Aivotyö luistaa, kun sen tieltä raivataan esteet

Virpi Kalakoski ja Heidi Lahti nauttivat yhteisistä keskusteluistaan. Ne vievät tutkimustyötä eteenpäin. He haluavat vaikuttaa siihen, ettei ihmiseltä vaadittaisi työssä mahdottomia.
Tutkimuspäällikkö Virpi Kalakoski ja tutkija Heidi Lahti Työterveyslaitoksesta.

Marja Sarkkinen

Keskeytykset, häly ja tietotulva haittaavat työntekoa ja stressaavat työntekijää. Huomio kannattaa suunnata työhön ja vähentää siitä kuormittavia asioita. Se tepsii paremmin kuin työntekijän lähettäminen stressinhallintakurssille.

Tästä aiheesta tutkimuspäällikkö Virpi Kalakoski ja tutkija Heidi Lahti paasaavat mielellään. He haluavat lisätä työpaikoilla ymmärrystä siitä, että ihmisen lajityypillinen kyky käsitellä tietoa on rajallinen.

”Kyse ei ole siitä, että toiset nyt vain ovat niin herkkiä kuormittumaan. Tietyt asiat häiritsevät kaikkia. Se ei ole mielipide- eikä tunnekysymys”, Kalakoski sanoo.

Kalakoski on sujuvan aivotyön ja kognitiivisen ergonomian asiantuntija, psykologian tohtori, joka on työskennellyt Työterveyslaitoksessa 15 vuotta. Sitä ennen hän teki pitkän työuran Helsingin yliopistossa.

Opiskelijan sinnikkyys palkittiin

Neljä vuotta sitten Heidi Lahti oli psykologian opiskelija. Hän halusi tutustua työpsykologian tutkimukseen ja ”änkeytyi” tutkimusavustajaksi Työterveyslaitokseen. Käytännössä hän jätti viestin talon HR-asiantuntijan vastaajaan.

Virpi Kalakoski sai tietää yhteydenotosta ja kutsui innokkaan opiskelijan juttusilleen. Opiskeluaikana Lahti teki muutaman työpätkän ja lopulta myös gradunsa Kalakosken ohjauksessa. Tutkijan työn hän aloitti viime vuonna.

”Olen tullut tutkimuskentälle meidän yhdessä tekemisemme kautta. Olen saanut työskennellä itsenäisesti, mutta Virpi on tukenut, auttanut ja pitänyt huolta, että suunta pysyy oikeana.”

Kaksikko on toiminut alusta alkaen työparina. Molemmat oppivat toisiltaan. Yliopistomaailmassa vastaava seniorin ja juniorin yhteistyö on tavallista. 

Hyvä tutkija kysyy ja kyseenalaistaa

Työkaverukset pitävät palaverin kerran tai pari viikossa, nykyisin Teamsissa. He nauttivat yhteisistä keskusteluista, koska muuten tutkijan työ on yksin puurtamista. Heidi Lahti pohtii olevansa kova inttämään, jos jokin asia ei tunnu avautuvan.

”Ei se minusta ole inttämistä. Tutkimusta tehdessä on älyttömän tärkeää, että pyrkii pääsemään tutkittavan asian päälle, ymmärtämään sitä. Siihen tarvitaan kysymyksiä”, Virpi Kalakoski huomauttaa.

Kalakoski johtaa tutkimusta Viisikko – viisi avausta aivotyöhön. Lahti on mukana tutkimusryhmässä ja vastaa yhdestä osatutkimuksesta. Hän analysoi laajaa kyselyaineistoa, jossa sosiaali- ja terveysalan työntekijät kertovat, mikä heidän mielestään heikentää työn sujuvuutta.

Tutkimus tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi: mihin ongelmiin työelämässä pitää tarttua, jotta aivotyö olisi terveellistä ja tuloksellista? Aivotyötä tehdään kaikilla aloilla. Se tarkoittaa tiedolla työskentelyä ja ajatustyötä.

Tarkat muistiinpanot helpottavat työtä

Virpi Kalakoski on onnistunut tartuttamaan kollegaansa ”dokumentoinnin hulluuden”. Aikoinaan Kalakoski oppi sen omalta graduohjaajaltaan, yliopiston professorilta. Ideana on, että kaikki yksityiskohdat pystytään tarkistamaan myöhemmin.

”Minullekin on tullut tavaksi tehdä muistiinpanoja aina, kun juttelen ihmisten kanssa. Ainakin jälkikäteen kirjaan ylös tärkeimmät asiat”, Heidi Lahti sanoo.

Kalakoski kuvailee työpariaan paneutuvaksi, tarkaksi ja sinnikkääksi tutkijaksi. Kiitosta saa myös kyky sietää työhön kuuluvaa epävarmuutta.

”Virpi taas on oman alansa huippuosaaja ja hirveän energinen. Hän vie asioita eteenpäin. Hyvä esimerkki on se, että minunkin graduni yhtäkkiä vain tapahtui, kun Virpi astui kuvioihin.”

Työ tuo iloa vaikeassa tilanteessa

Työparina työskentelystä on ollut viime aikoina erityistä hyötyä. Virpi Kalakoski sairastui syksyllä rintasyöpään. Hoidot jatkuvat vielä, mutta hän on palannut töihin osasairausvapaalla ja tekee 40-prosenttista työviikkoa.

”Voin päättää vapaasti, oman terveyteni ja työkykyni mukaan, teenkö kokonaisia työpäiviä vai joka päivä vähän töitä. Se kertoo paljon työpaikastani. Tiedän myös, että kaikissa töissä vastaava ei olisi mahdollista.”

Kalakoski pitää tärkeänä, että hänellä on muutakin ajateltavaa kuin sairauden hoito. Välillä tekee hyvää uppoutua työasioihin.

”Heidin ansiosta työprojektini etenevät myös poissa ollessani. Kun palaan töihin, asiat eivät ole siinä pisteessä, mihin ne jätin. Ne ovat edistyneet hurjasti. Se tuntuu mukavalta.”

Sujuvan aivotyön sanoma leviää

Kun Virpi Kalakoski aloitti Työterveyslaitoksessa, talon tavoitteena oli ottaa haltuun kognitiivinen ergonomia. Se tarkoittaa keinoja, jotka vähentävät turhaa aivokuormaa ja tekevät aivotyöstä sujuvaa.

”Vuosien varrella olemme tehneet kehityshankkeita työpaikkojen kanssa, kouluttaneet työterveyspsykologeja ja puhuneet aivotyöstä monissa yhteyksissä. Meidän Aivotyökyselyymme on kertynyt jo 15 000 vastausta”, Kalakoski luettelee.

Tieto hyvän aivotyön edellytyksistä on levinnyt laajalle. Mitkä asiat kuormittavat tutkijan aivoja?

”Kirjoittaminen ja lukeminen kuormittavat aika paljon. Ne ovat samaan aikaan vaativia ja innostavia tehtäviä.”

 

Aiheesta lisää:

Sujuva aivotyö -verkkovalmennus

Ratkaisuja sujuvampaan aivotyöhön

Viisikko – viisi avausta aivotyöhön (Työsuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen esittely)

Aivotyössä on erilaisia tehtäviä ja tilanteita (Aivotyökysely Työelämätieto-palvelussa)

Aivotyö kuormittaa ja innostaa joka alalla (Aivotyökysely Työelämätieto-palvelussa)

Kokonaisvaltainen ergonomia

Työpareja esittelevä juttusarja Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä:

Työturvallisuus on hyvän tekemistä itselle ja työkaverille (Maija-Leena Merivirta ja Tiina-Mari Monni)

Mielen hyvinvointi ja urheilu yhdistävät työparia (Elisa Valtanen ja Pauliina Mattila-Holappa)

Työ tekee hyvää, vaikka työkyky ei olisi täydellinen (Kirsi Unkila ja Minna Savinainen)

Työelämän uudet ilmiöt innostavat – tutkimustieto jalostuu kaikille ymmärrettäväksi (Kirsi Yli-Kaitala ja Minna Toivanen)

Tutkijakaksikko haluaa vahvistaa sitä, mikä meitä kannattelee töissä (Jari Hakanen ja Janne Kaltiainen)

Avainsanat

aivotyö
kognitiivinen ergonomia
tutkimus

Jaa sisältö somessa!