Näillä keinoilla jokainen voi parantaa työyhteisönsä vuorovaikutusta

Osallistu

Jos työkaverisi kanssa on kiva tehdä töitä, sano se myös ääneen. Työyhteisön hyvä vuorovaikutus koostuu pienistä teoista.

Työyhteisön ilmapiirin aistii. Se välittyy esimerkiksi siitä tavasta, jolla ihmiset kohtaavat toisiaan käytävillä ja kahvihuoneessa.

Meistä jokainen pystyy osaltaan vaikuttamaan siihen, että töissä on hyvä olla. Myönteistä vuorovaikutusta voi vahvistaa näin:

1. Muista tervehtiä

Tervehtimällä osoitat, että huomaat toisen ja arvostat häntä. Ei ole väliä, moikkaatko, nyökkäätkö vai sanotko kuuluvasti ”huomenta”. Tervehdi kaikkia työpaikalla kohtaamiasi ihmisiä – heidän tuttuudestaan tai tehtävästään riippumatta.

Tervehtimättömyys saattaa loukata ja synnyttää kokemuksen eriarvoisuudesta. Varsinkin esimiesten on viisasta tervehtiä kaikkia tasapuolisesti.

Työpaikan kulttuurista kertoo paljon se, millaisen vastaanoton sijaiset ja vierailijat saavat. Tuntevatko he itsensä tervetulleiksi kahvihuoneeseen tai palaveriin? Vai kohtaavatko he porukkaa, joka selailee puhelimiaan tai supattelee keskenään?

2. Pidä kiinni sovitusta

Työpaikalla täytyy voida luottaa siihen, että kukin hoitaa hommansa. Muuten luottamus murenee. Jos et jostain syystä pystykään tekemään lupaamaasi, ota asia puheeksi mahdollisimman pian.

Kun työyhteisössä tehdään päätöksiä ja luodaan pelisääntöjä, tuo näkemyksesi esiin silloin. Sen jälkeen yhdessä sovitusta on pidettävä kiinni, vaikka päätös ei olisikaan itselle mieluinen. Huonoksi osoittautuvaa päätöstä voidaan myöhemmin muuttaa.

3. Tarjoa apua

Tarjoa apuasi, jos näet, että työkaverilla on kiire. Toisen työtä voi ehtiessään helpottaa, vaikka se ei kuuluisikaan työtehtäviin.

4. Älä panttaa tietoa

Varsinkin muutokset työpaikalla voivat johtaa tiedon pimittämiseen. Jos oma asema tuntuu epävarmalta, tiedon panttaaminen saattaa houkuttaa. Tieto on valtaa.

Panttaaminen kuitenkin haittaa työntekoa. Työkaveri joutuu ehkä käyttämään paljon aikaa jo tiedossa olevan asian selvittelyyn. Lisäksi työyhteisöstä tulee haavoittuva, jos jokin tieto on vain yhdellä ihmisellä.

Yksi pihtaamisen muoto on se, että ”opettaa” toista tarkoituksella liian nopeasti tai ylimalkaisesti.

5. Pysy asiallisena

Asiallisuus tarkoittaa esimerkiksi, että kuuntelee toisia ja antaa heidänkin olla oikeassa. Siedätkö sen, että joku osaa ja tietää enemmän kuin sinä?

Työyhteisössä voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä asioista. Ole kiinnostunut muiden mielipiteistä ja ajatuksista.

Lähesty muita kysyen, älä tyrmäten. Älä mitätöi äläkä kyseenalaista kenenkään ajattelua: Eihän se nyt niin ole! Kuinka voit ajatella noin? Jos olet tunnekuohussa, ota aikalisä ja palaa asiaan myöhemmin.

6. Ota ongelmat puheeksi

Jos huomaat työntekoon liittyviä ongelmia, ota ne puheeksi niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät vaikuttamaan tilanteeseen.

Tarkoitus on etsiä ratkaisuja. Työtä haittaava pulma on hyvä nostaa esiin, vaikka sinulla ei olisi siihen valmista ratkaisua. Kysy, millaisia ideoita muilla on.

Jos olet tyytymätön työkaverisi toimintaan, kerro siitä hänelle itselleen – työn kautta: Miten menettelytapa vaikuttaa sinun työhösi? Mitä siitä seuraa? Mitä toivoisit hänen tekevän toisin?

7. Älä puhu pahaa

Puhu selän takana mieluummin hyvää kuin pahaa. Vaikka joku toinen puhuisi pahaa, sinun ei tarvitse lähteä mukaan vatvomiseen.

Työkaverien kesken pitää välillä saada puhaltaa höyryjä pois. Varaventtiili voi olla tarpeen. Mutta jos jostakusta tehdään käytävä- tai kahvihuonekeskusteluissa pelkkä pahis, havahdu ja tee asia näkyväksi.

Voisitko sparrata keskustelua rakentavampaan suuntaan? Ehdottaisitko, että ongelma otetaan puheeksi henkilön itsensä kanssa? Siten hän saisi ainakin mahdollisuuden muuttaa käyttäytymistään.

8. Näytä, että arvostat

Muista käyttää sanaa ”kiitos”. Jos työkaverisi kanssa on kiva tehdä töitä, sano se ääneen. Perustele vielä, miksi yhteistyö tuntuu niin mukavalta. Voit lisäksi kertoa, mitä positiivista olet kuullut muiden sanovan työkaveristasi.

Myönteisen palautteen saaminen vahvistaa sitä hyvää, jota ihmisessä on.

Myös kiinnostus on merkki siitä, että välittää toisesta. Kun kysyt kollegasi mielipidettä tai neuvoa, osoitat samalla arvostavasi hänen ajatuksiaan ja osaamistaan.

9. Tarkastele omaa toimintaasi

Pysähdy silloin tällöin arvioimaan, millaisia asenteita sinulla on työtä, työkavereita ja esimiestäsi kohtaan. Millainen yhteistyökumppani olet?

Kun saat työstäsi korjaavaa palautetta, suhtaudu siihen kiinnostuneesti. Älä lähde heti puolustautumaan tai selittelemään, vaan kuuntele ja kysy lisää. Ole tarvittaessa valmis muuttamaan omaa käyttäytymistäsi.

 

Juttu perustuu Työterveyslaitoksen johtavan konsultin Marjut Joen haastatteluun. Pitkän työuransa aikana hän on muun muassa auttanut työyhteisöjä konfliktien ratkaisemisessa ja kouluttanut esimiehiä ottamaan puheeksi hankalat asiat, kuten vastuuttoman työkäyttäytymisen. Hän on yksi Askeleet kohti sopuisaa työyhteisöä -työkirjan tekijöistä.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Työpaikkakiusaamisen nollatoleranssi -verkkovalmennus (Työterveyslaitoksen sivuilla)

 

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (4)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (4)

mymmeli |

Hyviä ja tärkeitä asioita kaikki

Saagatar |

Ohjeet kuuluvat kaikki työyhteisöön ja niitä pyritään noudattamaan.
Silloin on hyvä työskennellä kaikkien. Tärkeitä asioita.

nurse |

Jokainen kohta kuuluisivat jokaiseen työpaikkaan eli ovat perusasioita. Ne eivät vaan aina toteudu. Tuo lista on hyvä huoneentaulu ja sopivat siis yhteisiksi pelisäännöiksi

Kimpe |

Juurikin näin!

Tuoreimmat jutut

Työterveysneuvottelu kuulostaa asialliselta ja ehkä jopa kuivakkaalta tilaisuudelta. Asiaa siellä puhutaankin – onhan tavoitteena löytää paras mahdollinen ratkaisu työssä jatkamiseen. Siitä huolimatta neuvotteluissa ilmaistaan myös tunteita:

”Siellä esiintyy kiitollisuutta, iloa, positiivista yllättyneisyyttä, surua ja ärtymystä. Tunteita ilmaistaan laidasta laitaan, positiivisesta negatiiviseen ja takaisin”, sanoo sosiaalipsykologian maisteriopiskelija Mariel Wuolio.

Neuvottelussa keskustellaan arkaluonteisista asioista, kuten työntekijän voinnista, jaksamisesta, työkyvystä ja tulevaisuudesta työpaikalla. Ei ihme, että tapaamiseen liittyy jännitteitä.

Tilanteen jännitteisyys on omiaan herättämään tunteita. Wuolion mielestä se tekee vuorovaikutuksen tutkimisesta kiinnostavaa. Hän viimeistelee parhaillaan pro gradu -tutkielmaansa, jonka aiheena on työterveysneuvottelun tunneilmaisu.

Osallistujat edustavat ammattirooliaan

Työterveysneuvottelu järjestetään, kun työntekijän työkyky on heikentynyt. Neuvottelussa voidaan esimerkiksi suunnitella työntekijän työhönpaluuta sairausloman jälkeen.

Työterveysneuvotteluun osallistuvat tavallisesti työntekijä, työterveyshuollon edustaja, työpaikalta lähiesimies ja tarvittaessa hänen esimiehensä tai edustaja henkilöstöhallinnosta.

Mariel Wuolio tutki vuorovaikutusta neljässä työterveysneuvottelussa, joiden videotallenteet ovat syntyneet Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa Työterveysneuvottelu työhönpaluun tuessa.

Kukin työterveysneuvottelun osallistujista on paikalla omassa ammattiroolissaan. Sellaisessa tilanteessa oletetaan yleensä, että tunteita ei ilmaista tai että niitä ilmaistaan hillitysti.

”Siihen nähden tunteet voivat näkyä neuvottelussa aika voimakkaastikin”, Wuolio sanoo.

Tunneilmaisu keskeyttää neuvottelun

Tunteiden ilmaiseminen voi olla fyysistä, kuten itkua tai naurua. Muita ilmaisutapoja ovat esimerkiksi äänen korkeus ja voimakkuus, huokaukset ja eleet. Hienovaraisimmillaan tunteet näkyvät ilmeissä ja siinä, mihin katse suuntautuu. Tunneilmaisuksi lukeutuu sekin, että jättää jotain sanomatta tai pitää puheessaan tauon.

Mariel Wuolion tarkastelemissa työterveysneuvotteluissa aloite tunneilmaisuun tuli työntekijältä. Se rakentui ja voimistui vuorovaikutuksessa muiden osallistujien kanssa puheenvuoro puheenvuorolta ja hetki hetkeltä. Kyse oli pienistä yksityiskohdista.

Keskeinen havainto oli, että tunneilmaisu pysäytti neuvottelun etenemisen. Se jatkui vasta sitten, kun tunne oli käsitelty.

”Jos muut osallistujat sivuuttavat tunteen, neuvottelussa jäädään junnaamaan paikoilleen. Siksi on tärkeää, että tunteeseen reagoidaan esimerkiksi empatialla”, Wuolio sanoo.

Empatia voi olla sitä, että osoittaa olevansa samaa mieltä. Tai sitä, että antaa toisen ihmisen näkökulmalle oikeutuksen, vaikka itsellä olisi eri näkökulma. Empatia voi olla mikrotason palautetta: esimerkiksi työterveyslääkäri osoitti empatiaa ynähtämällä ymmärtäväisesti juuri oikeassa kohdassa.

Jokainen vaikuttaa ilmapiiriin

Lähestyvä työterveysneuvottelu voi jännittää varsinkin työntekijää. Joku saattaa pelätä, että tilanne menee tunteisiin ja alkaa vaikka itkettää. Mariel Wuolion mielestä se ei haittaa ollenkaan:

”Olen nähnyt, että tunteita tosiaan otetaan vastaan ja käsitellään empaattisella tavalla. Työterveysneuvottelussa on tilaa myös tunteiden ilmaisemiselle.”

Työterveyslaitos on julkaissut maksuttoman oppimisohjelman Työterveysneuvottelu – ratkaisuja työhön. Sen tarkoitus on tukea ja kehittää neuvottelun vuorovaikutusta. Vuorovaikutukseen annetaan muun muassa nämä ohjeet:

  • Muista kunnioittava ja kannustava keskustelutapa.
  • Puheenjohtaja huolehtii siitä, että kaikkien näkemykset tulevat kuulluiksi ja käsitellyiksi neuvottelun aikana.
  • Jokainen neuvotteluun osallistuva huolehtii osaltaan siitä, että ilmapiiri on luottamuksellinen ja turvallinen.

Rakennustyömaiden yleisilme on kohentunut 1990-luvun jälkeen. Työmaat ovat siistiytyneet ja koneellistuneet. Parannus on ollut huimin työturvallisuudessa, sanoo vanhempi asiantuntija Tuula Räsänen Työterveyslaitoksesta.

Myönteiseen kehitykseen on osaltaan vaikuttanut TR-mittari eli menetelmä, jolla havainnoidaan rakennusalan työturvallisuutta.

Menetelmässä koko työmaa käydään läpi tekemällä havaintoja siitä, ovatko asiat kunnossa vai onko niissä korjattavaa. Merkinnät tehdään havainnointialueittain. Lopputuloksena saadaan turvallisuusindeksi eli prosenttiluku, joka kertoo kunnossa olevien asioiden osuuden.

Mittaajat keskittyvät näihin seitsemään asiaan, jotka vaikuttavat tapaturmiin:

  1. työskentely (suojainten käyttö ja riskinotto)
  2. telineet, kulkusillat ja tikkaat
  3. koneet ja välineet
  4. putoamissuojaus
  5. sähkö ja valaistus
  6. järjestys ja jätehuolto
  7. pölyisyys

Menetelmä on otettu käyttöön 1990-luvun puolivälissä. Yritykset hyödyntävät sitä yleisesti rakennustyömaidensa viikoittaisissa kunnossapitotarkastuksissa. Mittari on myös työsuojelutarkastajien työväline.

TR-mittarin kehitystä ovat vieneet eteenpäin yhteistyössä monet tahot ja henkilöt. Räsänen nostaa esiin viisi faktaa mittarin historiasta ja nykytilanteesta:

1. Mittaus kannusti työnantajia toimimaan

Työturvallisuustason mittausmenetelmiä tarvittiin motivoimaan työnantajia turvallisuuden parantamiseen.

1980-luvun lopussa tyypillisiä puutteita talonrakennuksessa olivat telineiden rakenteelliset virheellisyydet, telineiden käyttöönottotarkastusten laiminlyönti, holveilla olevien aukkojen riittämättömät suojaukset ja henkilökohtaisten suojainten vähäinen käyttö. Työmaiden väliset erot olivat suuria.

TR-mittari kehitettiin Työterveyslaitoksen Tuttava-menetelmän hyvien käytäntöjen ja kokemusten pohjalta ja sitä testattiin ensin laajasti. Mittarin perusta luotiin työpajoissa yhteistyössä rakennustyömaiden ja työsuojelutarkastajien kanssa.

1990-luvun alkupuolella työturvallisuuden puutteet tulivat yritysjohdolle usein yllätyksenä. Yksi esimerkki mittarin vaikutuksista on työmaa, jossa TR-mittari näytti ensimmäisellä kerralla lukemaa 30. Suurin osa havainnoista oli siis virheitä ja puutteita.

Tällä työmaalla herättiin tekemään muutoksia. Myöhemmin kyseisen työmaan edustaja sai hakea useita kertoja työturvallisuuspalkinnon, jonka myöntävät vuosittain Talonrakennusteollisuus ry, aluehallintovirasto (AVI) ja Rakennusliitto.

2. TR-mittari todettiin vaikuttavaksi työkaluksi

Työterveyslaitos tutki TR-mittarin vaikutusta kahdella rakennustyömaalla 1990-luvulla. Heikki Laitisen ja Ismo Ruohomäen tutkimuksessa todettiin, että käyttämällä TR-mittaria ja siihen liittyvää palautetaulua työmaalla voitiin merkittävästi ja pysyvästi parantaa työmaan turvallisuusindeksiä.

Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin muun muassa, että TR-mittarin turvallisuusindeksillä ja tapaturmataajuudella oli merkittävä yhteys: mitä pienempi indeksilukuku, sitä suurempi tapaturmataajuus. Tapaturmataajuus tarkoittaa suhdelukua, joka lasketaan työtapaturmien lukumäärästä miljoonaa tehtyä työtuntia kohti.

Tutkimustulokset siis tukivat TR-mittarin käyttöä turvallisuustason parantamiseen rakennustyömailla.

3. TR-mittari mahdollisti työmaiden vertailun ja kilpailun

TR-mittari otettiin käyttöön työmaiden vertailussa. Sen avulla alettiin myös kilpailla.
Vuonna 1997 rakennusalan keskeiset toimijat käynnistivät kolmivuotisen Turvallisesti 2000-luvulle -työturvallisuuskilpailun Uudellamaalla.

Markku Marjamäen – silloisen Uudenmaan työsuojelupiirin johtajan – mukaan kilpailu paransi rakennusalan työoloja ainutlaatuisella tavalla.

Työsuojelutarkastajat tekivät kilpailuun osallistuville työmaille mittauskierroksia ilmoittamalla niistä etukäteen. Parhaat yritykset palkittiin vuosittain. Seuraavina vuosina kilpailu aloitettiin myös muilla alueilla.

4. Parhaiden työmaiden tulokset hipovat sataa

Vuoden 2018 talonrakennusalan työturvallisuuskilpailun mukaan hyvä kehitys jatkuu. Nykyisin parhaat työmaat yltävät TR-mittauksissa jo sataan. Tällainen työmaa oli esimerkiksi NCC Suomi Oy:n työmaa.

Kilpailun kärkeen osui useita työmaita, joilla ei sattunut yhtään työtapaturmaa koko mittauksen kohteena olevan vuoden aikana.

Kilpailuun osallistuneissa yrityksissä tapaturmataajuus on saatu pienenemään lukuun 12, mikä tarkoittaa kahta tapaturmaa sataa työntekijää kohti vuodessa. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että vuoden 1998 kilpailuun osallistuneiden yritysten tapaturmataajuus oli 67.

5. TR-mittaukseen ja koulutukseen on tullut uusia keinoja

Nykyisin TR-mittaukset tehdään työmailla enimmäkseen erilaisten älypuhelin- tai tablettisovellusten avulla. Niiden ansiosta mittaustulokset saadaan käsiteltyä nopeasti ja esitettyä esimerkiksi graafeina.

Työterveyslaitoksen TR360-verkkokoulutuksessa mittauksen periaatteita ja työturvallisuuden havainnointia harjoitellaan 360 asteen kuvien avulla. Osallistujat opiskelevat tietokoneella omien aikataulujensa mukaan.

Lähestyn asiaa tutkimustiedon näkökulmasta: Tutkimuksissa vaikutusmahdollisuudet työhön liitetään usein englanninkieliseen käsitteeseen job control. Siinä on kaksi ulottuvuutta: työn monipuolisuus ja päätäntävalta omaan työhön.

Työn monipuolisuudella tarkoitetaan sitä, että työssä on esimerkiksi erilaisia taitoja vaativia tehtäviä ja työssä voi kehittyä ja oppia uusia taitoja.

Päätäntävalta omaan työhön puolestaan tarkoittaa, että voi itse määritellä esimerkiksi oman työnsä tavoitteita, työtapaa tai tekemisen rytmiä.

Työn monipuolisuuden on tutkimuksissa havaittu olevan työhyvinvointia ja terveyttä edistävä tekijä. Tutkimukset päätäntävallasta omaan työhön ovat ristiriitaisempia. Olennaista on, mihin asiaan päätäntävalta liittyy ja missä tilanteessa.

Päätäntävalta omiin työaikoihin (esimerkiksi joustavat työajat, vuorosuunnitteluun osallistuminen) on lisännyt tutkimuksissa työtyytyväisyyttä ja esimerkiksi vähentänyt siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Sen sijaan esimerkiksi suuri päätäntätavalta omiin tavoitteisiin ei ole ollut tutkimuksissa yksiselitteisesti hyvinvointia lisäävä tekijä. Syy voi olla siinä, että tällöin esimerkiksi vastuut voivat tulla epäselvemmiksi, mikä lisää kuormitusta. Joillain aloilla ja työntekijäryhmillä halu ja mahdollisuudet itseohjautuvampaan työskentelytapaan ovat suuremmat kuin toisilla.

Joskus mahdollisuus vaikuttaa työhön voi olla turha tai ylimääräinen tehtävä. Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten mahdollisuus valita tauon ajankohta vaikuttaa tutkittavien stressihormoneihin ja tehtävän tuloksellisuuteen. Niillä, jotka itse määrittelivät tauon ajankohdan suoritettavan tehtävän aikana, oli suuremmat stressihormonitasot ja he suoriutuivat itse tehtävästä huonommin kuin ne, joille tauko oli ennalta määrätty tiettyyn kohtaan.

Työntekijälle tärkeintä on hallinnan tunne omassa työssä. Hallinnan tunne on kokemusta siitä, että työ sujuu, on tasapainossa muun elämän kanssa ja on sopivan haastavaa – tuomatta mukanaan liiallista, uuvuttavaa kuormitusta.

Joissain tilanteissa parhaat keinot tähän pääsemiseksi ovat yksilöllisiä ja itsenäisempiä. Toisinaan on parempi, että toimintatavat ovat yhdenmukaisempia ja ylhäältä johdetumpia.

Yleinen ”vaikutusmahdollisuuksia pitää lisätä” -ajattelu voi johtaa siihen, että hyvin toimivia työprosesseja muutetaan, eikä lopputulos ole parempi toiminnan eikä hyvinvoinninkaan kannalta.

Oleellista on, että työtä ja työprosesseja suunnitellaan työpaikalla yhdessä työntekijöiden kanssa. Näin työntekijät voivat ryhmänä vaikuttaa siihen, miten työ kannattaa tehdä, eikä yksittäinen työntekijä jää liian yksin työnsä hallinnan kanssa.