”Työuupumuksen torjumiseksi voi tehdä vaikka mitä”

Osallistu

Parhaimmillaan työuupumuksen ehkäisy on arkipäivän ongelmanratkaisua esimiehen ja työkavereiden kanssa, sanoo uupumusta tutkinut Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

Työuupumus on todellinen ilmiö, joka kannattaa ottaa vakavasti, sanoo työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

Vaikka työuupumuksesta on paljon tietoa, vähätteleviä kommentteja kuulee edelleen. Niiden mukaan kyse on höpöhöpöstä, yksilön heikkoudesta, laiskuudesta tai siitä, että kotielämän ongelmat vain heijastuvat työpaikalle.

Ahola on työskennellyt työuupumuksen parissa 20 vuotta ja tehnyt aiheesta myös väitöstutkimuksen. Hänen kiinnostuksensa heräsi aikoinaan, kun yksi hänen läheisistään uupui.

Vähän myöhemmin Ahola lähti mukaan Työterveyslaitoksen hankkeeseen, jossa hän kollegansa kanssa haastatteli 50:tä uupunutta työntekijää. Tutkijat tarjosivat jokaiselle apuaan ja etsivät samalla niitä polkuja, jotka olivat johtaneet uupumiseen.

”Pääsin sisälle uupuneen omaan maailmaan. Sieltä käsin hänen toimintansa, kuten työpäivien jatkuva venyttäminen, näytti ymmärrettävältä. Ulkoapäin katsottuna se oli aivan päätöntä. Tuo ristiriita tuntui hirveän kiehtovalta.”

Hoidon kulmakivet ovat kunnossa

Viime aikoina Kirsi Ahola on pohtinut, mikä työuupumuksen käsittelyssä oikeastaan on muuttunut 20 vuodessa.

”Työuupumus nousee pintaan tasaisin väliajoin, joten ongelmaa ei ole ratkaistu. Toisaalta työelämään tulee uusia ihmisiä ja tilanteet muuttuvat. Silti tulee välillä tunne, että voisimme olla jo pidemmälläkin.”

Aholan mielestä työuupumuksen ehkäisyn ja hoidon kulmakivet alkavat olla vankkoja. Meillä on ensinnäkin työturvallisuuslaki, jonka 25 pykälä velvoittaa työnantajan ryhtymään toimiin, jos työntekijällä esiintyy terveyttä vaarantavaa kuormitusta.

Ainakin isoilla työpaikoilla on kehityskeskustelukäytännöt ja varhaisen tuen mallit, jotka helpottavat liiallisen kuormituksen puheeksi ottamista. Työterveyshuolloilla on valmiudet käydä työterveysneuvotteluja, joissa ongelmaan etsitään ratkaisuja yhdessä uupuneen ja tämän esimiehen kanssa.

”Koska työuupumus on ollut paljon esillä julkisuudessa, ilmiö tunnetaan aika hyvin. Julkisuuden varjopuolena on, että melkein mitä tahansa voidaan kutsua uupumukseksi. Sitäkin, että töissä on hetkittäin tylsää tai raskasta”, Ahola sanoo.

Olisiko diagnoosista apua?

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jonka takia ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Uupumus ilmenee väsymyksenä, joka ei hellitä levolla, ja asenteiden muuttumisena. Työntekijä kyynistyy, ja hänen ammatillinen itsetuntonsa heikkenee. Hän saattaa esimerkiksi kyseenalaistaa työnsä mielekkyyden ja kokea, ettei hänestä ole mihinkään.

Kirsi Aholan väitöstutkimuksen mukaan yhdeksällä kymmenestä vakavasti uupuneesta on jo jokin fyysinen tai psyykkinen diagnoosi. Työuupumus sinänsä ei ole sairaus, mutta se voi jatkuessaan altistaa sairastumiselle.

Yksinään työuupumus ei ole sairausloman peruste. Jos työuupumus on niin pitkällä, että henkilö ei kykene toimimaan, sairausloma määritellään työkyvyttömyyttä aiheuttavien oireiden perusteella.

Työuupumukselle ei siis ole diagnoosia lääketieteellisessä tautiluokituksessa. Aholan mukaan taustalla on se ajatus, että diagnoosi voisi leimata uupumuksen pelkästään yksilön ongelmaksi. Uupuneen hoitaminen ei kuitenkaan riitä, vaan myös työoloja pitää muokata.

”Valitettavasti niin ei aina tehdä. Olenkin alkanut miettiä, auttaisiko diagnoosi asioita järjestymään nykyistä nopeammin. Nyt vaarana on, että uupunut jää ilman minkäänlaista tukea. Tämä on iso kysymys, josta pitää keskustella.”

Työuupumuksesta voi toipua

Työuupumuksesta on hyvät mahdollisuudet toipua. Mitä pidempään se on muhinut käsittelemättä, sitä hitaampaa toipuminenkin on.

”Pelkästä väsymyksestä toipuu kohtuullisen hyvin, mutta kyynistymistä ja pystyvyyden tunteen heikentymistä on vaikeampi korjata. Siihen voi mennä pitkä aika”, Kirsi Ahola sanoo.

Uupumus voi myös uusiutua, ellei työssä tehdä tarvittavia muutoksia tai jos työntekijä jatkaa uuvuttavia toimintatapojaan.

”Työuupumus on kahden kauppa: se kehittyy aina työn ja työntekijän vuorovaikutuksessa. Siksi myös yksilön omissa keinoissa voi olla toivomisen varaa.”

Palautumisesta on syytä huolehtia päivittäin. Perusasioita ovat lepo ja rentoutuminen, monipuolinen ravinto, ulkoilu ja kuntoilu. Levon lisäksi tarvitaan vaihtelevaa ja mukavaa tekemistä mielen virkistämiseksi.

Vaikka uusiutumisriski on olemassa, uupumuksen kokeneet ovat yleensä hyviä huomaamaan vaaran merkit ajoissa.

”Yritä jaksaa, kyllä se siitä!”

Kirsi Aholan mukaan työuupumuksen torjunnan tulppana ovat usein asenteet:

Äärirajoillaan sinnittelevä työntekijä kokee, ettei hän voi puhua työtaakastaan esimiehelle. Se pelottaa, koska seuraavat yt-neuvottelut voivat odottaa nurkan takana.

Esimies ehkä huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. Hän ajattelee olevansa kiva rohkaistessaan työntekijää jaksamaan: Kyllä se siitä!

Aholan mielestä sekä työntekijällä että esimiehellä on skarpattavaa. Molempien pitää pystyä keskustelemaan:

”Ei niin, että minä en nyt jaksa, kun olen heikko ja huono. Kannattaa keskustella työn kielellä: Tässä on nyt riskinä, että ei päästä tavoitteisiin, kun työ ei suju tai asia etene. Silloin kyse on riskien esiin nostamisesta ja ratkaisujen miettimisestä.”

Arjen ongelmanratkaisua yhdessä

Kirsi Aholan lohdullinen viesti on, että työuupumuksen selättämiseen löytyy keinoja.

”Kun ihminen on kuormittunut, hän sokeutuu. Ensimmäinen ajatus on, ettei ongelmalle voi tehdä mitään. Mutta sillehän voi tehdä paljon – vaikka mitä!”

Alkuun pääsee jo tarkastelemalla työtehtäviä. Monelle on kertynyt perustehtävän lisäksi kaikenlaista sälää. Osa siitä on ehkä tullut muualle siirtyneeltä työkaverilta, osa oman kiinnostuksen takia.

Kun yhden viikon tehtävät kirjaa ylös, selviää, mihin kaikkeen aika kuluu. Sitten on helpompi miettiä, mitkä tehtävät ovat välttämättömiä. Muita asioita voi tehdä, jos aika riittää.

Työuupumus ei kuitenkaan johdu pelkästään työn määrästä. Energiaa syövät myös epäselvät tavoitteet, arvostuksen puute, ihmissuhderistiriidat ja epävarmuus työn jatkumisesta. Siksi on tärkeää, että työpaikalla puututaan epäkohtiin, jotka nousevat esiin esimerkiksi ilmapiirikartoituksista.

”Parhaimmillaan työuupumuksen torjunta on arkipäivän ongelmanratkaisua yhdessä esimiehen ja työkavereiden kanssa”, Ahola sanoo.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

minä |

on kummallista että tietyt työnantajat saa tuottaa uupuneita työntekijöitä ihan rauhassa. Kellään ei ole voimia taistella tai tehdä jutusta julkista, niin että kukaan huomaisi.... ja oravanpyörä jatkaa pyörimistä. uudet ihmiset otetaan tietoisesti ulkopaikkakunnalta tai koulunpenkiltä suoraan ja kun heidät on "sitoutettu" järjettömän suurilla koulutusmaksuilla yms pelotteilla, lähtemisestä on tehty liian vaikeaa ja pelottavaa. heidät käytetään loppuun ja taas hankitaan uusia "orjia".ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään kaikessa rauhassa....

Mielensäpahoittaja |

Yksi tarvitsi hammaskiskon yöksi, toisella sydän petti, kolmannella on voimakas uniapnea, ei meillä mitään ongelmia ole, joustetaan ja muutetaan taas organisaatiota, esimiehiä, nostetaan taas tulostavoitteita ja tehdään uusia toimintamalleja, palkkoja alennetaan...

Tuoreimmat jutut

Olen ehdottomasti kesäihminen. Haluaisin nukkua talvet ja olla kesällä hereillä ympäri vuorokauden, sanoo organisaatiotutkimuksen dosentti, vanhempi tutkija Minna Janhonen Työterveyslaitoksesta.

Kesäloman alkupäivinä hänen mieleensä alkaa pulpahdella työhön ja tutkimuksiin liittyviä ajatuksia. Ne ovat muhineet jossain alitajunnassa.

”En ahdistu, sillä vähitellen työ kyllä jättää minut rauhaan. Kirjoitan ajatukset heti ylös ja palaan niihin loman jälkeen. Silloin puntaroin, olivatko ne käyttökelpoisia vai eivät.”

Janhosen loma sisältää jonkin verran suunniteltua tekemistä, paljon löysää aikaa ja irtioton heti loman alussa. Irtiotto voi olla yhtä hyvin ulkomaanmatka kuin päivän reissu Kemiöön tai Hankoon.

Kahden teini-ikäisen pojan äidille perhe on tärkein voimavara. Nämä asiat toimivat vastapainoina työlle:

1. Käsityöt lepuuttavat aivoja

”Neulon itselleni villatakkeja ja villapaitoja. Yhdessä vaiheessa tuli neulottua paljon sukkia, mutta nyt perheeni ja lähisukuni on hyvin sukitettu.

Välillä teen vaikeita neuleita, joissa pitää koko ajan laskea silmukoita. Siinä ei tule mietittyä työasioita. Helppoa käsityötä tehdessä taas saatan tarkoituksella jäsennellä mielessäni jotain työasiaa.

Olen hurahtanut käsinvärjättyihin lankoihin. Olen tehnyt värjäyskokeiluja, mutta pääosin ostan muiden värjäämiä lankoja. Tilaan niitä ulkomailta ja aina matkoillakin minun pitää päästä paikalliseen lankakauppaan.

Löydän ideoita ja inspiraatiota Instagramista, missä seuraan neulesuunnittelijoita, aktiivisia käsityöihmisiä ja lankafirmoja. Jaan itsekin kuvia käsitöistäni.”

2. Liikunta pitää kropan kunnossa

”Käyn jumpassa kolme kertaa viikossa ja välipäivinä vähintään kävelylenkillä. Asumme Lohjalla, ja kotimme vierestä pääsee Lohjanharjun lenkkipoluille.

Kun tulee ikää, hyvän fyysisen kunnon ylläpito on entistä tärkeämpää. Tanssilliset jumpat koreografioineen auttavat minua myös nollaamaan aivot. Samalla ei voi miettiä työasioita eikä räplätä puhelinta.”

3. Marttailussa tapaa kavereita

”Neljä vuotta sitten olin mukana perustamassa kylällemme omaa marttayhdistystä, Muijalan marttoja. Porukkamme oli tutustunut toisiinsa hiekkalaatikon reunalla leikkipuistossa. Lasten kasvettua halusimme edelleen pitää yhteyttä.

Kokoonnumme kerran kuussa, yleensä koulussa tai seurakuntatalossa. Olemme esimerkiksi käyneet teatterissa, askarrelleet onnittelukortteja, tutustuneet papujen viljelyyn ja osallistuneet hyväntekeväisyystempauksiin.

Marttailussa minulle on tärkeintä yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen.”

4. Kukkien kauneus tekee hyvää

”Pidän kovasti kukista. Minulla on niitä melkein aina, vähintään leikkokukkia maljakossa. Pienellä, helppohoitoisella rivitalopihallamme kasvaa muun muassa tulppaaneja ja vuorenkilpiä. Lempikukkiani ovat tällä hetkellä pioni ja lemmikki.

Kukat tuovat arkeeni kauneutta ja värejä. Talvella omia kukkavalokuvia on kiva katsella Instagramista, muistella kesää ja haaveilla seuraavasta keväästä.”

5. Matkailu irrottaa tutuista kuvioista

”Lähden perheeni kanssa ulkomaanmatkalle pari kertaa vuodessa. Turistinähtävyyksien katselun ja luonnossa oleilun lisäksi teemme matkakohteessa myös arkipäiväisiä juttuja, kuten käymme ruokakaupassa ja laitamme ruokaa.

Matkat ovat irtiottoja. Olen utelias ja haluan nähdä, mitä kaikkea tällä maapallolla on. Vaikuttavia kohteita ovat olleet esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Madeiran saari.”

6. Kirjan teko on pitkäaikainen haave

”Kirjoitan kirjaa työn organisoinnin muutoksesta. Käsittelen sitä, miten eri vuosikymmenten johtamiskäytännöt ovat vaikuttaneet työn tekemiseen. Esimerkiksi tietyt 1970-luvun byrokraattiset käytännöt näkyvät työelämässämme edelleen.

Kirja on pitkäaikainen haaveeni. Kokoan samoihin kansiin tekemäni tutkimukset ja tähänastisen työurani.

Kirjoittaessa saan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Olen tehnyt kymmenen vuotta intensiivistä projektityötä, jossa seuraava projekti alkaa ennen kuin edellinen ehtii loppua.”

Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sen kokeminen on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille, ja se on yhteydessä työntekijän terveyteen. Työn imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.

Kysyimme kolmelta Työterveyslaitoksen asiantuntijalta, mikä saa heidät kokemaan työn imua:

  1. Mikä työssäsi on erityisesti innostanut sinua viime aikoina?
  2. Millaisiin asioihin uppoudut työssäsi niin, että aika kuluu melkein huomaamatta?

Erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitoksesta

Pauliina Mattila-Holappa, erityisasiantuntija

Mattila-Holappa on psykologi, jonka väitöskirja on juuri valmistumassa. Se käsittelee nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöistä johtuvaa työkyvyttömyyttä.

1. ”On innostavaa nähdä, että omia tutkimustuloksia hyödynnetään päätöksenteossa. Tuntuu hienolta myös, jos näkee yrityksissä käyttöön otettujen päätösten vaikuttavan yksittäisen ihmisen elämään. Päätökset ja käytännöt voivat vaikuttaa esimerkiksi niin, että työntekijä pystyy olemaan töissä terveydellisistä rajoitteista, kuten erilaisista sairauksista ja mielenterveyshäiriöistä, huolimatta.

Olen tavannut pitkään työttömänä olleita ihmisiä, jotka ovat osallistuneet hankkeisiin, joiden kautta heidän elämänsä on muuttunut.”

2. “Uppoudun työhöni eniten, kun saan ensimmäiset tulokset uudesta tutkimusaineistosta. Kiinnostavin vaihe on, kun pääsen tutkimaan tuloksia tarkemmin ja näen, ovatko ne menossa samaan suuntaan kuin aluksi on ajateltu. Aika hurahtaa nopeasti myös kirjoittaessa.”

Tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta

Mikko Härmä, tutkimusprofessori

Härmä on taustaltaan lääkäri. Hän tutkii ikääntymistä, työaikoja ja unta.

1. “Innostavinta on, jos työstäni on ollut hyötyä työpaikoilla tai koetaan, että tiedontarpeeseen on vastattu. Iloa tuottaa myös se, että on itse pystynyt tuottamaan raportin pitkän tutkimustyön jälkeen. Erityisesti, jos on omasta mielestään onnistunut työssä ja lisäksi kokee, että se on ollut hyödyllistä muille. Tieteellisen mielenkiinnon lisäksi tuotamme tietoa parantaaksemme muiden hyvinvointia.”

2. “Kirjoittamisen parissa aika kuluu huomaamatta, erityisesti tieteellisiä artikkeleita tehdessä. Ajantaju karkaa helposti raportteihin syventyessä. Varsinkin kotona etätöissä on helpompi keskittyä ja huomaa yhtäkkiä, että onkin kulunut pari tuntia kauemmin kuin on suunnitellut.“

Erikoistutkija Kirsi Jussila Työterveyslaitoksesta

Kirsi Jussila, erikoistutkija

Jussila on tekniikan tohtori. Hänen erikoisalaansa ovat suojautuminen, suojavaatetus ja kylmässä työskentely.

1. “Monipuolisuus ja työtehtävien vaihtelevuus tekevät työstäni mielenkiintoista. Välillä teen mittauksia laboratoriossa tai kentällä ja välillä saan verkostoitua kansainvälisesti. Teen paljon projektityötä eri aihealueista ja eri ammattiryhmien kanssa. On kiinnostavaa tutustua useaan eri toimialaan ja työntekijöihin. Parasta on ollut päästä kentälle seuraamaan muun muassa sotilas -ja pelastusalan, kaivostyöntekijöiden ja eräoppaiden työtä.”

2. “Aika voi kulua huomaamatta, kun luen mielenkiintoista dataa tai teen mittauksia. Välillä uppoudun esimerkiksi kirjallisuuden etsimiseen.”

 

Jutun tekijät ovat Työterveyslaitoksen kesäharjoittelijoita.

Työterveyslaitoksen KUMOUS-hanke on listannut seitsemän suositusta digiarkeen. Tässä jutussa suosituksia tarkastellaan kesälomalaisten näkökulmasta, sillä digitalisaatio ei jää vain työpaikoille. Se on entistä enemmän mukana kotona ja töissä, arjessa ja lomalla, nuorilla ja vanhoilla.

1. Palveluiden käyttäjät ja työntekijät mukaan arvioimaan digikokeiluja

Juuri ennen lomalle lähtöä töissä ilmoitettiin, että kesän jälkeen otetaan käyttöön uusi resurssienhallintaälyjärjestelmä. Siihen yhdistyvät niin resurssien- ja työvuorojen hallinta, työajanseuranta, asiakaspalautteeseen vastaaminen, kahvinkeiton aikataulutus toimistolla kuin vessojen käyttöaste ja vessapaperin kulutuskin. Lomalle jäävää työntekijää ahdistaa jo ennalta monimutkainen järjestelmä, jonka hyödyistä hän ei ymmärrä mitään.

KUMOUS-hankkeen vastuullinen johtaja Eveliina Saari ehdottaa, että työntekijät ja käyttäjät otettaisiin mukaan muutokseen jo aiemmin:

”Digitaalisten palveluiden toivotaan palvelevan ihmisten arkea ja tuottavan hyvinvointia sekä työntekijöille että käyttäjille. Mitä jos siis muistettaisiin kehittämistyössä ihmislähtöisyys? Otetaan työntekijät ja käyttäjät mukaan ja arvioidaan yhdessä. Opitaan arvioinneista ja digikokeiluista.”

Työntekijä huokaisee helpottuneena ja pakkaa mökkilaukkunsa.

2. Työn muutoksen ja osaamisen ennakointi uudelle tasolle

Elokuussa toimistossa odottelee työntekijää Roosa Robotti, tiimin uusin vahvistus. Lomalle jäävä työntekijä muistaa tämän juuri heittäessään laukkuaan auton takakonttiin. Leukaperät kiristyvät. Miten käy tulevien työtehtävien ja osaakohan moisen robotin kanssa toimia?

”Digitalisaation vaikutukset näkyvät eri tavoin eri aloilla ja ammateissa. Tarvitaan tutkimusta, jotta voisimme ymmärtää, mitä työn murroksessa tapahtuu eri aloilla. Organisaatiot pidättelevät automaatioratkaisujen seurauksista viestimistä henkilöstölle, sillä niitä on vaikea hahmottaa työtehtävien ja osaamisvaatimusten tasolle”, Eveliina Saari sanoo.

Jos työtehtävät tulevat muuttumaan tai radikaalisti vähenemään, organisaatioiden tulee suunnitella, miten henkilöstön osaamista suunnataan ja tuetaan tulevaisuudessa.

Kyllä se siitä, ajattelee työntekijä ja kääntää auton kohti mökkitietä.

3. Oppimisympäristöjen laajentaminen ja perheiden tuki on tärkeää

Mökillä ei sitten katsota kännykkää eikä pelata pädillä! Minäkin leikin käpylehmillä lapsena, työntekijä jyrähtää auton ratista. Takapenkkiläisten ilmeet synkkenevät. Muutaman kilometrin kuluttua autossa on jo asemasota käynnissä. Iloinen ja rento lomatunnelma on tiessään.

Lapsilla ja nuorilla digitalisaation hyödyt ja haasteet poikkeavat muista ikäryhmistä, koska he ovat kasvaneet digitaalisten laitteiden käyttämiseen.

”Lapsille ja nuorille on luontevaa yhdistää digitaalisesti hankittava tieto ja toiminnallinen oppiminen. Digivälineet ovat osa oppimisympäristöä. Ammattilaisten motivaatio ja osaaminen tukevat lapsilähtöistä oppimista”, KUMOUS-hankkeessa hahmotellaan.

Myös perheiden ymmärrys ja tuki jälkikasvulleen ovat äärimmäisen tärkeitä.

Takapenkillä kiljaistaan riemusta: uusi sovellus auttoi tunnistamaan kauniinvärisen perhosen levähdyspaikalla.

4. Huomio nuorten arjenhallintaan digiaikana

Mökille saavuttaessa työntekijän teini-ikäinen lapsi katoaa mökin ylisille. Keskiyön auringossa on helppoa pelata aamuun asti, kun vara-akkukin tuli mukaan. Työntekijän hermot kiristyvät vuorokausirytmin haihtuessa ilmaan kuin grillinuotion savu. Päättynyt kouluvuosi oli teinille vaikea ja koulutodistuksen numerot laskivat jatkuvien aamutunneilta myöhästymisten takia.

”Älylaitteiden käyttö vaikuttaa nuorten arjenhallintaan. Nuorten vuorokausirytmi voi vääristyä liiallisen netin käytön takia. Yksi keino parantaa opiskelijoiden arjenhallintaa ja ehkäistä opintojen keskeyttämistä on vahva opiskelijoiden ohjaus. KUMOUS-hankkeessa kehiteltiin sovellusta oppilaitosten avuksi tukemaan opiskelijoiden arjenhallintaa”, Eveliina Saari kertoo.

Työntekijä lataa teinin kanssa yhteisen kalenterin, joka muistuttaa teiniä nukkuma-ajoista. Sitten hän kutsuu perheen syömään vastagrillattuja herkkuja.

5. Ikääntyneet mukaan teknologian suunnitteluun

Lasten mummo ja vaari ajavat naapuripitäjästä kylään mökille, mutta eksyvät matkalla. Navigaattori ei toiminutkaan niin kuin mummo oletti, eikä vaari nähnyt lukea liian pientä fonttia. Työntekijä huolestuu pitkään kestävästä matkasta ja unohtaa lisätä puita saunan kiukaan alle.

”KUMOUS-hankkeessa saatiin hyviä kokemuksia siitä, että ikääntyneet itse osallistuvat heille tarkoitetun teknologian suunnitteluun ja käyttöönottoon. Suositus käyttäjien osallistamisesta koskee niin laitevalmistajia, markkinoijia kuin teknologiaa hyödyntäviä palveluntuottajiakin. Ikääntymiseen liittyvien olettamusten ja ennakkoluulojen murtaminen on tärkeää. Kaikille sopiva suunnittelu (Design for All) on hyvä lähtökohta”, Eveliina Saari painottaa.

Viimein mummo ja vaari löytävät perille. Huoli helpottaa, ja saunan jälkeen mummo tilaa verkkokaupasta uudet, heitä paremmin palvelevat laitteet.

6. Palveluohjausta tarvitaan digisyrjäytymisen ehkäisemisessä

Naapurimökin vanha omistaja puksuttaa traktorilla mökkipihaan juuri parahiksi iltateelle. Kesä on hyvää aikaa, kun mökkiläiset tuovat elämää pitäjään. Syksyn tuloa vanha omistaja jo harmittelee. Yksinäisyys vaivaa, eikä mistään saa enää palvelua ihmiseltä ihmiselle.

”Pitää panostaa siihen, että ikääntyneet pääsevät mukaan tietoyhteiskuntaan. Digisyrjäytyminen on yhteydessä myös muuhun syrjäytymiseen. Digitaitoihin ohjaus pitää sisällään niin teknologian hankintaan, laitteen käyttöön kuin erilaisiin palvelukäytöntöihin liittyviä asioita. Organisaatioiden johdon ja palvelukehittäjien kannattaa tukea erilaisia vertaisoppimisen malleja työntekijöille ja ikääntyneille”, Eveliina Saari muistuttaa.

Työntekijän teini-ikäinen lapsi keksii keinon ja googlaa laitteet ja sovellukset, joilla naapurimökin vanha omistajakin autetaan kohti digiarkea. Vanha omistaja tarjoaa teinille viikoksi kesätyötä henkilökohtaisena digituutorina.

7. Teknologian käyttöönottoa ja toiminnan kehittämistä on johdettava rinnakkain

Vielä viimeinen vilkaisu työsähköposteihin, työntekijä lupaa. Pomolta on tullut viesti: Suunniteltuun uuden järjestelmän käyttöönottoon liittyy sen verran haasteita, että lomien jälkeen prosessi tehdäänkin toisella tavalla. Työntekijät pääsevät osallistumaan ja kokeilemaan toivottua järjestelmää, jota sitten kehitetään kokemuksien ja palautteen mukaan.

”Ketterä kehittäminen on hyvä tapa toteuttaa digitalisaatiokokeiluja. Siinä tuotetta kokeillaan ja testataan nopeasti ja rohkeasti sen eri kehitysvaiheissa. Samalla saadaan käyttäjäpalautetta. Henkilöstöllä tulee olla valta toimia ja tehdä päätöksiä ripeästi. Johdon on resursoitava kokeilu niin, että sitoutuneella, kehittämishenkisellä vastuuhenkilöllä ja henkilöstöllä on mahdollisuus käyttää aikaa kehittämistyöhön”, Eveliina Saari sanoo.

Työntekijä sammuttaa työpuhelimensa ja kuuntelee, kuinka käki kukkuu metsässä. Itikat inisevät korvissa. Perhe käy nukkumaan. Työntekijä pulahtaa hiljaiseen järveen yöuinnille. Rentouttava kesäloma voi viimein alkaa.