Pidetäänkö hyvänä työntekijänä sitä, joka tekee mahdollisimman vähän virheitä? Vai sitä, joka oppii virheistään ja jakaa oppinsa muille? Vastaus kertoo työyhteisön psykologisesta turvallisuudesta.
Stressaantuneena ja väsyneenä tulee helposti naposteltua. Ensimmäinen askel sen vähentämiseen on kauppalistan fiksu laatiminen ja siinä pysyminen.
Luottamuksen ja välittämisen ilmapiiri lisää vastuun ottamista omasta työstä. Ihmiset toimivat vastavuoroisesti: kun heidät huomataan ja heitä autetaan, he yrittävät parastaan ja auttavat myös muita.
Etäkokouksen hiljaisuudessa saattaa tuntua, että puhuu mustalle aukolle. Miten esihenkilö saisi porukan keskustelemaan? Miten osoittaa empatiaa virtuaalisesti?
Yhdessä käveleminen vapauttaa palaverin ilmapiiriä. Jännitys lievittyy ja työpaikan hierarkiat unohtuvat. Vain kokeilemalla selviää, tuntuuko kävelykokous omalta jutulta.
Omaa resilienssiään eli kykyään kohdata muutokset voi vahvistaa läpi elämän. Resilienssin rakennuspalikoita ovat esimerkiksi itsetuntemus, ammattirooli ja positiiviset tunteet.
Työstä irrottautumisen sanotaan olevan tärkeä askel palautumiseen. Ymmärrän, että työasioiden murehtiminen on pahaksi. Mutta haittaako työstä palautumista se, että vapaalla ideoi kiinnostavia...
Asiatonta työkäytöstä ei ole helppo ottaa puheeksi. Kuka haluaisi leimautua nipottajaksi? Ongelmista puhuminen on vastuun kantamista, sanoo Susanna Kalavainen Työterveyslaitoksesta.
”Hyvä palautuminen ei ole pelkkää lepoa, vaan siihen kuuluu myös mukavaa tekemistä”, sanoo Anniina Virtanen Työterveyslaitoksesta.
Iän karttuminen tekee työntekijästä monin tavoin paremman ja vahvemman. Konkarilla on puolellaan pitkän työkokemuksen tuoma asiantuntemus ja hyvä itsetuntemus.
