Psykologinen turvallisuus kannustaa ideoiden jakamiseen

Osallistu

Kun ilmapiiri on turvallinen, työpaikalla uskalletaan ottaa vuorovaikutukseen liittyviä riskejä. Se tarkoittaa esimerkiksi avointa keskustelua.

Psykologisesti turvallisella työpaikalla kunnioitetaan toisten osaamista ja suhtaudutaan työkavereihin myönteisesti. On turvallista olla oma itsensä ja tuoda esiin mielipiteensä ja ideansa. Vaikka epäonnistuu tai tekee virheitä, ei joudu naurunalaiseksi.

Kysyimme Työterveyslaitoksen vanhemmalta asiantuntijalta Minna Toivaselta, mistä psykologisessa turvallisuudessa on kyse.

1. Miksi psykologisesta turvallisuudesta puhutaan nyt paljon?

Psykologinen turvallisuus ei ole uusi käsite, mutta se on noussut viime vuosina vahvasti esiin. Yksi syy on paljon julkisuutta saanut Googlen tutkimus. Siinä pyrittiin selvittämään, miksi jotkin tiimit menestyvät muita paremmin. Yhdeksi menestyneitä tiimejä yhdistäväksi tekijäksi löytyi psykologinen turvallisuus.

2. Onko psykologisesta turvallisuudesta tullut entistä tärkeämpää?

Uutta luovassa asiantuntijatyössä se on lopputuloksen kannalta tärkeämpää kuin ennakoitavassa ja rutiiniluonteisessa työssä.

Jos työympäristö on monimutkainen ja muuttuva, työntekijöiden pitää oppia uutta ja keksiä uusia ratkaisuja. Tällaisessa uudistumisessa psykologinen turvallisuus on keskeistä. Sitä tarvitaan myös, kun tehdään yhteistyötä ja työskennellään esimerkiksi tiimeissä. Etenkään asiantuntijatyötä tekevistä harva työskentelee nykyään täysin yksin.

Työ on siis monin paikoin muuttunut suuntaan, jossa psykologisen turvallisuuden merkitys korostuu.

3. Miten psykologinen turvallisuus näkyy työpaikalla?

Psykologisesti turvallisella työpaikalla jaetaan tietoa ja raportoidaan virheistä. Viestintää on kaiken kaikkiaan enemmän kuin psykologisesti turvattomilla työpaikoilla. Turvallinen ilmapiiri heijastuu myönteisesti oppimiseen ja on yhteydessä muun muassa luovaan ajatteluun, innovaatioihin, riskien ottamiseen ja organisaatioon sitoutumiseen.

4. Entä jos psykologinen turvallisuus on heikoissa kantimissa?

Silloin tietoa ei jaeta eikä virheistä kerrota, vaan niitä piilotellaan. Uusia ideoita ja ajatuksia ei tuoda esiin eikä uusia toimintatapoja uskalleta kokeilla. Toisin sanoen paljon kyvykkyyttä ja luovuutta voi jäädä piiloon.

5. Miten psykologista turvallisuutta voi vahvistaa?

Työpaikoille kannattaa luoda tilaa ja paikkoja, joissa voi kohdata ja tulla kuulluksi. Myönteinen, avoin ja toisia kunnioittava vuorovaikutus kuuluu psykologiseen turvallisuuteen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikesta täytyy olla samaa mieltä.

Johto, esimiehet ja ryhmien vetäjät ovat keskeisiä henkilöitä turvallisen ilmapiirin luomisessa. Kääntäen voi sanoa, että esimiehen tai johtajan on helppo omalla toiminnallaan aiheuttaa turvattomuutta.

Töissä pitää huolehtia esimerkiksi siitä, että kaikkia kuunnellaan, jokaisen mielipide on arvokas eikä kenenkään näkemyksiä väheksytä.

Myös työntekijät voivat tukea psykologista turvallisuutta käyttäytymällä muita kohtaan kunnioittavasti, arvostavasti, huomioiden ja kuunnellen.

6. Mikä sinua tutkijana kiinnostaa psykologisessa turvallisuudessa?

Minua kiinnostaa, miten työelämässä saadaan luotua toimiva soppa, jossa on samaan aikaan villejä ja ennakoimattomia aromeja sekä jotain turvallista, tuttua ja hallittua.

Ajattelen, että psykologinen turvallisuus on hyvä perusta uudistavalle ja luovalle työnteolle. Syksyllä 2018 käynnistyneessä Yhteensattumia-hankkeessa pyrimme tunnistamaan onnekkaita yhteensattumia ja työpaikkojen valmiuksia tarttua näihin sattuman tuomiin mahdollisuuksiin.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Aiheesta lisää:

Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä -digiopas julkaistiin joulukuussa 2020.

Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä virheitä ei peitellä (Kirsi Yli-Kaitalan haastattelu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (4)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (4)

leena |

psykologinen turvallisuus työpaikalla on kaiken ydin.ilman sitä ei voi ruveta edes ajattelemaan oman työn tuunausta.Johto ja esimies ovat jälleen avainasemassa. jos työntekijä ei tunne turvallista ilmapiiriä työpaikallaan ,tuunaukset eivät onnistu.

Sanni |

Häiritsee termi "psykologinen turvallisuus". Oikeastaan jopa naurattaa. Psykologia on tiede, joka tutkii psyykkisiä ilmiöitä ja psyykettä. Parempi termi olisi psyykkinen turvallisuus.

Nykyaikaan |

Asia on juuri näin. Paljon jää sanomatta mikäli esimies etsii vain virheitä.

Avain innovointiin |

Turvallisuuden tunne, myös konsulteilla, on ollut avainasemassa, kun ryhmäni kanssa olemme löytäneet ratkaisuja mahdottomiin asioihin sekä kiertäneet karikkoja. Tosin olen nähnyt tapauksia, joissa liiallinen turvallisuus on romahduttanut kokonaistuottavuutta.

Tuoreimmat jutut

Joskus yhdelläkin kohtaamisella voi olla vaikutusta omaan urapolkuun. Näin kävi Mikko Vahvaselälle, kun hän aikoinaan työskenteli lääkärinä terveyskeskuksessa:

Vastaanotolle tuli päiväkodin työntekijä, joka oli ollut sairauslomilla. Hän pyysi lääkäriä soittamaan esihenkilölleen eli päiväkodin johtajalle.

”Puhelun aikana sain hyödyllistä tietoa. Minulle avautui, että yhteistyössä työpaikan kanssa voi tehdä paljon ihmisten työkyvyn tukemiseksi. Se on oma maailmansa, joka tuntuu mielekkäältä edelleen”, Vahvaselkä kertoo.

Hän aloitti työskentelyn Helsingin kaupungin työterveyshuollossa Työterveys Helsingissä kymmenen vuotta sitten.

Lääkärit oppivat tunnistamaan ammattitauteja

Keväällä 2021 Mikko Vahvaselkä aloitti erikoistumisjakson Työterveyslaitoksessa Helsingin Töölössä. Kuusi kuukautta kestävä jakso on osa työterveyshuollon erikoislääkärien kuusivuotista koulutusohjelmaa.

Erikoistuvat lääkärit oppivat jakson aikana tutkimaan, tunnistamaan ja ehkäisemään ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia.

He työskentelevät erikoislääkärien ohjauksessa Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikalla. Sinne työterveyshuollot, erikoissairaanhoito ja vakuutuslaitokset lähettävät tutkittavaksi potilaita, joilla epäillään ammattitautia.

”Tutkimillani potilailla oli muun muassa astmaa, tärinätautia, liuotinaivosairautta ja asbestiin liittyviä sairauksia. Varsinkin ammattiastma tuli hyvin tutuksi”, Vahvaselkä sanoo.

Uusien altisteiden kanssa pitää olla valppaana

Työterveyslaitoksessa työskentelee vuosittain noin 50 erikoistuvaa lääkäriä. Helsingin toimipisteessä heitä on kerrallaan kymmenkunta. Työterveyshuollon erikoislääkäri Soile Jungewelter on yksi heidän ohjaajistaan ja mentoreistaan.

Hän kertoo, että ennen erikoistumisjaksoa kaikki työterveyslääkärit eivät ole olleet tekemisissä kemiallisten, fysikaalisten tai biologisten altisteiden kanssa. Niiden tunteminen on kuitenkin tärkeää.

”Koko ajan tulee myös uusia altisteita, joten työterveyslääkärin pitää olla valppaana. Ajatellaan vaikka leipureita. Ennen he altistuivat pääasiassa ruis- ja vehnäjauholle, mutta gluteenittoman trendin myötä leivonnassa käytetään esimerkiksi tattaria, kvinoaa ja psylliumjauhetta. Työntekijät voivat saada rajujakin allergiaoireita vaikkapa tattarista.”

Jungewelterin mukaan ammattitaudit ja altisteet ovat työlääketieteen ydintä. Ne voivat jäädä vieraaksi, jos työterveyslääkärin asiakaskunta koostuu pääasiassa toimistotyöntekijöistä.

Työterveyshuollon rooli jäsentyi

Erikoistumisjaksonsa aikana Mikko Vahvaselkä työskenteli myös altistusosastolla ja teki terveystarkastuksia pelastuskoulutukseen hakeville. Hän seurasi ihotautilääkärin työtä, kävi läpi ammattiastmatilastoja ja tieteellisiä artikkeleita sekä osallistui koulutuksiin ja luennoille.

Vahvaselkä sanoo, että monet asiat olivat sinänsä tuttuja ennestään. Ammattitauteihin ja altistumisen arviointiin liittyvä osaaminen kuitenkin syveni.

”Ykkösjuttu oli se, että työterveyshuollon rooli jäsentyi ja merkitys kirkastui. Tiedän entistä paremmin, mihin omassa työssä kannattaa kiinnittää huomiota ja mitä voi tehdä paremmin.”

Tärkeänä antina hän pitää myös tutustumista muihin erikoistuviin lääkäreihin ja Työterveyslaitoksen asiantuntijoihin:

”Saman käytävän varrella työskenteli asiantuntijoita, jotka ovat kirjoittaneet tämän alan ammattikirjallisuutta. Nyt kun tunnemme toisemme, neuvon kysyminen on helppoa myöhemminkin.”

Tavoitteena on ehkäistä sairastumista

Tulevaisuudessa, työterveyshuollon erikoislääkärinä, Mikko Vahvaselkä haluaa kehittää erityisesti työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä.

”Yhteistyö saisi olla mahdollisimman ennalta ehkäisevää. Ei riitä, että asioihin puututaan, kun jotain on jo tapahtunut. Tavoitteena on ehkäistä työntekijöiden sairastuminen ja sairauspoissaolot, eikä se onnistu ilman yhteistyötä.”

Vahvaselkä korostaa, että työterveyshuollon toiminnan on oltava vaikuttavaa. Vaikuttavuutta pitää myös mitata ja seurata.

Kuva: Sirpa Levonperä

Kiitos kysymyksestä! Työyhteisönne on jo osoittanut joustavaa oppimiskykyä. Nyt siis innokkaasti seuraavien oppimishaasteiden kimppuun:

1. Pohtikaa palaverien tarkoitus

Pohtikaa ja tarvittaessa kyseenalaistakaa yhteisten kokoontumisten luonnetta. Mitkä ovat enemmän tiedottavia, mitkä taas sisältävät keskustelua tai yhdessä työstämistä?

Tiedotusluonteisiin voi kokeilla vaikka tallennettuja videoviestejä, jotka kukin voi katsoa itselleen sopivimpana aikana sopivimmassa paikassa.

Aktiivista yhteistekemistä sisältävät hetket taas kannattaa ajoittaa mahdollisimman paljon etukäteen. Silloin mahdollisimman moni voi tarvittaessa saapua paikan päälle tai tilaisuuden järjestäjä ehtii suunnitella ja valmistella tarkoituksenmukaiset virtuaaliset fasilitointikeinot.

Sopikaa vakiopalavereihinne osallistumisen pelisäännöt eli keskustelkaa, mitkä ovat ensisijaisesti lähitapaamisia ja mihin voi osallistua etänä. Kannattaa myös sopia tämän merkintätapa kalenterikutsuun.

2. Ottakaa tekniikka haltuun

Hankkikaa hyvät mikrofonit ja kuulokkeet. Lähitapaajien huoneessa hyvä kaiutinmikrofoni maksaa hintansa takaisin pian käytön sujuvoittajana. Opetelkaa laitteiden yhdistämisen hienoudet ja kokeilkaa kohinanvaimennuksien hyötyjä.

Opetelkaa etäkokoussovellusten monipuolisia ominaisuuksia myös mobiiliversioissa.

3. Sopikaa moderoijan roolista

Sopikaa palaveriin moderoijan rooli. Moderoijan päätehtävä on ajatella tapahtumaa etäosallistujien näkökulmasta.

Hän voi päivystää kokouksen kirjallista viestikanavaa ja avittaa etäosallistujien tasavertaista kohtelua – vaikkapa osoittaa heille puheenvuoroja tai selventää kokoushuoneessa puhuttua.

Kun moderoijan vuoro kiertää, saavat kaikki hiljalleen kokemusta etäosallistujien hyvästä huomioimisesta.

Etäkokouksen vetäminen on kognitiivisen ergonomian eli aivotyön kannalta todella monimutkaista ja kuormittavaa puuhaa.

Kannattaa keventää kuormaa jakamalla rooleja: yksi huolehtii tavoitetta tai agendaa edistävästä tekemisestä, toinen huolehtii ryhmätyömenetelmien suunnittelusta ja toteutuksesta ja kolmas seuraa etäosallistujien tilannetta.

4. Opetelkaa sinnikkäästi virtuaalisia ryhmätyökeinoja

Lähikokouksen puheeseen perustuvat osallistumistavat käyvät etäkuulijalle pidemmän päälle puuduttaviksi. Ne ovat myös aika hitaita, jos osallistujia on paljon.

Taklatkaa videoväsymys opettelemalla monipuolinen valikoima virtuaaliseen ympäristöön soveltuvia ryhmätyö- eli fasilitointikeinoja. Harjoitelkaa niitä sinnikkäästi eri tilanteissa, kunnes löydätte muutaman omaan tekemiseenne sopivan.

Turvallinen kokeilu ja tekemisessä harjaantuminen ovat vaiheita, joita tarvitaan välttämättä sovellusten teknisen asentamisen lisäksi. Varatkaa siis yhdessä harjoittelemisellekin aikaa.

5. Suhtautukaa alkukankeuteen lempeästi

Jatkuvat alkukankeudet kuuluvat uudistuvaan työympäristöön. Näihin tohtorilla ei ole lääkettä.

On siis hyvä opetella suhtautumaan niihinkin joustavasti ja lempeästi. Aina olemme jossain uudessa kikassa vajavaisia, mutta toisiamme kannustaen ja hyviä kokemuksia jakaen tulemme yhdessä sujuvammiksi.

Hyviä hybridihetkiä porukallenne!

Työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä työsuojelun yhteistoiminnassa työpaikalla. Hänen toimikautensa kestää kaksi kalenterivuotta, ellei toisin sovita.

Työsuojeluvaltuutettu valitaan työpaikalla, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää. Pienemmälläkin työpaikalla valtuutettu voidaan valita. Työsuojeluvaltuutetulle valitaan kaksi varavaltuutettua.

”Työsuojeluvaltuutetun tehtävä sopii ihmiselle, joka tarttuu mielellään monenlaisiin asioihin. Työ ei ole ainakaan yksitoikkoista”, sanoo erityisasiantuntija Hanna Uusitalo Työterveyslaitoksesta.

Hän suunnittelee, toteuttaa ja kehittää Työterveyslaitoksen työsuojelukoulutuksia. Niihin osallistuvista valtaosa on työsuojeluvaltuutettuja ja työsuojelupäälliköitä.

Tänä syksynä monella työpaikalla järjestetään työsuojeluvaalit. Esitimme Uusitalolle kymmenen kysymystä työsuojeluvaltuutetuista ja heidän roolistaan:

1. Miksi kannattaa pyrkiä työsuojeluvaltuutetuksi?

Ensinnäkin on tärkeää, että työpaikalta löytyy henkilöstön edustaja työsuojelun yhteistoimintaan.

Työpaikalla tehdään päätöksiä joka tapauksessa. Se, että henkilöstön ääni ei kuulu päätöksenteossa, on monella tapaa harmillista. Silloin päätöksiä tehdään sumean tiedon varassa, eivätkä ne perustu käytännön kokemukseen työn arjesta.

Jos kokee, että työpaikalla asiat ovat huonosti, niitä kannattaa lähteä parantamaan. Työpaikoilla tehdään tosin nyt jo paljon hyviä työsuojeluun liittyviä asioita. Aina voi kuitenkin miettiä, mitä tehdä toisin, jotta työn saisi sujumaan entistä paremmin.

2. Mitä työsuojeluvaltuutettu saa tehtävästä itselleen?

Työsuojeluvaltuutettu saa aiempaa laajemman näkökulman omaan työpaikkaansa, koko toimialaan ja työsuojelutoimintaan ylipäätään. Moni valtuutettu kokee olevansa näköalapaikalla.

Lisäksi tehtävän hoitaminen antaa uuden ulottuvuuden omaan työhön, laajentaa osaamista ja kasvattaa verkostoja.

3. Pidetäänkö työsuojeluvaltuutetun tehtävää kiinnostavana?

Jotkut koulutuksiimme tulevista työsuojeluvaltuutetuista sanovat, että ketään muutakaan ei asettunut ehdolle. En tiedä, onko se suomalaista vaatimattomuutta vai onko tehtävään oikeasti menty puolipakolla.

Kun työsuojelun kokonaisuus hahmottuu ja valtuutetun tehtävässä pääsee syvemmälle, monet kuitenkin innostuvat.

Innostukseen vaikuttaa myös se, miten työsuojelun yhteistoiminta on toteutettu työpaikalla ja pääseekö valtuutettu käyttämään siinä omaa asiantuntemustaan.

4. Miten kiteyttäisit työsuojeluvaltuutetun roolin?

Minusta työsuojeluvaltuutetun roolissa on olennaista, että työnantajan ja työntekijöiden edustajat käyvät keskustelua aktiivisesti ja ilman vastakkainasettelua.

Kullakin on oma roolinsa, ja kaikkia tarvitaan työpaikalla. Tarkoitus on luoda yhdessä hyviä käytäntöjä, joilla pidetään huolta porukasta.

Olen työsuojelun yhteistoiminnan puolestapuhuja!

5. Millaisia vuorovaikutustaitoja työsuojeluvaltuutettu tarvitsee?

Työsuojeluvaltuutettu on henkilöstön edustaja ja paljon tekemisissä edustamiensa työntekijöiden kanssa. Pitäähän hänen pysyä kärryillä siitä, mitä heille kuuluu.

Vuorovaikutus on esimerkiksi juttelemista ja esillä olemista. Hyvä valtuutettu on helposti lähestyttävissä työturvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn liittyvissä asioissa.

Työsuojelun yhteistoimintaan kuuluu, että henkilöstön ja työnantajan edustajat hoitavat asioita yhdessä. Työsuojeluvaltuutettu tarvitsee siinä myös rohkeutta, jotta hän pystyy ottamaan asioita esille.

6. Millaista tietoa uusi työsuojeluvaltuutettu tarvitsee?

Kun tuntee työturvallisuuslain, työsuojelun yhteistoimintalain ja työterveyshuoltolain, pääsee jo pitkälle. Oman toimialan ja työpaikan keskeiset kuormitustekijät tai altisteet on hyvä tuntea.

Kannattaa paneutua työpaikan riskinarviointiin: mitä tähän mennessä on todettu ja tehty? Lisäksi pitää tutustua niihin työpaikan olemassa oleviin käytäntöihin, joilla huolehditaan, että ihmiset pysyvät terveinä ja työkykyisinä.

Uusi työsuojeluvaltuutettu tuntee oman työnsä, mutta hänen on perehdyttävä myös edustamiensa työntekijöiden työhön.

7. Mikä uutta työsuojeluvaltuutettua mietityttää?

Uusi valtuutettu voi miettiä tilannetta, jossa joku työntekijä kääntyy hänen puoleensa ensimmäistä kertaa. Miten edetä asian kanssa?

Esimerkiksi tähän annamme valmiuksia työsuojelukoulutuksissamme.

Varsinkin epäasiallisen käytöksen ja kiusaamisen selvittely koetaan etukäteen vaikeaksi. Yleensä työpaikalla on toimintamalli, jonka mukaan edetään.

8. Mitä sanoisit työsuojeluvaltuutetun tehtävää harkitsevalle?

Kannustan ja rohkaisen asettumaan ehdolle, jos nämä asiat vähänkin kiinnostavat. Tehtävässä pärjää, kun ottaa asioita rohkeasti puheeksi.

Työsuojeluvaltuutetun ei tarvitse yksin keksiä ratkaisuja ongelmiin. Riittää, kun vie prosessia eteenpäin, toimii työntekijän tukihenkilönä ja etsii ratkaisuja yhdessä muiden kanssa. Yleensä ongelmat ratkaistaan linjaorganisaatiossa.

9. Mistä työsuojeluvaltuutettu saa tukea?

Työsuojeluvaltuutetulla on kaksi varavaltuutettua. Työpaikalla voi olla myös työsuojeluasiamiehiä ja muita työsuojeluvaltuutettuja. Heistä saa oman tukiverkoston.

Valtuutettu toimii usein työparina työsuojelupäällikön kanssa, joten työsuojeluasioita ei tarvitse pohtia pelkästään yksin.

Lain tulkintakysymyksissä voi arkailematta ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaisen valtakunnalliseen puhelinneuvontaan.

10. Miksi työsuojeluvaltuutetun kannattaa kouluttautua?

Työsuojelu-uran alussa koulutus antaa valtuutetulle valmiuksia tehtävän hoitamiseen.

Koulutuksessa hän saa käsityksen siitä, mistä kaikesta työsuojelussa on kysymys. Työsuojelukoulutus myös jäsentää sitä kokonaisuutta niin, että omalla työpaikalla on helpompi tarttua asioihin.

Myöhemmin osaamisen päivittäminen on tarpeen uusien ideoiden herättämiseksi ja toimivien työsuojelukäytäntöjen kehittämiseksi.

Työnantajan pitää huolehtia siitä, että työsuojeluvaltuutetulla on mahdollisuus saada tehtäväänsä koulutusta. Oikeus koulutukseen on mainittu työsuojelun valvontalaissa.