Työkaverin muuttunut käytös voi johtua muistisairaudesta

Arvioidaan, että 7 000–10 000 työikäisellä suomalaisella on etenevä muistisairaus. Sen ensimmäisinä oireina voi toisinaan olla esimerkiksi näköhahmotuksen, suunnittelukyvyn tai persoonallisuuden muutoksia.
-

Marja Sarkkinen

Ennen niin jämpti kollega unohtelee asioita toistuvasti eikä itse huomaa sitä. Leppoisaksi tunnetun esimiehen persoonallisuus tuntuu muuttuneen vihamieliseksi. Yhdelle tiimin jäsenelle sattuu yhä useammin outoja kömmähdyksiä, joita muut joutuvat paikkaamaan. Kysymys voi olla etenevästä muistisairaudesta, joista yleisimpiä ovat Alzheimerin tauti, otsa-ohimolohkon rappeuma, Lewyn kappale -tauti ja vaskulaarinen dementia. Kun ihminen vanhenee, muistisairauksien riski kasvaa voimakkaasti. Niiden esiintyvyys kaksinkertaistuu viiden vuoden välein 65 ikävuodesta ylöspäin. Kuitenkin arvioidaan, että myös työikäisistä suomalaisista jopa 7 000–10 000:lla olisi etenevä muistisairaus. Se, että työikäisellä on muistivaikeuksia, ei kuitenkaan tarkoita, että hänellä olisi muistisairaus. "Yli 400 000 suomalaista työntekijää kokee merkittäviä muistin tai keskittymisen vaikeuksia, joiden taustalla on yleensä hoidettavissa oleva syy", sanoo johtava psykologi Teemu Paajanen Työterveyslaitoksesta. Paajasen mukaan muistisairautta tavallisempia syitä unohteluun ovatkin muun muassa stressi, ylikuormitus, mielialatekijät, unihäiriöt, alkoholin liikakäyttö ja multitaskaus eli monien asioiden tekeminen yhtä aikaa.

Kummallinen käytös hämmentää

Kun etenevän muistisairauden oireet alkavat näkyä töissä, työyhteisö on ymmällään. Muistiongelmien lisäksi oireita voivat olla toimintavirheet, ongelmanratkaisukyvyn heikkeneminen ja muutokset käyttäytymisessä. Esimerkiksi otsa-ohimolohkon rappeuma muuttaa persoonallisuutta: ”Ihmisestä voi tulla paljon ärtyneempi kuin ennen tai sitten hänen tunteensa latistuvat. Hän voi myös ryhtyä toimimaan hyvin impulsiivisesti ja tehdä harkitsemattomia päätöksiä. Sosiaalinen vuorovaikutus voi muuttua tahdittomaksi”, Teemu Paajanen sanoo. ”Nämä henkilöt eivät helposti tiedosta oireitaan. Heidän muistinsa saattaa sairauden alkuvaiheessa toimia varsin hyvin, ja he pystyvät kommunikoimaan normaalisti, mikä vaikeuttaa sairauden tunnistamista.” Myös yleisin muistisairaus, Alzheimerin tauti, voi alkaa hahmotusvaikeuksilla: tekstin lukeminen ei onnistu entisellä tavalla tai paikkojen ja reittien löytäminen vaikeutuu. Voi olla yllätys, etteivät ongelmat johdukaan näön heikkenemisestä tai huonoista silmälaseista.

Diagnoosi voi viipyä

Teemu Paajasen mukaan työyhteisö huomaa yleensä, jos kollegassa tapahtuu merkittävä muutos aiempaan verrattuna. ”Sen selvittäminen, onko taustalla muistisairaus vai jokin muu syy, ei ole työkaverien vaan työterveyshuollon tehtävä.” Jos henkilö ei hakeudu työterveyshuoltoon, esimies voi ottaa asian puheeksi hänen kanssaan. Keskustelua on luontevaa käydä työn ja siinä pärjäämisen kautta. Esimies voi kertoa omista havainnoistaan ja kysyä, onko toinen itse huomannut saman. Muistisairausdiagnoosi ei välttämättä tule nopeasti. Yksittäinen muistitesti ei riitä, vaan tarvitaan laajat muistiselvitykset. Työikäisellä niihin kuuluvat neurologiset ja neuropsykologiset tutkimukset sekä aivojen kuvantaminen. Seurantakin on tarpeen. Sairauden toteamisen jälkeen työssä jatkamiseen vaikuttavat muun muassa työtehtävä, sairauden etenemisvauhti ja se, pystytäänkö työtä ja työmäärää mukauttamaan sairastuneelle sopivaksi. "Nykyisin ihminen jää yleensä pois töistä, kun muistisairausdiagnoosi tulee. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen, koska alkavia sairauksia pystytään toteamaan yhä aiemmin. Turvallisuuskriittisissä töissä, kuten bussin kuljettamisessa, muistisairauden diagnoosi on suoraan este työssä jatkamiselle", Paajanen kertoo.

Sama ihminen kuin ennenkin

Työnantaja ei saa kertoa työntekijän muistisairaudesta kollegoille ilman tämän lupaa. Sairastuneen itsensä kuitenkin kannattaa kertoa asiasta mahdollisimman avoimesti ja varhain, jotta vältytään vääriltä tulkinnoilta. Ilman tietoa esimieskään ei pysty tukemaan sairastunutta ja keventämään hänen työkuormaansa. Teemu Paajanen korostaa sairastuneen inhimillisen kohtelun merkitystä: "Hän on yhä se sama ihminen kuin ennenkin, joten häneen tulee myös suhtautua samalla tavalla. Toki pitää ottaa tarkasti huomioon ne muutokset, joita on tullut esimerkiksi muistiin tai muuhun tiedonkäsittelyyn." Muistiliitto teki hiljattain verkkoesitteen Etenevä muistisairaus ja työelämä – Mahdollinen yhtälö?. Siinä etenevästä muistisairaudesta kärsivän miehen puoliso kertoo työyhteisön tuesta näin: Se loppuaika, kun mieheni oli vielä töissä, meni entisellä painollaan. Ei ollut tukihenkilöitä tai erityisjärjestelyitä. Tai tokihan vanhat työkaverit tukivat. Ja työajassa joustettiin eikä katsottu muutenkaan niin tarkkaan. Mieheni sai olla läsnä ja osallistua, pitää entisen nimikkeensä ja periaatteessa entiset tehtävätkin.

Jaa sisältö somessa!