Tunnekuorma voi kasvaa työssä vaivihkaa – jo ilmiön tiedostaminen auttaa

Osallistu

Oletko jatkuvasti tekemisissä asiakkaiden, potilaiden tai oppilaiden kanssa? Kielteisiä tunteita herättävät tilanteet kuormittavat, jos pitää tukahduttaa omat tunteensa tai esittää tunteita.

Työterveyspsykologi Johanna Välimäki Työterveyslaitoksesta sanoo, että ammattilaisen ja asiakkaan vuorovaikutus on harvoin tasavertaista ja vastavuoroista. Juuri se on omiaan synnyttämään tunnekuormitusta.

Ajatellaan vaikka hierojaa, jonka vastaanotolle tulee selkäjumista kärsivä asiakas. Rentouduttuaan asiakas alkaa kertoa raskaasta elämäntilanteestaan. Hieroja ei välttämättä ole tilanteessa ihan vapaana omana itsenään.

”Vaikka työntekijä olisi tosi väsynyt eikä millään jaksaisi olla sinä päivänä töissä, hän ei voi näyttää sitä asiakkaalle. Tunteiden hillitseminen vie voimia”, Välimäki sanoo.

Hänen mukaansa rooliodotukset lisäävät kuormitusta. Työntekijän odotetaan ehkä olevan hyvin empaattinen ja aurinkoinen ja ottavan vastaan kaiken, mitä asiakas sanoo.

Tunnekuormitus latistaa tunteita

Tunnekuormitus on yksi asia, jota käsitellään Työterveyslaitoksen julkaisemissa Pötki pitkälle! -suosituksissa.

Tietopaketti antaa keinoja työn kuormitustekijöiden hallintaan varsinkin sosiaali- ja terveysalan yrittäjille ja työntekijöille. Keinot sopivat myös muille. Tavoitteena on lievittää fyysistä, psykososiaalista, kognitiivista ja eettistä kuormitusta.

Johanna Välimäki on ollut mukana laatimassa suosituksia. Hän sanoo, että ihmisten kanssa työskentelevien on hyvä tiedostaa tunnekuormitus ilmiönä.

”Muuten tunnekuorma kasvaa vaivihkaa. Jos työssä ei ole tasapainottavia voimavaroja, tunnekuormitus voi vaikuttaa jopa työuupumuksen kehittymiseen.”

Lievempiä oireita ovat väsymys, ärtymys ja etäinen suhtautuminen asiakkaisiin. Tunteet voivat latistua niin, että elämä muuttuu ilottomaksi ja harmaaksi. Voi tulla myös kognitiivisia oireita, kuten keskittymisvaikeuksia.

Sanoita tunteesi, nauti kivasta palautteesta

Tunnekuormituksen hallinnassa yhdistyvät parhaimmillaan työpaikan keinot ja työntekijän omat keinot. Työpaikan keinoja ovat esimerkiksi työnohjaus ja keskustelut kollegojen tai esihenkilön kanssa.

Jos kyse on vaikkapa sote-alan yksinyrittäjästä, hän saattaa olla aika yksin. Ei ole työkavereita, joiden kanssa käydä läpi ja jäsentää hankalia asiakastilanteita.

”Jos huomaa jonkin tilanteen vaivaavan mieltä, kokemusta voi jäsentää kirjoittamalla. Oman tunnetilan sanoittaminen on tärkeää. Se auttaa tunnistamaan, mikä oli asiakkaan tunnetta ja mikä on omaa”, Johanna Välimäki sanoo.

”Tunteet tarttuvat helposti, mutta asiakkaan kuormaa ei pidä ottaa kantaakseen.”

Kokeile näitä keinoja:

  1. Pidä asiakkaiden välissä pieni tauko, jos se on mahdollista. Mieti, mikä tunne sinulle jäi kohtaamisesta. Pyri sitten karistamaan edellinen asiakas mielestäsi, ennen kuin otat vastaan seuraavan.
  2. Kuulostele aina työpäivän jälkeen, millainen olo sinulla on. Mitä tarvitset juuri tänään? Liikkumista luonnossa? Rentoutumista kotona?
  3. Onko tapanasi harmitella, mikä tänään meni huonosti tai jäi tekemättä? Suuntaa huomiosi myös siihen, mikä meni hyvin. Et varmasti ole epäonnistunut töissä kahdeksaa tuntia.
  4. Mistä yleensä saat onnistumisen kokemuksia? Voitko lisätä niitä asioita työhösi tai vapaa-aikaasi?
  5. Huomioi voimavarana saamasi palaute ja arvostus. Keräätkö asiakaspalautetta? Tuuletatko onnistumisiasi?
  6. Kiitä itseäsi hyvin tehdystä työstä joka päivä.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Onko minun osaamisellani kysyntää vielä 2030-luvulla? Millaisia kykyjä työntekijöiltä odotetaan? Työterveyslaitoksen asiantuntijat valottavat tulevaisuuden työelämää julkaisussaan “Hyvinvointia työstä 2030-luvulla”. Kysytään heiltä, millä ominaisuuksilla saa paikan jatkossa.

Tunne itsesi ja hallitse työuraasi

”Itsetuntemus on yleistaito, josta hyötyvät kaikki, kaikenlaista työtä tekevät”, napauttaa Työkyky ja työurat -yksikön johtaja Salla Toppinen-Tanner.

Se on vähän yllättävä vastaus. Toppinen-Tanner tarkentaa, että itsetuntemus luo vahvan pohjan työhyvinvoinnille ja työkyvylle ympäristössä, joka on täynnä kehittymisvaatimuksia ja mahdollisuuksia.

”Itsetuntemus on vahva todellisuuteen perustuva näkemys siitä, millaisia vahvuuksia ja kehittämisen kohteita meillä on. Millaisia olemme ihmisenä ja suhteessa muihin?”

Itsetuntemus auttaa asettamaan tavoitteita työuralla. Kun tavoittelemme itsellemme sopivia ja tärkeitä asioita, osaamme tehdä itsellemme parhaat valinnat emmekä ole niin riippuvaisia ulkoisista asioista.

”Kun tunnistamme omat voimavaramme ja kehittymisen tarpeemme ja osaamme suhteuttaa ne työn asettamiin vaatimuksiin, selviämme myös 2030-luvun työelämässä.”

Tule ulos lokerostasi

Työelämän muutosta eri näkökulmista tarkastellut tutkimuspäällikkö Pekka Varje liputtaa verkostoitumistaitojen puolesta. Tulevaisuudessa työtä on entistä vaikeampi tehdä omassa pienessä lokerossa.

”Laajat ja monista pienistä osakokonaisuuksista muodostuvat työtehtävät edellyttävät monipuolista vuorovaikutusta paitsi oman organisaation sisällä myös organisaation ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.”

Varjen mielestä verkostoitumistaidot ovat olennaisia myös työuran kannalta. Pohja uudelle työllistymiselle luodaan jo aikaisempien työsuhteiden aikana.

”Kun työsuhteet ovat epävarmoja tai määräaikaisia, on olennaista, että henkilöllä on suhteita alan toimijoihin ja hänen osaamisensa tunnetaan verkostossa.”

Kohtaa muutokset tyynesti ja luovasti

Tutkimusprofessori Tuomo Alasoinia kiinnostavat digitaalinen murros ja sen mahdollistama työn uudelleenajattelu. Hänen tulevaisuuden työelämätaitojen listassaan on kaksi kohtaa: kokonaisuuksien hallinta ja resilienssi.

”Koska toimimme entistä kiinteämmin erilaisissa ja muuttuvissa verkostoissa, meidän on ymmärrettävä yhä laajemmaksi ja monimuotoisemmaksi muuttuvaa kokonaisuutta. Oleellisen tiedon löytäminen ja hyödyntäminen ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä taitoja.”

Monimuotoisessa ja verkostoituneessa maailmassa muutokset ovat äkillisiä ja niitä on paljon.

”Meidän on kohdattava ennakoimattomia muutoksia menestyksellisesti. Tulemme siis tarvitsemaan resilienssiä eli kykyä pärjätä muuttuneessa tilanteessa ja selviytyä siitä luovalla ja kestävällä tavalla.”

Hyödynnä muiden osaamista ja jaa omastasi

Vanhempi asiantuntija Arja Ala-Laurinaho nostaa yleisistä taidoista päällimmäiseksi valmiuden oppia ja muistuttaa, että oppimaankin pitää oppia. Erityisen tärkeänä hän näkee, että opittua jaetaan yhdessä.

”Sekin on taito, että osaa liittää oman osaamisensa muiden osaamiseen ja hyödyntää muiden asiantuntemusta.”

Ala-Laurinaho on pohtinut työelämän tulevaisuutta erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

”Ilmastonmuutos on valtava oppimishaaste niin työpaikoille kuin työntekijöillekin. Elinkaariajattelu ja kiertotalouden edistäminen korostavat innovatiivisuuden ja suunnittelun merkitystä sekä yhteistyötä eri erikoisosaajien kesken.”

Päivittämiselle on luotava puitteet – ja aikaa

Tutkimusprofessori Ari Väänäsen mielestä kysymys tulevaisuuden työntekijän taidoista on näkökulmaltaan liian kapea. Osaamista pitää kuuluttaa myös organisaatioilta ja yhteiskunnalta.

Väänänen on tutkinut työelämän ajattelu- ja toimintatapojen muutosta. Hänen mielestään tulevaisuuden suurin vaara piilee eriarvoisuudessa.

”Monien työssä liikutaan innostavan haasteellisuuden ja korkean vaatimustason välimaastossa, kun taas osalla osaaminen ei kohtaa työelämän tarpeita ja töitä on satunaisesti tai ei lainkaan.”

Se, että osaaminen ja työelämän tarpeet eivät kohtaa, on yksilölle terveysriski ja yhteiskunnalle kuormitustekijä.

Jatkuva muutos tuo työntekijälle vastuuta ja myös painetta olla päivitetty ja tuloskuntoinen. Väänänen huomauttaa, ettei kaikkea voi kuitenkaan sysätä työntekijän harteille. Oppimiselle on luotava kehykset, joiden pohjalta mahdollisimman moni pystyy toimimaan mielekkäästi uudistuvassa työelämässä.

”Uuden oppimiseen tarvitaan joustavia tukirakenteita ja toimintamalleja, jotta päivittämisen tarve ei johda työttömyyteen tai synnytä psyykkistä kuormitusta. Organisaatioissa pitää myös varata aikaa uuden oppimiseen. Muutoin itsensä kehittäminen jää helposti suunnitelmaksi.”

Unta arvostetaan entistä enemmän. Muutos näkyy esimerkiksi julkisessa keskustelussa ja elintapaneuvonnassa, jossa uni on nostettu samanarvoisena ravinnon ja liikunnan rinnalle. Sinne se kuuluukin.

”Tutkimustieto unen merkityksestä on mennyt läpi, päässyt yleiseen tietoisuuteen”, sanoo tutkimuspäällikkö Mikael Sallinen.

Sallinen on työskennellyt Työterveyslaitoksessa 25 vuotta. Sinä aikana hän on tutkinut muun muassa unta, palautumista ja työaikoja.

”Uni on palautumisen kannalta korvaamatonta. Unen aikana tapahtuu prosesseja, joita ei voi tapahtua valveilla. Ne vaikuttavat siihen, miten ihminen pärjää hereillä ollessaan.”

Syvässä unessa elimistö rauhoittuu

Aivojen perusteellinen palautuminen onnistuu vain unessa. Kaikki unen vaiheet ovat tarpeellisia, mutta syvän unen vaihe on aivoille erityisen tärkeä.

Unen vaiheet muodostavat 90–120 minuutin syklejä. Syvän unen määrä on suurin kolmen ensimmäisen syklin aikana. Syvää unta on suunnilleen neljäs- tai viidesosa aikuisen ihmisen tavallisesta yöunesta.

”Syvän unen vaiheessa elimistö lepää kokonaisvaltaisesti. Hengitys on rauhallista, pulssi hidas ja aivosähkökäyrässä näkyy hitaita aaltoja”, Mikael Sallinen kuvailee.

Syvästä unesta on vaikea herätä. Jos ihminen herätetään siitä väkisin, hän on jonkin aikaa unenpöpperössä.

Aivojen energiavarastot täydentyvät unessa

Unen korvaamattomuus aivoille liittyy ensinnäkin niiden energiatasapainon säilymiseen.

”Aivot ovat energiasyöppö. Vaikka aivojen paino on vain pari prosenttia ihmisen painosta, niiden hapenkulutus on viidesosa ihmisen koko hapentarpeesta lepotilassa”, Mikael Sallinen sanoo.

Toimiakseen hyvin aivot siis tarvitsevat paljon energiaa. Niiden energiavarastot – eli glykokeenivarastot – täydentyvät varsinkin syvän unen aikana.

Toinen aivoille tärkeä prosessi liittyy niiden puhdistumiseen. Kun käytämme aivojamme, energiaa kuluu. Sivutuotteena syntyy kuona-aineita, jotka luovat perustaa väsymykselle.

Unen aikana niin sanottu glymfaattinen järjestelmä aktivoituu. Sen seurauksena aivo-selkäydinnestettä pääsee aivoihin veri-aivoesteen läpi. Neste huuhtoo kuona-aineita pois aivoista.

”Mekanismi on kuin aivojen viemärijärjestelmä. Se auttaa niitä pysymään terveinä ja ehkäisee dementiaa.”

Univaje aiheuttaa lievän tulehdustilan

Myös ihmisen immuunijärjestelmä vahvistuu unen aikana. Järjestelmä puolustaa elimistöämme taudinaiheuttajia vastaan. Mikael Sallinen kertoo tutkimuksista, joissa on tarkasteltu univajeen vaikutuksia:

”Univaje provosoi elimistössä lievän tulehdustilan ja aktivoi puolustusjärjestelmän. Se näkyy siinä, että tulehdusta edistävät välittäjäaineet lisääntyvät. Myös tulehdusarvo CRP on univajeessa hieman koholla.”

Tartuntatautien, kuten influenssan, yhteydessä ihminen nukkuu tavallista enemmän. Se on luonnollinen reaktio, joka pyrkii hillitsemään tulehdusta.

”On myös tutkimuksia, joissa koehenkilöitä on valvotettu ja sitten rokotettu. Heillä vasta-ainetuotanto on jäänyt vähäisemmäksi kuin normaalisti nukkuneilla ihmisillä. Sekin kertoo immuunipuolustuksen ja unen yhteydestä.”

Stressi voi tehdä unesta katkonaista

Syvään uneen pääsemistä haittaa esimerkiksi stressi. Jos on kovin jännittynyt tai hermostunut, on ylipäätään vaikea nukahtaa.

”Kun ihminen käy kierroksilla, ajatukset pelaavat ja tunteet jylläävät. Se ylläpitää vireyttä eli aktivoi valvetta tuottavaa aivomekanismia. Silloin unta tuottava aivomekanismi ei pääsekään aktivoitumaan ja vaikuttamaan”, Mikael Sallinen sanoo.

Jos menee stressaantuneena nukkumaan, elimistö voi jäädä kierroksille myös unen ajaksi. Se tekee unesta pinnallista ja katkonaista.

Kun syvää unta on nukuttu jonkin aikaa, alkaa tulla kevyempää unta ja havahtumisia. Se on normaalia ja kuuluu terveeseen uneen. Stressitilassa oleva ihminen ei havahduttuaan välttämättä nukahdakaan:

”Stressaavat asiat palautuvat mieleen välittömästi, mikä pitkittää uneen vaipumista.”

Tunnistatko illalla oman uni-ikkunasi?

Nukahtamista helpottaa sille otollisen ajan tunnistaminen. Useimmilla ihmisillä on tällainen ”aikaikkuna uneen”, jolloin he nukahtavat helpoimmin.

Paras aika nukahtaa on melko lyhyt, 15 minuutista puoleen tuntiin. Jos valvominen jatkuu illalla tämän hetken ohi, nukahtaminen on hankalampaa. Tämä on yksi syy siihen, että illalla kannattaa ottaa rauhallisesti ja rentoutua.

Oman uni-ikkunansa tunnistaa siitä, että alkaa ramaista.

”Raukeutta ei kuitenkaan huomaa, jos surffailee netissä, lukee työsähköposteja tai katselee jännää elokuvaa. Kaikki aktivoivat ja stressaavat puuhat kannattaa lopettaa viimeistään tunti tai pari ennen nukkumaanmenoa”, Mikael Sallinen sanoo.

Työajan rajattomuus uhkaa unta

Vaikka uni on ihmiselle korvaamatonta, se ei ole mikään itsenäinen saareke vuorokaudessa.

”Se, mitä me valveilla teemme, vaikuttaa uneen. Se, miten nukumme, vaikuttaa toimintakykyymme päivän aikana”, Mikael Sallinen korostaa.

Pitää huolehtia siitä, että palauttavia hetkiä on myös päivän kuluessa. Varsinkin työkuormituksesta palautuminen ja psykologinen irrottautuminen työstä ovat tärkeitä.

Sallinen on hyvillään siitä, että työajat ovat muuttuneet entistä joustavammiksi. Joustava työaika auttaa työntekijää noudattamaan itselleen luontaista vuorokausirytmiä.

Sen sijaan työajan rajattomuus on uhka hyvälle unelle. Sallinen kannattaa sitä, että työpaikalla sovitaan tavoitettavuuden pelisäännöistä: Pitääkö työajan jälkeen olla tavoitettavissa? Voiko esimerkiksi sähköpostin lukemisen jättää suosiolla seuraavaan työpäivään?

”Jos pelisääntöjä ei ole, työstä irrottautuminen jää vaillinaiseksi. Ihminen kokee olevansa vain puoliksi vapaalla, vaikka työhön liittyviä viestejä tai soittoja ei tulisikaan.”

Urajumi tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen on pitkään ollut tyytymätön työhönsä. Syystä tai toisesta hän ei kuitenkaan näe ulospääsyä.

Jumiutunut kokee olevansa väärässä työpaikassa tai ammatissa. Jos oma ala tuntuu itselle sopimattomalta, työpaikan vaihtokaan ei välttämättä auttaisi.

”Urajumille on tyypillistä juuri näköalattomuus. Se on kokemusta siitä, että ratkaisukeinoja ei ole”, sanoo tutkija Otto Pankkonen.

Pankkonen ja erikoistutkija Marjaana Sianoja ovat mukana Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa Osaava ja uudistuva työura. Siinä selvitetään, mistä urajumissa on kyse, miten sitä voi mitata ja miten siitä voisi päästä pois.

”Yksi tavoitteemme on kehittää vertaisoppimiseen perustuva menetelmä, joka ehkäisee urajumeja ja auttaa työntekijöitä uudistumaan”, Sianoja sanoo.

Kuka tahansa voi jämähtää työurallaan

Urajumiin voi ajautua kuka tahansa. Yksi esimerkki on työntekijä, jonka työhön kuuluu paljon rutiiniluonteisia tehtäviä:

Hän on oppinut tehtävänsä nopeasti jo vuosia sitten. Työ toistaa itseään, ja pikkuhiljaa se alkaa tympäistä. Työpaikalla kukaan ei ole ottanut puheeksi sitä, millainen työntekijän urapolku voisi olla.

Toinen esimerkki on ”kultaiseen häkkiin” juuttunut työntekijä. Nykyinen työ ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta siitä maksetaan hyvin. Irrottautuminen tuntuu vaikealta, koska se laskisi elintasoa.

Marjaana Sianojaa ja Otto Pankkosta kiinnostaa urajumissa erityisesti osaamisen näkökulma. Jos tekee pitkään samaa työtä samassa organisaatiossa, osaaminen voi jäädä kapeaksi. Vaikka sitä tarvitaan kyseisellä työpaikalla, se ei välttämättä riitä uuden työn saamiseen.

Urajumi on yhteydessä terveysongelmiin

Työuralla jämähtämistä on tähän asti tutkittu lähinnä ulkomailla, varsinkin Ruotsissa. Tutkimustiedon perusteella urajumi on yhteydessä siihen, että ihminen antaa terveydelleen heikon arvosanan.

Sen lisäksi urajumi on liitetty väsymykseen, sairauspoissaoloihin, masennusoireiluun ja fyysisiin oireisiin, kuten päänsärkyyn ja niskavaivoihin. Se, että on töissä vastentahtoisesti, voi tutkimusten mukaan näkyä myös työpaikalla:

”Pitkään jatkunut tyytymättömyys ja työmotivaation puute voivat näkyä epäsuotuisana käytöksenä. Työntekijä saattaa esimerkiksi työskennellä aiempaa pienemmällä panoksella, myöhästellä töistä ja puhua organisaatiostaan kielteiseen sävyyn”, Otto Pankkonen sanoo.

On löydetty viitteitä siitä, että liian helpot työtehtävät ja heikentynyt työkyky ennustaisivat uralla jumiutumista.

Pankkonen pohtii, voisiko vaikutusta olla molempiin suuntiin: kun on urajumissa, myös kokemus omasta työkyvystä heikkenee. Usein tilannetta lähdetään työpaikalla ratkaisemaan helpottamalla työtehtäviä.

Torjuvatko sosiaaliset verkostot urajumia?

Tutkijoiden mukaan työelämän muutoksia on yhä vaikeampi ennakoida. Uralla eteneminen on samalla siirtynyt aiempaa enemmän yksilön vastuulle. Siksi jokaisen kannattaa miettiä omaa työuraansa, sen suuntaa ja sitä, mitä oikeastaan haluaa tehdä.

”Nykyisin vaaditaan, että työntekijä uudistaa osaamistaan. Jos ei uudistu, niin on vaarassa jämähtää”, Marjaana Sianoja kiteyttää.

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa sosiaalisten verkostojen merkitystä: voisivatko ammatilliset ja henkilökohtaiset verkostot ehkäistä urajumia?

”Oletamme, että laaja sosiaalinen verkosto saattaa edistää oppimista ja ammatillista uudistumista. Työuran eri vaiheissa olevilta saa tukea ja tietoa vaikkapa työ- ja opiskelumahdollisuuksista. Ja kun ihmiset ovat tekemisissä keskenään, he myös oppivat toisiltaan.”

Näin lähdet purkamaan urajumia

Vaikka epämotivoivaan työhön juuttuminen tuntuisi umpikujalta, siitä on mahdollista löytää reittejä ulos. Oman tilanteen tunnistaminen urajumiksi on jo ensimmäinen askel.

Urajumin purkamisessa voivat auttaa esimerkiksi nämä keinot:

  1. Keskustele tilanteestasi ja toiveistasi esihenkilön tai työkaverien kanssa. Urajumin kokemuksesta voi päästä eroon myös oman organisaation sisällä.
  2. Hakeudu uravalmennukseen. Selvitä, tarjoaako esimerkiksi ammattiliittosi uraneuvontaa.
  3. Varaa työterveyshuollosta aika työterveyslääkärille tai työterveyspsykologille, jonka kanssa voit käydä läpi esimerkiksi työkyvyn tukemiseen, työn ja muun elämän tasapainoon sekä jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyviä asioita.
  4. Jos harkitset alan vaihtamista, voit pyytää apua esimerkiksi TE-toimiston ammatinvalinnanohjauksesta.
  5. Selvitä mahdollisuutesi erilaisiin työajan joustoihin ja järjestelyihin (esimerkiksi opintovapaa koulutusta tai opiskelua varten, palkaton vapaa). Organisaatiosi HR-ammattilaiset osaavat antaa tietoa työpaikkasi tarjoamista joustoista.