Etkö saa työstäsi palautetta? Näin annat sitä itsellesi

Osallistu

Jos arvostat työtäsi ja näet sen tulokset, et ole pelkästään ulkoisen palautteen varassa. Koet todennäköisesti myös työn imua, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Työelämässä on paljon sellaista, mikä ruokkii jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Vaikka miten huhkii, ei saa tehtyä kaikkea.

”Nykyisin meitä rassaavat varsinkin kolme asiaa: kiire, epävarmuus ja tunnustusvaje eli kokemus siitä, ettei omasta työstään saa tarpeeksi kiitosta”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Palaute on merkki siitä, että ihmisen työ huomataan. Jos palautetta ei tipu, voi tuntua, ettei työllä ole mitään merkitystä. Se heikentää työhyvinvointia.

”Palautteen ajatellaan yleensä tulevan pelkästään ulkoapäin, esimieheltä tai työkavereilta. Kuitenkin palautetta voi ja kannattaa antaa myös itselleen. Jo se, että itse arvostaa työtään, suojaa kiireen ja epävarmuuden kokemuksilta”, Hakanen sanoo.

Mitä kokonaisuutta työni palvelee?

Itselle annettavalla palautteella on periaatteessa sama tehtävä kuin palautteella yleensäkin: se motivoi, ohjaa ja auttaa kehittymään työssä.

”Välillä kannattaa pysähtyä arvioimaan, missä asioissa on onnistunut ja mitä voisi vastedes tehdä paremmin. Itseään voi ajatella vaikka omana esimiehenään: jos olisin esimies, niin millaista palautetta antaisin itselleni”, Jari Hakanen ehdottaa.

Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että osaa nähdä työnsä osana laajempaa kokonaisuutta. Valmista tulee vasta, kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.

Tällainen työn merkityksen hahmottaminen on yksi tapa antaa itselleen palautetta ja tuunata työtään entistä mielekkäämmäksi:

Esimerkiksi asiakkaiden kanssa ystävällisesti jutteleva kassatyöntekijä voi nähdä työnsä tarkoitukseksi sen, että hän tuo iloa ihmisten päivään. Sairaalan välinehuoltaja voi saada mielihyvää tietäessään, että hänen roolinsa on korvaamaton osa potilaan hoitoa, vaikkei tätä koskaan tapaisikaan.

Tee onnistumiset näkyviksi

Ehkä parasta palautetta itselle on se, että huomaa oman työnsä tulokset. Tutkimusten mukaan se on yhteydessä työn imuun, joka tarkoittaa työhön liittyvää myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa.

Jari Hakanen on tutkinut muun muassa hammaslääkärien työn voimavaroja ja kuormitustekijöitä. Se, että he näkevät työnsä tulokset ja arvostavat kättensä jälkiä, torjuu työuupumusta ja vahvistaa työn imua.

”Tällainen arvostuksen kokemus on hammaslääkäreillä kolmanneksi tärkein voimavara työssä. Ykkönen on muiden osoittama arvostus ja kakkonen työn monipuolisuus.”

Vastaavia tuloksia on saatu myös Työterveyslaitoksen Innostuksen spiraali, Innostavat ja menestyvät työyhteisöt -hankkeessa:

Hakanen tarkasteli, millaisia työn voimavaroja 11 ammattiryhmän edustajilla oli. Heidän joukossaan oli muun muassa sairaanhoitajia, kirjastovirkailijoita, tutkijoita ja it-alan ammattilaisia. Hakasta kiinnosti, mitkä työhön liittyvistä voimavaroista ennustivat parhaiten työn imun kokemista.

Palaute itselle eli oman työn tulosten huomaaminen oli kolmen kärjessä. Se on siis yksi tärkeimmistä työn imua ennustavista asioista – ammatista riippumatta.

Ammattiylpeys heijastuu ympäristöön

Jari Hakanen kertoo esimerkin siitä, miten työn merkitystä voi konkretisoida ja millaisia vaikutuksia sillä saattaa olla. Esimerkki on peräisin amerikkalaisen sosiaalipsykologin Adam Grantin kirjasta Give and take:

Israelilaisessa tutkimuksessa vertailtiin radiologian erikoislääkäreitä, jotka tekivät diagnooseja tietokonekuvien perusteella. Osa heistä sai nähtäväkseen myös valokuvan siitä potilaasta, jonka kuvia he tutkivat. Näiden radiologien diagnoosit olivat pidempiä ja tarkempia kuin muiden.

”Minusta tämä on huikea esimerkki. On tärkeää tehdä itselleen näkyväksi, ketä oma työ hyödyttää. Se innostaa ja auttaa työskentelemään paremmin”, Hakanen sanoo.

Hän muistuttaa, että oman työn arvostaminen ja onnistumisen kokemukset heijastuvat ympäristöön monin tavoin. Kun kokee ammattiylpeyttä ja iloa aikaansaannoksistaan, on helpompi osoittaa arvostusta myös toisille.

Jos et saa palautetta, kokeile näitä:

  1. Kirjoita ylös, mitä olet saanut aikaan. Listaa aikaansaannoksesi säännöllisesti, esimerkiksi työpäivän tai työviikon päätteeksi. Asiat voivat olla pieniä tai suuria – odottamattomiakin. Vaikka asia ei olisi kuulunut tavoitteisiisi, sait sen kuitenkin tehtyä.
  2. Ota kaikki irti muualta tulleesta palautteesta. Säilytä ne palautteet, joita saat esimerkiksi asiakkailta tai yhteistyökumppaneilta. Kun pidät tallessa kehut ja kiitokset, voit palata niihin huonoina hetkinä.
  3. Älä vaadi itseltäsi mahdottomia. Osoita itsellesi armeliaisuutta ja myötätuntoa. Se, että teet parhaasi, riittää. Aina ei voi eikä tarvitse onnistua sataprosenttisesti.
  4. Listaa kolme, viisi tai kymmenen vahvuuttasi. Mitä työhön liittyviä ominaisuuksia, taitoja tai toimintatapoja arvostat itsessäsi? Muistuta itseäsi näistä vahvuuksista. Kun keskityt heikkouksien sijaan hyviin puoliisi, saat myös rohkeutta kohdata työelämän muutokset ja mennä kohti uutta.
  5. Pyydä palautetta. Mene juttelemaan esimiehesi tai työkaverisi kanssa ja kysy, miten olet pärjännyt työssäsi ja millaisia toiveita hänellä olisi. Voit pyytää palautetta myös jostain rajatusta asiasta.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Aiheesta lisää:

Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennus (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

Kehittämisestä unohdettu |

Jostakin tässä olisi motivaatio ammennettava. Eipä näköjään omaa uurastusta monikaan huomaa.

sannat |

Hyviä ajatuksia palautteesta :D! Tämä on tärkeää ihan joka päivä!

Tuoreimmat jutut

Vuoden 2020 luetuin juttu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä käsittelee psykologista palautumista työstä. Jutussa tutkija, psykologi Anniina Virtanen esittelee kuusi palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia.

”Oleellista on, että jaksaa myös vapaa-ajalla tehdä itselleen mieluisia ja tärkeitä asioita. Kaikki vapaa-aika ei saisi mennä työstä toipumiseen”, Virtanen sanoo haastattelussa.

Kymmenen luetuimman jutun listalla on myös johtamiseen, viisikymppisten vahvuuksiin, etätyöhön ja mielenterveyteen liittyviä aiheita.

Voit lukea TOP 10 -jutut tästä:

  1. Psykologinen palautuminen työstä – nämä kuusi kokemusta edistävät sitä
  2. Näin esimies on läsnä työntekijöilleen
  3. Nämä 10 vahvuutta sinullakin on työelämässä viisikymppisenä
  4. Torju etätyöapatia, tuunaa työtäsi paremmaksi
  5. Ole itsellesi paras mahdollinen pomo! Seitsemän keinoa parantaa itsensä johtamisen taitoja
  6. Ahdistus sallittu – huolien käsittely vapauttaa energiaa työn tekemiseen
  7. Empatia ja digitaidot auttavat etäjohtajaa onnistumaan
  8. Kriisi tekee hyvästä johtamisesta entistäkin tärkeämpää
  9. Näin esimies vahvistaa työntekijän uskoa onnistumiseen
  10. Työpaikan kirjoittamattomat säännöt hämmentävät: ”Maanantaina sähköpostissa odottaa viestiketju”

Salliva suhtautuminen epäonnistumisiin on yksi merkki siitä, että työyhteisö on psykologisesti turvallinen. Siellä saa siis olla turvallisin mielin oma itsensä, tuoda esiin mielipiteensä ja ajatuksensa.

”Perinteinen tapa suhtautua virheisiin on se, että niitä pitää välttää. Mokaaminen hävettää, mikä johtaa virheen peittelyyn”, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Yli-Kaitala Työterveyslaitoksesta.

Yli-Kaitalan mielestä epäonnistumisissa on kuitenkin iso mahdollisuus oppimiseen. Se jää hyödyntämättä, jos virheistä ei puhuta. Voidaanko seuraavalla kerralla onnistua paremmin, jos saatua kokemusta ei jaeta eikä pohdita?

Psykologinen turvallisuus on esillä Työterveyslaitoksen Yhteensattumia-hankkeessa, jossa tunnistetaan sattuman tuomia mahdollisuuksia asiantuntijatyöpaikoilla. Sen tuotoksena on syntynyt digiopas Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä.

Kaikenlaisia virheitä ei pidä hyväksyä

Pelon ilmapiiri johtaa vaikenemiseen. Hiljaisuuden taustalla voi olla ajatus siitä, että virhettä käytetään työyhteisössä tekijäänsä vastaan.

Virheistä puhuttaessa pitää toki muistaa, että niiden seuraukset vaihtelevat eri aloilla ja erilaisissa töissä. Esimerkiksi sairaalassa tehty virhe voi pahimmillaan vaarantaa potilaan hengen. Kokeilevaan ja uutta luovaan työhön epäonnistumiset kuuluvat väistämättä.

Psykologisen turvallisuuden tiedetään vahvistavan muun muassa oppimisen kulttuuria ja työhyvinvointia. Kaikkiin virheisiin ei silti pidä suhtautua hyväksyvästi:

”Jos joku on rikkonut työpaikan sääntöjä tai tehnyt jotain eettisesti arveluttavaa, asiaan pitää tietysti puuttua. Kun kaikki tietävät sallitun käyttäytymisen rajat, rikkomuksiin puuttuminen ei heikennä psykologista turvallisuutta”, Kirsi Yli-Kaitala korostaa.

Yllättävät käänteet kuuluvat työhön

Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä on helppo hengittää ja tehdä töitä. Sellaista ilmapiiriä ei voi kehittää irrallaan organisaation muusta toiminnasta. Työyhteisössäkin se vaatii aikaa, hyviä vuorovaikutustaitoja ja omien motiivien ymmärtämistä.

Esihenkilö voi luoda virheistä oppimisen ilmapiiriä esimerkiksi näin:

  1. Tuo esiin omia puutteitasi.
  2. Kysy tarvittaessa neuvoa ja pyydä apua.
  3. Ota vastuu tekemistäsi virheistä.
  4. Osoita, että haluat kaikkien äänen kuuluviin työyhteisössä.
  5. Tunnista tilanteita, joihin liittyy pelkoa.
  6. Sano ääneen, että virheet ja yllättävät käänteet kuuluvat työhön.
  7. Rohkaise kokeilemaan uutta ja kohtaamaan vastoinkäymisiä.
  8. Kannusta jakamaan epäonnistumisia ja oppimaan niistä yhdessä.
  9. Kiitä hyvästä yrityksestä ja ponnisteluista.

Virhe ei vie ihmisen kyvykkyyttä

Työyhteisön jokainen jäsen on osaltaan luomassa joko turvallista tai pelon ilmapiiriä. Pienilläkin ilmeillä, eleillä ja sanoilla on merkitystä. Kirsi Yli-Kaitala ehdottaa ajattelutavan muuttamista tähän suuntaan:

Hyväksyn sen, että epäonnistun välillä. Se ei vähennä ammatillista osaamistani eikä kerro siitä, mihin pystyn. Suhtaudun ymmärtäväisesti myös työkavereiden mokiin. Niissäkin on usein kyse ympäristössä tapahtuvista muutoksista ja asioista, joita on vaikea ennakoida.

Jos epäonnistumisista puhuminen tuntuu vieraalta, sitä voi kokeilla Ruusu, nuppu & piikki -menetelmällä:

  • Jokainen kertoo vuorollaan kolme asiaa esimerkiksi työviikostaan tai -kuukaudestaan.
  • Ruusu on asia, joka sujui hyvin.
  • Nuppu on asia, joka herättää toivoa tai innostaa.
  • Piikki on asia, joka ei mennyt kovin hyvin tai epäonnistui.

Tällaiseen kolmen kokonaisuuteen yksi epäonnistuminen sujahtaa helposti eikä korostu liikaa.

”Kun joku avautuu omista epävarmuuksistaan ja puutteistaan, se saa muutkin avautumaan omistaan. Jo tämän mekanismin tiedostaminen voi saada työyhteisössä jotain hyvää liikkeelle”, Yli-Kaitala sanoo.

Joka kahdeksas suomalainen palkansaaja kärsii kroonisesta väsymyksestä usein tai jatkuvasti. Tieto on peräisin vuoden 2019 työolobarometrista. Väsymys voi liittyä esimerkiksi stressiin tai työuupumukseen, mutta myös elintavoissa saattaa olla parantamisen varaa: syödään väärällä tavalla ja nukutaan liian vähän.

Johtava asiantuntija, ravitsemusterapeutti Jaana Laitinen puhui Työterveyslaitoksen Facebook Live -lähetyksessä terveellisestä ravitsemuksesta, unesta ja palautumisesta poikkeusaikana.

”Jatkuvaan etätyöhön siirtyneen ihmisen elämänpiiri voi kaventua niin, että hän liikkuu vain ruokapöydän, työpöydän, sohvapöydän ja yöpöydän välillä.”

Laitinen antoi neuvoja muun muassa siihen, miten napostelua saisi vähennettyä. Napostelu on esimerkiksi jatkuvaa mussutusta, joka korvaa terveellistä perusruokaa ja syrjäyttää säännöllisen ruokarytmin. ”Koneen” pitäminen käynnissä herkkujen voimalla voi tulla tavaksi.

Kokeile näitä vinkkejä:

1. Tarkkaile, tuleeko sinun naposteltua

Jos sinulla on tapana napostella, sen tunnistaminen on hieno juttu. Muuten syöt itseltäsi salaa. Kun sitten jonain päivänä vaihdat venyvät verkkarit työvaatteisiin, ne saattavat tuntua yllättävän tiukoilta.

2. Mieti, miksi napostelet

Onko kyse siitä, ettet syö riittävästi kunnon ruokaa ja olet nälkäinen? Yritätkö parantaa napostelulla keskittymistäsi työhön? Vai syötkö lievittääksesi stressiä? Silloin mielesi tekee varsinkin rasvaisia ja suolaisia ruokia.

Napostelu voi liittyä myös väsymykseen. Liian vähän tai huonosti nukkuneena ruokahalua lisäävien hormonien eritys lisääntyy.

3. Pidä ruokarytmi säännöllisenä

Huolehdi siitä, että syöt säännöllisesti. Aivot ja lihakset tarvitsevat polttoainetta suunnilleen 3–4 tunnin välein.

Jos ruokailut ja kahvitauot meinaavat jäädä väliin, hyödynnä puhelimen hälytyksiä tai sähköisiä kalenterivarauksia.

4. Jätä epäterveelliset herkut kauppaan

Ruokatottumusten muuttaminen alkaa ostoslistan laatimisesta. Kirjaa listalle terveellisiä vaihtoehtoja ja noudata listaa, kun olet ruokakaupassa.

5. Napostele aiempaa terveellisemmin

Vähennä naposteltavan ruoan määrää ja paranna sen laatua. Rouskuttele vaikka porkkanaa suklaan sijasta ja juo vettä sokerisen limsan asemasta.

6. Päätä, milloin herkuttelet

Tee itsesi kanssa sopimus siitä, minä päivinä herkuttelet esimerkiksi lounaan jälkeen. Päätä etukäteen sekin, mitä jälkiruokaa syöt.

Kun sitten olet haukkaamassa herkkua, pysähdy, hengitä rauhallisesti ja nauti hyvästä mausta. Ruoasta, myös herkuista, saa nauttia ja kokea mielihyvää. Tietoinen syöminen voi auttaa pitäytymään kohtuullisessa määrässä.

Jos sinulla on perhettä, niin sopikaa yhteisestä karkkipäivästä. Pysykää silloinkin kohtuudessa. Noin 100 grammaa karkkia per nuppi on ihan riittävästi.

7. Tiedosta napostelun seuraukset

Mieti, mitä napostelu tekee hampaille ja vyötärölle. Paljonko rahaa herkkuihin kuluu? Mitä muuta voisit rahoilla tehdä kuin istua hammaslääkärin vastaanotolla suu ammollaan, poran vihloessa hampaita?

Mielikuvat siitä, mitä huonoa tai hyvää erilaisista ruokatottumuksista seuraa, voivat motivoida muutokseen.

8. Huolehdi riittävästä palautumisesta

Pidä elvyttäviä taukoja työpäivän aikana. Anna itsesi palautua työn rasituksista, kun olet vapaalla.

Pura stressiä terveellisillä keinoilla, kuten ulkoilemalla, saunomalla, musiikkia kuuntelemalla tai perheen ja ystävien kanssa lautapelejä pelaten.

9. Suhtaudu itseesi lempeästi

Ole itseäsi kohtaan myötätuntoinen ja ymmärtäväinen. Elämme parhaillaan rankkaa ajanjaksoa, joka herättää monenlaista huolta ja poikkeaa kaikista aiemmista.

Se, että moitit itseäsi repsahduksista, ei edistä muutoksen tekemistä. Neutraali tai kannustava suhtautumistapa toimii paremmin. Ajattele, että olet nyt harjoittelemassa uuttaa toimintatapaa. Kiitä itseäsi onnistumisesta!