Työ ja perhe tasapainoon – oletko rajaaja vai sulauttaja?

On hyödyllistä tunnistaa omat keinonsa yhdistää työtä ja muuta elämää. Mikään tyyli ei sinänsä ole toista parempi, sanoo Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.
Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta

Marja Sarkkinen

Mitkä asiat sinulla kuuluvat työhön ja mitkä yksityiselämään? Kuinka tiukan rajan vedät eri elämänalueiden välille?

Moni haluaa pitää työn ja vapaa-ajan erillään, jotta ne pysyisivät tasapainossa. Toiset taas antavat eri alueiden välisten rajojen hämärtyä tarkoituksella.

”Ihminen toimii elämässään erilaisissa rooleissa, kuten työntekijänä, vanhempana, lapsena, ystävänä tai puolisona. Luomme roolien välille psykologisia rajoja, jotta pystyisimme hallitsemaan kokonaisuutta”, sanoo ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.

”Psykologiset rajat ovat sääntöjä, jotka auttavat meitä suojelemaan omia voimavarojamme ja ratkaisemaan arjen ristiriitatilanteita. Jos työtä voi tehdä missä ja milloin vain, työntekoa pitää rajoittaa itse.”

”Viiden jälkeen en tee töitä”

Salla Toppinen-Tannerin mukaan työn ja muun elämän yhteensovittamiseen on kaksi päästrategiaa, joita tutkijat kutsuvat segmentoinniksi ja integroinniksi.

Segmentointi eli rajaaminen on sitä, että työ- ja kotiasiat pidetään erillään. Työasioiden ei siis anneta kulkeutua kotiin eikä kotiasioiden töihin. Rajaaja päättää esimerkiksi, minkä kellonajan jälkeen hän ei enää tee töitä.

Integrointi eli yhteensulauttaminen tarkoittaa, että elämänalueiden rajat joustavat. Sulauttaja saattaa silmäillä työsähköpostiaan kotisohvalla tai kassajonossa ja viedä lapsensa hammaslääkäriin kesken etätyöpäivän.

”Elämänalueiden sekoittuminen ei aina ole symmetristä. Jollekulle esimerkiksi työ on niin tärkeää, että sen annetaan valua kotiin, mutta kotiasioiden ei anneta valua töihin”, Toppinen-Tanner huomauttaa.

Testaa, mikä tapa toimii

Rajaamisen ja sulauttamisen voi nähdä janan ääripäinä – harvat toteuttavat niitä täysin puhtaasti. Kumpikaan tyyli ei myöskään ole sinällään hyvä tai huono.

”Oleellista on tunnistaa, mikä on itselle luontainen tapa helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Silloin omaan strategiaan sopivia keinoja pystyy tietoisesti hyödyntämään”, Salla Toppinen-Tanner sanoo.

Hän kannustaa tekemään määräaikaisia kokeiluja: Toimiiko rajaaminen ja mitä hyötyä siitä on? Mitkä keinot vahvistaisivat yhteensulauttamista? Kun kokeilusta kertoo läheisilleen, tavoitteesta tulee todellisempi.

Sulauttamista voi testata vaikkapa kokeilemalla etätyötä tai tuomalla lapsen työpaikalle. Työmatkan voi kokeeksi pyhittää ihmissuhteiden ja muiden kuin työasioiden hoitamiseen.

”Riippuu toki myös työn luonteesta, kuinka paljon esimerkiksi sulauttamista on käytännössä mahdollista tehdä.”

Kaikki eivät innostu joustoista

Salla Toppinen-Tanner on toiminut asiantuntijana työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimus- ja kehittämisprojekteissa.

”Viime vuosina on kiinnitetty paljon huomiota työpaikan joustoihin, perheystävälliseen ilmapiiriin ja esimiesten kouluttamiseen. Yksilöllisten selviytymiskeinojen löytäminen ja tukeminen on uusi näkökulma.”

Työpaikoilla on hyvä tiedostaa, että työntekijät ovat erilaisia tässäkin asiassa:

”Kaikki eivät ole innokkaita sulauttamaan työtä ja perhettä. Jotkut jopa stressaantuvat joustojen tarjoamisesta. He saattavat päinvastoin kaivata entistä tiukempia rajoja työnteolleen.”

Toppinen-Tannerin mielestä ratkaisu on avoin keskustelu työ ja perhe -asioista. Kun työntekijän toiveet ovat selvillä, esihenkilö pystyy tukemaan häntä oikealla tavalla. Se voi tarkoittaa vaikkapa liukuvaa työaikaa tai konkreettista apua ajanhallinnassa.

Avainsanat

työn ja perheen yhteensovittaminen
työura

Jaa sisältö somessa!