Kymmenen kysymystä työn muokkauksesta

Osallistu

Työtä voi muokata esimerkiksi niin, että räätälöidään työtehtäviä tai järjestellään työaikoja. Tavoitteena on turvata työssä jatkaminen tai työllistyminen.

Työn muokkaus tarkoittaa työn sovittamista työkykyä vastaavaksi. Se on yksi keino, joka mahdollistaa työskentelyn esimerkiksi terveyteen tai elämäntilanteeseen liittyvistä rajoitteista huolimatta. Samalla varmistetaan, että ihmisillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä työtä.

”Työn muokkausta voi tarvita meistä kuka vain ja missä tahansa työuran vaiheessa”, sanoo vanhempi tutkija Nina Nevala Työterveyslaitoksesta.

Kysyimme Nevalalta ja Työterveyslaitoksen erityisasiantuntijalta Pauliina Mattila-Holapalta, mistä työn muokkauksessa on kysymys.

1. Miksi työn muokkaus on nyt pinnalla?

Kiinnostus työn muokkausta kohtaan liittyy osittain siihen, että työllisyysastetta halutaan nostaa. Tavoitteen saavuttamiseksi kaikkien osaaminen ja olemassa oleva työkyky tarvitaan yhteiskunnan ja yritysten käyttöön.

Osatyökykyisten ja vammaisten nykyistä parempi työllistyminen ja mahdollisuus jatkaa työelämässä pitää turvata. Suomi myös ikääntyy kovaa vauhtia, ja ikääntyessä toimintakyky vähitellen heikentyy.

Tarvitaan monenlaisia keinoja ja palveluja, jotta jokainen halukas voi olla mukana työelämässä omien edellytystensä mukaan.

2. Millaisissa tilanteissa työtä voi muokata?

Työtä voi muokata työuran kaikissa vaiheissa – rekrytoinnista alkaen. Jo työnhaun yhteydessä saattaa tulla esiin, että työnhakijalla on käytössään apuvälineitä tai hän tarvitsee joissakin tehtävissä toisen apua.

3. Mitä hyötyä työntekijälle on työn muokkaamisesta?

Työn muokkaus voi auttaa pääsemään työhön tai jatkamaan työssä, vaikka työkyky olisi heikentynyt. Työntekijä pystyy hyödyntämään osaamistaan ja kehittämään ammattitaitoaan. Näin työura jatkuu, eikä siihen tule katkoksia. Hänen ei tarvitse jäädä sairauslomalle eikä työkyvyttömyyseläkkeelle. Taloudellinen tilanne on työssä ollessa parempi, ja myös eläketulot karttuvat.

Työelämässä oleminen tukee terveyttä, ja työssä voi myös kuntoutua. Työ antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään, saada palautetta ja nauttia oman työnsä tuloksista.

4. Mitä hyötyä työnantajalle on työn muokkaamisesta?

Työn muokkauksen ansiosta työnantaja voi rekrytoida tai pitää osaavan työntekijän, joka on sitoutunut työhönsä ja tekee yritykselle tulosta. Työntekijän ei tarvitse jäädä sairauslomalle, eikä hänelle välttämättä tarvitse palkata sijaista.

Muutokset työelämässä ovat nopeita. Muokattua työtä tekevä työntekijä pysyy kärryillä työssä tapahtuvista muutoksista ja voi tehdä voimavarojaan vastaavaa työtä.

Työnantajalle työn muokkaus on edullisempaa kuin työntekijän sairauspoissaolot. Asteittainen paluu sairauspoissaolon jälkeen tukee työhön paluun onnistumista.

5. Millä tavoin työtä voi muokata?

Tyypillisiä työn muokkauksen keinoja ovat työaikajärjestelyt, työn organisoinnin ratkaisut, työympäristön muutokset, teknologiaratkaisut ja apuvälineet, avun saaminen työssä ja työmatkojen kulkemisen ratkaisut.

Joillakin työpaikoilla on jo etukäteen suunniteltu, miten työn muokkauksen kanssa toimitaan. Työpaikalla on voitu miettiä sellaisia kevyempiä tehtäviä, joihin työntekijä tarvittaessa siirtyy määräajaksi.

6. Miten työtä voi muokata, kun työntekijällä on liikuntavamma?

Työntekijän liikuntavamma tai tuki- ja liikuntaelinsairaus voi edellyttää työjärjestelyjä, esimerkiksi joidenkin työtehtävien rajaamista pois tai parityöskentelyä.

Työympäristön esteettömyys on erityisen tärkeää. Esteettömyys voi tarkoittaa, että työpaikalla on mahdollista käyttää hissejä, säädettäviä työpisteitä tai omaa merkittyä autopaikkaa. Joskus työntekijä voi tarvita apua jossain työtehtävässä.

Työpaikalla käytössä olevat työaikajoustot ja etätyömahdollisuus vähentävät työn muokkauksen tarvetta.

7. Miten työtä voi muokata, kun työntekijällä on mielenterveysongelmia?

Olennaista on tunnistaa ne työtehtävät tai tilanteet, jotka sairauden vuoksi aiheuttavat kuormitusta. Ne liittyvät usein vuorovaikutukseen tai tiedonkäsittelyn ja tarkkaavaisuuden vaatimuksiin.

Keinoja voivat olla esimerkiksi parityöskentely, työn jakaminen pienempiin kokonaisuuksiin esimiehen tai työkaverin avulla ja ylimääräiset tauot.

Aina työssä ei ole tiettyjä kuormittavia tilanteita, vaan työntekijä hyötyy työajan lyhentämisestä tai työtehtävien määrän vähentämisestä. Työterveyshuollon asiantuntemus auttaa arvioimaan, millaisista muokkauksista olisi hyötyä.

Useimmista mielenterveyden häiriöistä toivutaan, mutta toimintakyky palautuu vähitellen. Asteittainen työhön paluu sairauspoissaolon jälkeen on usein toimiva ratkaisu.

8. Miten työn muokkaus vaikuttaa työyhteisöön?

Kun yhden työtä muokataan, muidenkin työ voi muuttua. Esimies joutuu pohtimaan, jakautuvatko työt oikeudenmukaisesti ja miten viestiä muutoksesta.

Joissakin tapauksissa työ on osaltaan vaikuttanut työntekijän sairastumiseen. Taustalla on voinut olla esimerkiksi liiallista kuormitusta. Silloin yksilön työn muokkaaminen ei riitä, vaan työpaikalla tarvitaan laajempia muutoksia tilanteen parantamiseksi. Niistä hyötyy koko työyhteisö.

9. Onko työnantajalla velvollisuus muokata työtä?

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää, että työnantaja tekee kohtuulliset mukautukset. Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on vastuussa kaikkien työntekijöiden terveellisistä ja turvallisista työoloista.

Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuollon tehtävänä on vajaakuntoisen työntekijän työssä selviytymisen seuranta ja edistäminen työntekijän terveydelliset edellytykset huomioon ottaen. Työn muokkaus mainitaan yhtenä työhön paluun tukikeinona myös uudessa Käypä hoito -suosituksessa, joka koskee sairauspoissaolon tarpeen arviointia.

10. Saako työn muokkaukseen rahallista tukea?

Työn muokkaukseen on mahdollista saada rahallista tukea tai tarvittavia palveluja. Työn muokkaus ei välttämättä aiheuta kustannuksia työnantajalle.

Työnantaja voi saada TE-toimistosta työolosuhteiden järjestelytukea. Sitä voi saada enintään 4000 euroa, jos työhön palkattava tai työssä oleva henkilö tarvitsee järjestelyjä vamman tai sairauden perusteella. Tukea voi saada myös siihen, että toinen työntekijä auttaa toista osan työajastaan.

Työntekijä voi puolestaan saada maksutta työssä tarvitsemiaan apuvälineitä Kelasta, terveydenhuollosta tai ammatillisena kuntoutuksena työeläkeyhtiöstä. Tällaisia ovat esimerkiksi näkövammaisen henkilön tietokoneen ruudunlukuohjelma tai suurennusnäyttö, jonka hän voi saada Kelasta.

Työmatkojen kulkemiseen työntekijällä on mahdollisuus saada vammaispalvelulain perusteella tukea omasta kunnasta. Tuki on harkinnanvaraista, ja se voi koskea esimerkiksi oman auton muutostöitä tai oikeutta käyttää taksia työmatkoilla.

Työn muokkaus voi tarkoittaa myös Kelan tulkkipalvelua, jolloin kuulo- ja puhevammainen työntekijä voi saada viittomakielen tulkkausta työhönsä. Siitä ei aiheudu kustannuksia työnantajalle.

TE-toimisto voi myöntää työhönvalmentajan palvelua. Silloin työntekijä saa henkilökohtaista tukea työhön perehtymiseen ja työn tekemiseen.

 

Nina Nevala esitteli työn muokkauksen mahdollisuuksia Strateginen työkykyjohtaminen sote-muuoksessa -hankkeen vertaisoppimispäivässä, joka pidettiin Joensuussa syyskuussa 2019. Hanketta johtaa Työterveyslaitos.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Työn muokkauksen keinot, kun mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn -opas (Työterveyslaitos sekä sosiaali- ja terveysministeriö, 2018)

Työterveysneuvottelu, ratkaisuja työhön -oppimisohjelma (Työterveyslaitos)

Työkyky käyttöön! – videot, podcastit ja blogikirjoitukset (sosiaali- ja terveysministeriö, Osatyökykyisille tie työelämään eli OTE-hanke)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut
Työterveyspsykologi Johanna Välimäki Työterveyslaitoksesta sanoo, että ammattilaisen ja asiakkaan vuorovaikutus on harvoin tasavertaista ja vastavuoroista. Juuri se on omiaan synnyttämään tunnekuormitusta. Ajatellaan vaikka hierojaa, jonka vastaanotolle tulee selkäjumista kärsivä asiakas. Rentouduttuaan asiakas alkaa kertoa raskaasta elämäntilanteestaan. Hieroja ei välttämättä ole tilanteessa ihan vapaana omana itsenään. ”Vaikka työntekijä olisi tosi väsynyt eikä millään jaksaisi olla sinä päivänä töissä, hän ei voi näyttää sitä asiakkaalle. Tunteiden hillitseminen vie voimia”, Välimäki sanoo. Hänen mukaansa rooliodotukset lisäävät kuormitusta. Työntekijän odotetaan ehkä olevan hyvin empaattinen ja aurinkoinen ja ottavan vastaan kaiken, mitä asiakas sanoo. Tunnekuormitus latistaa tunteita Tunnekuormitus on yksi asia, jota käsitellään Työterveyslaitoksen julkaisemissa Pötki pitkälle! -suosituksissa. Tietopaketti antaa keinoja työn kuormitustekijöiden hallintaan varsinkin sosiaali- ja terveysalan yrittäjille ja työntekijöille. Keinot sopivat myös muille. Tavoitteena on lievittää fyysistä, psykososiaalista, kognitiivista ja eettistä kuormitusta. Johanna Välimäki on ollut mukana laatimassa suosituksia. Hän sanoo, että ihmisten kanssa työskentelevien on hyvä tiedostaa tunnekuormitus ilmiönä. ”Muuten tunnekuorma…

Jokin uusi asia alkaa pyöriä mielessä. Se voi olla vaikka sana, joka toistuu ihmisten puheissa ja tuntuu liittyvän tähän aikaan. Ajatukset palaavat asiaan suorastaan häiritsevästi. Pitää selvittää, mistä siinä on kyse.

Minna Toivasen tutkimusideat syntyvät tyypillisesti näin. Hän kirjoittaa muistiin pieniäkin ajatuksia, joita herää vaikkapa tutkimushaastatteluja tehdessä. Meneillään oleva tutkimus on monesti poikinut aiheen seuraavaan.

”On ihana lähteä suunnittelemaan jotain täysin uutta. Silloin saa ideoida ja temmeltää vapaasti.”

Toivanen työskentelee vanhempana asiantuntijana Työterveyslaitoksessa. Hän uppoutuu työelämän uusiin ilmiöihin usein erityisasiantuntija Kirsi Yli-Kaitalan kanssa.

Kohti yhteiseksi koettua työelämää

Kasvatustieteilijä Minna Toivanen aloitti Työterveyslaitoksessa noin 20 vuotta sitten. Sosiologi Kirsi Yli-Kaitala on ollut talossa kymmenisen vuotta – siitä lähtien, kun heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa alkoi.

Yhteiset tutkimukset ovat liittyneet muun muassa työyhteisön monimuotoisuuteen, ajanhallintaan ja psykologiseen turvallisuuteen.

”Työelämä saisi olla nykyistä yhdenvertaisempaa ja yhteisöllisempää. Haluamme tuottaa ihmisille uusia oivalluksia ja näkökulmia”, Toivanen sanoo.

Heillä on selkeä työnjako: Toivanen suunnittelee, koordinoi ja johtaa hankkeita ja on enemmän tutkijan roolissa. Yli-Kaitalan vahvuus on tiedon yleistajuistaminen ja levittäminen. Hän kirjoittaa käytännönläheisiä oppaita, luennoi, viestii ja valmentaa työyhteisöjä hankkeiden aiheista.

Ajanhallinta on koko työyhteisön asia

Tutkimuksista varsinkin Työsuojelurahaston rahoittamat ”AikaJärjestys asiantuntijatyössä” ja ”Yhteensattumia” ovat olleet molemmille henkilökohtaisesti tärkeitä. Niissä on saanut toteuttaa itseään.

Asiantuntijoiden ajanhallintaa tarkastellut tutkimus lähestyi aihepiiriä uudella tavalla:

“Tein hankkeessa ajanhallintaoppaan. Ajanhallinnasta oli olemassa valtavasti oma-apuoppaita, jotka oli kirjoitettu yksilön näkökulmasta. Me otimme mukaan työyhteisön näkökulman”, Kirsi Yli-Kaitala kertoo.

Hän vetää Työterveyslaitoksen Aika & fokus -verkkovalmennusta, joka perustuu tutkimustietoon. Työn merkitys tulee esille, kun kuulee, että valmennuksesta on työpaikoilla konkreettista hyötyä.

Yhteensattumia-tutkimus nosti esiin psykologisen turvallisuuden arvon työyhteisöille. Senkin hankkeen tuotoksena julkaistiin opas – Pelotta töissä.

Työtä saa tehdä levollisin mielin

Minna Toivaselle on tärkeää, että hänen tuottamansa tieto ei mene pelkästään tutkijayhteisölle, raportteihin ja tieteellisiin artikkeleihin.

”Siksi arvostan niin paljon Kirsin työtä tiedon levittämisessä ja hänen tekemiään oppaita. Ne on tarkoitettu tavallisille työntekijöille.”

”Yhteistyö Kirsin kanssa on mutkatonta ja hauskaa. Tykkään hänen ajattelustaan todella paljon. Hän ei tee asioita niin kuin aina ennenkin, vaan lähtee etsimään uusia tapoja.”

Kirsi Yli-Kaitala kuvailee työkaveriaan mahtavaksi projektipäälliköksi. Isotkin kokonaisuudet etenevät sulavasti ja ilman hätiköintiä.

”Hankkeissa ei ole kiireen tuntua. Kun puikoissa on hyvän ajanhallinnan omaava ihminen, kaikille tulee levollinen fiilis.”

Tiivis työhuoneyhteisö antaa voimaa

Tutkijoilla on ikävä Helsingin Töölössä sijaitsevaa työhuonettaan ja erityisesti huonekavereitaan. Ennen koronaa kuuden hengen porukasta ehti muodostua tiivis yhteisö.

”Meillä oli kauhean kivaa, paljon huumoria ja pieniä rupatteluhetkiä. Kaipaan myös sitä, että saan esittää kysymyksiä muutenkin kuin kirjoittamalla viestin tai soittamalla”, Kirsi Yli-Kaitala sanoo.

Hän ja Minna Toivanen istuvat töissä selät vastakkain. Toisen mielipidettä on helppo kysyä koputtamalla olalle: Miltä tämä kuulostaa? Onko suunta oikea? Mitä tekisimme tämän asian kanssa?

”Kun minulla on jokin ajatus, joka on epäselvä vielä itsellenikin, saatan höpistä siitä Kirsille. Hän nappaa nopeasti kiinni ajatuksesta ja pääsee jyvälle. Se auttaa minua eteenpäin”, Toivanen sanoo.

Pahentaako viestintä infoähkyä?

Molempien mielestä tutkijan kuuluu viestiä tutkimuksensa tuloksista. Oikea tapa ja muoto kuitenkin mietityttävät:

”Välillä tulee epätoivoinen olo. Sosiaalinen media on täynnä kaikkea. Haluaako sinne syytää vielä lisää tavaraa? Jaksaako kukaan lukea raportteja, tiedotteita, esitteitä ja mainoksia tai katsoa videoita”, Minna Toivanen pohtii.

Tulevaisuudessa hän haluaisi selvittää työn ydintä. Esimerkiksi asiantuntijan aika voi kulua tehtäviin, jotka tuntuvat turhilta tai muille kuuluvilta. Epäsopivasta tehtävästä on kyse vaikkapa silloin, kun professori joutuu huolehtimaan kopiokoneen toimivuudesta.

Toivasta kiinnostaa, miten työn ytimen löytää ja miten sitä voi kirkastaa. Olisiko siinä seuraavan tutkimuksen aihe?

Kuva: Sirpa Levonperä

Noin vuosi sitten Jie Li aloitti uudessa työpaikassa, Työterveyslaitoksessa. Kyse oli sosiaalipsykologian yliopisto-opintoihin liittyvästä harjoittelusta. Työkaverit vinkkasivat, että heillä on talossa sählyporukka.

Pelivuoro oli tiistaisin aamukahdeksalta. Lähes tunnin matka kotoa urheiluhalliin tarkoitti, että kello piti laittaa herättämään kuudelta. Se tuntui todella aikaiselta.

”Pakko sinne on mennä verkostoitumaan”, Li ajatteli.

Vasta myöhemmin hän tunnisti, että kokemus kytkeytyi ilmiöön nimeltä FOMO. Lyhenne tulee sanoista ”fear of missing out”. Se suomennetaan yleensä paitsi jäämisen peloksi.

Nykyisin Li työskentelee Työterveyslaitoksessa väitöskirjatutkijana. Hän on mukana tutkimushankkeessa Työstä mieltä ja mielenterveyttä – eri sukupolvet työelämän aallokoissa. Siinä tarkastellaan varsinkin nuorten aikuisten työhyvinvointia.

Some vahvistaa ikävää tunnetta

FOMO-ilmiö yhdistetään yleensä nuoriin ihmisiin. Tunne paitsi jäämisestä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun tietää kaveriensa olevan parhaillaan hauskoissa bileissä. Itse ei oikein jaksaisi lähteä kotoa.

Tietoisuus siitä, että ei ole mukana yhteisessä hauskanpidossa, tuntuu ikävältä. Tunne vain vahvistuu, kun näkee sosiaalisessa mediassa välähdyksiä illan käänteistä.

Opiskelijoille voi syntyä paitsi jäämisen kokemuksia, koska tarjolla on – normaaleina aikoina – paljon opiskelijatapahtumia ja muita rientoja. Mihin osallistua? Mitä jättää väliin? Missä tutustuisi uusiin ihmisiin? Milloin on parempi viettää ilta tenttikirjojen parissa?

Jie Lin mukaan FOMO määritellään käsitykseksi tai peloksi siitä, että jää paitsi jostain palkitsevasta kokemuksesta. Kokemuksen ei tarvitse olla aina tapahtuma, vaan se voi olla myös jokin somessa käytävä ryhmäkeskustelu. Joka tapauksessa pois jääminen stressaa.

Työkaverit saavat tietoa, minä en

Paitsi jäämisen pelko nousi ilmiönä esiin parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 2013 sitä käsiteltiin psykologian alan tutkimusartikkelissa, jonka mukaan ilmiötä luonnehtivat pelko, ahdistus ja huoli.

Viime aikoina FOMOsta on alettu puhua myös työnäkökulmasta. Vuonna 2020 amerikkalaistutkijat julkaisivat sitä koskevan mittarin, jonka taustalla ovat sosiaalinen vertailu kollegoihin ja uraa edistävät tilaisuudet. He tunnistivat ilmiössä kaksi ulottuvuutta:

Ensinnäkin työntekijä on huolissaan siitä, että hän jää ilman jotain työnsä kannalta olennaista tietoa. Samaan aikaan joku työkaveri pääsee käsiksi tähän tietoon. Toinen ulottuvuus liittyy työpaikan ihmissuhteisiin. Se on huolta esimerkiksi siitä, että jää paitsi tärkeistä mahdollisuuksista verkostoitua.

”Toisin sanoen ihminen pelkää jäävänsä pois jostain tärkeästä jutusta, joka saattaisi auttaa häntä työuralla tai vahvistaa suhteita työkavereihin tai asiakkaisiin”, Li kiteyttää.

Stressi ja unettomuus on yhdistetty FOMOon

Tutkimuksissa paitsi jäämisen pelko on yhdistetty muun muassa sosiaalisen median ongelmakäyttöön, tyytymättömyyteen, stressiin ja unettomuuteen. Yhdessä tutkimuksessa löydettiin yhteys myös työuupumukseen.

”Töissä FOMO voi johtaa siihen, että käy jatkuvasti tarkistamassa sähköpostia, intraa, Teamsia ja sosiaalista mediaa. Jopa lomalla pitää varmistaa, ettei mikään tärkeä viesti tai keskustelu vain jää huomaamatta”, Jie Li sanoo.

Mielenterveyttä ja nuoria aikuisia koskevaan Työterveyslaitoksen tutkimukseen ajateltiin ensin sisällyttää hieman FOMO-näkökulmaa. Se rajautui lopulta pois.

Lin mielestä työelämää on kuitenkin hyvä tarkastella myös paitsi jäämisen pelon kautta. Vaikka tutkimustietoa ei vielä runsaasti ole, voisi ajatella, että riskiryhmässä ovat työuraansa aloittelevat nuoret.

”Nuoret ja vastavalmistuneet kokevat usein epävarmuutta. Haasteena on kiinnittyä onnistuneesti työyhteisöön ja rakentaa työura, joka vastaa omaa koulutusta ja arvoja.”

Työolot voivat lievittää tai ruokkia FOMOa

Vastalääkkeeksi FOMOlle on tarjottu JOMOa. ”Joy of missing out” tarkoittaa paitsi jäämisen riemua. Keskitytään siis käsillä olevaan hetkeen sen sijaan, että mietitään, mitä jossain muualla on tarjolla samaan aikaan.

Jie Lin mielestä ratkaisu ei silti saa jäädä vain yksittäisen ihmisen harteille. Työpaikalla merkitystä on myös työoloilla:

Kun työpaikalla viestitään sujuvasti, ilman tietoa jäämisen pelko voi lievittyä. Pakonomainen viestien selaaminen taas voi vähentyä yhteisillä pelisäännöillä. Sovitaan vaikka, ettei viestejä lähetellä enää työajan jälkeen. Silloin niitä ei tarvitse käydä tarkistamassa vapaalla.

Myös yhteisöllisen työkulttuurin kautta voidaan vaikuttaa. Luodaan sellaista ilmapiiriä, jossa omaa uraa ja menestymistä ei tarvitse verrata kollegoihin.

Jutun alussa Li kertoi esimerkin tilanteesta, jossa hän ei olisi jaksanut lähteä verkostoitumaan työpaikan sählyporukkaan. Miten sen kanssa kävi?

”Raahauduin väkisin pelaamaan. Kyllä se kannatti. Liikunta virkisti mukavasti ennen työpäivää, ja samalla tutustuin ihmisiin. En kuitenkaan usko, että nykyinen työpaikkani oli sählystä kiinni.”