Työturvallisuudessa ihminen on pelastaja, ei heikoin lenkki

”Turvallisuus on sitä, että mahdollisimman moni asiaa sujuu ja onnistuu”, sanoo Anna-Maria Teperi Työterveyslaitoksesta.

Marja Sarkkinen

Perinteinen turvallisuusajattelu keskittyy siihen, mikä menee pieleen. Työturvallisuutta parannetaan poistamalla riskejä, virheitä ja epäonnistumisia. Erikoistutkija Anna-Maria Teperi Työterveyslaitoksesta puhuu uuden, ennakoivan ja positiivisen turvallisuusajattelun puolesta: ”Päähuomio suunnataan onnistumisiin ja niihin asioihin, jotka ylläpitävät turvallisuutta. Varmistetaan esimerkiksi, että työ sujuu hyvin.” Puutteet pitää toki korjata. Pelkästään niiden ympärillä pyöriminen voi kuitenkin johtaa syyllistämiseen ja siihen, etteivät työntekijät uskalla tuoda esiin havaitsemiaan epäkohtia.

Virheiden lähde vai voimavara?

Anna-Maria Teperi on yksi esiintyjistä Nolla tapaturmaa -foorumin seminaarissa toukokuussa 2018. Hän on tutkinut ja kehittänyt turvallisuutta edistäviä inhimillisten tekijöiden työkaluja yli 15 vuotta varsinkin turvallisuuskriittisillä aloilla. Inhimillisestä tekijästä puhutaan yleensä kielteiseen sävyyn: ihminen nähdään heikoimpana lenkkinä, virheen tekijänä, joka on aiheuttanut onnettomuuden. Myönteisessä turvallisuusajattelussa ihmistä pidetään pikemminkin voimavarana tai pelastajana – ihmisten ansiosta työturvallisuus onnistuu. ”Vaihtuvissa ja vaikeissa työtilanteissa juuri ihmisestä löytyy tarvittavaa joustavuutta, kimmoisuutta ja sietokykyä”, Teperi huomauttaa.

Kaikkien suorituskyky vaihtelee

Uuden turvallisuusajattelun keskeisin anti on, että turvallisuutta aletaan katsoa entistä enemmän ihmisen silmin. Hyväksytään, että työntekijöiden toiminnassa ja suorituskyvyssä on vaihtelua. Yritetään ymmärtää, mitkä asiat niihin vaikuttavat. ”Tapaturma-analyysit ovat usein teknisiä ja lyhyitä raportteja. Niissä ei käsitellä sitä, miksi turma pääsi sattumaan ja miten tilanne kehittyi työntekijän kannalta”, Anna-Maria Teperi sanoo. ”Työmpäristö voi olla liian monimutkainen tai laitteiden järjestelmissä voi olla liikaa häiriöitä. Joskus työntekijät heitetään aika sumeisiinkin tilanteisiin ilman hallinnan tunnetta.” Teperin mukaan turvallisuus syntyy luomalla työhön sellaiset olosuhteet, joissa työntekijät voivat onnistua.

Mitä olisitte voineet tehdä paremmin?

Turvallisuuden kehittäjät puhuvat poikkeamista ja niiden raportoinnista. Esimerkiksi lennonjohtajan työssä poikkeama voi olla tilanne, jossa lentokone rullaa kiitoradalla, vaikka siellä on vielä kunnossapidon ajoneuvo. ”Poikkeamien raportointi ei riitä. Tapaukset pitää analysoida, jotta niistä voidaan ottaa opiksi”, Anna-Maria Teperi sanoo. Kysymys Mitä olisitte voineet tehdä paremmin? ohjaa ajatukset kehittämiseen paremmin kuin kysymys Mitä teitte väärin? Poikkeamien lisäksi myös onnistumisia ja hyvin sujuvia asioita kannattaa analysoida – niistäkin voi oppia.

Yhteisen päätöksen paikka

Jos työpaikalla halutaan kääntää huomio turvallisuutta ylläpitäviin asioihin, siitä pitää päättää yhdessä. ”Ei riitä, että työsuojeluvaltuutettu tai joku muu henkilö ajattelee mielessään, että tämä olisi tosi kiva”, Anna-Maria Teperi sanoo. Ensimmäinen askel on keskustelu, jossa ovat mukana organisaation kaikki tasot työntekijöistä ylimpään johtoon. Jos tuntuu, että omat rahkeet eivät riitä, toiminnan käynnistämisessä voidaan hyödyntää ulkopuolista asiantuntijaa. ”Uusi turvallisuusajattelu vaatii kuitenkin aina organisaation omaa työstämistä – sitä ei voi tilata avaimet käteen -periaatteella.”

Jaa sisältö somessa!