Työpaikkakiusaaminen nousi keskusteluun 30 vuotta sitten ─ mikä on muuttunut?

Johtava asiantuntija Maarit Vartia Työterveyslaitoksesta toi työpaikkakiusaamisen aikoinaan päivänvaloon. Ilmiötä koskeva tieto ja ratkaisukeinot ovat lisääntyneet huimasti.
Maarit Vartia

Heinäkuussa 1989 Helsingin Sanomissa julkaistiin kirjoitus uudesta ilmiöstä: henkisestä väkivallasta työpaikalla. Kirjoittajat olivat Työterveyslaitoksen tutkijoita.

”Kun menin töihin, puhelimeni alkoi soida. Se soi varmaan pari kuukautta”, kertoo toinen kirjoittajista, johtava asiantuntija Maarit Vartia.

Puhelujen sisällön voi kiteyttää näin: Kiitos kirjoituksesta. Tämä on juuri sitä, minkä kohteena olen ollut. Se on tuntunut kummalliselta. Nyt sain asialle nimen.

Vartian mukaan hämmennys on tyypillistä kiusaamisen kohteeksi joutuneelle. Voi kulua viikkoja, jopa kuukausia, ennen kuin hän tiedostaa, että omituinen, ikävä kohtelu on jatkuvaa.

”Ei meillä varmaan kiusata”

Vuosien varrella Maarit Vartia on ollut työpaikkakiusaamisen kanssa tekemisissä monin tavoin:

Hän on tutkinut sitä, puhunut, kirjoittanut kirjoja ja antanut haastatteluja. Hän on kouluttanut ja konsultoinut työyhteisöjä, esimiehiä ja työsuojeluväkeä ilmiön tunnistamiseen, ehkäisyyn ja puheeksi ottamiseen.

Kun Vartia alkoi luennoida aiheesta, osalla kuulijoista oli vaikeuksia ottaa vastaan sitä, että aikuiset kohtelevat toisiaan kaltoin töissä.

”Vastaanotto oli, että kauhean kiinnostavaa, mutta ei meillä varmaankaan. Kiusaaminen yhdistettiin koulun pihalle, ymmärtämättömiin lapsiin ja nuoriin. Alkuun puhuimme tarkoituksella henkisestä väkivallasta, mutta sitten sana kiusaaminen pesiytyi arkikieleen.”

Lakimuutos oli iso askel

Tutkimustyö ja ”vuosien paasaaminen” vaikuttivat osaltaan siihen, että työpaikkakiusaaminen huomioitiin myös lainsäädännössä. Työturvallisuuslakia uudistettiin vuonna 2003. Sen 28 pykälässä sanotaan:

Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimiin epäkohdan poistamiseksi.

Laki aktivoi työpaikkoja rakentamaan toimintamalleja kiusaamisen varalle, vaikkei se siihen velvoitakaan. Myös työsuojeluviranomaiset ja ammattiliitot ovat kannustaneet työpaikkoja toimintaohjeiden käyttöönottoon.

Suomalaisista työpaikoista 60–70 prosentilla on toimintamalli kiusaamisen torjumiseksi. Siinä olemme Euroopan huippumaa.

Tavoitteeksi nollatoleranssi

Työpaikkakiusaamisen yleisyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia suuntaan tai toiseen. Kiusaamisen kohteena kokee olevansa 4–6 prosenttia palkansaajista.

”Monien kokemus kuitenkin on, että kiusaaminen on lisääntynyt. Ehkä se johtuu siitä, että asia on paljon esillä ja siitä uskalletaan puhua”, Maarit Vartia pohtii.

Hän toivoo työpaikoille nollatoleranssia epäasialliseen kohteluun. Se tarkoittaa kulttuuria ja ajattelutapaa, jossa kukaan ei hyväksy kiusaamista. Jos sitä ilmenee, siihen puututaan kaikilla tasoilla.

”Erityisesti toivon rohkeutta niille, jotka havaitsevat kiusaamista työyhteisössään. He voivat monella tavalla tukea epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuvaa.”

Nykyisin tarjolla on hyviä ohjeita ja esimerkiksi Askeleet kohti sopuisaa työyhteisöä -työkirja. Ne auttavat työpaikkoja vähentämään epäasiallista kohtelua. Esimiehille on omia oppaita ja koulutusta siihen, miten kiusaamiskokemukset selvitetään oikeudenmukaisesti ja rakentavasti.

Hankala tyyppi vai kiusaaja?

Viime vuosina puheenaiheeksi kiusaamisen rinnalle on noussut vastuuton työkäyttäytyminen. Maarit Vartian mukaan vastuuttomasti käyttäytyviä sanotaan arjessa usein hankaliksi.

”He toimivat rajoitta, luistavat pelisäännöistä, vaativat ja ottavat erityisoikeuksia.”

Näyttää siltä, että tällainen käyttäytyminen on työpaikoilla jopa yleisempää kuin epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen.

Työpaikkakiusaaminen on toistuvaa, pitkään jatkuvaa, systemaattista ja tiettyyn henkilöön kohdistuvaa. Vastuuton työkäyttäytyminen puolestaan voi kohdistua kehen tahansa tai työyhteisön kaikkiin jäseniin.

”Myös vastuuttoman työkäyttäytymisen puheeksi ottaminen on esimiehen tehtävä. Olemme viime aikoina valmentaneet esimiehiä siihen”, Vartia kertoo.

Kiusattujen jälkihoito kuntoon

Kesän alussa Maarit Vartia siirtyy eläkkeelle. Hän on melkein koko työuransa ajan ollut tekemisissä ihmisen nurjan puolen kanssa. Aihepiiri ei silti ole tuntunut raskaalta.

”Olen koko ajan tehnyt töitä myös muiden teemojen parissa. Ympärilläni on ollut hyviä kollegoja, joilta olen tarvittaessa saanut tukea.”

Yksi asia, joka pitäisi tulevaisuudessa saada kuntoon, on vakavan kiusaamisen kohteeksi joutuneiden jälkihoito. Pitkään jatkuneen piinan takia he ovat vereslihalla ja tarvitsevat tukea. Jotkut ajautuvat pois työpaikastaan tai jopa kokonaan ulos työelämästä.

”Työterveyshuollon resurssit heidän tukemiseensa ovat rajalliset. Jokin kuntoutuslaitos voisi ottaa repertuaariinsa kiusaamisen kohteeksi työpaikalla joutuneiden kuntoutuksen. Saksassa on jo vuosia ollut tällaiseen kuntoutukseen erikoistuneita klinikoita.”

Vartia on edistänyt työpaikkakiusaamisen tutkimista ja kitkemistä myös kansainvälisesti.

”Tutkimus alkoi Pohjoismaissa 30 vuotta sitten. Olen saanut nähdä, miten se on levinnyt ympäri maailman. Lisäksi olen saanut muiden maiden tutkijakollegoista laajan ystäväjoukon.”

 

Aiheesta lisää:

Työpaikkakiusaamisen nollatolerenssi -verkkovalmennus

Askeleet kohti sopuisaa työyhteisöä –työkirja (Julkarissa)

Työpaikkakiusaaminen

”Hyvät säännöt, mutta minua ne eivät koske” – vastuuton työkäytös ärsyttää (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Marja Sarkkinen

Avainsanat

kiusaaminen
työpaikkakiusaaminen

Jaa sisältö somessa!