40 § Biologiset tekijät

Biologisille tekijöille altistutaan eri työympäristöissä. Biologisia tekijöitä ovat esimerkiksi erilaiset mikro-organismit, kuten homeet, bakteerit, sädesienet ja virukset. Altistumista voi tapahtua hengitysteitse sekä ihon tai suun limakalvon kautta. 

Työnantajan velvollisuus on rajoittaa työntekijöiden altistuminen turvallisuutta tai terveyttä haittaaville tai vaarantaville biologisille tekijöille niin vähäiseksi, ettei niistä aiheudu vaaraa ja haittaa työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. 

Tämä velvollisuus kattaa myös lisääntymisterveydelle aiheutuvan vaaran torjumisen.

Työnantajalla tulee olla riittävät tiedot työpaikalla esiintyvien altisteiden ominaisuuksista ja vaarallisuudesta, altistumisen luonteesta ja määrästä sekä altisteisiin liittyvistä terveyshaitoista ja mahdollisista raja-arvoista. 

Biologisten tekijöiden arviointi vaatii tyypillisesti sellaista erityisosaamista, joka saattaa edellyttää 10 §:ssä tarkoitettua ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä. Arvioinnissa voidaan hyödyntää esimerkiksi työterveyshuoltoa etenkin pohdittaessa altisteiden vaarallisuutta ja mahdollisten seurauksien vakavuutta.  

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemiseksi biologisista tekijöistä aiheutuvilta vaaroilta (933/2017).

Voimassa on sosiaali- ja terveysministeriön asetus biologisten tekijöiden luokituksesta (748/2020).

Jokaisen työnantajan tulee arvioida työntekijöiden altistuminen biologisille tekijöille. Työnantajan on lisäksi säilytettävä arviointi, sitä koskeva selvitys sekä niiden perustana olevat tiedot.

Työpaikan altisteista tulee tiedottaa samassa tilassa toimivien muiden työnantajien työntekijöille, mukaan lukien vuokratyöntekijät.

Arviointiin sisältyvät:

• vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi
• tarvittavien teknisten ja muiden suojelutoimenpiteiden toteuttaminen
• työntekijöiden opastus ja perehdytys
• toimenpiteiden vaikuttavuuden seuranta.

Vaarojen tunnistamisessa ja riskien arvioinnissa tulee huomioida:

• mikä biologinen tekijä (altiste) on kyseessä
• altistumisreitti
• työvaiheet, joissa altistuminen tapahtuu
• työntekijät, jotka voivat altistua
• muut tekijät.

Biologiset vaaratekijät ovat työympäristössä esiintyviä biologista alkuperää olevia epäpuhtauksia. Niitä ovat bakteerit, virukset, hiiva- ja homesienet sekä loiset.

Biologiset tekijät luokitellaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (748/2020) mukaisesti neljään vaaraluokkaan niiden vaarojen arviointia ja hallintaa varten. Luokitukseen perustuva arviointi on yleensä riittävä.

Jos tunnistetaan vaaraluokkiin 2, 3 tai 4 kuuluvia tekijöitä, työnantajan tulee arvioida niiden terveydellinen merkitys. Tässä voidaan hyödyntää työterveyshuollon asiantuntemusta.

Neljä vaaraluokkaa ovat:

1. ei todennäköisesti aiheuta sairautta eikä vaaraa terveydelle. Työnantajan tulee tunnistaa tähän vaaraluokkaan kuuluvat tekijät, mutta muita toimenpiteitä ei edellytetä.
2. voi aiheuttaa vaaraa terveydelle. Hallintatoimenpiteinä voivat olla esimerkiksi hoito tai rokotus.
3. voi aiheuttaa vakavan sairauden tai laajempia epidemioita, mutta on hoidettavissa.
4. voi aiheuttaa vakavan sairauden, johon ei yleensä ole hoitoa eikä rokotetta.

Työpaikalla vaaroja voidaan arvioida tekijäkohtaisesti, jos tiedetään, mikä biologinen tekijä on kyseessä, kuten SARS-CoV-2-virus.

Jos altisteita on samanaikaisesti useita, kuten jätteissä esiintyviä bakteereja, viruksia ja loisia, riski tulee arvioida kokonaisuutena. Tällöin on tarkoituksenmukaista tarkastella kokonaisriskiä pienentäviä hallintakeinoja, kuten jätteen eristämistä, tehostettua ilmanvaihtoa tai henkilökohtaisia suojaimia.

Työpaikalla on hyvä varautua uusiin epidemioihin tai pandemioihin, koska niiden alkamista on vaikea ennakoida. Siksi on hyödyllistä kirjata muistiin aiemmista pandemia-ajoista:

1. torjuntatoimet, jotka olivat tehokkaita
2. miten torjuntatoimien aiheuttamia haittoja hallittiin
3. mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Varautumisessa huomioitavia asioita:

• Työpaikalla kannattaa muistuttaa, että töihin ei tulla sairaana tai toipilaana.
• Suojainten merkinnöistä tulee tarkistaa viimeiset varastointipäivämäärät ja hävittää vanhentuneet. Lisäksi on hyvä arvioida, onko työpaikalla tarvetta hankkia suojaimia varastoon.
• Riskinarviointi tulee pitää ajan tasalla.
• On varmistettava, että työnjohto, kriittiset työntekijät ja varahenkilöt osaavat toimia erityistilanteissa.