Tunnista vuorovaikutuksen kompastuskivet: ”Minäpä kerron, missä kohtaa ajattelet pieleen”

Meiltä kaikilta pääsee silloin tällöin sammakoita suusta. Onneksi vuorovaikutustaitojaan voi parantaa. Niitä tarvitaan varsinkin tilanteissa, joihin liittyy paljon tunteita.
-

Marja Sarkkinen

Kun kohtaamme tunnekuohussa olevan lapsen, toimimme usein vaistomaisesti oikein. Kysymme, mikä on hätänä ja keskitymme lapseen, kunnes hän on rauhoittunut. Lapsi ei kaipaa järkipuhetta, vaan ihmisen, joka ottaa hänen tunteensa vastaan ja on myötätuntoinen.

Kun aikuinen on kiukkuinen ja tyytymätön, alamme helposti vedota hänen järkeensä. Saatamme myös ryhtyä vastahyökkäykseen, vähätellä tai kertoa saman tien omasta kokemuksestamme: Eihän tuo ole vielä mitään. Minulle on sattunut paljon pahempaa.

Tällaisia kommentteja kutsutaan vuorovaikutuksen kompastuskiviksi. Ne estävät normaalia vuorovaikutusta, koska viestin lähettäjä ei saa viestiään perille. Markus Talvio ja Ulla Klemola käsittelevät muun muassa näitä kompastuskiviä kirjassaan Toimiva vuorovaikutus (PS-kustannus, 2017).

Esimerkkejä vuorovaikutuksen kompastuskivistä:

  1. Määräily: "Lopeta valittaminen ja hoida hommasi."
  2. Opettaminen: "Sinun olisi pitänyt kertoa tuosta heti esimiehelle."
  3. Valmiit ratkaisut: "Sen kun vain jätät suklaan syömättä, niin ei tarvitse murehtia painonnoususta."
  4. Luennointi: "Minäpä kerron, missä kohtaa ajattelet pieleen."
  5. Tuomitseminen: "Miksi et harkinnut asiaa ajoissa? Nyt on myöhäistä vikistä."
  6. Kehuminen: "Sinä olet meidän tiimin valopilkku. Ei tämä ole sinulle temppu eikä mikään."
  7. Leimaaminen: "Sinähän olet se pomon lemmikki."
  8. Tulkinta: "Olet tainnut nukkua huonosti viime yönä."
  9. Kuulusteleminen: "Miksi otat tämän puheeksi vasta nyt etkä silloin, kun asia tuli esiin?"
  10. Vetäytyminen: "Lähdetään lounaalle ja unohdetaan koko juttu."

Kirjassa todetaan, että tämäntyyppiset tokaisut ovat kompastuskiviä silloin, kun tilanne on haastava ja ihmisten välillä hiertää jokin ongelma. Jos ongelmaa ei ole, monenlaiset vuorovaikutustavat voivat olla sopivia.

Esimerkiksi määräämistä, opettamista ja tulkintaa ei välttämättä koeta kompastuskiviksi, jos toisella ihmisellä on meidän antamamme ”lupa” käyttää niitä. Tällaisia ihmisiä voivat olla esimerkiksi esimies, opettaja, terapeutti ja valmentaja.

Aiheesta lisää:
Näillä keinoilla jokainen voi parantaa työyhteisönsä vuorovaikutusta (juttu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä)

Avainsanat

vuorovaikutus

Jaa sisältö somessa!