Näillä keinoilla jokainen voi parantaa työyhteisönsä vuorovaikutusta

Osallistu

Jos työkaverisi kanssa on kiva tehdä töitä, sano se myös ääneen. Työyhteisön hyvä vuorovaikutus koostuu pienistä teoista.

Työyhteisön ilmapiirin aistii. Se välittyy esimerkiksi siitä tavasta, jolla ihmiset kohtaavat toisiaan käytävillä ja kahvihuoneessa.

Meistä jokainen pystyy osaltaan vaikuttamaan siihen, että töissä on hyvä olla. Myönteistä vuorovaikutusta voi vahvistaa näin:

1. Muista tervehtiä

Tervehtimällä osoitat, että huomaat toisen ja arvostat häntä. Ei ole väliä, moikkaatko, nyökkäätkö vai sanotko kuuluvasti ”huomenta”. Tervehdi kaikkia työpaikalla kohtaamiasi ihmisiä – heidän tuttuudestaan tai tehtävästään riippumatta.

Tervehtimättömyys saattaa loukata ja synnyttää kokemuksen eriarvoisuudesta. Varsinkin esimiesten on viisasta tervehtiä kaikkia tasapuolisesti.

Työpaikan kulttuurista kertoo paljon se, millaisen vastaanoton sijaiset ja vierailijat saavat. Tuntevatko he itsensä tervetulleiksi kahvihuoneeseen tai palaveriin? Vai kohtaavatko he porukkaa, joka selailee puhelimiaan tai supattelee keskenään?

2. Pidä kiinni sovitusta

Työpaikalla täytyy voida luottaa siihen, että kukin hoitaa hommansa. Muuten luottamus murenee. Jos et jostain syystä pystykään tekemään lupaamaasi, ota asia puheeksi mahdollisimman pian.

Kun työyhteisössä tehdään päätöksiä ja luodaan pelisääntöjä, tuo näkemyksesi esiin silloin. Sen jälkeen yhdessä sovitusta on pidettävä kiinni, vaikka päätös ei olisikaan itselle mieluinen. Huonoksi osoittautuvaa päätöstä voidaan myöhemmin muuttaa.

3. Tarjoa apua

Tarjoa apuasi, jos näet, että työkaverilla on kiire. Toisen työtä voi ehtiessään helpottaa, vaikka se ei kuuluisikaan työtehtäviin.

4. Älä panttaa tietoa

Varsinkin muutokset työpaikalla voivat johtaa tiedon pimittämiseen. Jos oma asema tuntuu epävarmalta, tiedon panttaaminen saattaa houkuttaa. Tieto on valtaa.

Panttaaminen kuitenkin haittaa työntekoa. Työkaveri joutuu ehkä käyttämään paljon aikaa jo tiedossa olevan asian selvittelyyn. Lisäksi työyhteisöstä tulee haavoittuva, jos jokin tieto on vain yhdellä ihmisellä.

Yksi pihtaamisen muoto on se, että ”opettaa” toista tarkoituksella liian nopeasti tai ylimalkaisesti.

5. Pysy asiallisena

Asiallisuus tarkoittaa esimerkiksi, että kuuntelee toisia ja antaa heidänkin olla oikeassa. Siedätkö sen, että joku osaa ja tietää enemmän kuin sinä?

Työyhteisössä voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä asioista. Ole kiinnostunut muiden mielipiteistä ja ajatuksista.

Lähesty muita kysyen, älä tyrmäten. Älä mitätöi äläkä kyseenalaista kenenkään ajattelua: Eihän se nyt niin ole! Kuinka voit ajatella noin? Jos olet tunnekuohussa, ota aikalisä ja palaa asiaan myöhemmin.

6. Ota ongelmat puheeksi

Jos huomaat työntekoon liittyviä ongelmia, ota ne puheeksi niiden ihmisten kanssa, jotka pystyvät vaikuttamaan tilanteeseen.

Tarkoitus on etsiä ratkaisuja. Työtä haittaava pulma on hyvä nostaa esiin, vaikka sinulla ei olisi siihen valmista ratkaisua. Kysy, millaisia ideoita muilla on.

Jos olet tyytymätön työkaverisi toimintaan, kerro siitä hänelle itselleen – työn kautta: Miten menettelytapa vaikuttaa sinun työhösi? Mitä siitä seuraa? Mitä toivoisit hänen tekevän toisin?

7. Älä puhu pahaa

Puhu selän takana mieluummin hyvää kuin pahaa. Vaikka joku toinen puhuisi pahaa, sinun ei tarvitse lähteä mukaan vatvomiseen.

Työkaverien kesken pitää välillä saada puhaltaa höyryjä pois. Varaventtiili voi olla tarpeen. Mutta jos jostakusta tehdään käytävä- tai kahvihuonekeskusteluissa pelkkä pahis, havahdu ja tee asia näkyväksi.

Voisitko sparrata keskustelua rakentavampaan suuntaan? Ehdottaisitko, että ongelma otetaan puheeksi henkilön itsensä kanssa? Siten hän saisi ainakin mahdollisuuden muuttaa käyttäytymistään.

8. Näytä, että arvostat

Muista käyttää sanaa ”kiitos”. Jos työkaverisi kanssa on kiva tehdä töitä, sano se ääneen. Perustele vielä, miksi yhteistyö tuntuu niin mukavalta. Voit lisäksi kertoa, mitä positiivista olet kuullut muiden sanovan työkaveristasi.

Myönteisen palautteen saaminen vahvistaa sitä hyvää, jota ihmisessä on.

Myös kiinnostus on merkki siitä, että välittää toisesta. Kun kysyt kollegasi mielipidettä tai neuvoa, osoitat samalla arvostavasi hänen ajatuksiaan ja osaamistaan.

9. Tarkastele omaa toimintaasi

Pysähdy silloin tällöin arvioimaan, millaisia asenteita sinulla on työtä, työkavereita ja esimiestäsi kohtaan. Millainen yhteistyökumppani olet?

Kun saat työstäsi korjaavaa palautetta, suhtaudu siihen kiinnostuneesti. Älä lähde heti puolustautumaan tai selittelemään, vaan kuuntele ja kysy lisää. Ole tarvittaessa valmis muuttamaan omaa käyttäytymistäsi.

 

Juttu perustuu Työterveyslaitoksen johtavan konsultin Marjut Joen haastatteluun. Pitkän työuransa aikana hän on muun muassa auttanut työyhteisöjä konfliktien ratkaisemisessa ja kouluttanut esimiehiä ottamaan puheeksi hankalat asiat, kuten vastuuttoman työkäyttäytymisen. Hän on yksi Askeleet kohti sopuisaa työyhteisöä -työkirjan tekijöistä.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Askeleet kohti sopuisaa työyhteisöä –työkirja (Työterveyslaitos, 2016)

Työpaikkakiusaaminen ja muut haastavat tilanteet esimiestyössä -koulutus Työterveyslaitoksessa 30.10.2017 – 31.10.2017

 

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Tuoreimmat jutut

En osaa. Ei innosta. En voi vaikuttaa mihinkään. Tällaisia ajatuksia saattaa herätä, kun oma työ on myllerryksessä.

”Työ voi muuttua niin paljon, ettei työntekijä enää tunne sitä omakseen. Silloin hän ei myöskään koe onnistumisia, jotka ovat tärkeä voimanlähde”, sanoo erikoistutkija Hilkka Ylisassi Työterveyslaitoksesta.

Ylisassi tarjoaa yhdeksi apukeinoksi kehitysvuoropuhelua. Se on menetelmä, joka auttaa tarkastelemaan työn muutosta ja työntekijän ammatillista kehitystä rinnakkain.

”Tavoitteena on löytää innostumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Ratkaisut voivat liittyä esimerkiksi työtapoihin, osaamisen kehittämiseen tai siihen, että tarttuu omiin kiinnostuksen kohteisiinsa.”

Entä jos teenkin jotain uutta?

Kehitysvuoropuheluun kuuluu työyhteisön yhteisiä ja pienryhmissä käytäviä keskusteluja. Mukana voi olla esimerkiksi työpaikan HR-asiantuntija. Ideana on vaihtaa ajatuksia siitä, miltä työ tulevaisuudessa näyttää.

Prosessiin liittyy kehittämistehtävä, jonka osallistuja valitsee itselleen. Tehtävä tukee ihmisen omaa työhyvinvointia, ammatillista uudistumista ja yhteistä työn tekemistä. Kyseessä ei ole suoritus, jota arvioidaan, vaan kokeilu: Mitä tapahtuu, jos teenkin jotain uutta ja erilaista kuin ennen?

Hilkka Ylisassi kertoo kokeneesta lähihoitajasta, joka kaipasi työhönsä uutta virtaa. Hänen kehittämistehtävänään oli ottaa vastuu osaston tyky-toiminnasta ja päihdetyöstä. Päihdetyöhön hän perehtyi koulutusten ja kirjallisuuden avulla.

”Kehittämisen ei tarvitse olla suurta ja mullistavaa. Se voi olla sitä, että pysähtyy välillä pohtimaan ammatillista polkuaan.”

Kadonnutta työn iloa etsimään

Kehitysvuoropuhelu on lanseerattu Tanskassa 1990-luvun alussa. Suomessa sitä on hyödynnetty ja kehitetty eteenpäin muun muassa työn kehittämisen hankkeissa, työterveyshuollossa ja kuntoutuksessa.

Menetelmä muistuttaa kehityskeskustelua, mutta kehitysvuoropuheluun kuuluvat ”jäsennysvälineet” erottavat ne toisistaan:

”Ne ovat työkaluja, joiden avulla voi jäsentää esimerkiksi omaa työhistoriaansa, mielenkiinnon kohteitaan ja osaamistarpeitaan. Ne auttavat näkemään, mikä nykyisessä työssä innostaa ja turhauttaa”, Hilkka Ylisassi sanoo.

Hänen mielestään menetelmä sopii perinteisen kehityskeskustelun täydentäjäksi varsinkin muutostilanteissa.

”Parhaassa tapauksessa voi löytää kadonneen työn ilon, uudistua työssään ja olla mukana vaikuttamassa muutokseen.”

Toivoisin, että kaikki työttömyydestä puhuvat muistaisivat, että sen taustalla on isompia tekijöitä kuin yksittäisen ihmisen valinnat, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Unkila Työterveyslaitoksesta. Hänen mukaansa julkinen keskustelu työttömyydestä on jakautunut kahtia:

Osa suomalaisista ymmärtää työttömyyden ongelmaksi, joka liittyy yhteiskunnan rakenteisiin, työelämän muutoksiin ja vaatimuksiin.

Toisten puheessa taas korostuu, että on ikään kuin työttömän syy, ettei hän ole seurannut työelämän muutosta ja osannut vastata siihen. Työttömyyden nähdään johtuvan yksilön kyvyttömyydestä, haluttomuudesta tai valinnasta.

”Sellainen keskustelu voimistaa syyllisyyden kokemusta ja lannistaa. Useissa tutkimuksissa on todettu, että vahva usko työllistymiseen ja myönteinen elämänasenne auttavat samaan töitä.”

Apua oman tilanteen jäsentämiseen

Syyllisyyden kokemus nousi esiin, kun Kirsi Unkila tänä keväänä haastatteli 24:ää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevaa henkilöä. Haastattelut liittyivät hankkeeseen, jossa kehitetään työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmää Kykyviisaria.

Se on kysely, johon voi vastata verkossa tai paperilomakkeella. Kyselyn avulla vastaaja selvittää omaa tilannettaan, vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan. Osa-alueita ovat muun muassa mielen hyvinvointi, arjen sujuminen, taidot, fyysinen toimintakyky sekä työ ja tulevaisuus.

Unkila sanoo, että hänen haastattelemansa Kykyviisarin käyttäjät pitivät sitä pääsääntöisesti hyvänä työkaluna. Se oli auttanut heitä tarkastelemaan elämäänsä, jäsentämään tilannettaan ja asettamaan tavoitteita. Joku oli huomannut, että hänen asiansa ovatkin monella alueella ihan hyvin.

Myös menetelmän kehittämiseen saatiin ideoita: talousasioista olisi hyvä kysyä lisää. Kun työttömyys jatkuu pitkään, ihminen köyhtyy. Siitä voi seurata velkaantumista ja ulosottoja, mikä taas syventää syrjäytymistä.

”Haja-asutusalueella esimerkiksi auton rikkoontuminen voi olla iso ongelma. Jos auton korjaamiseen ei ole rahaa, kotiin jäämisen riski kasvaa. Julkista liikennettä ei ole joka paikassa”, Unkila huomauttaa.

Hyödyttömyyden tunne vaivaa

Vaikka työttömien haastattelut keskittyivät Kykyviisari-menetelmän sisällön kehittämiseen, tapaamisissa syntyi muutakin kiinnostavaa keskustelua. Kirsi Unkilan mieleen jäivät työttömien kokemukset hyödyttömyydestä.

”Ihmisellä on kova tarve olla hyödyllinen ja arvokas yhteiskunnan jäsen, ja meillä hyödyllisyys liittyy vahvasti palkkatyön tekemiseen. Sen katkeamisen jälkeen moni kärsii hyödyttömän ihmisen leimasta ja identiteetistä.”

Työelämän ulkopuolella eläminen voi johtaa myös yksinäisyyteen. Kykyviisarissa kysytään suoraan, tunteeko vastaaja itsensä yksinäiseksi. Tämä kysymys oli koskettanut monia.

”Se on herkkä asia. Jos ihminen syrjäytyy kotiinsa, hän ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään. Joka haastattelussa minulle sanottiin, että tämän kysymyksen on syytä olla mukana. Se mahdollisti vaikean asian käsittelyn.”

Kykyviisari-kyselyn tuloksia on hyvä käsitellä ammattilaisen kanssa. Toistaiseksi Kykyviisaria käytetään työllisyyshankkeissa, mutta myöhemmin menetelmä on tarkoitus saada muun muassa sosiaalialan, työllisyyspalveluiden ja perusterveydenhuollon ammattilaisten asiakastyöhön.

Unen laadun ja määrän mittaamiseen on viime vuosina kehitetty useita erilaisia kotikäyttöön soveltuvia mittauslaitteita.

Niistä ensimmäisiä on edelleen käytössä oleva aktigrafia. Se on rannekellomainen laite, joka mittaa liikettä herkän kiihtyvyysanturin avulla. Aktigrafeja käytetään tutkimushankkeissa antamaan objektiivista tietoa unesta unipäiväkirjan ohella. Aktigrafialla unta mitataan epäsuorasti liikemittauksen kautta eli jos liikettä ei ole, henkilön ajatellaan olevan unessa.

Useimmat tällä hetkellä myynnissä olevat, kotikäyttöön tarkoitetut unen laadun ja määrän kuluttajamittarit perustuvat liikemittaukseen. Jos mittaria pidetään ympäri vuorokauden, niin samalla saadaan arvio myös valveajan aktiivisuudesta. Lisäksi tarjolla on muun muassa lakanan alle laitettavia vyömäisiä antureita.

Useat unen itsearviointiin tarkoitetut nykylaitteet mittaavat myös sykettä, joka yhdistettynä liikemittaukseen antaa luotettavamman kuvan unen laadusta ja määrästä kuin mittarit, jotka perustuvat vain liikemittaukseen. Rannekelloa muistuttavien laitteiden lisäksi myynnissä on samoilla periaatteilla toimivia sormuksia.

Varsinaisten unihäiriöiden diagnostiikassa nämä unen epäsuorat mittausmenetelmät eivät ole kuitenkaan riittäviä. Elimellisten unihäiriöiden, kuten uniapnean, diagnostiikan osana käytetään unipolygrafiaa, joka yhdistää aivosähkökäyrästä, silmien liikkeistä ja lihasten jänteydestä saatavaa tietoa. Niiden avulla voidaan erottaa unen erilaiset vaiheet ja saadaan kaikkein luotettavin arvio unen laadusta.

Terveen henkilön unen laadun ja määrän itsearviointi kotikäyttöön tarkoitetuilla laitteilla voi olla hyvä asia, jos henkilö motivoituu sitä kautta huolehtimaan riittävästä palautumisesta ja unesta.

Kotikäyttöön tarkoitetut laitteet antavat kuitenkin karkean kuvan nukkumisesta ja voi olla, ettei laitteiden antama tieto vastaa omaa kokemusta nukkumisesta. Jos henkilö esimerkiksi on vuoteessa valveilla ja liikkumatta, laite voi tulkita sen uneksi. Toisaalta laite voi tulkita henkilön olleen hereillä, jos hän nukkuu levottomasti asentoa vaihdellen.

Tärkeimpiä unen laadun ja määrän mittareita ovat edelleen oma kokemus unen virkistävyydestä heräämisen jälkeen ja vireystila valveaikana. Mittarin antamasta tuloksesta riippumatta kannattaa siis kuunnella itseään. Jos kokee unen laadun ja määrän jatkuvasti riittämättömäksi ja valveajan voinnin heikentyneeksi, kannattaa hakeutua esimerkiksi työterveyslääkärin arvioon.

Kuten kysyjä kertoo, niin unen mittaaminen itsearviointiin tarkoitetuilla laitteilla voi myös ahdistaa. Se saattaa jopa lisätä univaikeuksia, jos mittaaminen lisää painetta suoriutua nukkumisesta hyvin. Unen yrittäminen nimittäin nostaa vireyttä, ja sitä kautta nukahtaminen ja unessa pysyminen voivat heikentyä. On jopa esitetty, että jatkuva oman unen tarkkailu sitä mittaamalla voisi johtaa niin sanottuun kronoreksiaan eli epäterveeseen oman unen tarkkailuun ja siitä huolestumiseen.

On kuitenkin hyvä muistaa, että mittauslaitteet sinänsä eivät ole ehdottomasti huonoja tai hyviä. Keskeistä on se, miten mittaustulokset tulkitaan ja millaisiin ajattelu- tai toimintatapojen muutoksiin ne johtavat.