tietenkään ole millään lailla vähäarvoisempi ongelma kuin työuupumus.

Stressiä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Yhden teorian mukaan stressi syntyy tilanteessa, joka on itselle tärkeä, jonka kokee haastavaksi tai uhkaavaksi ja jossa omat selviytymiskeinot eivät riitä.

Stressiä voidaan hallita karkeasti jaotellen kolmella tavalla: pyritään ratkaisemaan stressiä aiheuttava ongelma, lievitetään stressin aiheuttamia oireita ja vaikutetaan siihen, miten stressaavaan tilanteeseen suhtaudutaan. Nämä keinot sopivat yhtä hyvin työstressiin kuin työttömän stressiin.

Työstressin hallintakeinona nostetaan usein esiin se, että riittävästä palautumisesta pitää huolehtia. Työstä palautuminen tarkoittaa, että antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä.

Työttömänkään ei tarvitse hakea töitä ympäri vuorokauden. Hyvä ohje voisi olla se, että käyttää työpaikan etsimiseen noin kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen olisi aika satsata oman itsensä hoitamiseen ja palautumiseen – niin kuin työssä käyvätkin tekevät.

Palautumisessa tärkeää on irrottautuminen. Työttömän tapauksessa se tarkoittaa irrottautumista työnhausta ja työttömyyden murehtimisesta. Illalla ja juuri ennen nukkumaanmenoa ei siis kannata käydä katsomassa netistä avoimia työpaikkoja eikä väsätä CV:tä.

On tietysti helppo sanoa, että murehdi kahdeksan tuntia päivässä ja lopeta se tietyllä kellonlyömällä. Ohjeen toteuttaminen on vaikeampaa. Kuitenkin murehtimiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Kun huolestuttavat asiat tulevat mieleen palautumiseen varatulla ajalla, vaikka nukkumaan mennessä, ne on hyvä kirjoittaa ylös. Itselleen voi todeta, että palaan näihin huoliin sitten huomenna.

Palautumiseen liittyy myös se, että tekee sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ne saisivat mielellään vähän haastaa aivoja. Esimerkiksi kielten opiskelu, tanssi ja liikunta ovat siinä mielessä hyviä harrastuksia. Myös jouten oleminen on tarpeen. Riittävä liikunta ja uni sekä riittävä ja terveellinen syöminen ovat tärkeitä – elämäntilanteesta riippumatta.

Jos työttömyys pitkittyy ja ihminen on hakenut lukuisia työpaikkoja ilman tulosta, se alkaa syödä itsetuntoa. Silloin on erityisen tärkeää palauttaa mieleen omat vahvuutensa. Meidän kaikkien olisi hyvä aloittaa päivämme hymyilemällä ystävällisesti peilikuvallemme. Ajatuksiaan kannattaa tietoisesti ohjata niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Vaikka työtä ei olekaan, elämässä on muita tärkeitä asioita.