Hybridityö sujuu työpaikoilla hyvin, ja siitä on tullut tavallinen työnteon muoto. On kuitenkin pieni joukko työntekijöitä, jotka tekevät paljon etätyötä ja ovat ikään kuin kadonneet työyhteisöltään.
Heidän hyvinvoinnistaan Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Annina Ropponen on huolissaan.
”Kyse on yksittäisistä henkilöistä, jotka ovat jättäytyneet etätyöhön. Moni henkilöstöjohtaja ja esihenkilö tunnistaa ilmiön.”
Ropponen kollegoineen tarkasteli etätyön ja lähityön vaikutuksia asiantuntijoiden työhyvinvointiin. Seurantatutkimuksessa hyödynnettiin viidellä työpaikalla toistettuja kyselyitä ja näiden työnantajien rekisteriaineistoja muun muassa työaikaleimauksista.
Esitimme Ropposelle kuusi kysymystä etätyöhön jumittuneista:
1. Mitä huolestuttavaa siinä on, että joku tekee paljon etätyötä?
Etätyön runsas määrä ei sinänsä herätä huolta, vaan se, että työntekijällä ei ole kaikki hyvin. Hän on tavallaan menettänyt yhteyden työyhteisöönsä ja jopa esihenkilöönsä.
Työntekijällä voi olla haasteita, joiden kanssa sinnittely kuluttaa hänen voimavarojaan. Jos tilanne pitkittyy, se saattaa johtaa esimerkiksi uupumiseen ja sairauspoissaoloihin.
Jo ennen mahdollisia sairauspoissaoloja työtehtäviä voi jäädä tekemättä. Siitä syntyy työkuormaa, joka todennäköisesti valuu muille työntekijöille.
2. Miten tunnistaa, että työntekijä on etääntynyt työyhteisöstään?
Joskus esihenkilö havahtuu siihen, että työntekijästä ei ole kuulunut mitään pitkiin aikoihin.
Työyhteisön kokoukset voivat jäädä työntekijältä väliin tai hän on niissä passiivinen. Etäkokouksissa hän ei esimerkiksi avaa kameraa eikä osallistu keskusteluihin, vaan on pelkästään kuulolla. Yksi hälytysmerkki voi olla, että töiden valmiiksi saaminen venyy.
3. Mistä etätyöhön juuttuminen ja työnteon haasteet johtuvat?
Työntekijä on voinut ajautua tilanteeseen monenlaisista syistä. Ne voivat liittyä esimerkiksi elämäntilanteeseen, terveyteen tai siihen, että työntekijällä on epäselvyyttä omista työtehtävistään ja tavoitteistaan.
Joku kokee työyhteisössään arvostuksen puutetta ja ulkopuolisuutta, mikä saattaa korostua toimistolla käydessä. Se voi olla yksi syy jäädä kotiin.
Kaikilla työntekijöillä ei ole kotona ihanteellisia työoloja. Etätöitä tehdään pienissä asunnoissa, keittiönpöydän äärellä tai sohvannurkassa. Sekin voi pitkällä ajalla kuormittaa ja johtaa puolitehoiseen työskentelyyn.
4. Näkyykö korona-ajan vaikutus tässä ilmiössä?
Etätyöhön kadonneiden ryhmässä on myös niitä, jotka tulivat työelämään korona-aikana. Jotkut heistä jäivät työpaikallaan yksin eivätkä päässeet kunnolla kiinnittymään työyhteisöönsä.
Korona-aikana osa ihmisistä muutti pois kaupungeista. Se mahdollisti väljemmän asumisen ja etätyötilan saamisen kotiin. Vaikka muutto takaisin, lähemmäksi työpaikkaa, houkuttelisi, sellaista päätöstä ei tehdä hetkessä.
Omasta autosta on saatettu luopua, ja julkisen liikenteen kulkuyhteydetkin muuttuvat. Jos työpaikalle siirtymisestä on tullut kovin hankalaa, on helpompi pysytellä etätöissä.
Oli syy mikä tahansa, niin pitkän etätyöajan jälkeen kynnys lähteä toimistolle kasvaa.
5. Pitäisikö kaikkien sitten tehdä läsnätyötä toimistolla?
En ole sitä mieltä. Tarkoitus ei myöskään ole syyllistää ketään etätyön tekemisestä. Jos työntekijä on etääntynyt työyhteisöstään, olennaista on lähteä rakentamaan luottamusta ja yhteyttä uudelleen. Sitä voi tehdä myös etänä.
6. Miten esihenkilö voi auttaa etätyöhön kadonnutta?
Esihenkilön ei tarvitse opetella mitään uusia taitoja. Vanhat tutut konstit riittävät.
Katkenneen yhteyden palauttaminen voi alkaa siitä, että esihenkilö lähettää työntekijälle viestin: ”Hei, emme ole hetkeen jutelleet. Soitellaan ja käydään läpi, mitä sinulle kuuluu.”
Tarkoitus on varmistaa, onko kaikki hyvin vai tarvitseeko työntekijä jossain asiassa tukea. Esihenkilön kiinnostus ja huolenpito viestivät siitä, että työntekijä on arvokas.
Kannustan esihenkilöitä olemaan säännöllisesti yhteydessä kaikkiin työntekijöihin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tiimin viikkopalaveria tai lyhyttä kahdenkeskistä juttutuokiota joka toinen viikko. Välillä on hyvä tavata kasvokkain.
Ihmisten tarve olla yhteydessä vaihtelee, joten yhteydenpidon tahti voi myös vaihdella työntekijöiden toiveiden mukaan. Esihenkilön kannattaa silti olla se aktiivinen osapuoli etenkin, jos yhteydenpidossa on ollut taukoa.
Aiheesta lisää:
Työhyvinvointi etä- ja läsnätyössä ennen koronapandemiaa, sen aikana ja seurannassa (tutkimushankkeen loppuraportti Julkarissa)
Etätyö, hybridityö ja monipaikkainen työ
Hyvä johtaminen on tietoinen valinta
Etätyö voi heikentää yhteisöön kuulumisen tarvetta – kuilu toteutuneen ja toivotun etätyön välillä voi syödä motivaatiota (Työterveyslaitoksen mediatiedote 26.9.2025)
Työyksinäisyyttä voi torjua – tutustu työkaveriin ja ota mukaan porukkaan (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Arvostus tekee työkaverin näkyväksi (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Työelämä muuttuu jatkuvasti – ja me sen mukana. Työterveyslaitos on jo vuodesta 1945 rakentanut terveellisempää ja turvallisempaa työelämää, jotta jokainen voi saada hyvinvointia työstä. Tutustu tarinaamme ja siihen, miten olemme vaikuttaneet suomalaiseen työelämään.
Kommentointi
Ei kaikki "kadonneet" kärsi yhtään. Olen onnellinen, kun ei tarvitse tuhlata aikaa työkavereiden jorinoita kuunnellessa.
Etätöihin mieluummin jäädään monenlaisista syistä. Voi olla rauhallisempaa kotona tehdä työtä ja keskittyminen on parempaa. Työmatkoissa säästää aikaa ja rahaakin.