Palveleva johtaja keskittyy ihmisten vahvuuksiin

Osallistu

”Pidän siitä, että palvelevassa johtamisessa työntekijät nostetaan reippaasti ykkösasiaksi”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Johtajiksi pitäisi rekrytoida sellaisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa muita kasvamaan ja onnistumaan. Tällaisen johtajan motiivina on halu palvella, ei oman uran edistäminen. Johtaminen on palvelutehtävä, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Palvelevassa johtamisessa esimies keskittyy huolehtimaan kokonaisuudesta ja siitä, että hänen oma porukkansa voi menestyä. Se painottaa työntekijöiden kuuntelemista, voimaannuttamista ja kunnioittamista.

Vastakohtana voi pitää hierarkkista ja autoritääristä sekä myös välinpitämätöntä johtamista, jossa työntekijät kokevat olevansa helposti korvattavissa ja jossa heitä ei kuunnella.

”Minusta palveleva johtaminen on tärkeä kehityshaaste suomalaiselle johtamiselle. Tähän liittyy se hieno ajatus, että myös työntekijöistä tulee toistensa palvelijoita”, Hakanen sanoo.

Selvä yhteys työn imuun

Palvelevasta johtamisesta (servant leadership) alettiin puhua Yhdysvalloissa 1970-luvulla.

Tutkimusten mukaan se vahvistaa luottamusta, luovuutta, työhön sitoutumista ja oikeudenmukaisuuden kokemusta. Lisäksi se parantaa tehokkuutta ja tiimien innovatiivisuutta.

Palveleva johtaminen on selvässä yhteydessä työn imuun, jota Jari Hakanen on tutkinut 15 vuotta. Työn imu on tarmokkuutta, omistautumista ja nautintoa työhön uppoutumisesta. Se kasvattaa sekä työntekijöiden hyvinvointia että työpaikan tuottavuutta.

”Voimaannuttaminen, empaattisuus ja työntekijöiden arvostus ovat palvelevan johtamisen ydintä. Juuri niiden tiedetään liittyvän työn imun kokemiseen”, Hakanen sanoo.

Hänen mukaansa palveleva esimies pyrkii synnyttämään sellaisia työoloja, jotka energisoivat ihmisiä ja ehkäisevät työuupumusta.

Aitous herättää luottamusta

Palvelevan johtajan ominaisuuksia ovat aitous, nöyryys, rohkeus ja kyky antaa anteeksi. Aitous tarkoittaa, ettei ammatillinen rooli peitä alleen sitä, millainen ihminen muuten on.

”Ainoastaan aito esimies voi herättää luottamusta”, Jari Hakanen huomauttaa.

Nöyryys taas lähtee siitä, että esimies tuntee vahvuutensa ja puutteensa. Hän osaa arvostaa ja johtaa myös niitä työntekijöitä, jotka ovat häntä taitavampia. Esimiehellä on myös kanttia siirtyä taustalle ja päästää parrasvaloihin oman porukkansa.

Palveleva esimies ei kanna kaunaa eikä ole kostonhimoinen. Kyky antaa anteeksi ei ole ”pehmeyttä”, vaan se rakentaa luottamusta. Sen turvin työyhteisö uskaltaa ottaa riskejä ja kokeilla uusia toimintatapoja.

Työntekijät ovat numero yksi

Jari Hakasen mukaan palveleva johtaminen ei ole ”ismi”, joka pitäisi saada jonkin toisen johtamisteorian tilalle. Sen ydinasiat ovat arvokkaita – kutsui niitä millä nimelllä tahansa.

”Pidän siitä, että palvelevassa johtamisessa työntekijät nostetaan reippaasti ykkösasiaksi”, Hakanen sanoo.

”Moni yritys ilmoittaa, että asiakkaat ovat heillä ykkössijalla. Minusta asiakkaatkin saavat hyvää palvelua vain, jos työntekijät voivat hyvin ja tekevät työtään hyvällä mielellä ja sydämellä.”

Hakanen vertaa johtajia ja esimiehiä entisaikojen pehtoriin eli tilanhoitajaan. Esimiehellekin on uskottu vaalittavaksi jokin omaisuus – organisaatiossa työskentelevät ihmiset.

”Hänen tehtävänään on pitää huolta ihmisistä, jotta he kukoistaisivat ja tuottaisivat arvokkaita tuloksia. Vain näistä lähtökohdista organisaation strategiat ja tavoitteet voivat toteutua parhaalla mahdollisella tavalla.”

Kehitetään vahvuuksia, ei heikkouksia

Jari Hakasen mielestä yksi esimerkki palvelevasta johtajasta on Pipelife Finland Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Kedonpää. Muoviputkia valmistava yritys on kerännyt palkintoja työhyvinvoinnin saralla.

Toinen esimerkki on koripallovalmentaja Henrik Dettmann. Hakanen ei yleensä innostu urheilun ja työelämän rinnastamisesta, mutta kirjassa Dettmann ja johtamisen taito (WSOY, 2015) tulevat hienosti esiin palvelevan johtamisen tärkeimmät ulottuvuudet.

Kun Dettmannista tuli Suomen maajoukkueen valmentaja, hänen työhuoneensa ovenpielessä luki valmennuksen johtaja. Dettmann vaihtoi tilalle nimikkeen palvelija.

Palveleva johtaja ei keskity työntekijän heikkouksiin. Jos pyritään kehittämään vain niitä, tuloksena on tasapaksua porukkaa. Dettmannin kirjan mukaan tämä pätee myös pelaajiin.

”Parempi on tutustua kunkin ihmisen vahvuuksiin, kehittää niitä ja järjestää hänelle mahdollisimman paljon sellaisia tehtäviä, joissa hänellä on hyvät edellytykset onnistua”, Hakanen painottaa.

”Palvelijaksiko tässä pitäisi ryhtyä”

Jari Hakanen osallistui hiljattain Islannissa pidettyyn tapaamiseen, johon kokoontui palvelevan johtamisen tutkijoita eri maista. Monet olivat törmänneet siihen, että tämän johtamisopin nimi ärsyttää joitakuita.

”Totesimme, että se saakin vähän provosoida ja haastaa.”

Hakanen käy työpaikoilla luennoimassa palvelevasta johtamisesta. Kukaan työntekijä ei ole kritisoinut ajatusta esimiehestä, joka kunnioittaa ja kannustaa väkeään.

Jotkut esimiehet saattavat olla huolestuneita siitä, katoavatko hierarkiat ja siirtyykö valta työntekijöille: Palvelijoiksiko tässä pitäisi sitten ryhtyä?

Työyhteisön palvelijana toimiminen ei kuitenkaan tarkoita roolien kääntymistä ylösalaisin. Palveleva johtaja on primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. Hän voi olla myös jämäkkä.

”Jämäkkyydestä pitää kuitenkin huokua, ettei se ole kyykyttämistä. Ja työntekijöiden vastuuttamiseen kuuluu myös vapaus toteuttaa tehtävänsä viisaimmaksi katsomallaan tavalla.”

Ei pihdata arvostusta!

Parhaimmillaan palveleva johtaminen on koko työpaikkaa yhdistävä tapa. Yksittäisen esimiehen on vaikea toteuttaa sitä organisaatiossa, jossa toisia hyödynnetään itsekkäästi omien päämäärien ajamiseen.

Jari Hakanen puhuu anteliaisuuden kulttuurin puolesta: olemme työpaikalla auttaaksemme toinen toistamme työssä.

”Ei pihdata arvostuksen, kiitoksen ja palautteen kanssa! Niiden antaminen on kaikkien juttu – ei pelkästään esimiesten ja johdon tehtävä.”

Anteliaisuuden kulttuuriin kuuluu vahvasti osaamisen jakaminen. Se tarkoittaa vaikkapa sitä, että on valmis neuvomaan työkaveriaan ja antamaan omat ideansa yhteiseen käyttöön.

 

Esimies, millainen olet palvelevana johtajana?

  • Kuunteletko työntekijöitäsi riittävän usein ja tarkasti?
  • Annatko heille tilaa hyödyntää omaa harkintaa, taitoja ja kokemuksia?
  • Kerrotko selkeästi, mitä työntekijöiltä odotat ja mistä he ovat vastuussa?
  • Luotatko työntekijöihin aidosti?
  • Rohkaisetko aloitteellisuuteen, kehittymään ja ottamaan vastuuta?
  • Edistätkö yhteisiä päämääriä? Suuntaatko porukkasi huomiota kokonaisuuteen?
  • Osoitatko arvostusta ja annatko usein motivoivaa palautetta?
  • Tunnistatko heikkoutesi ja myös vahvuutesi?
  • Oletko onnellinen ja ylpeä huippuosaajista ryhmässäsi?
  • Annatko kiitoksen ja kunnian niille, jotka ovat työn tehneet?
  • Osaatko ottaa vastaan kritiikkiä ja oppia siitä?

 

Jari Hakanen on tutkinut työn imua ja palvelevaa johtamista muun muassa Innostuksen Spiraali (INSPI) –hankkeessa. Parhaillaan hän tutkii niitä Uudistun, innostun, onnistun! –hankkeessa, jossa on mukana 34 kunnan henkilöstö.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (1)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (1)

Henkilöjohtaja. |

Suomessa valitettavasti pidetään heikkoutena sellaista esimiestä joka kuuntelee alaisiaan, ja ottaa huomioon heidänkin mielipiteet. Pitää vaan jyrätä ja olla näyttävinään jotain mitä ei oikeasti ole. Sitä valitettavasti pidetään hyvänä johtamistyylinä. Kaikista pahinta on varastaa alaistensa ideoita, ja laittaa ne omaan piikkiinsä. Näin ainakin eräässä suuressa "suomalaisessa" telealan yrityksessä.

Tuoreimmat jutut

Yksinyrittäjällä moni idea saattaa jäädä ajatuksen tasolle, kun sitä ei tule koskaan sanottua ääneen kenellekään. Välillä asioita on hyvä pohtia muiden kanssa, sanoo lohjalainen yrittäjä Tuulikki Siltasalmi.

Viime syksynä hän tarttui mahdollisuuteen kehitellä omaa palveluideaansa yhdessä Metropolia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Kyse oli koulutuksesta nimeltä Palvelujen ja tuotteiden uudistaminen.

Koulutuksen järjesti Työterveyslaitoksen ja Metropolian hanke Osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille eli Oona. Se tukee uusmaalaisia yrittäjänaisia kasvattamaan yritystään osaamisen kehittämisen ja vertaistuen avulla. Hankkeen maksuttomat koulutukset sopivat parhaiten mikro- ja pienyrittäjille.

Koulutus ohjasi kohti tavoitetta

Kymmenisen vuotta sitten Tuulikki Siltasalmi perusti toiminimen ja alkoi sen kautta tarjota organisaatioille henkilöstön kehittämispalveluja. Sitä ennen hän oli työskennellyt hallinnon ja koulutuksen alalla.

Nyt Siltasalmi haluaa muuttaa yrityksensä toimintaa ja suuntautua myös ihan uudenlaisiin palveluihin. Yksi syy on se, että hän pitää uusien tehtävien saamista motivoivana.

”Ajattelutapani on ratkaisukeskeinen – jopa rasittavuuteen asti. Alan helposti ideoida, miten asiat saisi toimimaan entistä paremmin, vaikka ne eivät edes kuuluisi minulle”, Siltasalmi kertoo.

Oona-koulutuksessa hän pääsi tekemään sitä oikein luvan ja apuvoimien kanssa. Koulutus antoi innovoinnille selkeät raamit ja ohjasi etenemään kohti tavoitetta.

Idea löytyi hernepellolta

Koulutuksessa yrittäjät testasivat yhtä palvelu- tai tuoteideaansa. Tuulikki Siltasalmi löysi omansa hernepellolta:

”Olin maatilalla poimimassa herneitä, kun aloin pohtia maatilatuotteiden löydettävyyttä. Kuinka helposti kesäasukkaat ja matkailijat löytävät tilan, joka myy herneitä, mansikoita, perunoita, hunajaa tai kananmunia? Miten sitä voisi helpottaa?”

Siltasalmen mielessä alkoi hahmottua ajatus mahdollisesta ratkaisusta. Koulutuksessa hän sai kehittelytiimiinsä Sanna Pesosen, joka opiskelee sosionomiksi, ja fysioterapiaa opiskelevan Maarit Suortin.

Heidän opintoihinsa kuului innovointikurssi ja mahdollisuus yhteiseen projektiin oikean yrittäjän kanssa. Kurssin yhtenä tavoitteena on verkostoitua ja tuoda yhteen erilaisia ihmisiä.

Opiskelijat tsemppasivat eteenpäin

Ennen opiskelijoiden tapaamista Tuulikki Siltasalmea huolestutti, miten hän saisi heidät innostumaan ideastaan. Entä jos maatilatuotteiden saatavuus ei kiinnostaisi heitä ollenkaan?

”Sanna ja Maarit yllättivät minut positiivisesti. He suhtautuivat ideaani hyvin innostuneesti ja vastuullisesti. Aivan kuin me kaikki olisimme olleet samassa yrityksessä, tekemässä yhdessä jotain hanketta. He tsemppasivat minua idean kanssa eteenpäin”, Siltasalmi kertoo.

Tapaamisessa sovittiin, että Sanna Pesonen ja Maarit Suortti lähtevät selvittämään, olisiko palvelulle tarvetta, oliko vastaavaa jo olemassa ja miten yrittäjän kannattaisi edetä.

Kuukauden projektin aikana kolmikko tapasi toisensa vain pari kertaa, mutta keskustelua käytiin tiiviisti sähköpostitse. Siltasalmi pysytteli tarkoituksella erillään opiskelijoiden selvitystyöstä.

”Luotin heihin ja halusin puolueettoman lopputuloksen. En halunnut, että oma ennakkonäkemykseni vaikuttaisi.”

Uusi bisnes vaatii paljon pohjatyötä

Kun opiskelijat olivat tehneet pienen markkina-analyysin, he näyttivät palveluidealle vihreää valoa. He esittivät ehdotuksia muun muassa mahdollisista yhteistyökumppaneista.

”Uuden bisneksen aloittaminen ja liikeidean kehittely avautuivat projektin aikana uudesta näkövinkkelistä. Siihen liittyy paljon pohjatyötä ja huomioitavaa. Oli myös kiva tutustua Tuulikkiin ja Maaritiin”, opiskelija Sanna Pesonen sanoo.

Hän itse ei ole ryhtymässä yrittäjäksi, mutta ei myöskään sulje pois sitä vaihtoehtoa: ”On minussa sellaista idearikkautta ja asennetta, jota yrittämisessä tarvitaan.”

Tuulikki Siltasalmi miettii parhaillaan ideansa jatkokehittelyä ja rahoitusta. Hernepellolla syntynyt ajatus näyttää saavan ilmaa siipiensä alle. Koska kyse on netissä toimivasta palvelusta, seuraava askel on teknisen toteutuksen suunnittelu.

”Ideani on nyt lähtenyt liikkeelle. Mielenkiintoista nähdä, miten se etenee.”

Ilma pakastuu, vesilätäkkö jäätyy ja sen päälle sataa lunta. Irtolumen peittämä liukas kohta yllättää jalankulkijan, koska sen vieressä pito voi olla erinomainen.

Tällaisessa tilanteessa liukastumisvaara on suuri. Vaarallisen liukasta on myös silloin, kun lämpötila on nollan vaiheilla ja jään päällä on vettä.

”Märällä jäällä kävellessä kannattaa aina käyttää liukuesteitä”, sanoo tutkija Mikko Hirvonen Työterveyslaitoksesta.

Hän suosittelee koko kengänpohjan peittäviä liukuesteitä lenkkeilijöille ja koiranulkoiluttajille. Kantapäämalli on hyvä esimerkiksi niille työmatkalaisille, jotka kulkevat bussilla.

”Kantapäämallia ei tarvitse ottaa pois bussissa eikä autoa ajaessa. Siksi sitä käyttävät jakeluliikenteen kuljettajat, jotka joutuvat vähän väliä nousemaan autosta. Sisälle tultaessa – vaikkapa kaupan eteisessä – kantapäämallikin on suositeltavaa riisua muiden liukuesteiden tavoin”, Hirvonen huomauttaa.

”Löi päänsä ja sai aivotärähdyksen”

Liikenneturvan tuoreen kyselytutkimuksen mukaan neljä kymmenestä suomalaisesta on liukastunut tämän tai viime talven aikana.

Kolme viidestä liukastuneesta ilmoitti kaatumisensa syyksi erityisen liukkaan alustan. Seuraavaksi yleisimpinä syinä pidettiin tien tai alueen huonoa kunnossapitoa ja keliin sopimatonta kenkävalintaa. Muita syitä olivat pimeys ja huono valaistus, kiire ja tarkkaamattomuus.

Nämä esimerkit talvella sattuneista liukastumisista ovat Tapaturmavakuutuskeskuksen työtapaturmatilastosta:

  • Autosta noustessaan liukastui jäisellä pihalla ja kaatui taaksepäin. Löi häntäluunsa jäiseen asfalttiin.
  • Lähihoitaja liukastui asiakkaan pihalla mennessään kotikäynnille. Löi päänsä maahan ja sai aivotärähdyksen.
  • Työautoa tankatessaan liukastui ja kaatui kyljelleen. Löi lonkkansa mittaria ympäröivään korokkeeseen ja kyynärpäänsä maahan.
  • Opettaja käveli oppilaitoksen pihalla siirtyäkseen päärakennukseen. Pääoven edessä oli liukas paikka, johon hän huomaamattaan astui. Liukastui, kaatui vasemmalle kyljelleen ja loukkasi olkapäänsä. Vasen olkanivel venähti.
  • Oli siirtämässä trukkia sisälle, kun liukastui nosto-ovella ja löi takaraivonsa asfalttiin. Menetti tajuntansa vähäksi aikaa.
  • Työntekijä liukastui tehtaan pihalla kävellessään autolle. Kaatui oikean käden varaan ja peukalo vääntyi.

Seitsemän askelta pystyssä pysymiseen

Pysy pystyssä -kampanja edistää talvijalankulun turvallisuutta. Liukastumisen ehkäisyssä on seitsemän tärkeää askelta:

  1. Valitse kengät kelin mukaan: Kiinnitä kenkien valinnassa ja uusia talvikenkiä hankkiessa erityistä huomiota kantaan, pohjamateriaaliin ja pohjan kuviointiin.
  2. Käytä liukuesteitä: Kun hankit liukuesteet, ota mukaan kengät, joiden kanssa aiot käyttää niitä ja sovita liukuesteitä kaupassa.
  3. Varaa aikaa matkoihin: Liukkailla keleillä ei kannata kiirehtiä. Varaa matkantekoon enemmän aikaa kuin yleensä ja liiku harkiten.
  4. Tarkista jalankulkusää ennen liikkeelle lähtemistä: Autoille ja jalankulkijoille vaaralliset olosuhteet syntyvät erilaisessa säässä. Ilmatieteen laitos antaa varoituksia jalankulkusäästä.
  5. Anna palautetta pihojen ja kulkuväylien kunnossapidosta: Pihojen ja katujen hiekoitus sekä lumen poisto ovat keskeinen turvallisuustekijä talvikeleillä. Kulkuväylien riittävä valaistus on myös tärkeää.
  6. Huolehdi kunnostasi ja vireystilastasi: Hyvä yleiskunto, lihasvoima ja tasapaino auttavat pysymään pystyssä. Väsyneenä tarkkaavaisuus heikkenee ja liukastumisalttius kasvaa.
  7. Keskity kävelemiseen: Liukkailla keleillä on syytä keskittyä kävelemiseen, jotta osaat varoa. Pysähdy käyttäessäsi puhelinta.

Askeleista on lisää tietoa Pysy pystyssä -kampanjan sivuilla.

 

Ymmärrys toisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan lisääntyy kuuntelemalla häntä. Keskitytkö kuuntelemaan, mitä toinen sanoo? Vai onko sinulla tapana sivuuttaa hänet ja täyttää tila omalla puheellasi?

Markus Talvion ja Ulla Klemolan kirjassa Toimiva vuorovaikutus (PS-kustannus, 2017) kuuntelemiseen annetaan muun muassa tällaisia ohjeita:

  1. Sulje oma suusi. Hiljaisuus antaa toiselle mahdollisuuden puhua.
  2. Jätä muut puuhat ja suuntaa huomiosi puhujaan.
  3. Voit ilmentää kuuntelemista sanattomasti ilmein, elein ja asennoin. Kuunteleminen näkyy esimerkiksi silmiin katsomisena ja rintamasuunnan kääntämisenä puhujaan.
  4. Voit kannustaa puhujaa äännähdyksillä tyyliin ”aha”, ”hmm”, ”okei”.
  5. Pienet kehotukset, kuten ”Kertoisitko lisää?” ja ”Jatka vain”, auttavat puhujaa jatkamaan asiansa kertomista.
  6. Oleellista on, että vakuutat puhujan siitä, että nyt ollaan vain hänen asiansa äärellä ja se on tärkein.
  7. Pidättäydy neuvojen antamisesta äläkä tyrkytä sanoja toisen suuhun. Hyvä kuuntelija sietää taukoja ja hajanaisia lauseita.

Toisinaan kuuntelija alkaa vetää keskustelua esittämällä paljon kysymyksiä, joihin puhuja sitten vastaa. Pian ollaan kuulustelua muistuttavassa tilanteessa. Parempi on antaa puhujan kertoa asiat juuri sillä tavalla kuin hän ne kokee.

Usein siihen riittää, että antaa puhujalle tilaa ja on läsnä. Kannattaa myös muistella, milloin itsellä on ollut hyvä kokemus kuulluksi tulemisesta. Mitä keskustelukumppani silloin teki luodakseen sen vaikutelman?