15 kysymystä työaikojen suunnittelusta

Osallistu

Mahdollisuus vaikuttaa omiin työaikoihinsa on yksi tärkeimmistä työhyvinvointia tukevista asioista, sanoo tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta.

Hyvin suunnitellut, sopivasti mitoitetut työajat parantavat työhyvinvointia ja helpottavat työn ja muun elämän yhteensovittamista. Toisaalta kuormittavat työajat ja erityisesti yötyötä sisältävä vuorotyö ovat yhteydessä moniin työterveys- ja työturvallisuusriskeihin.

 

1. Mitä työaikojen suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon, tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta?

Työaikojen suunnittelussa tulee huomioida paitsi työn tarkoituksenmukainen suorittaminen ja osaamisvaatimukset myös työntekijöiden omat toiveet ja tarpeet työajan sijoittelussa.

 

2. Miksi on tärkeää, että omiin työaikoihinsa saa vaikuttaa?

Vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja työaikoihin ovat ehkä tärkein työtyytyväisyyttä ja työhyvinvointia tukeva asia – tärkeämpi kuin esimerkiksi työn määrä.

Kun ihminen pystyy vaikuttamaan työaikoihinsa, niitä voidaan muokata yksilöllisesti työn ja muun elämän yhteensovittamisen ja esimerkiksi työssä jaksamisen mukaan. Ihmiset ovat luontaisestikin hyvin erilaisia: esimerkiksi ”aamuihmiset” haluavat aloittaa työpäivänsä aikaisemmin kuin ”iltaihmiset” ja saavat tuolloin myös enemmän aikaan.

Hyvät vaikutusmahdollisuudet työaikoihin ovat yhteydessä vähäisempiin sairauspoissaoloihin ja vähäisempään riskiin joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikutusmahdollisuudet ennustavat – jopa terveyttä paremmin – työurien jatkumista myös normaalin eläkeiän jälkeen.

 

3. Millainen työaikasuunnittelu tukee työpaikan tuottavuutta?

Tuottavuuden kannalta on keskeistä, että työajoista voidaan sopia yhdessä. Työaikojen suunnittelussa tulee siis huomioida sekä tuotannon että työntekijöiden tarpeet.

Siten työpaikalle saadaan positiivista virettä ja yhteistyötä. Samalla ehkäistään kustannuksia työmotivaation ja työhyvinvoinnin heikkenemisestä. Työajat tulisi aina suunnitella terveyttä ja työkykyä tukeviksi.

 

4. Kenen vastuulla työaikojen “terveellisyys” on?

Työturvallisuuslaissa on määritelty, että työnantajalla on yleinen velvoite huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä.

Tässä työnantajan velvoitteiksi on määritelty ottaa huomioon työhön, työoloihin ja muuhun työympäristöön liittyvät tekijät ja myös työntekijän henkilökohtaiset edellytykset. Niitä ovat erityisesti työkyky mutta varmaankin myös se aiemmin mainitsemani aamu- tai iltatyyppisyys.

 

5. Mitä laki sanoo työaikojen kuormittavuuden arvioinnista?

Työturvallisuuslain 10 pykälässä täsmennetään, että myös työajoista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät on selvitettävä ja tunnistettava.

Jos niitä ei voi poistaa, on arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Arvioinnissa on huomioitava työn kuormitustekijät, mahdolliset terveysriskit sekä työntekijän ikä ja muut henkilökohtaiset edellytykset.

Työturvallisuuslain 30 pykälässä sanotaan, että ”yötyötä tekevälle työntekijälle on tarvittaessa järjestettävä mahdollisuus työtehtävien vaihtamiseen tai siirtymiseen päivätyöhön” – jos se on mahdollista.

 

6. Millaisia haittoja liian kuormittavilla työajoilla voi olla?

Hyvin pitkät työajat lisäävät esimerkiksi aivoveritulpan ja mielenterveyden häiriöiden riskiä. Yötyötä sisältävä vuorotyö voi kuormittavissa vuorokierroissa lisätä työtapaturmien, rintasyövän, aikuisiän diabeteksen sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

 

7. Mistä työaikojen kuormittavuuden arviointiin saa ohjeita tai apua?

Keskeisiä menetelmä ovat työaikojen kuormittavuuden arviointi TIKKA-menetelmällä ja Suositukset työaikojen kuormituksen arvioimiseksi kunta-alalla eli niin sanottu Työterveyslaitoksen liikennevalomalli.

 

8. Miten liikennevalomallia käytetään?

Työterveyslaitoksen liikennevalomalli on tehty vuorosuunnittelijan avuksi jaksotyöhön. Jaksotyössä työajat ovat yleensä epäsäännöllisiä, ja vuorot suunnitellaan esimerkiksi 3–4 viikon jaksoissa.

Ideana on, että tulevaa jaksoa suunniteltaessa arvioidaan myös työaikojen kuormittavuutta. Arviointia tehdään työajan pituuden ja ajoittumisen, työvuoroväleistä riippuvan palautumisajan sekä työaikoihin liittyvien vaikutusmahdollisuuksien perusteella.

Vuorolistassa punainen väri kertoo vuorosuunnittelijalle, että kuormitus on tulossa liian kovaksi ja listaa on syytä korjata. Vihreillä taas voidaan jatkaa listan suunnittelua.

 

9. Miten kannattaa menetellä, jos työpaikalla harkitaan siirtymistä uuteen työaikamalliin?

Uuden työaikamallin mahdolliset terveys- ja turvallisuusvaikutukset kannattaa arvioida. Siinä on hyvä hyödyntää työterveyden ammattilaisia.

 

10. Onko työntekijöille mieluisin malli yleensä myös terveyden kannalta paras?

Aina näin ei ole. Joskus työntekijät ovat valmiita lyhentämään esimerkiksi palautumisaikojaan saadakseen mahdollisimman pitkät ja yhtenäiset vapaat.

Oma näkemykseni on, että riittävä palautumisaika – 11 tuntia tai enemmän – edellisen työvuoron jälkeen on terveyden kannalta jopa tärkeämpää kuin edeltäneen työvuoron pituus.

 

11. Miten työaikasuunnittelussa pitäisi huomioida esimerkiksi osatyökykyiset ja pienten lasten vanhemmat?

He tarvitsevat sekä työaikojen pituuden että niiden ajoittumisen suhteen enemmän joustoa kuin muut. Olisi olennaista, että he voisivat tarvittaessa vaikuttaa omiin työaikoihinsa.

 

12. Kerro esimerkki hyvästä työaikaratkaisusta teollisuudessa.

Nopeasti eteenpäin kiertävät vuoromallit tukevat vireyttä ja työtehoa. Nopea kierto tarjoaa enemmän palautumisaikaa yksittäisten työvuorojen välillä kuin taaksepäin kiertävät ja hitaammin kiertävät mallit.

Työterveyslaitos julkaisi hiljattain tutkimuksen teollisen työn vuorojärjestelmistä. Sen mukaan työntekijät nukkuvat ja voivat paremmin työskennellessään 12 tunnin vuoroissa verrattuna 8 tunnin vuoroihin. Myös palautuminen ja tyytyväisyys työhön olivat parempia 12 tunnin järjestelmässä.

 

13. Miten työaikojen suunnittelussa voidaan huomioida työn sesonkiluonteisuus?

Työaikapankit voivat olla hyvä ratkaisu. Idea on, että ylityötä korvataan rahan sijasta vapaa-aikana, jonka ajoittumiseen työntekijä voi itse vaikuttaa. Perustyöajan ylittävä työaika kerryttää tunteja, ja kun työssä ollaan perustyöaikaa vähemmän, pankin saldo vähenee.

Työntekijöiden näkökulmasta ratkaisun tulisi parantaa mahdollisuuksia työajan ja lomien mielekkääseen sijoitteluun. Riskinä työaikapankeissa on työn määrän ja mahdollisesti myös siihen liittyvän kuormittavuuden kasvu ajoittain hyvin suureksi.

 

14. Millaiset työajat tukevat jaksamista asiantuntijatyössä?

Asiantuntijoiden työhyvinvointia tukevat esimerkiksi työaikoihin liittyvien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, mahdollisuus tehdä etätyötä ja työn kohtuullinen mitoittaminen ylipitkien työrupeamien välttämiseksi.

 

15. Millaiset virheet ovat tavallisia työaikojen suunnittelussa?

Hyvin tavallinen ja vakava virhe on, että ei järjestetä riittävästi varahenkilöstöä poissaoloja varten. Palautumista tarvitsevat työntekijät joutuvat tällöin tulemaan vapaalta töihin sairastuneiden sijaisiksi.

Siitä seuraa lisäkuormitusta ja ylityökuluja, ja sairauspoissaolot voivat lisääntyä entisestään. Kierre heikentää sekä työn tuottavuutta että työhyvinvointia.

 

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lue myös:

Työajat voidaan suunnitella terveyttä ja tuottavuutta tukeviksi (Työterveyslaitoksen Viesti päättäjälle 2/2016)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös näihin:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Riittää, että esimies on ihan tavallinen tunteva, ajatteleva ja hyvää tahtova ihminen. Hänen ei tarvitse kyetä mihinkään epäinhimillisiin ponnistuksiin, sanoo psykologi Elisa Valtanen Työterveyslaitoksesta.

Valtanen on ollut esimiesten kanssa tekemisissä muun muassa sparraajana, kouluttajana, konsulttina ja työnohjaajana. Hän vastaa Työterveyslaitoksen koulutuksista, jotka liittyvät johtamiseen.

Hän on seurannut läheltä, millaisten odotusten ja vaatimusten ristipaineessa esimiehet työskentelevät:

On johdettavalle yksikölle asetetut tulostavoitteet ja vastuu arjen työn sujumisesta. On paljon kokouksia, tietojärjestelmiin raportoimista ja vaativia erityistilanteita, kuten työyhteisökonfliktien ja työkykyongelmien ratkomista.

Käynnissä voi samaan aikaan olla useita muutostilanteita, kuten organisaatiouudistuksia ja yt-neuvotteluja. Myös asiakkaiden tarpeet ja markkinat muuttuvat. Johtamistehtävänsä lisäksi monet esimiehet tekevät samaa työtä kuin heidän johdettavansakin.

Esimiehen rooli on yksinäinen

Elisa Valtanen arvostaa kaikkia, jotka tekevät esimiestyötä. He vaikuttavat paljon siihen, miten työt työyhteisössä sujuvat ja kuinka motivoituneita ja hyvinvoivia työntekijät ovat. Siksi on niin tärkeää, että esimiehet saisivat tarvitsemansa tuen.

Esimiehen rooliin kuuluu, että hän on oman työyhteisönsä ja muun organisaation rajapinnalla ja aika yksin. Hän kokoaa ymmärrystä yksikkönsä toiminnasta ja pitää sitä esillä. Toisaalta hän tuo omalle porukalleen tietoa siitä, mitä organisaatiossa ja toimintaympäristössä on meneillään.

”Esimies ei välttämättä voi hakea tukea omasta työyhteisöstään – pitäähän hänen pystyä johtamaan ja kannattelemaan työntekijöitä, näyttämään heille suuntaa ja luomaan turvallisuutta”, Valtanen sanoo.

Luontaisin tuen lähde on esimiehen oma esimies. Ihannetapauksessa esimies voi nojata myös ylimmän johdon selkeisiin linjauksiin: Mikä meidän organisaatiossamme on tärkeää? Mikä on strategiamme? Millaiset toimintaperiaatteet meillä on?

Toinen esimies vaikka lounasseuraksi

Esimiehen voi olla vaikea mahduttaa arkeensa hetkiä, jolloin omasta työstä saisi puhua toisten esimiesten kanssa. Elisa Valtanen kannustaa raivaamaan siihen aikaa.

”On antoisaa keskustella vertaiskollegojen kanssa, millaisia asioita he ovat kohdanneet esimiestyössään, millaisia hyviä käytäntöjä heidän yksiköissään on ja mikä on auttanut eteenpäin jossain vaativassa tilanteessa.”

Mutkaton tapa hankkia vertaistukea on pyytää esimieskaveria lounasseuraksi. Työpaikoilla voidaan myös järjestää esimiesfoorumeita tai muita tilaisuuksia, joissa saa jakaa kokemuksia ja vaihtaa ajatuksia.

Valtanen neuvoo pitämään sitkeästi kiinni siitä, että näissä tapaamisissa on oikeasti mahdollisuus keskustella. Aika kuluu helposti pelkästään hallinnollisista asioista tiedottamiseen.

Esimiesten foorumit voivat olla esimiesten itsensä ohjaamia tai sitten joku HR-ammattilainen voi tulla ohjaamaan. Joskus kannattaa kokeilla ulkopuolistakin vetäjää.

Palautetta saa pyytää

Elisa Valtanen suosittelee, että työpaikat virittelisivät esimiehille mentoritoimintaa tai tarjoaisivat mahdollisuuden työnohjaukseen. Työnohjaaja esittää kysymyksiä, jotka auttavat esimiestä jäsentämään omaa tilannettaan ja katsomaan työtään uudesta näkökulmasta.

Esimies tarvitsee tuekseen myös palautetta. Palautteen niukkuus on yleinen harmin aihe, ja esimiehet saavat erityisen vähän palautetta – varsinkin onnistumisistaan.

Ilmapiiri- ja työhyvinvointikyselyissä pyydetään arvioita esimiestyöstä. Se on esimiehille arvokasta palautetta. Valtasen mielestä moni esimies hyötysi mahdollisuudesta käydä tuloksia läpi oman esimiehen, HR-asiantuntijan tai ulkopuolisen sparraajan kanssa: Miltä tulokset näyttävät? Miten esimies ne kokee? Onko tuloksissa jotain yllättävää?

”Sparraaja auttaa palautteen sulattelussa ja hyödyntämisessä. Varsinkin hyvin kriittisen palautteen vastaanottaminen voi muuten olla vaikeaa. Esimies saattaa kokea, että palaute koskee häntä henkilökohtaisesti, ihmisenä. Arvioinnin kohteena on kuitenkin esimiesrooli ja se, miten johtajuus toteutuu.”

Esimies voi aina pyytää palautetta suoraan työyhteisönsä jäseniltä: Ovatko he saaneet riittävästi tukea työhönsä ja sen haasteisiin? Miten esimies voisi olla avuksi vielä paremmin?

Mukavan ilmapiirin aistii

Esimiestä auttaa jaksamaan armollisuus itseä kohtaan. Monet pohtivat, onko heidän esimiestyönsä riittävän hyvää.

”Kaikki palaute kertoo siitä, ovatko asiat hyvin. Rohkaisisin esimiestä luottamaan myös omaan intuitioonsa. Hän voi kuulostella, millainen ilmapiiri on esimerkiksi kokouksissa, miten ihmiset juttelevat toisilleen, miten työt sujuvat ja millaista asiakaspalautetta tulee. Se on aika hyvä mittari”, Elisa Valtanen sanoo.

”Hyvää esimiestyötä voi tehdä monella tavalla, eikä kukaan ole täydellinen. Oman, itselleen luontevan tyylin löytäminen tuo levollisuutta.”

Vahva motivaatio ja myönteiset asenteet työtä kohtaan. Kokemuksen kautta kertynyt hiljainen tieto ja halu siirtää sitä eteenpäin. Taito soveltaa tietoa, hallita kokonaisuuksia ja tunnistaa olennaisia asioita. Hyvä elämänhallinta ja kyky säädellä omia tunteitaan.

Erikoistutkija Mervi Ruokolainen Työterveyslaitoksesta luettelee esimerkkejä siitä, millaisia vahvuuksia varttuneilla työntekijöillä on tutkimusten mukaan.

Viime aikoina Ruokolainen on saanut puhua paljon ikääntymisestä, siihen liittyvistä voimavaroista ja haasteista – aihe kiinnostaa työpaikoilla. Jos kuulijat ovat työntekijöitä, hänelle sanotaan usein: Sinun pitäisi puhua tästä teemasta meidän esimiehillemme.

”Minäkin haluan vaikuttaa esimiesten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkijana minua kiinnostaa, mitä esimies voi tehdä sen eteen, että ikääntyvät työntekijät pysyisivät töissä pidempään ja että heidän osaamistaan arvostettaisiin enemmän. Minua kiinnostaa myös, miten esimiestä voi tässä työssä tukea”, Ruokolainen sanoo.

Kokemus terästää selviytymiskeinoja

Tutkimusnäyttö ei tue monia yleisiä ja kielteisiä ikääntymiseen liitettäviä ennakkoluuloja. Ihmiset ikääntyvät eri tavoin, ja ikään liittyvissä muutoksissa on paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

”Saatetaan ajatella esimerkiksi, että työstä suoriutuminen heikkenee helposti, kun työntekijä ikääntyy. Tutkimustulokset eivät sitä puolla”, Mervi Ruokolainen sanoo.

Hänen mielestään työstä suoriutuminen nähdään usein liian kapeasti vain tietyn tehtävän tekemisenä. Siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, millainen työtoveri ihminen on ja miten hän toiminnallaan auttaa työyhteisöä saavuttamaan tavoitteensa.

Pitkä kokemus työelämästä kartuttaa ihmisen selviytymiskeinoja. Kun tulee vastoinkäymisiä, konkarit voivat suoriutua jopa muita paremmin sen vuoksi, että he ovat törmänneet vastaaviin tilanteisiin aiemmin ja testanneet erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Vaarana jäähdyttely ennen eläkevuosia

Yhden ennakkoluulon mukaan ikääntyvät työntekijät olisivat muutoksen jarruja. Heillä voi toki ollakin kriittisiä tai kyseenalaistavia näkemyksiä, mutta Mervi Ruokolaisen mukaan tämä on myös perspektiivikysymys:

”He ehkä hahmottavat asioiden välisiä suhteita paremmin ja osaavat kokemuksen kautta välttää monia virheitä tai tunnistaa paikkoja, missä jokin voi mennä pieleen. Silloin keskustelun herättäminen saatetaan tulkita muutosvastarinnaksi.”

Sen sijaan motivaatio oman osaamisen kehittämiseen saattaa heiketä työuran loppupäässä. Ikääntyvät työntekijät ovat usein nuoria tyytyväisempiä nykyiseen asemaansa tai tehtäväänsä ja voivat aloittaa ”jäähdyttelyn” pari kolme vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään.

”Tutkimusten mukaan jäähdyttelyfiilistä voi vähentää tarjoamalla haastavia tai jopa ihan uusia työtehtäviä – kunhan ne tuntuvat mielekkäiltä. Kannattaa hyödyntää työntekijän asiantuntemusta ja ottaa hänet mukaan uuden kehittämiseen. Se tuo työhön mielekkyyttä ja uusia tavoitteita”, Ruokolainen vinkkaa.

Osoita, että arvostat kaikenikäisiä

Ennen puhuttiin ikäjohtamisesta, mutta Mervi Ruokolainen puhuu mieluummin työurajohtamisesta. Sen mukaan ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan huomio suunnataan kunkin työntekijän yksilöllisiin vahvuuksiin, tavoitteisiin, elämäntilanteeseen ja työuran vaiheeseen.

Iästä riippumatta työntekijät toivovat esimieheltään yleensä reilua kohtelua, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön ja sitä, että tulee kohdatuksi yksilönä eikä esimerkiksi tietyn ikäryhmän edustajana.

Tutkimusten mukaan varttuneet työntekijät pitävät erityisen tärkeänä myös työsuhteen varmuutta ja sitä, että heidän osaamistaan arvostetaan. Työuran loppupäässä työntekijän hyvinvointia ja työn mielekkyyttä voi tukea esimerkiksi näin:

  1. Ole kiinnostunut työntekijän toiveista ja tavoitteista.
  2. Ehdota roolia perehdyttäjänä tai mentorina.
  3. Kannusta kehittämään osaamista.
  4. Tarjoa haastavia tehtäviä ja mahdollisuutta edetä uralla.
  5. Anna työaikojen joustaa.
  6. Helpota työn ja muun elämän yhteensovittamista. Työntekijä voi olla vastuussa esimerkiksi iäkkäistä vanhemmistaan.
  7. Mahdollista eri-ikäisten työskentely yhdessä.
  8. Tue tarvittaessa työssä jaksamista ja työkykyä esimerkiksi työn muokkauksella.
  9. Vahvista luottamusta työpaikan pysyvyyteen.
  10. Osoita asenteillasi ja toiminnallasi, että arvostat kaikenikäisiä työntekijöitä.