Mistä kertoo mielenterveyteen kytkeytyvien sairauspoissaolojen kasvu?

Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Ilmiön juuret ovat kuitenkin paljon syvemmällä pitkän aikavälin yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa muutoksessa. Miten poissaoloja voitaisiin vähentää tehokkaasti? Tutkimuspäällikkö Pekka Varje kehottaa syventymään siihen, miten mielenterveys ymmärretään ja miksi työelämän sekä yksilöiden haasteita pyritään ratkomaan mielenterveysnäkökulmasta käsin.

Julkaistu 23.12.2025

Kuunteletko mieluummin artikkelin?

Havaintoni ilmiöstä: mielenterveyshäiriöt ovat nousseet työelämän haasteeksi

Mielenterveysperusteiset sairauspoissaolot ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina. Vuonna 2021 ne nousivat yleisimmäksi syyksi alkaneille sairauspäivärahakausille, ohittaen tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Tämä kasvu on herättänyt vilkasta keskustelua, jossa koko suomalaisen yhteiskunnan mielenterveystilanteen katsotaan heikentyneen ja väestön psyykkisen kuormittuneisuuden lisääntyneen.

Keskustelussa on hahmottunut useita rinnakkaisia näkökulmia. Yhtäältä on korostettu tarvetta kehittää mielenterveyden varhaisen tuen muotoja ja vahvistaa työympäristöjä, jotka ehkäisevät henkistä kuormitusta. Toisaalta huolta on herättänyt mielenterveyspalveluiden riittämättömyys, joka voi viivästyttää avun saamista. Keskustelussa on esiintynyt myös kärjekkäitä näkemyksiä siitä, että erityisesti nuoremmat sukupolvet astuvat työelämään epärealistisin odotuksin ja keskittyvät liiaksi tunteidensa käsittelyyn.

Vaikka mielenterveysperusteisten sairauspäivärahakausien kasvu on taittunut aivan viime vuosina ja masennukseen liittyvät poissaolot ovat jopa vähentyneet, ahdistuneisuushäiriöihin liittyvät poissaolot ovat jatkaneet kasvuaan. Kokonaisuutena mielenterveysperusteiset poissaolot ovat edelleen korkealla tasolla aiheuttaen merkittäviä kustannuksia sekä työorganisaatioille että yhteiskunnalle. Miten voimme ymmärtää tämän kasvun, ja mitä se kertoo työelämän haasteista sekä mielenterveyden roolista yhteiskunnassa?

Tutkimustieto: ilmiön taustalla on sekä viimeaikaista että pitkän aikavälin kehitystä

Kansallisiin rekisteriaineistoihin perustuva tutkimuksemme osoittaa, että mielenterveysperusteisten sairauspoissaolopäivien määrä työikäisessä väestössä yli kaksinkertaistui vuosina 2015–2021. Ahdistuneisuushäiriöiden aiheuttamien poissaolopäivien määrä kasvoi lähes nelinkertaiseksi. Vaikka suhteellinen kasvu oli miehillä ja naisilla sama, miesten osuus oli vain neljäsosa kaikista poissaolopäivistä. Ikäryhmistä kasvu oli erityisen voimakasta nuorilla. Poissaolopäivien kokonaismäärä kasvoi merkittävästi erityisesti alemmilla toimihenkilönaisilla sekä sosiaali- ja terveysalalla työskentelevillä naisilla, vaikka lähtötasoon suhteutettuna samankaltaista kasvua tapahtui kaikissa väestöryhmissä.

Ikään, sukupuoleen, sosioekonomiseen asemaan sekä toimialaan liittyvät erot poissaolopäivien määrissä suuntaavat tutkijaa pohtimaan väestöryhmittäisiä tekijöitä, jotka liittyvät esimerkiksi erilaisiin työolosuhteisiin eri ammatillisissa asemissa sekä eriarvoistaviin kulttuurisiin rakenteisiin. Toisaalta samansuuntainen muutos kaikissa väestöryhmissä ohjaa näkemään kasvun myös osana laajempaa ilmiötä, jossa mielenterveysongelmat ovat pitkällä ajanjaksolla tulleet yhä näkyvämmiksi työpaikoilla.

Mielenterveyteen liittyvät poissaolot alkoivat alun perin yleistyä merkittävästi jo 1990-luvun puolivälissä, jolloin ilmiön taustalla nähtiin kiireen, kilpailuhenkisyyden ja työn henkisen vaativuuden kasvua. Työelämä nähtiin jo tuolloin psyykkisesti aikaisempaa kuormittavampana.

Toisaalta tutkimustemme mukaan työväestön mielenterveyteen kiinnitettiin julkisessa keskustelussa huomiota jo ennen kuin niihin liittyvien sairauspoissaolojen määrä edes lähti kasvamaan. Yhä avoimempi keskustelukulttuuri kannusti ihmisiä käsittelemään haasteitaan työuupumukseen, masennukseen ja ahdistuneisuuteen liittyvillä käsitteillä ja hakemaan tarvittaessa terveydenhuollon tukea. Lääketiede puolestaan vastasi muuttuvaan tarpeeseen entistä kehittyneemmillä diagnostisilla työkaluilla ja hoitomuodoilla. Mielenterveydestä tuli yleisesti hyväksytty tapa käsitellä tunne-elämän ja työelämän paineita.

Pohdinta: kohti mielen hyvinvoinnin uutta jäsennystä

Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen nousua ei voi ymmärtää vain tarkastelemalla viime vuosien kehityskulkuja. Vaikka nykyinen työympäristö on henkisesti vaativaa ja työmarkkinoille astuvat nuoret ovat kasvaneet hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin vanhemmat sukupolvet, ilmiön juuret ulottuvat syvemmälle menneisyyteen. Jotta voimme ymmärtää, miksi erilaiset hyvinvoinnin haasteet nykyisessä työelämässä kanavoituvat mielenterveysdiagnooseihin ja niistä johtuviin sairauspoissaoloihin, meidän täytyy tarkastella ilmiön taustalla olevia kulttuurisia ja sosiaalisia tekijöitä. Minkälaiset käsitykset mielenterveydestä vaikuttavat ihmisten kykyyn hakea apua tai kokea työelämän paineita?

Nykyisessä mielenterveyskentässä painotetaan yksilön hyvinvointiin vaikuttavia riskitekijöitä, diagnosointia ja aktiivista oireiden hallintaa. Yksilökeskeiset ratkaisumallit, kuten henkilökohtainen terapia, ovat tutkitusti vaikuttavia, mutta eivät kuitenkaan yksin riitä vastaamaan mielenterveyshäiriöiden aiheuttamaan haasteeseen työelämässä. Laajalle levinneet psykologisoivat ja psykiatrisoivat ratkaisumallit voivat myös olla osa ongelmaa.

Mielenterveyteen kytkeytyvät poissaolot ovat osittain seurausta siitä, miten yhteiskunta käsittelee henkistä hyvinvointia ja millaisia odotuksia se asettaa yksilöille. Jotta voimme tehokkaasti vähentää mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen määrää, tarvitaan laajempaa keskustelua ja tutkimusta, jonka keskiössä ovat yksilöllisten ja rakenteellisten tekijöiden lisäksi mielenterveysilmiötä yhteiskunnassa tuottavat käytännöt sekä itse mielenterveyden käsite.

Jos haluat syventyä tarkemmin mielenterveysperusteisten sairauspoissaolopäivien kehitykseen ja siihen liittyviin väestöryhmittäisiin eroihin, voit tutustua artikkeliimme  Mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen kehitys työssäkäyvässä väestössä 2007–2021: Kansallisesti edustava rekisteritutkimus muutostrendeistä ja väestöryhmäeroista.

Artikkeli on toteutettu osana Mielenterveyden työkalupakki -hanketta, joka on osa Työelämän mielenterveysohjelmaa. Hankkeen rahoitus tulee Suomen kestävän kasvun ohjelmasta EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (NextGeneration EU) sosiaali- ja terveysministeriön kautta.