Valittaminen voi tehdä hyvää, kunhan epäkohtiin ei jää vellomaan

Rakentavan kritiikin ja pelkän valittamisen erottaa siitä, mikä pyrkimys puhujalla on, sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta.
-

Hankalia asiakkaita, turhia työtehtäviä, taitamattomia pomoja tai vääriä päätöksiä. Kaikilla on niitä päiviä, jolloin haluaa puhua siitä, kuinka huonosti asiat ovat.

”Ikävissä tunteissa piehtaroiminen tekee välillä hyvää. Esimerkiksi työyhteisön kahvitauolla saatetaan moittia viimeaikaiset päätökset ja huokaista sitten yhdessä”, sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta.

”Oleellista on, ettei epäkohdissa vellomiseen jumiudu.”

Asioiden nurjiin puoliin keskittyvä työkaveri voi pitkän päälle olla raskasta seuraa. Lisäksi kielteinen puhetapa tarttuu ja toisenlaiset näkemykset ovat vaarassa hukkua ”valituksen” alle.

Kriitikot ovat arvokkaita

Valittaminen ja rakentava kritiikki ovat kuitenkin eri asioita. Heli Hannosen mukaan ne eroavat toisistaan siinä, mihin puheella pyritään. Halu etsiä ratkaisuja on rakentavaa.

”Voi olla, että ilman valittamista ei olisi paljon rakentavaakaan kritiikkiä”, Hannonen pohtii.

”Joskus työpaikalla tehdään huonoja päätöksiä tai olot muuttuvat kielteiseen suuntaan. Silloin niitä on ihan järkevääkin arvostella.”

Kriitikot ovat kullanarvoisia, kun asioita kehitetään. He tuovat esiin suunnitelmissa havaitsemiaan ”bugeja”, joiden seurauksia ehkä jouduttaisiin korjailemaan myöhemmin.

Ja jos ihmisiä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti tai asiat eivät suju, on hienoa, että joku uskaltaa avata suunsa. Hiljainen hyväksyminen on helpompi vaihtoehto.

”Taasko sinä valitat!”

Heli Hannonen kouluttaa muun muassa esimiehiä. Hiljattain yksi esimies kysyi koulutuksessa, miten toimia sellaisen alaisen kanssa, joka näkee asiassa kuin asiassa vain kurjan puolen. Siitä syntyi pitkä keskustelu.

”Työntekijälle ei kannata sanoa ainakaan, että taasko sinä valitat. Kielteistä kommenttia ei pidä vähätellä eikä mitätöidä. On tärkeää, että ihminen tulee kuulluksi.”

”Asian voisi joskus ottaa nätisti puheeksi kahden kesken ja kysyä, tunnistaako ihminen itsessään kyseisen piirteen.”

Työyhteisön yhteisissä keskusteluissa esimies voi tarvittaessa ohjata puhetta ratkaisuehdotuksiin ja myönteisiin näkökulmiin. Hänen pitää kuitenkin antaa tilaa kaikenlaisille mielipiteille.

Taustalla toivon hiipumista

Joskus valittaminen voi olla tapa tai rooli, jonka työntekijä on tullut ottaneeksi työyhteisössään. Meissä on synnynnäistäkin eroa siinä, kuinka optimistisia tai pessimistisiä olemme. ”Päälle” jäänyt nurina saattaa kummuta myös aiemmista pettymyksistä:

Henkilö on aikoinaan nostanut esiin epäkohtia ja pyrkinyt ratkaisuihin, mutta se ei ole johtanut mihinkään. Usko tilanteen paranemiseen ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin on hiipunut.

Mitä tehdä, jos huomaa itse valittavansa turhasta tai jatkuvasti?

”Itseään voi sparrata näkemään nekin asiat, jotka sujuvat hyvin, ovat onnistuneet ja joihin on tyytyväinen. Jos ne vielä sanoo ääneen, ne myös vahvistuvat", Heli Hannonen vastaa.

Esitystavalla on väliä

Rakentavan kritiikin ja valittamisen raja voi näyttää häilyvältä, jos jonkun työntekijän esittämää arvostelua pidetään osuvana tai hauskana ja joku toinen taas leimautuu ainaiseksi valittajaksi.

Heli Hannosen mukaan kyse voi joskus olla pärstäkertoimesta, mutta useammin ehkä siitä, millä tavalla kritiikin esittää.

”Jos huonosti sujuvan asian tuo esiin vahvalla kielteisellä tunnelatauksella, se herättää helposti kielteisiä reaktioita myös vuorovaikutuskumppaneissa.”

Parempi olisi sanoa sanottavansa ilman tunnelatausta – tiukan asiallisesti – tai ratkaisuhakuisesti ja myönteisesti. Arvostelun vastaanottoa helpottaa myös se, että kritiikki kohdistuu asiaan eikä toisen ihmisen persoonaan.

 

Tutustu myös:

Työterveyslaitoksen koulutuksia työelämän tarpeisiin

Marja Sarkkinen

Avainsanat

työyhteisö
vuorovaikutus

Jaa sisältö somessa!