Työaikojen arvioinnin liikennevalomalli

Työajoilla on monia vaikutuksia jaksamiseen, työhyvinvointiin, terveyteen, työkykyyn ja tuottavuuteen 

• Vuorotyö lisää kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, aikuisiän diabeteksen ja mahdollisesti joidenkin syöpien, kuten rintasyövän riskiä. Vuorotyö voi lisätä myös sairauspoissaoloja. 
• Yövuorot ja aikaiset aamuvuorot aiheuttavat univajetta ja työvireys voi heiketä. Vuorotyö lisää myös työtapaturmien riskiä. 
• Työn ja muun elämän yhteensovittaminen hankaloituu, mikäli ennakointi- ja vaikutusmahdollisuudet työaikoihin ovat vähäisiä. 
• Hyvät vaikutusmahdollisuudet työaikoihin lisäävät työtyytyväisyyttä sekä edistävät työn ja muun elämän yhteen sovittamista ja työhön osallistumista. Samalla sairauspoissaolot vähenevät ja työurat pitenevät.

Päivätyöstä ja säännöllisestä vuorotyöstä poikkeavat työaikamuodot toteutetaan Suomessa pääsääntöisesti työaikalain mukaisena jaksotyönä. Jaksotyötä tehdään eniten sosiaali- ja terveysalalla.

Työturvallisuuslaissa (738/2002, muutos 329/2013) työajat mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen. 

Työaikoihin liittyviä kuormitustekijöitä ovat 

• kokonaistyöaika ja ylityö 
• työvuorojen pituus 
• peräkkäisten työvuorojen määrä 
• ilta- ja yövuorojen määrä
• päivittäinen ja viikoittainen palautumisaika
• työaikojen ennakoitavuus 
• mahdollisuudet  vaikuttaa omaan työ- ja vapaa-aikaan 
• työn tauotus

Työaikojen kuormituksen arvioiminen mahdollistaa konkreettiset kehittämistavoitteet työaikojen suunnitteluun ja kuormittavuuden vähentämiseen. Esimerkiksi yhteisöllisen työvuorosuunnittelun edistäminen lisää vaikutusmahdollisuuksia, mutta samalla tulee varmistaa, ettei vuoroergonomia heikkene.

Työterveyslaitos on laatinut  Työaikojen liikennevalomallin eli suositukset työaikoihin liittyvän kuormituksen arvioimiseksi. Suositukset soveltuvat erityisesti jaksotyöhön. Suositukset perustuvat tutkimustietoon työaikojen yhteydestä hyvinvointiin, terveyteen ja työturvallisuuteen.

Kuormitustasoja kuvaa liikennevalo, jossa vihreä tarkoittaa hyväksyttävää kuormitusta, keltainen kohonnutta kuormitusta, oranssi ylikuormitusta ja punainen voimasta ylikuormitusta, joka tulisi korjata. Työaikojen liikennevalomallin tavoitteena on tunnistaa työaikojen keskeiset kuormitustekijät sekä tukea työaikojen hyvää suunnittelua ja toteutusta.

Työaikojen kuormittavuutta mittaava liikennevalomalli ja niihin liittyvät suositukset tukevat työaikojen hyvää suunnittelua ja toteutusta. Suositukset perustuvat uusimpaan tutkimustietoon työaikojen yhteydestä terveyteen, turvallisuuteen ja palautumiseen.

Suosituksista hyötyvät esihenkilöt, työvuorosuunnittelijat ja työvuorosuunnitteluun osallistuvat työntekijät. Liikennevalomallia voi hyödyntää vuorosuunnitteluohjelmistoissa kuormittavuusnäkökulman huomioimiseksi vuorosuunnittelussa. 

Suositukset tukevat työaikojen hyvää johtamista. Niiden avulla voidaan arvioida työaikojen kehittämisen tarvetta.

Liikennevalojen kuormitustasot (voimakas ylikuormitus, ylikuormitus, kohonnut kuormitus, kuormitus kunnossa) määräytyvät yksittäisistä kuormitustekijöistä ja niiden toistuvuudesta kolmen tai neljän viikon jaksossa. Yleensä vasta kuormitustekijän jatkuva toistuvuus johtaa ylikuormitukseen. Työntekijän kokonaiskuormitus muodostuu usean eri kuormitustekijän yhteisvaikutuksesta. 

Seuraavat kuormitustekijät tulee arvioida jokaisessa työvuoroluettelon suunnittelujaksossa: 

• työajan pituus 
• työajan ajoittuminen 
• palautuminen 
• työn ja muun elämän yhteensovittaminen 
• vaikutusmahdollisuudet työaikoihin. 

Näiden lisäksi työaikojen ennustettavuus tulee arvioida säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa.   

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Kahden vapaapäivän välinen työjakso tunteina	≤40:00	40:01–48:00	48:01–55:00	>55:00
Työvuoron pituus tunteina kokoaikatyössä	4:00–9:00	9:01–12:00	12:01–14:00	>14:00
Peräkkäisten työpäivien määrä kokoaikatyössä	3–5	6 tai 2	7	≥8 tai 1

Suositukset työajan pituudesta

Pitkät työajat hankaloittavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja lisäävät terveysriskejä. Vaikka jaksotyössä ei ole määritetty viikkotyöaikaa, yli 48 tunnin työjaksoja tulisi välttää ja kahden vapaapäivän välinen työjakso tulisi olla enintään 40 tunnin mittainen. Myös toistuvaa ylityötä tulee välttää. Ylikuormituksen raja-arvon määrityksessä erityisperusteena on työaikalaki. 

Turvallisin työvuoron pituus on korkeintaan 9 tuntia. Alle neljän tunnin työvuorot lisäävät työhön sidonnaisuutta. Pitkät työvuorot lisäävät väsymistä ja voivat lisätä myös sairauspoissaolojen tai tapaturmien riskiä. 

Peräkkäisiä työpäiviä tulisi olla kolmesta viiteen. Peräkkäisten työpäivien aikana voi syntyä kasautuvaa kuormitusta, jolloin väsymys lisääntyy. Myös toistuvat yksittäiset työpäivät lisäävät työhön sidonnaisuutta.  

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Ennen klo 06:00 alkavien aamuvuorojen määrä kolmessa viikossa	0–2	3–4	5–8	≥9
Ennen klo 06:00 alkavien aamuvuorojen määrä neljässä viikossa	0–2	3–6	7–11	≥12
Peräkkäisten iltavuorojen määrä	0–3	4	5	≥6
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä klo 23–06 välillä) määrä kolmessa viikossa	0–2	3–4	5–8	≥9
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä klo 23–06 välillä) määrä neljässä viikossa	0–2	3–6	7–11	≥12
Peräkkäisten yövuorojen määrä	0–2	3	4–5	≥6

Suositukset työn ajoittumisesta

Hyvin aikaiset aamuvuorot lyhentävät unen pituutta ja lisäävät väsymystä työssä. Ennen klo 6:00 alkavia aamuvuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän. 

Peräkkäiset iltavuorot Useat peräkkäiset iltavuorot vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista. 

Yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän. Toistuva yötyö häiritsee uni-valverytmiä ja lisää monia terveys- ja turvallisuusriskejä. 

Peräkkäisiä yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän, korkeintaan kolme peräkkäin. Useat peräkkäiset yövuorot korostavat vuorokausirytmien häiriintymistä lisäten yötyöhön liittyviä terveyshaittoja. Raskaana olevilla naisilla useat yövuorot lisäävät keskenmenon riskiä. Raskauden aikana yövuoroja tulisi olla korkeintaan yksi viikossa.

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa	0	1	2	≥3
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä kolmessa viikossa	0–1	2–4	5–8	≥9
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä neljässä viikossa	0–1	2–4	5–11	≥12
Yövuoron jälkeinen vapaa-aika tunteina viimeisen yövuoron jälkeen	>48:00	28:00–48:00	11:00–27:59	<11
Viikkolevon pituus tunteina (välillä maanantai klo 00:00 – sunnuntai klo 24:00)	>48:00	35:00–48:00	24:00–34:59	<24:00

Suositukset työstä palautumiseen

Työvuorojen välinen vapaa-aika tulisi pääsääntöisesti olla vähintään 11 tuntia. Lyhyet työvuorovälit vähentävät mahdollisuutta palautumiseen ja lisäävät sairauspoissaolojen ja tapaturmien riskiä. Ylikuormituksen raja-arvon erityisperusteena on työaikalaki.

Työjakson viimeisen yövuoron jälkeen vapaata tulisi olla vähintään 48 tuntia. Yötyöstä palautuminen kestää vähintään kaksi vuorokautta. Alle 28 tuntia kestävä palautumisjakso yövuoron jälkeen lisää toistuvasti esiintyessään aivoverenkierron häiriöiden ja raskaana olevilla odotusajan riskejä. 

Viikkolepo tukee työstä palautumista. Kerran viikossa tulisi olla vähintään 35 tuntia keskeytymätöntä vapaa-aikaa.

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä kolmessa viikossa	2–3	1	0
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä neljässä viikossa	2–4	1	0
Yksittäisten vapaapäivien määrä kolmessa viikossa	0–1	2	3	≥4
Yksittäisten vapaapäivien määrä neljässä viikossa	0–1	2–3	4	≥5
Katkovuorojen määrä kolmessa viikossa	0	1	2	≥3
Katkovuorojen määrä neljässä viikossa	0	1	2–3	≥4

Suositukset työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi

Viikonloppuvapaat tukevat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja työstä irtautumista. Kuukausittain tulisi olla vähintään yksi kokonainen vapaa viikonloppu.

Yksittäisiä vapaapäiviä tulisi välttää, sillä toistuvat yksittäiset vapaapäivät lisäävät työhön sidonnaisuutta. 

Työpäivän jaksottaisuus tai katkovuorot lisäävät työhön sidonnaisuutta. Työpäivän tulisi muodostua yhdestä keskeytymättömästä työjaksosta.

	Kunnossa	Ylikuormitus
Työntekijät voivat esittää toiveita ja vaikuttaa työaikoihin	Toteutuu	Ei toteudu

Suositukset vaikutusmahdollisuuksista työaikoihin

Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa työ ja vapaa-aikoihin. Työaikojen kuormittavuuden, erityisesti ylikuormituksen tai voimakkaan ylikuormituksen, ei tulisi kuitenkaan lisääntyä. Vaikutusmahdollisuudet työ- ja vapaa-aikoihin helpottavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja vähentävät sairauspoissaoloriskiä.

Työterveyslaitoksen suositukset sisältävät useita eri kuormitustekijöitä. Käytännön työvuorosuunnittelussa voi olla haastavaa rakentaa työvuoroluettelo, jossa ei esiinny lainkaan ylikuormitusta. 

Tutkimustiedon perusteella terveyden ja palautumisen kannalta kolme tärkeintä huomioitavaa asiaa yötyötä sisältävässä jaksotyössä ovat:

• yövuorojen määrä (taulukko 2. Työajan ajoittuminen) 
• peräkkäisten työvuorojen välinen vapaa-aika (taulukko 3. Palautuminen) 
• työajan pituus kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa (taulukko 1. Työajan pituus) 

Erityisesti näiden kolmen kuormitustekijän kohdalla ei tule hyväksyä punaisella näkyvää voimakasta ylikuormitusta.  

Jatkuvassa yötyössä suuri yövuorojen määrä aiheuttaa sen, että kuormitustaso on helposti punaisella eli tasolla voimakas ylikuormitus. Koska yksilölliset erot vuorotyöhön sopeutumisessa ovat suuret ja monet hakeutuvat jatkuvaan yötyöhön, voimakas ylikuormitus voidaan hyväksyä, mikäli jatkuva yötyö 

• on vapaaehtoista
• ei aiheuta terveyshaittoja, esimerkiksi vuorotyöunihäiriötä. Tätä voidaan arvioida työterveyshuollolle suositeltavalla Työterveyslaitoksen yötyö-kyselyllä, jonka voit ladata linkistä: Yötyökysely työterveyshuolloille

Suositukset ikääntyville

Yli 40–50 vuoden ikä heikentää unen laatua, ja siirtää usein elimistön uni-valverytmiä aikaisemmaksi, minkä vuoksi palautuminen erityisesti yövuorojen jälkeen heikkenee. Ikääntymiseen liittyy myös kroonisten sairauksien yleistyminen, mikä voi lisätä työn yleistä kuormittavuutta, 

Suosittelemme yli 50-vuotiaille:

• yötyön vähentämistä
• tarvittaessa mahdollisuutta lyhyempään kokonaistyöaikaan ja lyhyempiin työvuoroihin
• lyhyiden työvuorovälien välttämistä riittävän palautumisen mahdollistamiseksi 

Suosittelemme, että organisaatiot määrittelevät tärkeimmät työaikojen piirteet, sisältäen tarvittaessa myös muita kuin yllä listatut kolme terveyden ja palautumisen kannalta tärkeintä piirrettä. Tavoitteena tulee olla myös oranssilla näkyvän ylikuormituksen minimointi. 

Yksilöllinen jousto ja siihen liittyvät työvuorotoiveet ovat tärkeitä, mutta niitä tulee toteuttaa rajoissa, joissa ne eivät aiheuta punaisella näkyvää voimasta ylikuormitusta.

Vuorotyön kuormitusta vähentämällä voidaan vaikuttaa terveyteen, työssä jaksamiseen ja työsuoritukseen sekä välttää työstä johtuvia työtapaturmia ja sairauspoissaoloja. 

Vuorojärjestelmän suunnittelussa kannattaa yhdistää tuotannolliset ja yksilölliset tarpeet työn tuottavuuden ja työhyvinvoinnin optimoimiseksi. Vuorotyön eri työaikapiirteiden (esim. yötyö ja pitkät yövuorot) vaikutuksista työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen on olemassa paljon tutkimustietoa. Vuorojärjestelmän kuormitusta voidaan arvioida tutkimusnäyttöön perustuen alla olevan taulukon mukaisesti.

On kuitenkin muistettava, että eri työaikapiirteillä on yhteisvaikutuksia. Lisäksi työn muut kuormitustekijät vaikuttavat kokonaiskuormitukseen. Erityisesti työvuorojen ja työviikkojen pituutta arvioitaessa tulee huomioida työympäristön muut kuormitustekijät, esim. työn fyysinen kuormittavuus ja lämpöolot sekä työmatkat.

Turvallisuussyistä työajan pituuden tulisi olla korkeintaan 40 tuntia pitkällä aikavälillä ja korkeintaan 48 tuntia yksittäisilläkin kalenteriviikoilla. Yli 55 tunnin työviikkoja (ylityöt mukaan laskien) tulisi olla korkeintaan kerran kuukaudessa.

Yli 50-vuotiaille on suositeltavaa tarjota mahdollisuus lyhyempään työaikaan tai yötyön vähentämiseen. Yksittäiset vapaapäivät voivat tukea palautumista peräkkäisistä työvuoroista tietyissä vuorokierroissa, mutta riittävän pitkä yhtenäinen vapaa on silti tärkeää erityisesti yövuorojen jälkeen. Vapaita viikonloppuja tulisi olla myös riittävästi, vähintään kahtena viikonloppuna kuukaudessa.