Laissa ei ole sitovia raja-arvoja kuuma- ja kylmätyölle. Työtilan lämpöoloihin vaikuttavat lämpötila, kosteus, ilman liikenopeudet ja lämpösäteily. Myös ruumiillisen työn kuormittavuus on syytä ottaa huomioon. Jos ruumiillinen työ vilkastuttaa elimistön lämmöntuotantoa, lämpötila voi olla alhaisempi kuin kevyttä työtä tehtäessä.
Kahvilan lämpötila 14–16 astetta on liian alhainen kevyttä työtä tekevälle ja voi altistaa terveyshaitoille. Keskiraskaassa tai raskaassa ruumiillisessa työssä noin 15 astetta voi olla sopivakin lämpötila, jos ilman liikenopeudet eivät ole suuria.
Veto eli ilman liike siirtää lämpöä iholta, mikä usein koetaan epämiellyttävänä jäähtymisenä. Herkkyys vedolle kasvaa lämpötilan laskiessa alle 20 asteen. Näissä oloissa veto lisää kylmän vaikutusta ja aiheuttaa mahdollisesti toimintakyvyn heikkenemistä.
Sisäilmastoluokitus 2017 määrittelee sisäilmaston tavoitearvoiksi toimistotyyppisille työtiloille 20–23 astetta ja ilman liikenopeuden 0,14–0,2 metriä sekunnissa, jos lämpötila on 21 astetta. Kevyessä istumatyössä lämpötilasuositus on 21–25 astetta ja muussa kevyessä työssä 19–23 astetta.
Sopivalla vaatetuksella, kuten lämpimällä takilla ja housuilla, voidaan estää kehon jäähtyminen viileässä. Työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä tarjoamalla työntekijälle työhön sopivan työ- ja suojavaatetuksen. Jos työ hygieniatarpeiden vuoksi vaatii suojavaatetuksen, sen pitäisi olla riittävän suuri, jotta esimerkiksi lämmin takki mahtuu sen alle.
Vaatetuksen kylmänsuojaavuutta voidaan lisätä kerrospukeutumisen periaatteen mukaisesti alus- ja välivaatetuksella. Ohuilla käsineillä voidaan estää sormien jäähtymistä viileässä.
Ensisijaisesti pitäisi pyrkiä estämään vetoa, jos se vain suinkin on mahdollista teknisin ja rakenteellisin ratkaisuin. Lämpöpuhaltimien lisäksi tai niiden sijalle voi kokeilla esimerkiksi lämpöpaneeleja (infrapunalämmittimet).
Työsuojeluviranomaisiin ja työterveyshuoltohenkilöstöön tulisi olla yhteydessä, jos työnantajan kanssa ei päästä sopimukseen ongelman ratkaisemiseksi.
Kylmäkuormituksen arviointiperusteena voidaan käyttää kansainvälisiä viitearvoja ja standardeja (EN- ja ISO-standardit) tai voidaan tehdä esimerkiksi ergonomiaselvitys kylmäkuormituksen arvioinnin tueksi.
Vastaaja: erikoistutkija Sirkka Rissanen, Työterveyslaitos
Aiheesta lisää:
Kylmässä työskentely (Lämpöolosuhteet työpaikalla -sivulla)
