Palveleva johtaja keskittyy ihmisten vahvuuksiin

Osallistu

”Pidän siitä, että palvelevassa johtamisessa työntekijät nostetaan reippaasti ykkösasiaksi”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Johtajiksi pitäisi rekrytoida sellaisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa muita kasvamaan ja onnistumaan. Tällaisen johtajan motiivina on halu palvella, ei oman uran edistäminen. Johtaminen on palvelutehtävä, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Palvelevassa johtamisessa esimies keskittyy huolehtimaan kokonaisuudesta ja siitä, että hänen oma porukkansa voi menestyä. Se painottaa työntekijöiden kuuntelemista, voimaannuttamista ja kunnioittamista.

Vastakohtana voi pitää hierarkkista ja autoritääristä sekä myös välinpitämätöntä johtamista, jossa työntekijät kokevat olevansa helposti korvattavissa ja jossa heitä ei kuunnella.

”Minusta palveleva johtaminen on tärkeä kehityshaaste suomalaiselle johtamiselle. Tähän liittyy se hieno ajatus, että myös työntekijöistä tulee toistensa palvelijoita”, Hakanen sanoo.

Selvä yhteys työn imuun

Palvelevasta johtamisesta (servant leadership) alettiin puhua Yhdysvalloissa 1970-luvulla.

Tutkimusten mukaan se vahvistaa luottamusta, luovuutta, työhön sitoutumista ja oikeudenmukaisuuden kokemusta. Lisäksi se parantaa tehokkuutta ja tiimien innovatiivisuutta.

Palveleva johtaminen on selvässä yhteydessä työn imuun, jota Jari Hakanen on tutkinut 15 vuotta. Työn imu on tarmokkuutta, omistautumista ja nautintoa työhön uppoutumisesta. Se kasvattaa sekä työntekijöiden hyvinvointia että työpaikan tuottavuutta.

”Voimaannuttaminen, empaattisuus ja työntekijöiden arvostus ovat palvelevan johtamisen ydintä. Juuri niiden tiedetään liittyvän työn imun kokemiseen”, Hakanen sanoo.

Hänen mukaansa palveleva esimies pyrkii synnyttämään sellaisia työoloja, jotka energisoivat ihmisiä ja ehkäisevät työuupumusta.

Aitous herättää luottamusta

Palvelevan johtajan ominaisuuksia ovat aitous, nöyryys, rohkeus ja kyky antaa anteeksi. Aitous tarkoittaa, ettei ammatillinen rooli peitä alleen sitä, millainen ihminen muuten on.

”Ainoastaan aito esimies voi herättää luottamusta”, Jari Hakanen huomauttaa.

Nöyryys taas lähtee siitä, että esimies tuntee vahvuutensa ja puutteensa. Hän osaa arvostaa ja johtaa myös niitä työntekijöitä, jotka ovat häntä taitavampia. Esimiehellä on myös kanttia siirtyä taustalle ja päästää parrasvaloihin oman porukkansa.

Palveleva esimies ei kanna kaunaa eikä ole kostonhimoinen. Kyky antaa anteeksi ei ole ”pehmeyttä”, vaan se rakentaa luottamusta. Sen turvin työyhteisö uskaltaa ottaa riskejä ja kokeilla uusia toimintatapoja.

Työntekijät ovat numero yksi

Jari Hakasen mukaan palveleva johtaminen ei ole ”ismi”, joka pitäisi saada jonkin toisen johtamisteorian tilalle. Sen ydinasiat ovat arvokkaita – kutsui niitä millä nimelllä tahansa.

”Pidän siitä, että palvelevassa johtamisessa työntekijät nostetaan reippaasti ykkösasiaksi”, Hakanen sanoo.

”Moni yritys ilmoittaa, että asiakkaat ovat heillä ykkössijalla. Minusta asiakkaatkin saavat hyvää palvelua vain, jos työntekijät voivat hyvin ja tekevät työtään hyvällä mielellä ja sydämellä.”

Hakanen vertaa johtajia ja esimiehiä entisaikojen pehtoriin eli tilanhoitajaan. Esimiehellekin on uskottu vaalittavaksi jokin omaisuus – organisaatiossa työskentelevät ihmiset.

”Hänen tehtävänään on pitää huolta ihmisistä, jotta he kukoistaisivat ja tuottaisivat arvokkaita tuloksia. Vain näistä lähtökohdista organisaation strategiat ja tavoitteet voivat toteutua parhaalla mahdollisella tavalla.”

Kehitetään vahvuuksia, ei heikkouksia

Jari Hakasen mielestä yksi esimerkki palvelevasta johtajasta on Pipelife Finland Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Kedonpää. Muoviputkia valmistava yritys on kerännyt palkintoja työhyvinvoinnin saralla.

Toinen esimerkki on koripallovalmentaja Henrik Dettmann. Hakanen ei yleensä innostu urheilun ja työelämän rinnastamisesta, mutta kirjassa Dettmann ja johtamisen taito (WSOY, 2015) tulevat hienosti esiin palvelevan johtamisen tärkeimmät ulottuvuudet.

Kun Dettmannista tuli Suomen maajoukkueen valmentaja, hänen työhuoneensa ovenpielessä luki valmennuksen johtaja. Dettmann vaihtoi tilalle nimikkeen palvelija.

Palveleva johtaja ei keskity työntekijän heikkouksiin. Jos pyritään kehittämään vain niitä, tuloksena on tasapaksua porukkaa. Dettmannin kirjan mukaan tämä pätee myös pelaajiin.

”Parempi on tutustua kunkin ihmisen vahvuuksiin, kehittää niitä ja järjestää hänelle mahdollisimman paljon sellaisia tehtäviä, joissa hänellä on hyvät edellytykset onnistua”, Hakanen painottaa.

”Palvelijaksiko tässä pitäisi ryhtyä”

Jari Hakanen osallistui hiljattain Islannissa pidettyyn tapaamiseen, johon kokoontui palvelevan johtamisen tutkijoita eri maista. Monet olivat törmänneet siihen, että tämän johtamisopin nimi ärsyttää joitakuita.

”Totesimme, että se saakin vähän provosoida ja haastaa.”

Hakanen käy työpaikoilla luennoimassa palvelevasta johtamisesta. Kukaan työntekijä ei ole kritisoinut ajatusta esimiehestä, joka kunnioittaa ja kannustaa väkeään.

Jotkut esimiehet saattavat olla huolestuneita siitä, katoavatko hierarkiat ja siirtyykö valta työntekijöille: Palvelijoiksiko tässä pitäisi sitten ryhtyä?

Työyhteisön palvelijana toimiminen ei kuitenkaan tarkoita roolien kääntymistä ylösalaisin. Palveleva johtaja on primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Hän voi olla myös jämäkkä.

”Jämäkkyydestä pitää kuitenkin huokua, ettei se ole kyykyttämistä. Ja työntekijöiden vastuuttamiseen kuuluu myös vapaus toteuttaa tehtävänsä viisaimmaksi katsomallaan tavalla.”

Ei pihdata arvostusta!

Parhaimmillaan palveleva johtaminen on koko työpaikkaa yhdistävä tapa. Yksittäisen esimiehen on vaikea toteuttaa sitä organisaatiossa, jossa toisia hyödynnetään itsekkäästi omien päämäärien ajamiseen.

Jari Hakanen puhuu anteliaisuuden kulttuurin puolesta: olemme työpaikalla auttaaksemme toinen toistamme työssä.

”Ei pihdata arvostuksen, kiitoksen ja palautteen kanssa! Niiden antaminen on kaikkien juttu – ei pelkästään esimiesten ja johdon tehtävä.”

Anteliaisuuden kulttuuriin kuuluu vahvasti osaamisen jakaminen. Se tarkoittaa vaikkapa sitä, että on valmis neuvomaan työkaveriaan ja antamaan omat ideansa yhteiseen käyttöön.

 

Esimies, millainen olet palvelevana johtajana?

  • Kuunteletko työntekijöitäsi riittävän usein ja tarkasti?
  • Annatko heille tilaa hyödyntää omaa harkintaa, taitoja ja kokemuksia?
  • Kerrotko selkeästi, mitä työntekijöiltä odotat ja mistä he ovat vastuussa?
  • Luotatko työntekijöihin aidosti?
  • Rohkaisetko aloitteellisuuteen, kehittymään ja ottamaan vastuuta?
  • Edistätkö yhteisiä päämääriä? Suuntaatko porukkasi huomiota kokonaisuuteen?
  • Osoitatko arvostusta ja annatko usein motivoivaa palautetta?
  • Tunnistatko heikkoutesi ja myös vahvuutesi?
  • Oletko onnellinen ja ylpeä huippuosaajista ryhmässäsi?
  • Annatko kiitoksen ja kunnian niille, jotka ovat työn tehneet?
  • Osaatko ottaa vastaan kritiikkiä ja oppia siitä?

 

Jari Hakanen on tutkinut työn imua ja palvelevaa johtamista muun muassa Innostuksen Spiraali (INSPI) –hankkeessa. Parhaillaan hän tutkii niitä Uudistun, innostun, onnistun! –hankkeessa, jossa on mukana 34 kunnan henkilöstö.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (1)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (1)

Henkilöjohtaja. |

Suomessa valitettavasti pidetään heikkoutena sellaista esimiestä joka kuuntelee alaisiaan, ja ottaa huomioon heidänkin mielipiteet. Pitää vaan jyrätä ja olla näyttävinään jotain mitä ei oikeasti ole. Sitä valitettavasti pidetään hyvänä johtamistyylinä. Kaikista pahinta on varastaa alaistensa ideoita, ja laittaa ne omaan piikkiinsä. Näin ainakin eräässä suuressa "suomalaisessa" telealan yrityksessä.

Tuoreimmat jutut

Perinteinen turvallisuusajattelu keskittyy siihen, mikä menee pieleen. Työturvallisuutta parannetaan poistamalla riskejä, virheitä ja epäonnistumisia.

Erikoistutkija Anna-Maria Teperi Työterveyslaitoksesta puhuu uuden, ennakoivan ja positiivisen turvallisuusajattelun puolesta:

”Päähuomio suunnataan onnistumisiin ja niihin asioihin, jotka ylläpitävät turvallisuutta. Varmistetaan esimerkiksi, että työ sujuu hyvin.”

Puutteet pitää toki korjata. Pelkästään niiden ympärillä pyöriminen voi kuitenkin johtaa syyllistämiseen ja siihen, etteivät työntekijät uskalla tuoda esiin havaitsemiaan epäkohtia.

Virheiden lähde vai voimavara?

Anna-Maria Teperi on yksi esiintyjistä Nolla tapaturmaa -foorumin seminaarissa toukokuussa 2018. Hän on tutkinut ja kehittänyt turvallisuutta edistäviä inhimillisten tekijöiden työkaluja yli 15 vuotta varsinkin turvallisuuskriittisillä aloilla.

Inhimillisestä tekijästä puhutaan yleensä kielteiseen sävyyn: ihminen nähdään heikoimpana lenkkinä, virheen tekijänä, joka on aiheuttanut onnettomuuden.

Myönteisessä turvallisuusajattelussa ihmistä pidetään pikemminkin voimavarana tai pelastajana – ihmisten ansiosta työturvallisuus onnistuu.

”Vaihtuvissa ja vaikeissa työtilanteissa juuri ihmisestä löytyy tarvittavaa joustavuutta, kimmoisuutta ja sietokykyä”, Teperi huomauttaa.

Kaikkien suorituskyky vaihtelee

Uuden turvallisuusajattelun keskeisin anti on, että turvallisuutta aletaan katsoa entistä enemmän ihmisen silmin. Hyväksytään, että työntekijöiden toiminnassa ja suorituskyvyssä on vaihtelua. Yritetään ymmärtää, mitkä asiat niihin vaikuttavat.

”Tapaturma-analyysit ovat usein teknisiä ja lyhyitä raportteja. Niissä ei käsitellä sitä, miksi turma pääsi sattumaan ja miten tilanne kehittyi työntekijän kannalta”, Anna-Maria Teperi sanoo.

”Työmpäristö voi olla liian monimutkainen tai laitteiden järjestelmissä voi olla liikaa häiriöitä. Joskus työntekijät heitetään aika sumeisiinkin tilanteisiin ilman hallinnan tunnetta.”

Teperin mukaan turvallisuus syntyy luomalla työhön sellaiset olosuhteet, joissa työntekijät voivat onnistua.

Mitä olisitte voineet tehdä paremmin?

Turvallisuuden kehittäjät puhuvat poikkeamista ja niiden raportoinnista. Esimerkiksi lennonjohtajan työssä poikkeama voi olla tilanne, jossa lentokone rullaa kiitoradalla, vaikka siellä on vielä kunnossapidon ajoneuvo.

”Poikkeamien raportointi ei riitä. Tapaukset pitää analysoida, jotta niistä voidaan ottaa opiksi”, Anna-Maria Teperi sanoo.

Kysymys Mitä olisitte voineet tehdä paremmin? ohjaa ajatukset kehittämiseen paremmin kuin kysymys Mitä teitte väärin? Poikkeamien lisäksi myös onnistumisia ja hyvin sujuvia asioita kannattaa analysoida – niistäkin voi oppia.

Yhteisen päätöksen paikka

Jos työpaikalla halutaan kääntää huomio turvallisuutta ylläpitäviin asioihin, siitä pitää päättää yhdessä.

”Ei riitä, että työsuojeluvaltuutettu tai joku muu henkilö ajattelee mielessään, että tämä olisi tosi kiva”, Anna-Maria Teperi sanoo.

Ensimmäinen askel on keskustelu, jossa ovat mukana organisaation kaikki tasot työntekijöistä ylimpään johtoon. Jos tuntuu, että omat rahkeet eivät riitä, toiminnan käynnistämisessä voidaan hyödyntää ulkopuolista asiantuntijaa.

”Uusi turvallisuusajattelu vaatii kuitenkin aina organisaation omaa työstämistä – sitä ei voi tilata avaimet käteen -periaatteella.”

Esimiestyöhön – niin kuin moneen muuhunkin työhön – kuuluu paljon rutiineja ja ehkä puuduttaviakin velvoitteita. Työtä riittää, ja eri tahojen odotukset ovat kovat. Paineessa ja ruuhkassa moni kokee luovuutensa kärsivän – vaikka onhan myös lähestyvä deadline jonkinlainen inspiroija.

Omaa luovuuttaan voi herätellä esimerkiksi näillä keinoilla:

  1. Rauhoita aikaa. Järjestä itsellesi rauhoitettua työskentelyaikaa ainakin silloin tällöin. Varaa aikaa kalenteristasi, sulje työhuoneesi ovi, laita puhelin äänettömälle, sulje sähköpostiohjelma. Tee etätöitä tai etsi työpaikalta jokin rauhallinen tila.
  2. Pidä vapaata. Vaikka rakastaisit työtäsi, pidä lomaa ja vapaapäiviä. Pidä taukoja myös työpäivän aikana.
  3. Hae vastapainoa työlle. Muista vapaa-ajalla palautumisen ja lepäämisen lisäksi tehdä sellaisia asioita, jotka innostavat ja virkistävät sinua.
  4. Tuuleta mieltäsi. Uudet henkiset ympäristöt tuulettavat mieltä. Ota kiinnostuneesti vastaan uudet keskustelu- ja yhteisyökumppanit. Kuuntele aidosti heidän ajatuksiaan ja opi heidän toimintatavoistaan.
  5. Pallottele ideoita. Pyydä muita kommentoimaan ideoitasi tai pallottele niitä yhteisessä keskustelussa. Altista keskeneräisiäkin ajatuksiasi muiden näkemyksille.
  6. Pidä kiinni tärkeistä asioista. Tee päivittäisten rutiinien ohella myös niitä asioita, joita pidät tärkeinä oman työsi ja organisaatiosi kannalta. Ihmisillä on taipumus tehdä sitä, mitä muut pyytävät tai minkä saa nopeasti valmiiksi. Silloin työaika täyttyy helposti silpusta, mikä ei auta kehittymään ja kehittämään.
  7. Vaihda maisemaa. Uudet fyysiset ympäristöt voivat virkistää. Lähde työstämään ideoita ulos lenkille, matkalle, kahvilaan, messuille tai vaikka junaan.
  8. Tunnista inspiraation lähteesi. Opettele tunnistamaan, milllaiset olosuhteet ruokkivat juuri sinun luovuuttasi.

Kaksi vuotta sitten Tampereen kaupungin palveluksessa aloitti kaksi työkykykoordinaattoria, jotka tarjoavat henkilöstölle uraohjaus- ja uudelleensijoituspalveluja. Tavoitteena on tukea kestäviä työuria ja vähentää työkyvyttömyyskustannuksia.

Kokemukset ovat hyviä, mutta ensin tarvittiin reipasta asennemuutosta. Toimintamallin kehittäjän, henkilöstösuunnittelija Satu Kuivaston mukaan isoin työ oli perustella johdolle, miksi päätoimisia työkykykoordinaattoreita tarvitaan.

”Sen jälkeen suhtautuminen työkyvyttömyyteen on muuttunut niin meidän organisaatiossamme kuin koko yhteiskunnassakin”, Kuivasto sanoo.

”Nykyisin ajatellaan, että työkyky vaihtelee päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Harva meistä on sataprosenttisen työkykyinen tai työkyvytön. Yleensä olemme jotain siltä väliltä. Ja vaikka ihminen olisi työkyvytön johonkin tehtävään, hän voi olla täysin työkykyinen toiseen tehtävään.”

Varhainen tuki tehoaa

Työkykykoordinaattori on työelämän ja palvelujärjestelmän asiantuntija, jonka tehtävänä on yhdessä osatyökykyisen kanssa löytää räätälöityjä ratkaisuja työssä jatkamiseen tai työllistymiseen.

Työkykykoordinaattorikoulutusta järjestää sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Kuntoutussäätiön ja yhteistyötahojen kanssa. Muutama vuosi sitten koulutukseen osallistui neljä työntekijää Tampereen kaupungilta. Satu Kuivasto on yksi heistä.

”Meillä oli tuolloin lakisääteistä uudelleensijoitusta, mutta sitä tehtiin vasta, kun työkyky oli jo heikentynyt paljon. Halusimme puuttua työkyvyn muutostilanteisiin aiemmin, joten varhaistimme koko prosessia”, Kuivasto kertoo.

”Kun saamme asiakkaat haaviin aiemmin, pystymme auttamaan heitä paremmin. Silloin pelkkä neuvonta voi riittää eikä uudelleensijoitusta välttämättä tarvita.”

Esimiestä ei jätetä yksin

Työkykykoordinaattori voi olla tehtävänimike, työnkuva tai tekemisen tapa. Tampereella koordinaattorien ammattinimike on henkilöstöasiantuntija. He tukevat sekä osatyökykyisiä asiakkaitaan että esimiehiä:

Työkykykoordinaattori on osatyökykyisen tukihenkilö, joka innostaa ja motivoi, neuvoo sosiaaliturvaetuuksissa, ohjaa kuntoutukseen, koulutukseen tai sopiviin avautuviin työtehtäviin kaupungin sisällä.

”Kun haettavaksi on tulossa uusi tehtävä tai joku on jäämässä eläkkeelle, siitä tulee ensin tieto uraohjaus- ja uudelleensijoituspalveluihin”, Satu Kuivasto sanoo.

Tampereen kaupungin henkilöstömäärä on 15 000. Siitä joukosta esimiehiä on lähes 900. He ovat avainasemassa siinä, miten tehtävien järjestely työpaikalla onnistuu. Siksi esimiehiä ei haluta jättää yksin.

Heille on tarjolla verkkokoulutusta ja perinteistä koulutusta esimerkiksi työkykykeskustelujen käymisestä ja varhaisen tuen mallista. Työkykykoordinaattorit antavat esimiehille myös puhelinneuvontaa.

”Työkykykoordinaattorimme ovat oikea tietopankki. Heillä on näkemystä ja kokemusta siitä, millaiset ratkaisut ovat toimineet muilla työpaikoilla.”

Osaamista pitää markkinoida

Uraohjaus- ja uudelleensijoituspalvelujen asiakasmäärä on kasvanut. Satu Kuivasto ei usko, että henkilöstön työkyky olisi yhtäkkiä huonontunut. Asiakkaat vain ohjautuvat palveluihin entistä aikaisemmin.

”Työntekijät ottavat työkykykoordinaattoriin yhteyttä itse tai esimiehen kanssa. Toisinaan työterveyshuollossa vinkataan, että kannattaisi käydä koordinaattorin juttusilla”, Satu Kuivasto kertoo.

Työkykykoordinaattori keskittyy asiakkaan jäljellä olevaan työkykyyn ja osaamiseen. He täyttävät yhdessä osaamiskartoituslomakkeen, jota voi verrata CV:hen. Myös vapaa-ajalla kertynyt osaaminen tunnistetaan ja kirjataan ylös.

”Osaamiskartoitus helpottaa henkilön markkinoimista uuteen työpaikkaan. Se on lisännyt kiinnostusta rekrytoida osatyökykyisiä yli yksikkörajojen”, Kuivasto sanoo.

Kartoituksen jälkeen saatetaan todeta, että tarvitaan koulutusta. Se voi tarkoittaa jonkin osatutkinnon suorittamista tai uuteen ammattiin opiskelemista. Yhteistyö kaupungin koulutusorganisaation Tredun kanssa on avannut osatyökykyisille uusia polkuja työelämään.

Koordinaattori tienaa palkkansa

Satu Kuivasto vastaa kaupungin työkykyjohtamisen kehittämisestä. Työkykykoordinaattoritoiminta on yksi osa sitä kokonaisuutta. Hänestä on vielä liian aikaista esittää numerotietoja siitä, millaisia vaikutuksia toiminnalla on ollut.

”Uskon vahvasti, että se vähentää työkyvyttömyyskustannuksia ja lyhentää sairauslomajaksoja. Näiden kahden vuoden aikana meidän koordinaattorimme ovat takuulla tienanneet oman palkkansa. Sen uskallan sanoa.”

Kuivasto huomauttaa, että uraohjauspalvelumallin vaikutusta ihmisten elämään ei voi mitata rahassa. Se, että työelämässä pystyy jatkamaan sairaudesta tai vammasta huolimatta, on aina pieni menestystarina.