Torju etätyöapatia, tuunaa työtäsi paremmaksi

Osallistu
Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta

Etätyössä on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus tarkastella omia työtapojaan ja kokeilla uusia. Otetaan tämä oppimismatkana, ehdottaa Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Jatkuvaan etätyöhön siirtyneiden ihmisten tilanteet vaihtelevat: Toisilla työpäivät ovat niin tiiviitä, ettei kokousten välissä ehdi hengähtää. Toisilta on jäänyt pois työtehtäviä, koska niitä ei pysty hoitamaan koneella. Jos kotona on lapsia, työpäivä voi hajota osiin ja venyä.

”Kaikkien haasteet ovat erilaisia. Jokainen voi miettiä, miten tehdä omasta työstään parempaa niissä oloissa, joissa nyt työskentelee. Se on työn tuunaamisen ydintä normaaleinakin aikoina”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Hakanen on tutkinut työn imua ja työuupumusta yli 20 vuotta. Hän on myös ollut kehittämässä Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennusta.

Työn tuunaaminen tarkoittaa oman työn muokkaamista itselle mielekkäämmäksi. Tarkoitus ei ole muuttaa työtä sinänsä, vaan muokata työtehtävien osia tai omaksua uusi näkökulma työntekoon.

Oppimismatka uusiin työtapoihin

Jari Hakasen mielestä työn tuunaamisen tarve korostuu näinä aikoina. Monet tekevät etätyötä ensimmäistä kertaa elämässään. Jos työ pelkistyy tietokoneen ja kännykän äärelle, tauot jäävät pitämättä ja poikkeustilanne jatkuu pitkään, riskinä on tylsistyminen ja etätyöapatia.

”Työstä voi kadota mieli ja merkitys, kun kasvokkaiset kohtaamiset puuttuvat eikä tekemisestään saa välitöntä palautetta.”

Hyvä asia on se, että monella on nyt ainutlaatuinen tilaisuus tarkastella omia työtapojaan ja tehdä kokeiluja:

”Itseensä voi tutustua työntekijänä uusista näkökulmista – ainakaan esimies ei ole hönkäilemässä niskaan. Otetaan tämä etsikkoaikana ja oppimismatkana uusiin työtapoihin”, Hakanen ehdottaa.

Mitä varten työsi on olemassa?

Työn tuunaamisen lähtökohtana ovat ihmisen yksilölliset tarpeet. Jatkuvassa etätyössä joku kaipaa työkavereitaan, toinen on hukannut motivaationsa ja kolmas etsii tasapainoa työn ja muun elämän välille. Jari Hakanen antaa ideoita tuunaamiseen:

  1. Pidä elävänä suhteet työkavereihin. Kysy matalalla kynnyksellä kuulumisia, neuvoa ja mielipidettä. Soittaisitko sellaiselle työkaverille, jonka kanssa et muuten ole paljon tekemisissä? Keksisitkö tavan piristää jonkun päivää?
  2. Juttele esimiehesi kanssa. Kysy vinkkejä, tee työhösi liittyviä ehdotuksia ja jaa tuntemuksia. Jos sinulla on liikaa tai liian vähän töitä, ota se puheeksi. Esimies, joka johtaa etätyöntekijöitä ensimmäistä kertaa, voi pelätä vaikuttavansa kyttääjältä eikä siksi ota yhteyttä. Todennäköisesti hän ilahtuu, kun kuulee työntekijöistään ja voi keskustella omiensa kanssa.
  3. Syvennä vuorovaikutusta. Joillakin työpaikoilla pidetään virtuaalisia kahvihetkiä. Kuulumisten vaihto tekee hyvää, mutta kanssakäymisessä voi ottaa seuraavankin askeleen. Olisiko aika tutustua työkavereihin ja heidän työhönsä entistä paremmin? Innostuisitteko jakamaan oppejanne?
  4. Opettele uusia taitoja. Onko sinulta kadonnut mielekkäitä työtehtäviä? Jos päiviisi on tullut lisää väljyyttä, käytä osa ajasta oppimiseen ja ideoimiseen. Ottaisitko haltuun jonkin taidon? Se ehkäisee tylsistymistä tehokkaasti.
  5. Rakenna arjestasi hyvä kokonaisuus. Pystytkö vaikuttamaan päiviesi rakenteeseen? Jollekulle sopii kahdeksasta neljään -meininki, joku saa virtaa ulkoilusta keskellä päivää. Jos sinulla on lapsia, niin pystytkö järjestämään hetkiä, jolloin olet täysillä heidän kanssaan? Toiseen maailmaan heittäytyminen irrottaa sinut työasioista.
  6. Kirkasta työsi merkitys. Tee itsellesi näkyväksi, miksi työtäsi tarvitaan ja ketä varten työskentelet. Mihin laajempaan kokonaisuuteen työsi liittyy? Kysy työkavereiltasi, mikä pitää yllä heidän kipinäänsä. Anna itsellesi palautetta.

Itsemyötätuntoa ja uskoa tulevaan

Entä mitä voi tehdä, jos koronavirusepidemia lamaannuttaa? Miten säilyttää sisäinen motivaatio, kun asiat tuntuvat menevän isossa mittakaavassa pieleen?

”Kaikki ympärillämme tapahtuva vie energiaa. Siksi kannattaa harjoittaa itsemyötätuntoa ja hyväksyä, ettei pysty ratkaisemaan kaikkea. On lupa olla tässä ja nyt, keskittyä omaan elämäänsä ja työhönsä”, Jari Hakanen vastaa.

”Monella voi olla sellainen tunne, ettei saa itsestään irti parasta mahdollista työsuoritusta. Sen hyväksymisessä itsemyötätunnolla sekä työkavereiden ja esimiehen osoittamalla myötätunnolla on iso merkitys.”

Hakanen huomauttaa, että yksi tapa tuunata työtä on hyvän tekeminen toisille. Me kaikki voimme osaltamme tukea yhteisöllisyyttä ja uskoa tulevaan.

Tutkimusten mukaan työn myönteisiä voimavaroja kannattaa vaalia varsinkin silloin, kun työpaikalla on paljon kuormittavia asioita ja muutoksia. Silloin voimavaroista – kuten arvostuksen ilmapiiristä, työyhteisön tuesta ja hyvästä johtamisesta – on eniten hyötyä ihmisten hyvinvoinnille.

Matkat vaihtuivat kirjoitustöihin

Jari Hakasella olisi pitänyt olla ennen kesälomaa neljä ulkomaan työmatkaa: vastaväittäjän hommat Italian Veronassa, kongressi Kyproksella, vierailuluento Ranskan Lyonissa ja seminaari Belgian Leuvenissa.

Matkat peruuntuivat, ja Hakanen työskentelee kotonaan Helsingissä. Tilanne on ollut yllättävän helppo hyväksyä.

”Kalenterini on yleensä liian täynnä. Nyt olen saanut keskittyä tutkijan ydintyöhön ja uppoutua kirjoittamiseen. Lähityökavereihini olen pitänyt yhteyttä aktiivisesti.”

Tutkijan henkinen työhyvinvointi on kunnossa, mutta fyysisessä ergonomiassa on toivomisen varaa. Hiirikäsi on kipeytynyt. Pilates-tunnit verkon välityksellä, kävely- ja juoksulenkit metsään ja uintireissut Marjaniemen rantaan katkaisevat istumista koneen äärellä.

”Rannan pukukoppi on suljettu koronatilanteen takia. Vaatteet pitää vaihtaa ulkona kovassakin tuulessa. Lähes nolla-asteiseen veteen pääseminen tuntuu reissun lämpimimmältä kokemukselta.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Aiheesta lisää:

Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennus

Tutustu myös asiantuntijoidemme etätyövinkkeihin Työterveyslaitoksen Instagramissa

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Joskus yhdelläkin kohtaamisella voi olla vaikutusta omaan urapolkuun. Näin kävi Mikko Vahvaselälle, kun hän aikoinaan työskenteli lääkärinä terveyskeskuksessa:

Vastaanotolle tuli päiväkodin työntekijä, joka oli ollut sairauslomilla. Hän pyysi lääkäriä soittamaan esihenkilölleen eli päiväkodin johtajalle.

”Puhelun aikana sain hyödyllistä tietoa. Minulle avautui, että yhteistyössä työpaikan kanssa voi tehdä paljon ihmisten työkyvyn tukemiseksi. Se on oma maailmansa, joka tuntuu mielekkäältä edelleen”, Vahvaselkä kertoo.

Hän aloitti työskentelyn Helsingin kaupungin työterveyshuollossa Työterveys Helsingissä kymmenen vuotta sitten.

Lääkärit oppivat tunnistamaan ammattitauteja

Keväällä 2021 Mikko Vahvaselkä aloitti erikoistumisjakson Työterveyslaitoksessa Helsingin Töölössä. Kuusi kuukautta kestävä jakso on osa työterveyshuollon erikoislääkärien kuusivuotista koulutusohjelmaa.

Erikoistuvat lääkärit oppivat jakson aikana tutkimaan, tunnistamaan ja ehkäisemään ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia.

He työskentelevät erikoislääkärien ohjauksessa Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikalla. Sinne työterveyshuollot, erikoissairaanhoito ja vakuutuslaitokset lähettävät tutkittavaksi potilaita, joilla epäillään ammattitautia.

”Tutkimillani potilailla oli muun muassa astmaa, tärinätautia, liuotinaivosairautta ja asbestiin liittyviä sairauksia. Varsinkin ammattiastma tuli hyvin tutuksi”, Vahvaselkä sanoo.

Uusien altisteiden kanssa pitää olla valppaana

Työterveyslaitoksessa työskentelee vuosittain noin 50 erikoistuvaa lääkäriä. Helsingin toimipisteessä heitä on kerrallaan kymmenkunta. Työterveyshuollon erikoislääkäri Soile Jungewelter on yksi heidän ohjaajistaan ja mentoreistaan.

Hän kertoo, että ennen erikoistumisjaksoa kaikki työterveyslääkärit eivät ole olleet tekemisissä kemiallisten, fysikaalisten tai biologisten altisteiden kanssa. Niiden tunteminen on kuitenkin tärkeää.

”Koko ajan tulee myös uusia altisteita, joten työterveyslääkärin pitää olla valppaana. Ajatellaan vaikka leipureita. Ennen he altistuivat pääasiassa ruis- ja vehnäjauholle, mutta gluteenittoman trendin myötä leivonnassa käytetään esimerkiksi tattaria, kvinoaa ja psylliumjauhetta. Työntekijät voivat saada rajujakin allergiaoireita vaikkapa tattarista.”

Jungewelterin mukaan ammattitaudit ja altisteet ovat työlääketieteen ydintä. Ne voivat jäädä vieraaksi, jos työterveyslääkärin asiakaskunta koostuu pääasiassa toimistotyöntekijöistä.

Työterveyshuollon rooli jäsentyi

Erikoistumisjaksonsa aikana Mikko Vahvaselkä työskenteli myös altistusosastolla ja teki terveystarkastuksia pelastuskoulutukseen hakeville. Hän seurasi ihotautilääkärin työtä, kävi läpi ammattiastmatilastoja ja tieteellisiä artikkeleita sekä osallistui koulutuksiin ja luennoille.

Vahvaselkä sanoo, että monet asiat olivat sinänsä tuttuja ennestään. Ammattitauteihin ja altistumisen arviointiin liittyvä osaaminen kuitenkin syveni.

”Ykkösjuttu oli se, että työterveyshuollon rooli jäsentyi ja merkitys kirkastui. Tiedän entistä paremmin, mihin omassa työssä kannattaa kiinnittää huomiota ja mitä voi tehdä paremmin.”

Tärkeänä antina hän pitää myös tutustumista muihin erikoistuviin lääkäreihin ja Työterveyslaitoksen asiantuntijoihin:

”Saman käytävän varrella työskenteli asiantuntijoita, jotka ovat kirjoittaneet tämän alan ammattikirjallisuutta. Nyt kun tunnemme toisemme, neuvon kysyminen on helppoa myöhemminkin.”

Tavoitteena on ehkäistä sairastumista

Tulevaisuudessa, työterveyshuollon erikoislääkärinä, Mikko Vahvaselkä haluaa kehittää erityisesti työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä.

”Yhteistyö saisi olla mahdollisimman ennalta ehkäisevää. Ei riitä, että asioihin puututaan, kun jotain on jo tapahtunut. Tavoitteena on ehkäistä työntekijöiden sairastuminen ja sairauspoissaolot, eikä se onnistu ilman yhteistyötä.”

Vahvaselkä korostaa, että työterveyshuollon toiminnan on oltava vaikuttavaa. Vaikuttavuutta pitää myös mitata ja seurata.

Kuva: Sirpa Levonperä

Kiitos kysymyksestä! Työyhteisönne on jo osoittanut joustavaa oppimiskykyä. Nyt siis innokkaasti seuraavien oppimishaasteiden kimppuun:

1. Pohtikaa palaverien tarkoitus

Pohtikaa ja tarvittaessa kyseenalaistakaa yhteisten kokoontumisten luonnetta. Mitkä ovat enemmän tiedottavia, mitkä taas sisältävät keskustelua tai yhdessä työstämistä?

Tiedotusluonteisiin voi kokeilla vaikka tallennettuja videoviestejä, jotka kukin voi katsoa itselleen sopivimpana aikana sopivimmassa paikassa.

Aktiivista yhteistekemistä sisältävät hetket taas kannattaa ajoittaa mahdollisimman paljon etukäteen. Silloin mahdollisimman moni voi tarvittaessa saapua paikan päälle tai tilaisuuden järjestäjä ehtii suunnitella ja valmistella tarkoituksenmukaiset virtuaaliset fasilitointikeinot.

Sopikaa vakiopalavereihinne osallistumisen pelisäännöt eli keskustelkaa, mitkä ovat ensisijaisesti lähitapaamisia ja mihin voi osallistua etänä. Kannattaa myös sopia tämän merkintätapa kalenterikutsuun.

2. Ottakaa tekniikka haltuun

Hankkikaa hyvät mikrofonit ja kuulokkeet. Lähitapaajien huoneessa hyvä kaiutinmikrofoni maksaa hintansa takaisin pian käytön sujuvoittajana. Opetelkaa laitteiden yhdistämisen hienoudet ja kokeilkaa kohinanvaimennuksien hyötyjä.

Opetelkaa etäkokoussovellusten monipuolisia ominaisuuksia myös mobiiliversioissa.

3. Sopikaa moderoijan roolista

Sopikaa palaveriin moderoijan rooli. Moderoijan päätehtävä on ajatella tapahtumaa etäosallistujien näkökulmasta.

Hän voi päivystää kokouksen kirjallista viestikanavaa ja avittaa etäosallistujien tasavertaista kohtelua – vaikkapa osoittaa heille puheenvuoroja tai selventää kokoushuoneessa puhuttua.

Kun moderoijan vuoro kiertää, saavat kaikki hiljalleen kokemusta etäosallistujien hyvästä huomioimisesta.

Etäkokouksen vetäminen on kognitiivisen ergonomian eli aivotyön kannalta todella monimutkaista ja kuormittavaa puuhaa.

Kannattaa keventää kuormaa jakamalla rooleja: yksi huolehtii tavoitetta tai agendaa edistävästä tekemisestä, toinen huolehtii ryhmätyömenetelmien suunnittelusta ja toteutuksesta ja kolmas seuraa etäosallistujien tilannetta.

4. Opetelkaa sinnikkäästi virtuaalisia ryhmätyökeinoja

Lähikokouksen puheeseen perustuvat osallistumistavat käyvät etäkuulijalle pidemmän päälle puuduttaviksi. Ne ovat myös aika hitaita, jos osallistujia on paljon.

Taklatkaa videoväsymys opettelemalla monipuolinen valikoima virtuaaliseen ympäristöön soveltuvia ryhmätyö- eli fasilitointikeinoja. Harjoitelkaa niitä sinnikkäästi eri tilanteissa, kunnes löydätte muutaman omaan tekemiseenne sopivan.

Turvallinen kokeilu ja tekemisessä harjaantuminen ovat vaiheita, joita tarvitaan välttämättä sovellusten teknisen asentamisen lisäksi. Varatkaa siis yhdessä harjoittelemisellekin aikaa.

5. Suhtautukaa alkukankeuteen lempeästi

Jatkuvat alkukankeudet kuuluvat uudistuvaan työympäristöön. Näihin tohtorilla ei ole lääkettä.

On siis hyvä opetella suhtautumaan niihinkin joustavasti ja lempeästi. Aina olemme jossain uudessa kikassa vajavaisia, mutta toisiamme kannustaen ja hyviä kokemuksia jakaen tulemme yhdessä sujuvammiksi.

Hyviä hybridihetkiä porukallenne!

Työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä työsuojelun yhteistoiminnassa työpaikalla. Hänen toimikautensa kestää kaksi kalenterivuotta, ellei toisin sovita.

Työsuojeluvaltuutettu valitaan työpaikalla, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää. Pienemmälläkin työpaikalla valtuutettu voidaan valita. Työsuojeluvaltuutetulle valitaan kaksi varavaltuutettua.

”Työsuojeluvaltuutetun tehtävä sopii ihmiselle, joka tarttuu mielellään monenlaisiin asioihin. Työ ei ole ainakaan yksitoikkoista”, sanoo erityisasiantuntija Hanna Uusitalo Työterveyslaitoksesta.

Hän suunnittelee, toteuttaa ja kehittää Työterveyslaitoksen työsuojelukoulutuksia. Niihin osallistuvista valtaosa on työsuojeluvaltuutettuja ja työsuojelupäälliköitä.

Tänä syksynä monella työpaikalla järjestetään työsuojeluvaalit. Esitimme Uusitalolle kymmenen kysymystä työsuojeluvaltuutetuista ja heidän roolistaan:

1. Miksi kannattaa pyrkiä työsuojeluvaltuutetuksi?

Ensinnäkin on tärkeää, että työpaikalta löytyy henkilöstön edustaja työsuojelun yhteistoimintaan.

Työpaikalla tehdään päätöksiä joka tapauksessa. Se, että henkilöstön ääni ei kuulu päätöksenteossa, on monella tapaa harmillista. Silloin päätöksiä tehdään sumean tiedon varassa, eivätkä ne perustu käytännön kokemukseen työn arjesta.

Jos kokee, että työpaikalla asiat ovat huonosti, niitä kannattaa lähteä parantamaan. Työpaikoilla tehdään tosin nyt jo paljon hyviä työsuojeluun liittyviä asioita. Aina voi kuitenkin miettiä, mitä tehdä toisin, jotta työn saisi sujumaan entistä paremmin.

2. Mitä työsuojeluvaltuutettu saa tehtävästä itselleen?

Työsuojeluvaltuutettu saa aiempaa laajemman näkökulman omaan työpaikkaansa, koko toimialaan ja työsuojelutoimintaan ylipäätään. Moni valtuutettu kokee olevansa näköalapaikalla.

Lisäksi tehtävän hoitaminen antaa uuden ulottuvuuden omaan työhön, laajentaa osaamista ja kasvattaa verkostoja.

3. Pidetäänkö työsuojeluvaltuutetun tehtävää kiinnostavana?

Jotkut koulutuksiimme tulevista työsuojeluvaltuutetuista sanovat, että ketään muutakaan ei asettunut ehdolle. En tiedä, onko se suomalaista vaatimattomuutta vai onko tehtävään oikeasti menty puolipakolla.

Kun työsuojelun kokonaisuus hahmottuu ja valtuutetun tehtävässä pääsee syvemmälle, monet kuitenkin innostuvat.

Innostukseen vaikuttaa myös se, miten työsuojelun yhteistoiminta on toteutettu työpaikalla ja pääseekö valtuutettu käyttämään siinä omaa asiantuntemustaan.

4. Miten kiteyttäisit työsuojeluvaltuutetun roolin?

Minusta työsuojeluvaltuutetun roolissa on olennaista, että työnantajan ja työntekijöiden edustajat käyvät keskustelua aktiivisesti ja ilman vastakkainasettelua.

Kullakin on oma roolinsa, ja kaikkia tarvitaan työpaikalla. Tarkoitus on luoda yhdessä hyviä käytäntöjä, joilla pidetään huolta porukasta.

Olen työsuojelun yhteistoiminnan puolestapuhuja!

5. Millaisia vuorovaikutustaitoja työsuojeluvaltuutettu tarvitsee?

Työsuojeluvaltuutettu on henkilöstön edustaja ja paljon tekemisissä edustamiensa työntekijöiden kanssa. Pitäähän hänen pysyä kärryillä siitä, mitä heille kuuluu.

Vuorovaikutus on esimerkiksi juttelemista ja esillä olemista. Hyvä valtuutettu on helposti lähestyttävissä työturvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn liittyvissä asioissa.

Työsuojelun yhteistoimintaan kuuluu, että henkilöstön ja työnantajan edustajat hoitavat asioita yhdessä. Työsuojeluvaltuutettu tarvitsee siinä myös rohkeutta, jotta hän pystyy ottamaan asioita esille.

6. Millaista tietoa uusi työsuojeluvaltuutettu tarvitsee?

Kun tuntee työturvallisuuslain, työsuojelun yhteistoimintalain ja työterveyshuoltolain, pääsee jo pitkälle. Oman toimialan ja työpaikan keskeiset kuormitustekijät tai altisteet on hyvä tuntea.

Kannattaa paneutua työpaikan riskinarviointiin: mitä tähän mennessä on todettu ja tehty? Lisäksi pitää tutustua niihin työpaikan olemassa oleviin käytäntöihin, joilla huolehditaan, että ihmiset pysyvät terveinä ja työkykyisinä.

Uusi työsuojeluvaltuutettu tuntee oman työnsä, mutta hänen on perehdyttävä myös edustamiensa työntekijöiden työhön.

7. Mikä uutta työsuojeluvaltuutettua mietityttää?

Uusi valtuutettu voi miettiä tilannetta, jossa joku työntekijä kääntyy hänen puoleensa ensimmäistä kertaa. Miten edetä asian kanssa?

Esimerkiksi tähän annamme valmiuksia työsuojelukoulutuksissamme.

Varsinkin epäasiallisen käytöksen ja kiusaamisen selvittely koetaan etukäteen vaikeaksi. Yleensä työpaikalla on toimintamalli, jonka mukaan edetään.

8. Mitä sanoisit työsuojeluvaltuutetun tehtävää harkitsevalle?

Kannustan ja rohkaisen asettumaan ehdolle, jos nämä asiat vähänkin kiinnostavat. Tehtävässä pärjää, kun ottaa asioita rohkeasti puheeksi.

Työsuojeluvaltuutetun ei tarvitse yksin keksiä ratkaisuja ongelmiin. Riittää, kun vie prosessia eteenpäin, toimii työntekijän tukihenkilönä ja etsii ratkaisuja yhdessä muiden kanssa. Yleensä ongelmat ratkaistaan linjaorganisaatiossa.

9. Mistä työsuojeluvaltuutettu saa tukea?

Työsuojeluvaltuutetulla on kaksi varavaltuutettua. Työpaikalla voi olla myös työsuojeluasiamiehiä ja muita työsuojeluvaltuutettuja. Heistä saa oman tukiverkoston.

Valtuutettu toimii usein työparina työsuojelupäällikön kanssa, joten työsuojeluasioita ei tarvitse pohtia pelkästään yksin.

Lain tulkintakysymyksissä voi arkailematta ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaisen valtakunnalliseen puhelinneuvontaan.

10. Miksi työsuojeluvaltuutetun kannattaa kouluttautua?

Työsuojelu-uran alussa koulutus antaa valtuutetulle valmiuksia tehtävän hoitamiseen.

Koulutuksessa hän saa käsityksen siitä, mistä kaikesta työsuojelussa on kysymys. Työsuojelukoulutus myös jäsentää sitä kokonaisuutta niin, että omalla työpaikalla on helpompi tarttua asioihin.

Myöhemmin osaamisen päivittäminen on tarpeen uusien ideoiden herättämiseksi ja toimivien työsuojelukäytäntöjen kehittämiseksi.

Työnantajan pitää huolehtia siitä, että työsuojeluvaltuutetulla on mahdollisuus saada tehtäväänsä koulutusta. Oikeus koulutukseen on mainittu työsuojelun valvontalaissa.