Kiitos hyvästä kysymyksestä. Ensireaktioni oli: sinä onnellinen, kun olet itsellesi hyvässä työssä. Moni pitkään samassa työssä viihtynyt tunnistaa sen suhtautumistavan, jota sinäkin ihmettelet.
Itse olen toiminut Työterveyslaitoksessa paria vuotta lukuun ottamatta jo vuodesta 1998 enkä koe mitenkään urautuneeni.
Kun puhutaan jämähtämisestä samaan työpaikkaan, käytetään usein termiä urajumi. Urajumia on tutkinut Työterveyslaitoksen tutkija Otto Pankkonen, joka kuvailee ilmiötä näin:
”Urajumi on tilanne, jossa työntekijä ei ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen työhönsä. Hän kärsii tilanteestaan, mutta kokee, ettei pääse siitä irti. Keinot puuttuvat, ja tulevaisuus näyttää synkältä.”
Kaikkiko pitkään samassa työssä olleet kärsivät urajumista? No eivät taatusti! Kuvaus ei selvästi vastaa sinunkaan kokemustasi työstä, joka on ollut vaihtelevaa ja jossa olet voinut opiskella ja oppia uutta.
Työtehtävien vaihtelevuus ja uuden oppiminen nousivat muuten omassa tutkimuksessani tärkeimmiksi työn imun lähteiksi, kun vertailin työn erilaisia motivoivia voimavaroja 11 ammatissa.
Työn imun kokemus puolestaan on vahva nykyiseen työpaikkaan sitoutumista ennustava tekijä. Miksi vaihtaisin työpaikkaa, jossa sekä voin hyvin että olen motivoitunut?
Ajatellaan ihmistä, joka kokee nykytyössään työn imua. Hänelle tarjotaan toisessa työpaikassa vähän parempaa palkkaa, mutta siinä työssä hän ei lainkaan varmasti tule muutoin viihtymään. On kova paikka miettiä, lähteäkö vai eikö lähteä. Väitän, että aika moni on lähtemättä.
Harmi, että meillä on tällaisia turhia ja vääristyneitä työelämäluutumia, joita sinäkin olet kohdannut. Esimerkiksi ikään liittyvät stereotypiat ovat samanlaisia: Vanha työntekijä ei enää opi uutta, vastustaa muutoksia ja niin edelleen. Nuori työntekijä taas ei sitoudu, ymmärrä työpaikan pelisääntöjä ja muuta vastaavaa.
Rohtona kysyjälle määräisin… Tai siis ehdotan iloisen ylpeää vastausta, kun seuraavan kerran törmäät kummastelevaan tai säälittelevään suhtautumiseen. Vaikkapa näin:
”Joo, olen minä saattanut joskus harkita, millaista olisi olla muualla töissä. Sitten olen aina päätynyt siihen, että minulla on elävä, vaihteleva työ, jossa opin uutta, taitoni karttuvat edelleen ja pääsen opittua hyödyntämään. Enkä ole tylsistynyt!”
Uskon, että tuo vastaus saa myös kummastelijan pohtimaan omaa työtään ja sitä, miten siinä viihtyy.
Työpaikan vaihtamisen ei tarvitse olla itsetarkoitus. Samassa työpaikassa pysyminen voi päinvastoin kertoa, että työllä on tarkoitus ja että se sopii tekijälleen pitkälläkin aikavälillä.
Sitä kautta työ todennäköisesti mahdollistaa myös hyvän vapaa-ajan, jossa työhuolet eivät syö kaikkia voimavaroja.
Vastaaja: Jari Hakanen, tutkimusprofessori, Työterveyslaitos
Aiheesta lisää:
Urajumi tuntuu umpikujalta, mutta siitä on reittejä ulos (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
