Ajattele kolmea kuvitteellista tilannetta työpaikallasi:
- Työpaikalla esiintyy ongelmia, kuten työuupumusta, kiusaamista tai runsaasti sairauspoissaoloja.
- Asiat sujuvat suhteellisen hyvin, ja ihmiset ovat kaiken kaikkiaan melko tyytyväisiä.
- Erityisesti yhden yksikön työntekijät ovat tarmokkaita ja aloitteellisia. Työnteko sujuu, ja uusia ideoita syntyy.
Jos jokin näistä työhyvinvointia koskevista tilanteista herättäisi kehittämistoimia työpaikallasi, niin mikä se olisi?
Olen kysynyt tätä koulutuksissani, ja usein vastaus on ensimmäinen vaihtoehto: toimitaan, kun on pakko toimia. Tietysti pitääkin toimia, mutta olisiko mahdollista ja perusteltua toimia jo ennen kuin ollaan kriisissä?
Toisessa skenaariossa voi herätä insinöörin kysymys: miksi korjata jotain, joka ei ole rikki?
Kolmas vaihtoehto tarjoaa mahdollisuuden tunnistaa voimavaroja sekä oppia, mallintaa ja levittää niitä työpaikalla. Arjen kiireessä kolmas vaihtoehto jää usein toteuttamatta.
Työhyvinvoinnin, työterveyden ja työsuojelun perinne on ollut vahvasti riski-, ongelma- ja oirelähtöistä. Kielteinen näkökulma hallitsee edelleen ajattelua ja toimintaa monella työpaikalla. Myös media ja työelämätutkijat keskittyvät herkästi epäkohtiin.
Ei ihme, että nuorilla on jo ennen työikää hyvin kielteinen kuva edessä odottavasta työurastaan.
Työpaikalla on ”annettuja” ja ”muutettavissa olevia” asioita
Joka työpaikalla on työhyvinvointiin vaikuttavia ”annettuja” ja ”muutettavissa olevia” asioita. Annetut ovat työlle ja vallitsevalle tilanteelle luontaisia. Niitä ei yleensä ole helppo muuttaa, ainakaan nopeasti.
Annetut asiat liittyvät usein työn kuormitustekijöihin. Töitä on liikaa, kaikilla on kiire tai käytössä on huono tietojärjestelmä. Niiden kanssa on kuitenkin elettävä, kun ratkaisuakaan ei keksitä.
Sen sijaan muutettavissa oleviin asioihin voidaan vaikuttaa lyhyelläkin aikavälillä ja pienilläkin ponnisteluilla. Ne ovat hyvinvointia edistäviä työn voimavaratekijöitä. Ne ovat yleensä ilmaisia, ja niitä voi kehittää työpaikan suhdanteista riippumatta.
Työn voimavaroja löytyy itse työstä. Niitä ovat oppimismahdollisuudet, oman työn tulosten ja merkityksen näkeminen ja riittävä itsenäisyys. Sosiaalisia voimavaroja ovat tuen ja palautteen saaminen, arvostus, ystävällisyys ja se, että tulee nähdyksi työyhteisössään.
Myös organisaation käytännöissä on hyvinvointia edistäviä voimavaroja, kuten palveleva johtaminen, oikeudenmukaisuus, psykologinen turvallisuus ja sellainen työkulttuuri, joka luo toivoa ja tarkoitusta.
Henkilökohtaisilla voimavaroillakin on merkitystä. Esimerkiksi optimismi ja sisukkuus ylläpitävät osaltaan hyvinvointia – ja toisaalta hyvä työilmapiiri myös vahvistaa niitä.
Kolme tärkeintä työn imun lähdettä – ammatista riippumatta
Usein päähuomiomme on annetuissa asioissa. Muutettavissa olevat asiat jäävät vähemmälle huomiolle.
Tutkimme Innostuksen spiraali -hankkeessa, mitkä työn voimavarat liittyvät työn imun kokemukseen. Tutkimukseen osallistui lähes 90 organisaatiota, ja työntekijät edustivat yli kymmentä ammattia.
Eri ryhmien työn imulle tärkeimmät voimavarat poikkesivat joiltain osin. Esimerkiksi lääkäreille ihmislähtöinen, palveleva johtaminen oli vielä tärkeämpi työn imun lähde kuin muille.
Tutkimuksen merkittävin havainto oli kuitenkin, että muilta osin kaikissa ammattiryhmissä kolme tärkeintä työn imun lähdettä olivat samoja:
- Työn kehittävyys. Työ on tekijälleen sopivan haastavaa ja kiinnostavaa. Siinä voi oppia ja kasvaa.
- Välitön palaute työstä. Omassa työssään näkee kättensä jäljet eli sen, mitä on saanut aikaan.
- Yhteisöohjautuva työ. Työryhmä jakaa kokemuksen yhteisen työnsä vaikuttavuudesta ja merkityksellisyydestä. Ryhmällä on riittävästi liikkumatilaa toimia itsenäisesti.
Työpaikalla olisi hyvä keskustella, miten esimerkiksi näitä keskeisiä työn voimavaroja voidaan vahvistaa. Työntekijöiden on mahdollista myös itse tuunata työhönsä lisää tärkeitä voimavaroja ja myönteisiä haasteita.
Työn voimavarat nousevat arvoonsa epävarmoina aikoina
Työn myönteisillä voimavaroilla on suurin merkitys työhyvinvoinnille silloin, kun työssä on paljon kuormittavuutta ja muutosten tuomaa epävarmuutta.
Joka työssä ja työpaikalla on voimavaroja. Osa niistä on tunnistettu ja käytössä, osa taas tunnistamatta ja siten hyödyntämättä. Nämä uinuvat voimavarat löytyvät jo työyhteisöstä tai niitä olisi mahdollista kehittää.
Esimerkiksi työhaastattelussa työntekijästä selvitetään kattavasti kokemukset, osaamiset ja tahtotilat. Kun hänestä tulee työntekijä, kaikki tuo voi yrityksessä unohtua. Pahimmillaan työntekijä kutistuu pysyvästi nykyiseksi tehtäväkseen.
Onko meillä työpaikkoja, joissa voimavarojen tunnistaminen ja edistäminen ovat keskeinen osa työyhteisön ja työn tuottavuuden kehittämistä?
Lisätietoja:
Mielenterveyden työkalupakki työpaikoille ja työterveyshuolloille. Työkalujen avulla työyhteisöt voivat rakentaa mielen hyvinvointia tukevaa inhimillistä työkulttuuria.
Mielenterveyden työkalupakki -hanke on osa Työelämän mielenterveysohjelmaa. Hankkeen rahoitus tulee Suomen kestävän kasvun ohjelmasta EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (NextGeneration EU) sosiaali- ja terveysministeriön kautta.
Puhutaan hyvää työelämästä – onnistumiset ja ilonaiheet esiin (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Työelämä muuttuu jatkuvasti – ja me sen mukana. Työterveyslaitos on jo vuodesta 1945 rakentanut terveellisempää ja turvallisempaa työelämää, jotta jokainen voi saada hyvinvointia työstä. Tutustu tarinaamme ja siihen, miten olemme vaikuttaneet suomalaiseen työelämään.
Kommentointi