Miksi vanhempien sukupolvien voi olla vaikea ymmärtää nuorten työntekijöiden kokemia haasteita?

Moni nuori työntekijä kuormittuu henkisesti jo työuransa alkuvaiheessa. Työterveyshuollossa ja esihenkilötyössä ilmiö näkyy lisääntyneinä mielenterveyshaasteina ja sairauspoissaoloina. Entä jos taustalla onkin muuttunut tapa kohdata tunteita? Tutkija Kristiina Lehmuskoski kirjoittaa, miten tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia sukupolvien välisiin eroihin ja toimintatapoihin työyhteisöissä. 

Kuunteletko mieluummin artikkelin?

Havaintoni ilmiöstä: tunteet ovat nousseet keskeiseksi osaksi työkykyä

Nuoria työntekijöitä kohdatessani olen huomannut, että yhä useampi heistä puhuu työstään tavalla, joka olisi ollut vieras vielä pari vuosikymmentä sitten. Kertomuksissa korostuvat henkilökohtaiset tunteet ja merkityksellisyyden kokemus. Nuorille työ ei ole vain työtä, vaan sen pitäisi myös tuntua itselle juuri sopivalta ja siinä pitäisi pystyä toteuttamaan itseään. Aina uudestaan olen kuullut toiveesta löytää ”oma juttu” työssä. 

Jos nämä odotukset eivät työelämän realiteettien keskellä täyty, syntyy helposti tunnekuormaa, joka voi johtaa kriisiin ja työmotivaation heikkenemiseen.

Tutkimustieto: sukupolvet voivat erota tavoissaan suhtautua tunteisiin

Haastattelututkimuksemme kunnalliselta sektorilta osoittaa, että nuoremmat sukupolvet suhtautuvat tunteisiin eri tavalla kuin vanhemmat sukupolvet. Nuoret ovat tottuneet reflektoimaan tunteitaan ja hakevat herkemmin ammattiapua, kun työ tuntuu kuormittavalta. Tunnekuorma voi syntyä esimerkiksi kuormittavista työolosuhteista, liian vähäisistä resursseista tai yksilön omista odotuksista ja sisäisistä paineista. Se voi liittyä myös täyttymättömiin ihanteisiin, itsensä johtamisen vaatimuksiin tai elämän eri osa-alueiden välisiin ristiriitoihin.

Erityisesti uransa alkuvaiheessa nuoret työntekijät saattavat ottaa vastaan ylimääräisiä tehtäviä, koska toivovat kehittyvänsä ja hankkivansa kannuksia työelämässä. Suhde esihenkilöön voi tuntua ristiriitaiselta: toisaalta hänen tukeaan kaivataan, mutta samaan aikaan työn autonomia halutaan säilyttää. Tällainen jatkuva vaatimus kehittyä, tehdä oikeita valintoja, olla tehokas, luova ja onnellinen voi motivoida mutta myös uuvuttaa. Ranskalainen sosiologi Alain Ehrenberg kutsuu tällaista ahdistusta ja uupumusta aiheuttavaa vaatimusta työstää jatkuvasti itseään termillä ”itseksi tulemisen uupuminen” (the fatigue of being oneself). 

Nuoret työntekijät eivät kuitenkaan ole yhtenäinen ryhmä. Esimerkiksi matalapalkkaisilla aloilla työ nähdään usein ensisijaisesti toimeentulon lähteenä, ja tunnekuormaa aiheuttaa ennen kaikkea työn liian niukat resurssit, alhainen palkkaus ja huono arvostus. Nuoret työntekijät saattavat kokea vaikeiden tunteiden hankaloittavan työssä suoriutumista, ja työterveyshuollossa nuorten kokema tunnekuorma näkyy lisääntyneinä yhteydenottoina. Ristiriitoja voi syntyä, kun lääkäri joutuu arvioimaan sairausloman tarpeen.  

Vanhemmat esihenkilöt ja työterveyslääkärit saattavat tulkita nuorten tunneherkkyyden heikkoutena tai sitoutumisen puutteena. Tämä synnyttää moraalisia jännitteitä. Eräs haastattelemamme lääkäri kuvasi turhautumistaan näin: ”En oikein ymmärrä tätä sukupolvea. Meidän ikäpolvemme ei valittanut pienistä, vaan työt tehtiin.” Samalla hän kuitenkin pohti, onko avun hakeminen sittenkin hyvä asia, sen sijaan että purtaisiin hammasta ja koetettaisiin vain jaksaa.  

Tutkimuksemme tuo esille, että nuoret työntekijät havaitsevat, jäsentävät ja pyrkivät ratkomaan tunteita eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet. He siis navigoivat elämässä muuttuneiden koordinaattien avulla. Tunteiden keskeisyys länsimaisessa kulttuurissa heijastaa laajempaa muutosta arvoissa, normeissa ja odotuksissa. Muutos heijastuu myös siihen, millaisen roolin ja aseman tunteet saavat osana työkykyä ja tämä haastaa työelämän rakenteita ja toimintatapoja.  

Pohdinta: kohti emotionaalisesti kestävää työyhteisöä

Voisimmeko työpaikoilla ymmärtää paremmin, miten eri tavoin eri sukupolviin kuuluvat ihmiset saattavat kokea samat asiat? Esimerkiksi nuoren työntekijän kokemus kiireestä ja epävarmuudesta voi erota merkittävästi kokeneemman kollegan tavasta hahmottaa sama tilanne. Jos näitä eroja ei tunnisteta, seurauksena voi olla väärinymmärryksiä ja turhautumista, kun erilaiset kokemukset ja tavat reagoida paineeseen törmäävät.  

Katse kohdistuu ensimmäisenä työpaikkojen arkeen ja myös esihenkilöiden antamaan tukeen. Kuulumisten kysyminen, kuunteleminen ja nuoren työntekijän huolien äärelle pysähtyminen ovat usein pieniä mutta merkityksellisiä tekoja. Esihenkilön lisäksi kokeneempi työtoveri tai mentori voi toimia arvokkaana peilinä. Tilanteissa, joissa nuori vaikkapa kokee työssä epäonnistumisen henkilökohtaisesti, voi vanhemman kollegan kyky suhteuttaa asioita auttaa näkemään tilanteen kevyemmin ja pääsemään yli kuormittavista tunteista. Samalla nuoret voivat tuoda työyhteisöön avoimuutta ja uusia näkökulmia. Tällaiset arjen kohtaamiset voivat avata tilaa uudenlaiselle tavalle jäsentää tunteita työssä.

Työpaikoilla ja työterveyshuollossa voitaisiin kehittää ennakoivia toimintamalleja, kuten sukupolvien välistä vuoropuhelua tukevia mentorointikäytäntöjä, jotka auttaisivat tunnistamaan tunnekuorman muodostumista ja löytämään siihen ratkaisuja työn arjessa. Tällaiset toimet voisivat osaltaan ehkäistä sairauspoissaoloja ja vähentää tarvetta yksilöön kohdistuviin medikaalisiin ratkaisuihin.

Erottavat emootiot -hankkeessa olemme päässeet yhdessä työyhteisöjen kanssa tutkimaan, miten erilaiset tavat kokea ja käsitellä tunteita voivat tulla näkyviksi ja rakentaa yhteistä ymmärrystä.

Jos haluat syventyä tarkemmin sukupolvien välisiin eroihin tunteiden roolista työelämässä, voit tutustua artikkeliimme “The changing emotional codes underlying generation-specific understandings of mental health at work”.  

Artikkeli on toteutettu osana Mielenterveyden työkalupakki -hanketta, joka on osa Työelämän mielenterveysohjelmaa. Hankkeen rahoitus tulee Suomen kestävän kasvun ohjelmasta EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (NextGeneration EU) sosiaali- ja terveysministeriön kautta.