Ammattitaudin aiheuttajaa etsimässä – petopunkki vai vehnäjauho?

Työterveyslaitoksen työlääketieteen klinikalla tutkitaan, liittyvätkö potilaan oireet työhön. Siellä myös koulutetaan työterveyshuoltoon erikoistuvia lääkäreitä. Pirjo Hölttä ja Niina Kulmala-Kylli ottavat siipiensä suojaan niin potilaat kuin lääkäritkin.
Pirjo Hölttä ja Niina Kulmala-Kylli Työterveyslaitoksesta.

Mikä saa kasvihuonetyöntekijän nenän valumaan? Mistä leipurin astma tai putkiasentajan ihottuma johtuu? Miksi rakennustyöntekijän sormet puutuvat? Liittyisikö se tärisevien työkalujen käyttöön?

Tällaisiin kysymyksiin etsitään vastauksia Työterveyslaitoksen työlääketieteen klinikalla Helsingissä. Työterveyshuollot ja erikoissairaanhoito lähettävät sinne tutkittavaksi potilaita, joilla epäillään ammattitautia.

Työterveyshuollon erikoislääkäri Pirjo Hölttä ja sairaanhoitaja Niina Kulmala-Kylli ovat työskennelleet klinikalla kuutisen vuotta. He kertovat, että potilaan oireiden yhdistäminen oikeaan altisteeseen on välillä kuin salapoliisintyötä.

Esimerkiksi maataloustyöntekijän altistustutkimuksissa voidaan käyttää lehmän hilseestä valmistettua uutetta. Leipuria pyydetään tuomaan työpaikaltaan erilaisia jauhoja. Kampaaja tuo mukanaan hiusvärejä tai permanenttiaineita, joita hän työssään käsittelee.

Erikoistuva lääkäri ei jää yksin

Työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkäreiden koulutukseen kuuluu puolen vuoden erikoistumisjakso Työterveyslaitoksessa. Pirjo Hölttä on yksi työterveyshuollon erikoislääkäreistä, joiden ohjauksessa erikoistuvat lääkärit työskentelevät.

”Olen erikoistuvien lääkäreiden tukena potilaan hoidossa ja ammattitautitutkimuksissa. Kouluttajan työ on vienyt minut mukanaan. On ihana tavata erikoistuvia kollegoja, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista”, Hölttä sanoo.

Myös Niina Kulmala-Kylli on paljon tekemisissä erikoistuvien lääkäreiden kanssa – heidän perehdytyksestään alkaen.

”Järjestän käytännön asioita ja varmistan, että tutkimukset etenevät suunnitellusti. Välillä käyn juttelemassa Pirjon ja muiden seniorien kanssa jonkun potilaan tilanteesta tai siitä, miten erikoistuvalla lääkärillä menee.”

Hoitaja opastaa potilasta tutkimuksiin

Potilaiden ohjaus klinikalla ja puhelimitse on tärkeä osa Niina Kulmala-Kyllin työtä. Hän pitää potilaat ajan tasalla tutkimusprosessista ja neuvoo, miten erilaisiin tutkimuksiin valmistaudutaan.

Ohjausta tarvitaan varsinkin PEF-työpaikkaseurantaan, joka liittyy ammattiastman diagnostiikkaan. Seurannan avulla selvitetään, liittyykö keuhkoputkien supistumistaipumus työhön. Potilas puhaltaa mittariin useita kertoja päivässä neljän viikon ajan – kotona ja työpaikalla.

”On tärkeää, että potilas tietää, miksi mittausta tehdään ja miten se tehdään oikein”, Kulmala-Kylli sanoo.

Hän opettaa potilaille myös oikeat tekniikat lääkkeiden ottamiseen. Esimerkiksi hengitettävä astmalääke ei auta, jos se ei mene keuhkoihin saakka. Kulmala-Kyllin ohjauksessa oivalluksia saavat sellaisetkin astmaatikot, jotka ovat käyttäneet lääkettä pitkään.

Kasvihuoneen pieneliöt allergisoivat

Pirjo Hölttä tekee myös tieteellistä tutkimusta. Viimeksi hän oli mukana Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin kasvihuonetyöntekijöiden allergisoitumista työympäristön biologisille altisteille.

Tutkituista työntekijöistä 60 prosenttia oli herkistynyt jollekin altisteelle. Tomaatin ja kurkun lisäksi allergiaa aiheuttivat kasvihuoneen pieneliöt. Niitä ovat esimerkiksi petopunkit ja -luteet, joita käytetään puutarhakasvien tuholaisten torjuntaan.

”Ennen tutkimusta olimme huomanneet, että työlääketieteen klinikalle tuli yhä enemmän kasvihuonetyöntekijöitä. Heillä oli nuhaa, astmaa ja ihottumaa. Halusimme selvittää kasvihuoneiden tilannetta laajemmin”, Hölttä kertoo.

Työterveyslaitos laati työnantajille ja työterveyshuolloille ohjeet allergiariskien arviointiin ja ehkäisyyn. Työntekijöille tehtiin Töissä kasvihuoneessa -animaatio, jonka ymmärtäminen ei vaadi kielitaitoa. 

Terveys ja toimeentulo mietityttävät

Monet ammattitautitutkimuksiin tulevista ovat kärvistelleet oireidensa kanssa pitkään. Tulevaisuus voi huolestuttaa: pitääkö vaihtaa ammattia ja lähteä opiskelemaan? Terveyteen ja toimeentuloon liittyvät asiat mietityttävät.

”Tässä työssä tarvitaan empatiaa. Potilaan huoleen ei pidä lähteä liikaa mukaan, mutta kyllä täällä joskus kyyneleitäkin valutetaan”, Niina Kulmala-Kylli sanoo.

”Rauhoittelen potilasta ja sanon, että nyt tehdään tutkimuksia. Asiat etenevät pikkuhiljaa. Tarvittaessa voin ohjata potilaan sosiaalityöntekijän puheille.”

Pirjo Höltän mukaan osa ammattitaudeista on sellaisia, ettei entisessä ammatissa voi jatkaa. Työhön liittyvät allergiat ovat siitä yksi esimerkki. Jotkin sairaudet sallivat saman työn jatkamisen, jos oireita aiheuttavalle asialle altistumista vähennetään.

Tiedon levittäminen kuuluu työhön

Ennen Työterveyslaitokseen tuloaan Niina Kulmala-Kylli työskenteli sairaanhoitajana muun muassa vastasyntyneiden teho-osastolla ja aikuisten infektio-osastolla.

”Nykyinen työni on itsenäisempää. Saan tehdä sitä omalla tavallani ja miettiä, missä järjestyksessä mitäkin teen.”

Pirjo Hölttä työskenteli aikoinaan yleislääkärinä terveyskeskuksessa. Työterveyslaitokseen hän tuli, kun oli erikoistumassa työterveyslääkäriksi. Erikoistumisjakson jälkeen hän jäi taloon.

”Haluan vaikuttaa siihen, että ammattitaudit vähenevät. Työlääketieteen klinikalla on paljon tietoa työoloista ja niiden yhteydestä terveyteen. Sen tiedon levittäminen työterveyshuoltoihin ja työpaikoille on tärkeä osa työtäni.”

 

Aiheesta lisää:

Ammattitautitutkimukset

Osaajaksi työterveyshuoltoon

Työterveyslääkäriksi erikoistumassa – ammattitautien tuntemus syveni (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Fysioterapeutti pätevöityi työterveyshuoltoon – moniammatillisuus innostaa (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Allergioiden ehkäiseminen kasvihuonetyössä -sivulla on muun muassa Töissä kasvihuoneessa -animaatio työntekijöille.

 

Työpareja esittelevä juttusarja Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä:

Aivotyö luistaa, kun sen tieltä raivataan esteet (Virpi Kalakoski ja Heidi Lahti)

Työturvallisuus on hyvän tekemistä itselle ja työkaverille (Maija-Leena Merivirta ja Tiina-Mari Monni)

Mielen hyvinvointi ja urheilu yhdistävät työparia (Elisa Valtanen ja Pauliina Mattila-Holappa)

Työ tekee hyvää, vaikka työkyky ei olisi täydellinen (Kirsi Unkila ja Minna Savinainen)

Työelämän uudet ilmiöt innostavat – tutkimustieto jalostuu kaikille ymmärrettäväksi (Kirsi Yli-Kaitala ja Minna Toivanen)

Tutkijakaksikko haluaa vahvistaa sitä, mikä meitä kannattelee töissä (Jari Hakanen ja Janne Kaltiainen)

Jaa sisältö somessa!