Työkykyjohtaminen on välittämistä, eikä sitä voi ulkoistaa

Osallistu

Luottamuksen ja välittämisen ilmapiiri lisää vastuun ottamista omasta työstä. Ihmiset toimivat vastavuoroisesti: kun heidät huomataan ja heitä autetaan, he yrittävät parastaan ja auttavat myös muita.

Työkykyjohtaminen on arkista johtamista työpaikalla. Se ei ole erillinen johtamisoppi, vaan yksi näkökulma, joka kuuluu hyvään johtamiseen. Tavoitteena ovat hyvinvoivat ja tuottavat työntekijät, sanoo erikoistutkija Eija Haukka Työterveyslaitoksesta.

Haukka johtaa hanketta Strateginen työkykyjohtaminen sote-muutoksessa, jossa levitetään työkykyjohtamisen malleja ja hyviä käytäntöjä sekä tuetaan sote-muutoksen johtamista. Mukana on viisi organisaatiota eri puolilta Suomea.

Vanhempi asiantuntija Irmeli Pehkonen on mukana hankkeessa, ja hän toimii myös työkykyjohtamisen kouluttajana työpaikoilla.

Esitimme heille kymmenen kysymystä työkykyjohtamisesta:

1. Kenen asia työkykyjohtaminen on?

Työkykyjohtamisella tähdätään työhyvinvoinnin ja työkyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen. Sitä tehdään yhteistyössä.

Mukana ovat esimerkiksi johto, HR-ammattilaiset, esihenkilöt, työsuojelutehtävissä toimivat ja työntekijät sekä työpaikan ulkopuoliset tahot, kuten työterveyshuolto, työeläkeyhtiö ja tapaturmavakuutusyhtiö.

2. Mitä hyötyä työkykyjohtamisesta on organisaatiolle?

Organisaatio hyötyy siitä, että hyvinvoivat työntekijät tekevät laadukasta työtä ja esimerkiksi sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen liittyvät kustannukset pysyvät mahdollisimman pieninä.

Se, että työntekijöistä pidetään hyvää huolta, vaikuttaa myös työpaikan imagoon ja voi toimia valttina rekrytoinnissa.

3. Onko työkykyjohtaminen erityisen tärkeää sote-alalla?

Työkykyjohtamista tarvitaan kaikilla aloilla. Sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa tarve on kova, koska siellä tehdään fyysisesti, henkisesti ja eettisestikin kuormittavaa työtä. Talous on tiukalla, työvoimasta on pulaa ja uusien työntekijöiden rekrytoiminen on vaikeaa. Koronapandemia on tuonut alalle vielä lisää haasteita.

Työkykyjohtamista pitää kehittää ja yhtenäistää myös siksi, että useat pienet yksiköt ovat liittyneet yhteen isommiksi sote-alueiksi.

4. Mistä kiikastaa, jos työkykyjohtaminen on heikkoa?

Vaikka henkilöstöhallinto olisi suunnitellut työkyvyn tuen malleja, ne eivät aina ole menneet käytäntöön saakka. Siksi johdolla ja HR-väellä voi olla työkykyjohtamisesta ruusuisempi kuva kuin esihenkilöillä.

Isossa organisaatiossa saattaa myös olla varsin kirjavat käytännöt. Kun työntekijän työkyky heikkenee, saman organisaation eri yksiköissä toimitaan eri tavalla. Yhdessä sovitut toimintamallit terästäisivät työkykyjohtamista.

Tyypillinen haaste on sekin, että toimintamallit ovat hyvin henkilösidonnaisia.

5. Millä lailla työkykyjohtaminen voi henkilöityä?

Organisaatiossa voi esimerkiksi olla yksi aktiivinen HR-ihminen, joka vastaa käytäntöjen laatimisesta ja koordinoi työkykyasioita. Jos käytännöistä ei tule kaikille yhteisiä ja pysyviä, ne unohtuvat henkilön vaihtaessa työpaikkaa.

Henkilöitymisellä tarkoitamme myös sitä, että jotkut esihenkilöt ovat työkykyasioista innostuneita ja hoitavat niitä hyvin. Sitten on niitä, joilta puuttuu osaamista.

Henkilösidonnaisuuden riskit pienenevät, kun työkykyjohtamisen mallit, roolit ja vastuut ovat kaikkien tiedossa – työntekijöistä aina ylimpään johtoon saakka.

6. Mihin onnistunut työkykyjohtaminen perustuu?

Organisaatiossa vallitseva välittämisen ja luottamuksen kulttuuri on paras perusta työkykyjohtamiselle.

Välittäminen näkyy kaikilla tasoilla. Jos joku alkaa esimerkiksi vetäytyä työyhteisöstä tai työt eivät enää oikein suju, työkaveri kysyy, onko kaikki hyvin. Hän voi myös kertoa huolestaan esihenkilölle.

Huolenpitoa ja puheeksi ottamista ei tulkita kyttäämiseksi, kun kaikki tietävät, että meillä toimitaan näin. Se kuuluu kulttuuriin.

7. Millaisia väärinkäsityksiä työkykyjohtamiseen liittyy?

Välillä törmää käsitykseen, että työkykyjohtamisen voisi ulkoistaa työterveyshuollolle tai sysätä HR:n hommaksi. Se on mahdotonta. Kyse on yhteistyöstä, jossa kaikilla on oma vastuunsa.

Yksi harhaluulo on, että työkyky tarkoittaisi pelkkää terveyttä. Työkyky rakentuu kolmesta osasta: terveydestä, osaamisesta ja motivaatiosta.

Osaamisen puute ja työmotivaation hiipuminen alkavat ennen pitkää näkyä erilaisena oireiluna. Varsinkin osaamisen kehittämistä voi pitää työkykyjohtamisen laiminlyötynä osa-alueena.

8. Millainen esihenkilö on hyvä työkykyjohtaja?

Hyvä työkykyjohtaja on helposti lähestyttävä. Hän on tekemisissä työntekijöiden kanssa ja heidän käytettävissään.

Hän tuntee työpaikan käytännöt ja tietää, mihin ottaa yhteyttä silloin, kun oma osaaminen ei riitä. Hyväkin johtaja tarvitsee oman esihenkilönsä tuen.

9. Kertoisitteko esimerkin työkykyjohtamisen parantamisesta?

Strateginen työkykyjohtaminen sote-muutoksessa -hankkeemme organisaatiot ovat kehittäneet muun muassa työterveysyhteistyötä.

Sote-organisaation ja työterveyshuollon avainhenkilöt ovat istuneet saman pöydän ääreen. He ovat käyneet läpi prosessejaan ja niiden kompastuskiviä: miksi työterveyshuollosta ei saada irti kaikkea sitä, mitä haluttaisiin ja mistä maksetaan?

Molemmilla tahoilla on ollut odotuksia, joista ei ole aiemmin puhuttu. Molemmilla on toimintamallit esimerkiksi työterveysneuvotteluun ja työpaikkaselvitykseen, mutta ne eivät tuekaan toisiaan.

Keskusteluissa on käsitelty myös tiedonkulun katkoksia. Miten varmistetaan vaikkapa se, että työkykykoordinaattori saa työkokeiluun liittyvän tiedon juuri oikeaan aikaan?

10. Miten korona on vaikuttanut työkykyjohtamiseen?

Korona on ylimääräinen, yhteisesti taklattava haaste. Sote-organisaatioissa se tuntuu jopa sujuvoittaneen yhteistyötä työkykyasioissa.

Tämä on näkynyt esimerkiksi siinä, miten suhtaudutaan verkon välityksellä käytävään työterveysneuvotteluun. Ennen pandemiaa etäneuvottelun onnistumista epäiltiin ja siitä etsittiin sudenkuoppia. Nyt on ollut pakko lähteä kokeilemaan uutta ennakkoluulottomasti.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Aiheesta lisää:

Strateginen työkykyjohtaminen sote-muutoksessa (Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman tutkimushankkeen esittely)

Työkykyjohtaja: ”Hyvinvoiva hoitaja jaksaa tehdä työtä sydämellä” (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Kymmenen kysymystä työn muokkauksesta (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

”Meillä tuetaan työkykyä, ei työkyvyttömyyttä” (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Työterveysneuvottelu etänä? Panosta hyvään vuorovaikutukseen (Pirjo Juvonen-Postin blogikirjoitus)

Korona haastoi työkykyjohtamisen – viisi hyvää käytäntöä (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Työkykyjohtamisen konsultointi (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Työyhteisön kannattaa varata aikaa ja pysähtyä miettimään, mikä omassa työssä kuormittaa aivoja. Helposti vain paahdetaan eteenpäin niin, ettei työtä tarkastella yhdessä, sanoo työsuojeluvaltuutettu Tuovi Pasma.

Hän on yksi aivotyöagenteista työpaikallaan Koulutuskuntayhtymä OSAOssa, joka järjestää ammatillista koulutusta. Koulutusyksiköt sijaitsevat Oulussa, Kempeleessä, Limingassa, Muhoksella, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella.

Pasma osallistui aivotyöagenttien valmennukseen Työterveyslaitoksen ja OSAOn kehittämishankkeessa ”Askeleet sujuvaan aivotyöhön”.

”Kun aivotyötä lähdetään kehittämään, arjen pienet teot ja yhteiset päätökset ratkaisevat”, Pasma sanoo.

Aivotyöagentti edistää sujuvaa aivotyötä

Erityisasiantuntija Kirsi Luokkala Työterveyslaitoksen aivotyöpalveluista on kouluttanut kymmeniä aivotyöagentteja. He edistävät työpaikoillaan sujuvaa aivotyötä ja hyvää kognitiivista ergonomiaa.

”Aivotyöagentti toimii esihenkilön ja työntekijöiden tukena. Hänellä on työkalut aivotyön yhteiseen kehittämiseen”, Luokkala sanoo.

Aivotyöagentit itse ovat kuvailleet rooliaan näin: tarkkailija, selvittäjä, hyvien käytäntöjen jakaja, viestin välittäjä, muutoksen tukija, muistuttaja, näkyväksi tekijä, tulkki, toimeenpanija.

Työsuojeluvaltuutettu Tuovi Pasma sanoo, että myös aivotyöagenttina hän on jokaisen työyhteisön käytettävissä. Hän auttaa, tukee, sparraa ja on mukana viemässä hyvän aivotyön käytäntöjä arkeen.

Miten turvaamme keskittymisrauhan?

Ammatillisessa koulutuksessa on ollut viime vuosina isoja muutoksia, jotka ovat kuormittaneet myös OSAOn henkilöstöä. Päivittäisessä työssä aivokuormaa kasvattavat varsinkin keskeytykset, häiriöt ja tietoon liittyvät haasteet – niin tietotulva kuin tiedon puutekin.

Sujuvan työn käytäntöjä luodaan niin sanotuissa aivotyöpajoissa. Työyhteisön kesken sovitaan esimerkiksi, miten kokouskäytäntöjä parannetaan, mitä viestintäkanavaa käytetään missäkin tilanteessa ja miten turvataan keskittymisrauha.

Tuovi Pasma tuo kognitiivisen hyvinvoinnin näkökulmaa myös lounas- ja kahvitaukokeskusteluihin – jos se tuntuu luontevalta.

”Puhun mielelläni esimerkiksi taukojen merkityksestä. Muistuttelen aivojen virkistämisestä, happihyppelyistä ja luonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta.”

Työsuojeluvaltuutettu sopii aivotyöagentiksi

Tuovi Pasman organisaatiossa toimii parikymmentä aivotyöagenttia – henkilöstömääräkin on noin 900. Agenttien joukossa on muun muassa työsuojeluihmisiä, koulutuspäälliköitä, rehtori ja henkilöstöjohtaja.

”Jaamme kokemuksia, ideoimme ja mietimme, miten viestisimme aivotyön asioista muille.”

Aivotyöagentin rooli sopii hyvin työsuojeluvaltuutetulle. Jos Pasma ei itse olisi aivotyöagentti, hän tekisi yhteistyötä agenttien kanssa.

Nimikkeeseen ”aivotyöagentti” on työpaikalla suhtauduttu ihan myönteisesti:

”Ehkä se on herättänyt hieman hilpeyttä ja hyväntuulisuutta”, Pasma sanoo.

Siinä olisi työyhteisö, jossa voisit viihtyä. Tämä vinkki sai Pauliina Mattila-Holapan hakeutumaan Työterveyslaitokseen jo opiskeluaikana. Hän opiskeli psykologiaa ja sai vinkin harjoittelun ohjaajalta yliopistossa.

”Minulla oli tapana paneutua perusteellisesti kaikenlaisiin ilmiöihin. Ehkä siksi tutkimustyön nähtiin sopivan minulle.”

Ohjaaja oli oikeassa. Vanhempi asiantuntija Mattila-Holappa on viihtynyt työpaikassaan yhteensä 15 vuotta, eri jaksoissa. Hänelle on ominaista jäsentää monimutkaisia, vaikeaselkoisia ilmiöitä, jotka liittyvät työelämään ja mielenterveyteen.

Tavoitteena on tarjota työpaikoille keinoja, jotka edistävät sekä mielen hyvinvointia että työn sujumista. Sitä työtä hän tekee usein psykologi Elisa Valtasen kanssa.

Yhteistyö alkoi työn muokkaus -oppaasta

Ensimmäisenä opiskeluvuotena kauppakorkeakoulussa Elisa Valtaselle kirkastui, mikä häntä kiinnostaa: työhyvinvointi ja hyvä johtaminen. Hän opiskeli sekä kauppatieteiden maisteriksi että psykologiksi.

Työterveyslaitoksessa hänen tehtäviinsä on kuulunut muun muassa konsultointia, koulutusta, sparrausta ja valmennusta.

Työparin yhteistyö alkoi hankkeesta, jossa tehtiin opas työn muokkaukseen. Se keskittyy tilanteeseen, jossa mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn. Nyt meneillään on neljäs yhteinen projekti.

Kaksikko on lähestynyt mielen hyvinvoinnin teemaa monesta näkökulmasta. Esimerkiksi Hyvän mielen työpaikka -verkkomateriaali antaa esihenkilöille keinoja mielenterveyden edistämiseen työpaikalla.

Työpariin voi luottaa kaikissa tilanteissa

Pauliina Mattila-Holapan toimipaikka on Helsingissä, Elisa Valtasen Turussa. He ovat myös eri yksiköistä. Kiinnostuksen kohteissa on paljon samaa, kuten esihenkilöiden ja työntekijöiden vuorovaikutus.

Työparin yhteistyö perustuu luottamukseen:

”Uusissakin tilanteissa voin luottaa siihen, että työskentelemme samaan suuntaan. Pauliina edustaa tutkijan näkökulmaa, minä olen enemmän kehittäjä. Täydennämme toisiamme.”

”Minulle tulee Elisan kanssa aina turvallinen olo. Hänellä on myönteistä energiaa ja taitoa viedä asioita käytäntöön.”

Mattila-Holappa toimii usein projektipäällikkönä. Työkaveri tuntee hänet siinäkin roolissa:

”Pauliinan tapa vetää projekteja on selkeä ja levollinen. Asiat edistyvät ilman turhaa hötkyilyä. Kaikki tietävät, missä mennään”, Valtanen kuvailee.

Voimistelu irrottaa ajatukset työstä

Työpari suhtautuu työhönsä tavoitteellisesti, mutta rennon luottavaisesti. Molemmat pystyvät elämään sen kanssa, että jokin asia on keskeneräinen, ennen kuin kokonaisuus hahmottuu. Haasteet virittävät, mutta onnistumisen pakkoa he eivät koe. Urheilutaustalla on osuutta asiaan.

Voimistelu on kuulunut Pauliina Mattila-Holapan elämään siitä lähtien, kun hän kolmevuotiaana meni satujumppaan. Se vaihtui ensin telinevoimisteluun ja sitten tanssilliseen voimisteluun.

”Nykyisin esiinnyn tanssillisen voimistelun näytöksissä. Joskus kilpailenkin ja osallistun voimistelun kansainvälisiin suurtapahtumiin. Olen mukana pitkän linjan voimistelijoiden ryhmässä.”

Harrastus auttaa häntä irrottautumaan työstä – niiden monimutkaisten ilmiöiden pohtimisesta. Siihen ei riittäisi pelkkä metsässä kävely.

”Voimistelumaailmassa minun ei tarvitse vastata kokonaisuudesta. Olen koreografin materiaalia ja saan eläytyä erilaisiin rooleihin.”

Juoksemiseen tuli fyysinen kaipuu

Elisa Valtanen harrasti lapsena ja nuorena pika- ja aitajuoksua. Yhdeksän vuotta sitten hän palasi lajien pariin, aikuisyleisurheilijaksi.

”Minulla oli pitkään sellainen olo, että pitäisi päästä juoksemaan kovaa. Siihen tuli oikein fyysinen kaipuu.”

Varsinkin aitajuoksu auttaa stressinhallinnassa. Laji vaatii täydellistä keskittymistä siihen, mitä on tekemässä. Urheilijoiden porukassa Valtanen nauttii liikunnan riemusta ja kehon haastamisesta.

”Toisia tsempataan ja myös pettymykset jaetaan. Kaikki treenaavat tosissaan, mutta se ei kuitenkaan ole liian vakavaa.”

Lisää työkaluja mielenterveyden tueksi

Syksyllä 2021 julkaistaan Mielenterveyden tuen työkalupakki, joka tarjoaa mielen hyvinvointia vahvistavia työkaluja työpaikoille ja työterveyshuolloille. Se on osa Työelämän mielenterveysohjelmaa.

Työkaluja on yhdeksän. Elisa Valtanen on mukana niistä kahdessa: Hyvän mielen työpaikka -esihenkilövalmennuksessa sekä Liike ja mieli -osiossa. Vapaa-ajallaan hän toimii psyykkisenä valmentajana urheilijoille ja valmentajille.

”Liikunta ja mielenterveys ovat yksi asia, jota haluan työelämässä edistää”, Valtanen sanoo.

Pauliina Mattila-Holappa tarkasteli väitöstutkimuksessaan mielenterveyden häiriöistä johtuvaa nuorten aikuisten työkyvyttömyyttä. Nyt hän on mukana muun muassa tutkimushankkeessa Mitä jos mielen hyvinvointia rakennettaisiin uudestaan?. Sekin liittyy nuoriin aikuisiin.

”Minua kiinnostaa, miten pinnalle noussut keskustelu mielenterveydestä heijastuu työpaikolle ja esimerkiksi siihen, mitä esihenkilöiltä odotetaan.”

Kuva: Sirpa Levonperä

Tunnistatko oman ammattisi vaatimukset? Tiedätkö, mikä työssäsi kuormittaa? Otatko nämä tiedot huomioon? Toimitko terveyttä ja työkykyä vahvistavalla tavalla niin töissä kuin vapaalla?

Jos vastasit kysymyksiin ”kyllä”, sinulla on hyvä työkyvyn lukutaito.

Työkyky tarkoittaa ihmisen voimavarojen suhdetta työn vaatimuksiin. Työkyvyn lukutaito on uudempi käsite.

Muutama vuosi sitten Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jaana Laitinen ehdotti, että työkyvyn lukutaito otettaisiin mukaan hänen tutkimusryhmänsä silloiseen hankkeeseen.

Lähtökohtana oli terveyden lukutaito -käsite, joka on kehitetty terveyden edistämiseen. Laitinen kollegoineen määritteli, että työkyvyn lukutaito on laajempi käsite. Se sisältää myös työn, ammatin, niiden vaatimukset työkyvylle, työolot ja ihmisen toiminnan työkykynsä ylläpitämiseksi.

Unen vaaliminen on työkykyteko

Mitä työkyvyn lukutaito käytännössä tarkoittaa vaikkapa asiantuntijan työssä?

Jaana Laitisen mukaan asiantuntijatyö vaatii esimerkiksi virkeyttä, hyvää keskittymiskykyä, isojen kokonaisuuksien hallintaa ja uuden oppimista. Aikapaine, keskeytykset ja tietotulva kuormittavat ja stressaavat.

Aivot pysyvät virkeinä, kun nukkuu riittävästi. Stressi häiritsee unta. Jos ihminen jatkuvasti nukkuu huonosti, hänen luovuutensa ja toimintakykynsä eivät ole parhaimmillaan.

”Työkyvyn lukutaidon kannalta tärkein juttu asiantuntijalle voi olla se, että hän panostaa uneen – antaa sille aikaa, rentoutuu hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja rauhoittaa myös työpäiviään”, Laitinen sanoo.

Keinoja työpäivän rauhoittamiseen ovat taukojen pitäminen, yhden asian tekeminen kerrallaan ja se, että pyytää tarvittaessa apua työkavereilta.

Vahvista niitä lihaksia, joita työ vaatii

Fyysisesti raskaassa työssä työkyvyn lukutaito voi liittyä esimerkiksi siihen, millaista liikuntaa harrastaa.

”Tutkimusten mukaan fyysisesti raskaan työn tekijät hyötyvät eniten sellaisesta liikunnasta, joka on räätälöity heille työn ja ammatin vaatimusten mukaan. Kannattaa vahvistaa niitä lihaksia, joita kyseinen työ vaatii”, Jaana Laitinen kiteyttää.

Kätilö tarvitsee voimaa varsinkin yläraajoihin ja yläselkään. Siivoojan on hyvä vahvistaa lihaksia ja kestävyyskuntoa. Rakennustyöntekijä hyötyy tasapainon treenaamisesta ja käsivoimien vahvistamisesta.

Työkyvyn lukutaidossa ei ole kyse pelkästään elintavoista. Sosiaali- ja terveysalalla ja opettajan työssä on paljon psykososiaalista kuormitusta. Silloin ”lihaksien” vahvistaminen voi tarkoittaa, että käsittelee säännöllisesti tunteitaan.

Työn näkökulma terveystarkastuksiin

Jaana Laitinen korostaa työterveyshuollon roolia työkyvyn tukemisessa. Työterveyshuollon terveystarkastuksissa työn näkökulma saisi olla punaisena lankana.

”Ajatellaan vaikka ammattikuljettajaa, jonka verenpaine on koholla. Motivaatio painon pudottamiseen tai suolan käytön vähentämiseen voi tulla siitä, että korkea verenpaine on pahimmillaan liikenneturvallisuusriski”, Laitinen sanoo.

Työn kautta puhuminen auttaa sekä työterveyshoitajaa että vastaanotolla olevaa työntekijää keskittymään oleellisiin asioihin. ”Millaista työtä teet?” on hyvä aloitus keskustelulle.

Elintapa-asiat eivät ole vain kansanterveysongelmia, vaan ne vaikuttavat ihmisen päivittäiseen jaksamiseen ja työstä palautumiseen. Terveydestä ja työkyvystä huolehtiminen on osa ammattitaitoa.

Työkyvyn lukutaitoa tarvitsevat kaikki

Työkyvyn lukutaito on yhdistelmä tietoa, ymmärrystä, motivaatiota ja käytännön valintoja, joita teemme. Se on uudenlainen näkökulma työkyvyn edistämiseen.

”Työkyvyn lukutaitoa tarvitsevat kaikki, ammatista riippumatta”, Jaana Laitinen sanoo.

Hän uskoo, että ajattelutapa voi auttaa rajaamaan liiallista työntekoa. Parhaimmillaan oivallus on tämä:

Kun työskentelen kohtuullisesti ja huolehdin hyvästä palautumisesta, pystyn myös tekemään tärkeää työtäni paremmin, terveempänä ja pidempään.