Vuoden sisällä Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on saanut toivon merkityksestä enemmän koulutuspyyntöjä kuin koko työuransa aikana. Se kertoo jotain tästä ajasta. Toivoa tarvitaan epävarmuuden, muutosten ja kriisien keskellä.
”Työpaikat hakevat vastavoimaa. Miten luoda se toivon horisontti, että me pääsemme eteenpäin ja selviämme?”
Hakanen määrittelee toivon niin, että se sisältää tavoitteen, polut ja motivaation:
Toivo suuntautuu johonkin tavoitteeseen. Ihmisellä on ajatus siitä, millä keinoilla tai mitä polkuja pitkin hän saavuttaa tavoitteensa. Hänellä on myös motivaatiota toimia päämääränsä hyväksi.
Toivo on siis paljon muutakin kuin yleistä optimismia. Toivossa on vahva toimijuuden idea, mikä tekee siitä resilienssiin eli muutoskykyyn liittyvän käsitteen.
Ajatellaan vaikka ihmistä, jonka tavoitteena on saada työpaikka. Hänen mielessään on erilaisia toimintatapoja ja reittejä, joita hän hyödyntää työnhaussa. Niiden lisäksi hän tarvitsee energiaa ja lujaa tahtoa.
Toivo vahvistaa työhyvinvointia
Työelämässä toivon tiedetään olevan yhteydessä muun muassa parempaan työtyytyväisyyteen, työpaikkaan sitoutumiseen, työssä suoriutumiseen, vuorovaikutukseen ja luovuuteen.
Toiveikkuudella on myös yleiseen hyvinvointiin ja mielen hyvinvointiin liittyviä myönteisiä vaikutuksia.
Toivon kokeminen ennustaa esimerkiksi vähäisempää yksinäisyyttä ja masennusoireilua tulevaisuudessa. Tämä käy ilmi julkaisemattomista tuloksista, jotka perustuvat Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen aineistoon.
Saman tutkimusaineiston mukaan toivo ennustaa myös sitä, että ihmisen psykologiset perustarpeet täyttyvät työssä. Nämä kolme perustarvetta ovat itsenäisyys, yhteenkuuluvuus ja kyvykkyys eli tunne siitä, että osaa ja pärjää.
Jari Hakanen on tutkinut pitkään työn tuunaamista, joka on työn oma-aloitteista muokkaamista itselle sopivammaksi ja mielekkäämmäksi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi jonkin uuden taidon opettelua vapaaehtoisesti.
”Työn tuunaaja on aloitteellinen. Hän ei ole ikään kuin heitteillä, tuulten vietävissä, vaan vaikuttaa itse aktiivisesti omaan työhönsä. Sellainen toiminta on omiaan nostattamaan toivoa.”
Millainen on toivon työyhteisö?
Toivoa tarkastellaan usein yksilön näkökulmasta. Jari Hakasta kiinnostaa, onko olemassa toivon työyhteisöjä ja millainen organisaatiokulttuuri niissä on.
Toivo on yksi asia, jota Hakanen kollegoineen tarkastelee tutkimuksessa Toivo, tarkoitus, toimijuus, työn voimavarat, työn imu ja työkyky – kohti kestävää hyvinvointia ja menestystä. Ami-säätiön rahoittama tutkimushanke käynnistyy ensi vuoden alussa.
Miten toivon ilmapiiriä voisi virittää työpaikalla? Hakasen mukaan siihen tarvitaan ainakin myötätuntoa, avun pyytämistä ja tarjoamista, kohtaamisia, keskustelua ja kokemusten jakamista.
”Toivosta ei välttämättä tarvitse puhua. Tärkeämpää on, että töissä uskaltaa puhua niistä asioista, jotka huolestuttavat ja saavat tuntemaan epävarmuutta.”
”Toivoa voi vahvistaa työpaikalla myös niin, että opitaan aiemmista vastoinkäymisistä. Miten niistä on selvitty?”
Toivon ylläpitäminen on johtajien ja esihenkilöiden tärkeä tehtävä. Heidän toiveikkuutensa ja myös toivottomuutensa tarttuu. He voivat kirkastaa työn merkityksellisyyttä ja tuoda esiin, että kiperiin tilanteisiin etsitään ratkaisuja yhdessä.
”Avoin ja realistinen puhe herättää luottamusta. Vaikka ajat olisivat vaikeat, johtaja voi luoda uskoa siihen, että ihmisistä välitetään ja heidän hyvinvoinnistaan huolehditaan.”
Toivo auttaa rakentamaan parempaa tulevaisuutta
Yksi näkökulma toivon merkitykseen on se, että työelämään tulevat nuoret tarvitsevat toiveikkuutta ja uskoa tulevaan.
Nuorisobarometrin mittaushistorian aikana noin 80 prosenttia nuorista on suhtautunut tulevaisuuteensa optimistisesti tai erittäin optimistisesti. Vuonna 2024 vastaava luku oli enää 61 prosenttia.
Nuorten yrittäjyys ja talous -järjestön (NYT) selvityksen mukaan innokkaasti työelämää odottavien kouluikäisten osuus on pienentynyt kuudessa vuodessa 82 prosentista 53 prosenttiin. Useampi kuin joka kolmas pelkää, että tuleva työelämä on liian kuormittavaa.
”Vaikka toivosta ei ole kysytty suoraan, toivon tarve nousee esiin tällaisista tuloksista. Toivo kannattelee, auttaa katsomaan eteenpäin, näkemään mahdollisuuksia ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta”, Jari Hakanen sanoo.
Suomessa puhutaan, ettei tuottavuus ole meillä parantunut vuosikausiin. Hakanen on pannut merkille, että siinä keskustelussa puhutaan hyvin vähän ihmisten hyvinvoinnista ja motivaatiosta tuottavuuden lähteinä.
”Uskon, että työpaikoilla, joilla onnistutaan ylläpitämään ja vahvistamaan toivoa, pystytään paremmin kohtaamaan myös työelämän muutokset ja säilymään elinvoimaisina.”
Aiheesta lisää:
Mielenterveyden työkalupakki työpaikoille ja työterveyshuolloille. Työkalujen avulla työyhteisöt voivat rakentaa mielen hyvinvointia tukevaa inhimillistä työkulttuuria.
Mielenterveyden työkalupakki -hanke on osa Työelämän mielenterveysohjelmaa. Hankkeen rahoitus tulee Suomen kestävän kasvun ohjelmasta EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (NextGeneration EU) sosiaali- ja terveysministeriön kautta.
Entä jos huomaisimme työn voimavarat? (Jari Hakasen blogikirjoitus)
Puhutaan hyvää työelämästä – onnistumiset ja ilonaiheet esiin (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi