On hyvä osata olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä, mikä on hyvin. Kiitollisuus on voimavara ja tutkitusti hyvinvoinnin merkittävä lähde. Joskus omaa jaksamista auttaa ajatus siitä, että asiat voisivat olla huonomminkin.
Samalla on hyvä muistaa, että työstä voi olla kiitollinen ja silti nähdä siinä kehittämistä vaativia asioita. Työpaikkaansa voi arvostaa ja silti toivoa, että jotkin asiat olisivat paremmin.
Työssä esiintyvien epäkohtien esiin nostaminen on tärkeä viesti työpaikalle – liittyvätpä ne työssä tylsistymiseen, huonoon ilmapiiriin tai muihin pulmiin. Se, että jollakulla on vielä kurjempaa, ei poista tarvetta puhua oman työn ongelmista. Päinvastoin, työpaikat kehittyvät usein juuri siksi, että työntekijät uskaltavat kertoa, mikä työssä ei toimi.
Omaa toimintaa kannattaa kuitenkin välillä tarkastella. Jos työilmapiiri on huono, valittamisesta voi tulla tapa, johon liittyy myös selän takana puhumista. Silloin huomio kannattaa siirtää ratkaisuihin: mitä ongelmalle voi tehdä ja miten toimintatapoja voitaisiin parantaa? Ero on siinä, jäädäänkö ongelmia vain päivittelemään vai pyritäänkö niitä myös ratkaisemaan.
Moni saattaa pitää itseään turhaan valittajana, vaikka tosiasiassa pyrkii edistämään työpaikan yhteistä hyvää. Vaikeina aikoina asioita voidaan myös jättää sanomatta ääneen, koska ei haluta vaikuttaa kiittämättömältä. Vaikeneminen ei kuitenkaan yleensä ratkaise ongelmia eikä anna työpaikalle mahdollisuutta puuttua niihin.
Epäkohtien esiin nostaminen voikin vaatia sosiaalista rohkeutta eli riskin ottamista yhteisen hyvän edistämiseksi. Tutkimuksissamme sosiaalinen rohkeus on ollut yhteydessä muun muassa työtovereilta saatuun tukeen, työn imuun ja vahvempaan yhteenkuuluvuuteen.
Rakentavasti esitetty kritiikki ei siis ole sitoutumisen vastakohta, vaan usein merkki siitä, että työntekijä välittää työstään ja työyhteisöstään. Jos työyhteisössä on hyvin tulehtunut tai pelon ilmapiiri, kannattaa tietysti pohtia, onko epäkohdan tuominen esiin liian suuri riski omalle maineelle tai jopa työsuhteelle.
Mitä tulee työssä tylsistymiseen, on sen ääneen sanominen varmasti vaikeampaa kuin puhua liiasta kiireestä ja työstressistä. Silti tutkimustemme mukaan työssä tylsistymistä koetaan melko yleisesti suomalaisilla työpaikoilla – eri aloilla ja koulutustasosta riippumatta.
Se voidaan joskus nähdä lähes ylellisyyshuolena aikana, jolloin moni etsii työtä. Todellisuudessa se voi kertoa siitä, ettei työ tarjoa riittävästi mahdollisuuksia käyttää omaa osaamista, oppia uutta tai kokea työnsä mielekkääksi.
Pitkittyessään tylsistyminen voi heikentää hyvinvointia ja työkykyä, joten siitä puhuminen on myös työpaikan etu. Kun asiaan tartutaan yhdessä, siihen voidaan yleensä löytää ratkaisuja.
Vastaajat: Jari Hakanen, tutkimusprofessori, ja Janne Kaltiainen, erikoistutkija, Työterveyslaitos
Aiheesta lisää:
Sosiaalisesti rohkea edistää yhteistä hyvää, vaikka oma asema vaarantuisi (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Työhön kuuluu tylsiäkin hetkiä, mutta toistuvalle tylsistymiselle pitää tehdä jotain (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Suomalaisten työkyky vahvistunut, mutta työuupumusoireilu ennallaan (Työterveyslaitoksen mediatiedote 5.10.2026)
