Työpaikalla on erilaisia arvoja, jotka kilpailevat keskenään. Esihenkilön työssä se näkyy esimerkiksi niin, että hän vastaa samaan aikaan tiimiläistensä hyvinvoinnista ja siitä, että tietty projekti valmistuu tietyssä ajassa.
”Kilpailevien odotusten ja vaatimusten kentällä toimiminen on yksi asia, joka esihenkilöä kuormittaa”, sanoo työterveyspsykologi Kaisu Behm Työterveyslaitoksesta.
Hänen mukaansa esihenkilöitä mietityttävät varsinkin vuorovaikutukseen liittyvät asiat: Miten ratkoa työyhteisön ristiriitoja? Kuinka ottaa puheeksi tiimiläisen työkykyyn liittyvä huoli?
Esihenkilötyön yksi piirre on monenlaisten tunteiden vastaanottaminen. Esihenkilöt kantavat usein tunnekuormaa. Johtamisen kovimpia paikkoja ovat työpaikan isot muutokset, kuten irtisanomiset.
”Esihenkilö voi joutua irtisanomaan omia tiimiläisiään. Hänen pitää huolehtia jäljelle jäävien työntekijöiden jaksamisesta ja töiden järjestelystä uudelleen. Neuvotteluihin liittyy paljon muitakin käytännön asioita.”
Yleensä esihenkilö välittää porukastaan aidosti
Kaisu Behm työskentelee Työterveyslaitoksessa kouluttajana ja osallistuu ehtiessään tutkimushankkeisiin asiantuntijana. Aiemmin hän teki pitkän uran työterveyspsykologina eri työterveyshuolloissa.
Siinä työssä hän kohtasi esihenkilöitä muun muassa valmennuksissa, työnohjauksissa, omalla vastaanotollaan ja työntekijöiden työterveysneuvotteluissa. Hän auttoi esihenkilöitä kehittämään työyhteisöjä ja tuki heidän jaksamistaan.
Behm sanoo, että ne esihenkilöt, joiden kanssa hän on tehnyt yhteistyötä, ovat olleet fiksua ja taitavaa porukkaa.
”Useimmat esihenkilöt arvostavat tiimiläisiään ja haluavat saada jokaisen vahvuudet käyttöön. Työkykyasioiden yhteydessä olen nähnyt esihenkilöiltä aitoa välittämistä, kun mietitään yhdessä keinoja saada työntekijä kuntoon ja takaisin töihin.”
Esihenkilön paras tukija on oma esihenkilö
Esihenkilön rooliin kuuluu, että hän on oman työyhteisönsä ja muun organisaation rajapinnalla ja aika yksin. Hän kokoaa ymmärrystä tiiminsä toiminnasta ja pitää sitä esillä. Toisaalta hän tuo omalle väelleen tietoa siitä, mitä organisaatiossa tapahtuu.
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -seurantatutkimuksen tuoreimpien tulosten mukaan työn liiallinen määrä ja tuen puute kuormittavat esihenkilöitä enemmän kuin työntekijöitä. Myös työn ja muun elämän tasapaino on esihenkilöillä heikentynyt työntekijöitä enemmän.
Luontaisin tuen lähde on esihenkilön oma esihenkilö. Hänen tukensa on omiaan vähentämään stressiä. Ihannetapauksessa esihenkilö voi nojata myös organisaationsa selkeisiin linjauksiin.
Esihenkilö pystyy tekemään päätöksiä ja johtamaan levollisin mielin, kun hän tietää yhteisesti määritellyt periaatteet ja toimintatavat.
”Esimerkiksi työkykyjohtamisessa linjausten selkeys näkyy siinä, että työn muokkauksen mahdollisuudet ovat esihenkilön tiedossa. Ei hän välttämättä pysty yksin päättämään, millä keinoilla helpottaa työntekijän työhön paluuta.”
Kun on aikaa ajatella, johtaminen helpottuu
Se, että esihenkilö voi hyvin, on tietysti tärkeää hänen itsensä vuoksi. Sen lisäksi hyvinvointi heijastuu koko työyhteisöön. Esihenkilön väsyminen taas voi haitata päätösten tekemistä ja johdonmukaista toimintaa.
Esihenkilön tärkeä tehtävä on auttaa tiimiläisiä onnistumaan. Se vaatii paljon kuuntelemista ja erilaisten tilanteiden ratkomista arjessa.
”Hyvinvoiva esihenkilö pystyy luomaan porukkansa työhön selkeyttä ja turvallisuutta. Esihenkilöltä haetaan turvaa etenkin epävarmoina aikoina. Näiden odotusten täyttäminen on vaikeaa, jos omassa mielessä ei ole selkeyttä tai voimavarat ovat vähissä”, Kaisu Behm sanoo.
Behm antaa esihenkilöille kolme neuvoa hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Niiden noudattaminen ei ole pelkästään yksittäisestä esihenkilöstä kiinni:
- Varaa itsellesi ajatteluaikaa. Esihenkilötyöhön kuuluu monenlaista sälää, ja kaikki aika menee helposti arjen pyörittämiseen. Silloin ei voi muuta kuin reagoida eteen tuleviin asioihin. Jos on aikaa myös ajatella, tiimin toiminnan näkee laajemmin, kokonaisuus hahmottuu ja johtaminen helpottuu.
- Vähennä palavereja. Esihenkilöt viettävät yleensä paljon aikaa kokouksissa, enemmän kuin työntekijät. Monen päivä on yhtä palaveriputkea. Pahimmillaan se johtaa siihen, että muita töitä tehdään vasta illalla. Onko esihenkilön mukanaolo kaikissa palavereissa välttämätöntä? Olisiko osallistumista mahdollista delegoida?
- Älä jää yksin. Pyydä apua esihenkilöltäsi esimerkiksi työn rajaamiseen ja hankaliin tilanteisiin. Hae vertaistukea esihenkilökollegoiltasi. Millaiset keinot ja ratkaisut ovat toimineet heidän työssään? Voisitteko jakaa kokemuksia säännöllisesti? Olisiko teidän mahdollista saada työnohjausta?
Aiheesta lisää:
Hyvä johtaminen on tietoinen valinta
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimus tuottaa ajankohtaista tietoa työhyvinvoinnin kehittymisestä väestössä ja eri työntekijäryhmissä.
Liikaa kokouksia töissä – miten palaverihulluuden saa loppumaan? (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Työyhteisö voi vahvistaa työnsä mielekkyyttä yhteisvoimin (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi