Ahdistus sallittu – huolien käsittely vapauttaa energiaa työn tekemiseen

Osallistu

Hyvä esimies pystyy ottamaan vastaan työntekijöiden ahdistuksen. Hän kuuntelee, välittää ja pyrkii ratkaisemaan työtä haittaavat ongelmat.

Ahdistus on epämääräistä tunnetta siitä, että jotain pahaa tulee tapahtumaan. Siihen liittyy huolta ja pelkoa. Ajoittainen ahdistuneisuus on tavallista.

”Esimies pystyy kohtaamaan työntekijöiden ahdistusta paremmin, jos hänellä itsellään on kokemusta siitä. Kun on sinut oman tunteensa kanssa, sitä ei pelästy muissakaan”, sanoo psykologi Elisa Valtanen Työterveyslaitoksesta.

Omat kokemukset ja itsetuntemus suojaavat esimiestä, eikä työntekijän esiin tuoma ahdistus niin helposti tartu häneen. Näin esimies ei ala toimia ahdistuksen ohjaamana, vaan pystyy ymmärtämään ja ehkä auttamaan työntekijää.

Koronapandemian aikana työntekijöitä voivat huolestuttaa esimerkiksi oma tai läheisten sairastuminen, työstä selviytyminen, työpaikan taloudelliset vaikeudet ja se, saako jatkuvassa etätyössä riittävästi aikaan.

Kuuntele, välitä, jäsennä

Työterveyslaitoksen julkaisemassa Hyvän mielen työpaikka -verkkomateriaalissa esitellään keinoja, joilla esimies voi tukea työntekijöiden mielenterveyttä. Materiaalin ovat laatineet Elisa Valtanen ja vanhempi asiantuntija Pauliina Mattila-Holappa.

Hyvän mielen työpaikka -sivustolla ei käsitellä ahdistusta sinänsä, mutta esitellyistä keinoista on hyötyä myös sen kohtaamisessa.

”Ihannetilanteessa esimies ottaa työntekijöiden tunnetilan vastaan ja pyrkii palauttamaan sen jäsentyneempänä yhteiseen keskusteluun. Se vähentää ahdistusta ja parantaa työyhteisön toimintakykyä”, Mattila-Holappa sanoo.

Hyvä esimies kuuntelee, kysyy tarvittaessa lisää ja osoittaa välittävänsä, miltä työntekijöistä tuntuu. Samalla hän jäsentää kuulemaansa: Mitkä asiat tarvitsevat konkreettisen ratkaisun? Mitä hän pystyy esimiehenä päättämään ja tekemään? Mitä viestiä hän voi viedä eteenpäin? Mikä osa huolesta pitää vain sietää?

Esimies voi auttaa huolien sietämisessä ja käsittelyssä tuomalla keskusteluun realismia ja optimismia. Se on esimerkiksi sitä, että asettaa huolet oikeisiin mittasuhteisiin sekä ehdottaa uusia näkökulmia ja ratkaisuja.

Rutiinit ja toiminta rauhoittavat

Koronapandemian vuoksi monen työpaikan arki ja suunnitelmat menivät nopeasti uusiksi. Muutoksessa esimiehen tehtävä on luoda uusia käytäntöjä: Mikä on mahdollista näissä oloissa? Mikä auttaa keskittymään työhön?

Pauliina Mattila-Holappa sanoo, että rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta:

Etätyöhön siirtyneessä työyhteisössä on esimerkiksi sovittu, että maanantaisin on työnjakopalaveri ja keskiviikkoisin virtuaalinen kahvihetki. Esimies ottaa kantaa siihen, mihin tehtäviin nyt keskitytään ja mitä jätetään pois.

”Ahdistusta vähentää sekin, että etätyölle asetetaan yhdessä esimiehen kanssa realistiset tavoitteet ja niitä päivitetään tarvittaessa. Työn eteneminen ei saa jäädä vain yksittäisen työntekijän itsekurin varaan.”

Rutiinien lisäksi myös toiminta rauhoittaa. Monilla työpaikoilla on ideoitu yhdessä uudenlaisia toimintatapoja ja palveluja. Mahdollisuuksien etsiminen pitää yllä toiveikkuutta ja uskoa siihen, että kyllä tästä selvitään.

Mahdollista työhön keskittyminen

Hyvän johtamisen periaatteet pätevät poikkeusaikoinakin: esimies pitää kirkkaana työn tavoitteet, huomaa onnistumiset, huolehtii työroolien selkeydestä ja antaa mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhön.

”Työn arki kannattaa säilyttää niin vakaana kuin mahdollista. Esimies, joka toimii johdonmukaisesti, ennakoitavasti, luotettavasti ja oikeudenmukaisesti, tuo työyhteisöön rauhallisuutta ja turvallisuutta”, Elisa Valtanen sanoo.

Hän korostaa, että esimiehen ei tarvitse etsiä työntekijöistä mahdollisia ahdistuksen merkkejä. Työpaikalla ollaan työn tekemistä varten, ja esimiehen tehtävä on mahdollistaa työn tavoitteiden saavuttaminen.

”Vaikka ahdistusta kokevalle työntekijälle on hyvä osoittaa ymmärrystä, kyse on yleensä ohikiitävistä hetkistä. Tarkoitus ei ole syventyä ahdistuksen käsittelyyn pitkiksi ajoiksi.”

Jos ahdistus kuitenkin on voimakasta, kestää pitkään ja hankaloittaa työhön keskittymistä, työterveyshuolto on hyvä tukitaho.

Riittää, että on ihminen ihmiselle

Kun työyhteisössä vallitsee turvallinen ilmapiiri, erilaisten tunteiden kokeminen on sallittua. Jos tällainen luottamus puuttuu, työntekijät eivät välttämättä tuo esiin asioita, jotka vähentävät heidän voimavarojaan ja haittaavat työtä.

”Esimiehen optimismi on hyvä asia, mutta ylipositiivisuus voi johtaa siihen, että työntekijöiden ahdistuksen tunteet ja työssä koetut ongelmat jäävät piiloon”, Elisa Valtanen sanoo.

Esimiehen rooliin liittyy usein tasapainoilua tällaisten jännitteiden välillä ja ristiriitaisia vaatimuksia: omalla esimerkillä ja olemuksella pitäisi luoda luottamusta ja turvallisuutta, vaikka moniin päätöksiin sisältyy myös epätietoisuutta ja epävarmuutta.

Asiantuntijoilla on esimiehille lohdullinen viesti: Ei tarvitse olla täydellinen. Ei tarvitse eikä pidäkään ryhtyä työntekijöiden terapeutiksi. Riittää, että on ihminen ihmiselle.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Aiheesta lisää:

Tutustu Hyvän mielen työpaikka -materiaaliin!

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

Surusilmä |

Esimies ei kommentoinut millään lailla läheiseni kuolemaa tai kysellyt työssä jaksamista. Kun toisen kerran menetin läheisen, toinen esimies oli kiinnostunut pitemmän aikaa kuinka pärjään ja kuinka hän voi auttaa. Kun läheinen kuolee, sitä on niin sokissa ettei itse tajua mitä voisi tehdä, huomasin että lääkäreidenkin kanta akuuttiin sairaslomatarpeeseen on hyvin erilainen.

Elisa Valtanen |

Hei Surusilmä, kiitos kokemuksesi jakamisesta. Sinulla on kokemuksia kohtaamistasi erilaisista suhtautumistavoista raskaassa tilanteessa. On hyvä huomata, miten erilaiset kokemukset itseen vaikuttavat. Hienoa että olet myös saanut kokemuksen välittävästä suhtautumisesta. Toivottavasti se kannattelee sinua ja omalta osaltaan auttaa eteenpäin.

Terveisin Elisa Valtanen, psykologi ja Pauliina Mattila-Holappa, vanhempi asiantuntija, Työterveyslaitos

Tuoreimmat jutut
Työterveyspsykologi Johanna Välimäki Työterveyslaitoksesta sanoo, että ammattilaisen ja asiakkaan vuorovaikutus on harvoin tasavertaista ja vastavuoroista. Juuri se on omiaan synnyttämään tunnekuormitusta. Ajatellaan vaikka hierojaa, jonka vastaanotolle tulee selkäjumista kärsivä asiakas. Rentouduttuaan asiakas alkaa kertoa raskaasta elämäntilanteestaan. Hieroja ei välttämättä ole tilanteessa ihan vapaana omana itsenään. ”Vaikka työntekijä olisi tosi väsynyt eikä millään jaksaisi olla sinä päivänä töissä, hän ei voi näyttää sitä asiakkaalle. Tunteiden hillitseminen vie voimia”, Välimäki sanoo. Hänen mukaansa rooliodotukset lisäävät kuormitusta. Työntekijän odotetaan ehkä olevan hyvin empaattinen ja aurinkoinen ja ottavan vastaan kaiken, mitä asiakas sanoo. Tunnekuormitus latistaa tunteita Tunnekuormitus on yksi asia, jota käsitellään Työterveyslaitoksen julkaisemissa Pötki pitkälle! -suosituksissa. Tietopaketti antaa keinoja työn kuormitustekijöiden hallintaan varsinkin sosiaali- ja terveysalan yrittäjille ja työntekijöille. Keinot sopivat myös muille. Tavoitteena on lievittää fyysistä, psykososiaalista, kognitiivista ja eettistä kuormitusta. Johanna Välimäki on ollut mukana laatimassa suosituksia. Hän sanoo, että ihmisten kanssa työskentelevien on hyvä tiedostaa tunnekuormitus ilmiönä. ”Muuten tunnekuorma…

Jokin uusi asia alkaa pyöriä mielessä. Se voi olla vaikka sana, joka toistuu ihmisten puheissa ja tuntuu liittyvän tähän aikaan. Ajatukset palaavat asiaan suorastaan häiritsevästi. Pitää selvittää, mistä siinä on kyse.

Minna Toivasen tutkimusideat syntyvät tyypillisesti näin. Hän kirjoittaa muistiin pieniäkin ajatuksia, joita herää vaikkapa tutkimushaastatteluja tehdessä. Meneillään oleva tutkimus on monesti poikinut aiheen seuraavaan.

”On ihana lähteä suunnittelemaan jotain täysin uutta. Silloin saa ideoida ja temmeltää vapaasti.”

Toivanen työskentelee vanhempana asiantuntijana Työterveyslaitoksessa. Hän uppoutuu työelämän uusiin ilmiöihin usein erityisasiantuntija Kirsi Yli-Kaitalan kanssa.

Kohti yhteiseksi koettua työelämää

Kasvatustieteilijä Minna Toivanen aloitti Työterveyslaitoksessa noin 20 vuotta sitten. Sosiologi Kirsi Yli-Kaitala on ollut talossa kymmenisen vuotta – siitä lähtien, kun heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa alkoi.

Yhteiset tutkimukset ovat liittyneet muun muassa työyhteisön monimuotoisuuteen, ajanhallintaan ja psykologiseen turvallisuuteen.

”Työelämä saisi olla nykyistä yhdenvertaisempaa ja yhteisöllisempää. Haluamme tuottaa ihmisille uusia oivalluksia ja näkökulmia”, Toivanen sanoo.

Heillä on selkeä työnjako: Toivanen suunnittelee, koordinoi ja johtaa hankkeita ja on enemmän tutkijan roolissa. Yli-Kaitalan vahvuus on tiedon yleistajuistaminen ja levittäminen. Hän kirjoittaa käytännönläheisiä oppaita, luennoi, viestii ja valmentaa työyhteisöjä hankkeiden aiheista.

Ajanhallinta on koko työyhteisön asia

Tutkimuksista varsinkin Työsuojelurahaston rahoittamat ”AikaJärjestys asiantuntijatyössä” ja ”Yhteensattumia” ovat olleet molemmille henkilökohtaisesti tärkeitä. Niissä on saanut toteuttaa itseään.

Asiantuntijoiden ajanhallintaa tarkastellut tutkimus lähestyi aihepiiriä uudella tavalla:

“Tein hankkeessa ajanhallintaoppaan. Ajanhallinnasta oli olemassa valtavasti oma-apuoppaita, jotka oli kirjoitettu yksilön näkökulmasta. Me otimme mukaan työyhteisön näkökulman”, Kirsi Yli-Kaitala kertoo.

Hän vetää Työterveyslaitoksen Aika & fokus -verkkovalmennusta, joka perustuu tutkimustietoon. Työn merkitys tulee esille, kun kuulee, että valmennuksesta on työpaikoilla konkreettista hyötyä.

Yhteensattumia-tutkimus nosti esiin psykologisen turvallisuuden arvon työyhteisöille. Senkin hankkeen tuotoksena julkaistiin opas – Pelotta töissä.

Työtä saa tehdä levollisin mielin

Minna Toivaselle on tärkeää, että hänen tuottamansa tieto ei mene pelkästään tutkijayhteisölle, raportteihin ja tieteellisiin artikkeleihin.

”Siksi arvostan niin paljon Kirsin työtä tiedon levittämisessä ja hänen tekemiään oppaita. Ne on tarkoitettu tavallisille työntekijöille.”

”Yhteistyö Kirsin kanssa on mutkatonta ja hauskaa. Tykkään hänen ajattelustaan todella paljon. Hän ei tee asioita niin kuin aina ennenkin, vaan lähtee etsimään uusia tapoja.”

Kirsi Yli-Kaitala kuvailee työkaveriaan mahtavaksi projektipäälliköksi. Isotkin kokonaisuudet etenevät sulavasti ja ilman hätiköintiä.

”Hankkeissa ei ole kiireen tuntua. Kun puikoissa on hyvän ajanhallinnan omaava ihminen, kaikille tulee levollinen fiilis.”

Tiivis työhuoneyhteisö antaa voimaa

Tutkijoilla on ikävä Helsingin Töölössä sijaitsevaa työhuonettaan ja erityisesti huonekavereitaan. Ennen koronaa kuuden hengen porukasta ehti muodostua tiivis yhteisö.

”Meillä oli kauhean kivaa, paljon huumoria ja pieniä rupatteluhetkiä. Kaipaan myös sitä, että saan esittää kysymyksiä muutenkin kuin kirjoittamalla viestin tai soittamalla”, Kirsi Yli-Kaitala sanoo.

Hän ja Minna Toivanen istuvat töissä selät vastakkain. Toisen mielipidettä on helppo kysyä koputtamalla olalle: Miltä tämä kuulostaa? Onko suunta oikea? Mitä tekisimme tämän asian kanssa?

”Kun minulla on jokin ajatus, joka on epäselvä vielä itsellenikin, saatan höpistä siitä Kirsille. Hän nappaa nopeasti kiinni ajatuksesta ja pääsee jyvälle. Se auttaa minua eteenpäin”, Toivanen sanoo.

Pahentaako viestintä infoähkyä?

Molempien mielestä tutkijan kuuluu viestiä tutkimuksensa tuloksista. Oikea tapa ja muoto kuitenkin mietityttävät:

”Välillä tulee epätoivoinen olo. Sosiaalinen media on täynnä kaikkea. Haluaako sinne syytää vielä lisää tavaraa? Jaksaako kukaan lukea raportteja, tiedotteita, esitteitä ja mainoksia tai katsoa videoita”, Minna Toivanen pohtii.

Tulevaisuudessa hän haluaisi selvittää työn ydintä. Esimerkiksi asiantuntijan aika voi kulua tehtäviin, jotka tuntuvat turhilta tai muille kuuluvilta. Epäsopivasta tehtävästä on kyse vaikkapa silloin, kun professori joutuu huolehtimaan kopiokoneen toimivuudesta.

Toivasta kiinnostaa, miten työn ytimen löytää ja miten sitä voi kirkastaa. Olisiko siinä seuraavan tutkimuksen aihe?

Kuva: Sirpa Levonperä

Noin vuosi sitten Jie Li aloitti uudessa työpaikassa, Työterveyslaitoksessa. Kyse oli sosiaalipsykologian yliopisto-opintoihin liittyvästä harjoittelusta. Työkaverit vinkkasivat, että heillä on talossa sählyporukka.

Pelivuoro oli tiistaisin aamukahdeksalta. Lähes tunnin matka kotoa urheiluhalliin tarkoitti, että kello piti laittaa herättämään kuudelta. Se tuntui todella aikaiselta.

”Pakko sinne on mennä verkostoitumaan”, Li ajatteli.

Vasta myöhemmin hän tunnisti, että kokemus kytkeytyi ilmiöön nimeltä FOMO. Lyhenne tulee sanoista ”fear of missing out”. Se suomennetaan yleensä paitsi jäämisen peloksi.

Nykyisin Li työskentelee Työterveyslaitoksessa väitöskirjatutkijana. Hän on mukana tutkimushankkeessa Työstä mieltä ja mielenterveyttä – eri sukupolvet työelämän aallokoissa. Siinä tarkastellaan varsinkin nuorten aikuisten työhyvinvointia.

Some vahvistaa ikävää tunnetta

FOMO-ilmiö yhdistetään yleensä nuoriin ihmisiin. Tunne paitsi jäämisestä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun tietää kaveriensa olevan parhaillaan hauskoissa bileissä. Itse ei oikein jaksaisi lähteä kotoa.

Tietoisuus siitä, että ei ole mukana yhteisessä hauskanpidossa, tuntuu ikävältä. Tunne vain vahvistuu, kun näkee sosiaalisessa mediassa välähdyksiä illan käänteistä.

Opiskelijoille voi syntyä paitsi jäämisen kokemuksia, koska tarjolla on – normaaleina aikoina – paljon opiskelijatapahtumia ja muita rientoja. Mihin osallistua? Mitä jättää väliin? Missä tutustuisi uusiin ihmisiin? Milloin on parempi viettää ilta tenttikirjojen parissa?

Jie Lin mukaan FOMO määritellään käsitykseksi tai peloksi siitä, että jää paitsi jostain palkitsevasta kokemuksesta. Kokemuksen ei tarvitse olla aina tapahtuma, vaan se voi olla myös jokin somessa käytävä ryhmäkeskustelu. Joka tapauksessa pois jääminen stressaa.

Työkaverit saavat tietoa, minä en

Paitsi jäämisen pelko nousi ilmiönä esiin parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 2013 sitä käsiteltiin psykologian alan tutkimusartikkelissa, jonka mukaan ilmiötä luonnehtivat pelko, ahdistus ja huoli.

Viime aikoina FOMOsta on alettu puhua myös työnäkökulmasta. Vuonna 2020 amerikkalaistutkijat julkaisivat sitä koskevan mittarin, jonka taustalla ovat sosiaalinen vertailu kollegoihin ja uraa edistävät tilaisuudet. He tunnistivat ilmiössä kaksi ulottuvuutta:

Ensinnäkin työntekijä on huolissaan siitä, että hän jää ilman jotain työnsä kannalta olennaista tietoa. Samaan aikaan joku työkaveri pääsee käsiksi tähän tietoon. Toinen ulottuvuus liittyy työpaikan ihmissuhteisiin. Se on huolta esimerkiksi siitä, että jää paitsi tärkeistä mahdollisuuksista verkostoitua.

”Toisin sanoen ihminen pelkää jäävänsä pois jostain tärkeästä jutusta, joka saattaisi auttaa häntä työuralla tai vahvistaa suhteita työkavereihin tai asiakkaisiin”, Li kiteyttää.

Stressi ja unettomuus on yhdistetty FOMOon

Tutkimuksissa paitsi jäämisen pelko on yhdistetty muun muassa sosiaalisen median ongelmakäyttöön, tyytymättömyyteen, stressiin ja unettomuuteen. Yhdessä tutkimuksessa löydettiin yhteys myös työuupumukseen.

”Töissä FOMO voi johtaa siihen, että käy jatkuvasti tarkistamassa sähköpostia, intraa, Teamsia ja sosiaalista mediaa. Jopa lomalla pitää varmistaa, ettei mikään tärkeä viesti tai keskustelu vain jää huomaamatta”, Jie Li sanoo.

Mielenterveyttä ja nuoria aikuisia koskevaan Työterveyslaitoksen tutkimukseen ajateltiin ensin sisällyttää hieman FOMO-näkökulmaa. Se rajautui lopulta pois.

Lin mielestä työelämää on kuitenkin hyvä tarkastella myös paitsi jäämisen pelon kautta. Vaikka tutkimustietoa ei vielä runsaasti ole, voisi ajatella, että riskiryhmässä ovat työuraansa aloittelevat nuoret.

”Nuoret ja vastavalmistuneet kokevat usein epävarmuutta. Haasteena on kiinnittyä onnistuneesti työyhteisöön ja rakentaa työura, joka vastaa omaa koulutusta ja arvoja.”

Työolot voivat lievittää tai ruokkia FOMOa

Vastalääkkeeksi FOMOlle on tarjottu JOMOa. ”Joy of missing out” tarkoittaa paitsi jäämisen riemua. Keskitytään siis käsillä olevaan hetkeen sen sijaan, että mietitään, mitä jossain muualla on tarjolla samaan aikaan.

Jie Lin mielestä ratkaisu ei silti saa jäädä vain yksittäisen ihmisen harteille. Työpaikalla merkitystä on myös työoloilla:

Kun työpaikalla viestitään sujuvasti, ilman tietoa jäämisen pelko voi lievittyä. Pakonomainen viestien selaaminen taas voi vähentyä yhteisillä pelisäännöillä. Sovitaan vaikka, ettei viestejä lähetellä enää työajan jälkeen. Silloin niitä ei tarvitse käydä tarkistamassa vapaalla.

Myös yhteisöllisen työkulttuurin kautta voidaan vaikuttaa. Luodaan sellaista ilmapiiriä, jossa omaa uraa ja menestymistä ei tarvitse verrata kollegoihin.

Jutun alussa Li kertoi esimerkin tilanteesta, jossa hän ei olisi jaksanut lähteä verkostoitumaan työpaikan sählyporukkaan. Miten sen kanssa kävi?

”Raahauduin väkisin pelaamaan. Kyllä se kannatti. Liikunta virkisti mukavasti ennen työpäivää, ja samalla tutustuin ihmisiin. En kuitenkaan usko, että nykyinen työpaikkani oli sählystä kiinni.”