Etkö saa työstäsi palautetta? Näin annat sitä itsellesi

Osallistu

Jos arvostat työtäsi ja näet sen tulokset, et ole pelkästään ulkoisen palautteen varassa. Koet todennäköisesti myös työn imua, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Työelämässä on paljon sellaista, mikä ruokkii jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Vaikka miten huhkii, ei saa tehtyä kaikkea.

”Nykyisin meitä rassaavat varsinkin kolme asiaa: kiire, epävarmuus ja tunnustusvaje eli kokemus siitä, ettei omasta työstään saa tarpeeksi kiitosta”, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Palaute on merkki siitä, että ihmisen työ huomataan. Jos palautetta ei tipu, voi tuntua, ettei työllä ole mitään merkitystä. Se heikentää työhyvinvointia.

”Palautteen ajatellaan yleensä tulevan pelkästään ulkoapäin, esimieheltä tai työkavereilta. Kuitenkin palautetta voi ja kannattaa antaa myös itselleen. Jo se, että itse arvostaa työtään, suojaa kiireen ja epävarmuuden kokemuksilta”, Hakanen sanoo.

Mitä kokonaisuutta työni palvelee?

Itselle annettavalla palautteella on periaatteessa sama tehtävä kuin palautteella yleensäkin: se motivoi, ohjaa ja auttaa kehittymään työssä.

”Välillä kannattaa pysähtyä arvioimaan, missä asioissa on onnistunut ja mitä voisi vastedes tehdä paremmin. Itseään voi ajatella vaikka omana esimiehenään: jos olisin esimies, niin millaista palautetta antaisin itselleni”, Jari Hakanen ehdottaa.

Työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että osaa nähdä työnsä osana laajempaa kokonaisuutta. Valmista tulee vasta, kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen.

Tällainen työn merkityksen hahmottaminen on yksi tapa antaa itselleen palautetta ja tuunata työtään entistä mielekkäämmäksi:

Esimerkiksi asiakkaiden kanssa ystävällisesti jutteleva kassatyöntekijä voi nähdä työnsä tarkoitukseksi sen, että hän tuo iloa ihmisten päivään. Sairaalan välinehuoltaja voi saada mielihyvää tietäessään, että hänen roolinsa on korvaamaton osa potilaan hoitoa, vaikkei tätä koskaan tapaisikaan.

Tee onnistumiset näkyviksi

Ehkä parasta palautetta itselle on se, että huomaa oman työnsä tulokset. Tutkimusten mukaan se on yhteydessä työn imuun, joka tarkoittaa työhön liittyvää myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa.

Jari Hakanen on tutkinut muun muassa hammaslääkärien työn voimavaroja ja kuormitustekijöitä. Se, että he näkevät työnsä tulokset ja arvostavat kättensä jälkiä, torjuu työuupumusta ja vahvistaa työn imua.

”Tällainen arvostuksen kokemus on hammaslääkäreillä kolmanneksi tärkein voimavara työssä. Ykkönen on muiden osoittama arvostus ja kakkonen työn monipuolisuus.”

Vastaavia tuloksia on saatu myös Työterveyslaitoksen Innostuksen spiraali, Innostavat ja menestyvät työyhteisöt -hankkeessa:

Hakanen tarkasteli, millaisia työn voimavaroja 11 ammattiryhmän edustajilla oli. Heidän joukossaan oli muun muassa sairaanhoitajia, kirjastovirkailijoita, tutkijoita ja it-alan ammattilaisia. Hakasta kiinnosti, mitkä työhön liittyvistä voimavaroista ennustivat parhaiten työn imun kokemista.

Palaute itselle eli oman työn tulosten huomaaminen oli kolmen kärjessä. Se on siis yksi tärkeimmistä työn imua ennustavista asioista – ammatista riippumatta.

Ammattiylpeys heijastuu ympäristöön

Jari Hakanen kertoo esimerkin siitä, miten työn merkitystä voi konkretisoida ja millaisia vaikutuksia sillä saattaa olla. Esimerkki on peräisin amerikkalaisen sosiaalipsykologin Adam Grantin kirjasta Give and take:

Israelilaisessa tutkimuksessa vertailtiin radiologian erikoislääkäreitä, jotka tekivät diagnooseja tietokonekuvien perusteella. Osa heistä sai nähtäväkseen myös valokuvan siitä potilaasta, jonka kuvia he tutkivat. Näiden radiologien diagnoosit olivat pidempiä ja tarkempia kuin muiden.

”Minusta tämä on huikea esimerkki. On tärkeää tehdä itselleen näkyväksi, ketä oma työ hyödyttää. Se innostaa ja auttaa työskentelemään paremmin”, Hakanen sanoo.

Hän muistuttaa, että oman työn arvostaminen ja onnistumisen kokemukset heijastuvat ympäristöön monin tavoin. Kun kokee ammattiylpeyttä ja iloa aikaansaannoksistaan, on helpompi osoittaa arvostusta myös toisille.

Jos et saa palautetta, kokeile näitä:

  1. Kirjoita ylös, mitä olet saanut aikaan. Listaa aikaansaannoksesi säännöllisesti, esimerkiksi työpäivän tai työviikon päätteeksi. Asiat voivat olla pieniä tai suuria – odottamattomiakin. Vaikka asia ei olisi kuulunut tavoitteisiisi, sait sen kuitenkin tehtyä.
  2. Ota kaikki irti muualta tulleesta palautteesta. Säilytä ne palautteet, joita saat esimerkiksi asiakkailta tai yhteistyökumppaneilta. Kun pidät tallessa kehut ja kiitokset, voit palata niihin huonoina hetkinä.
  3. Älä vaadi itseltäsi mahdottomia. Osoita itsellesi armeliaisuutta ja myötätuntoa. Se, että teet parhaasi, riittää. Aina ei voi eikä tarvitse onnistua sataprosenttisesti.
  4. Listaa kolme, viisi tai kymmenen vahvuuttasi. Mitä työhön liittyviä ominaisuuksia, taitoja tai toimintatapoja arvostat itsessäsi? Muistuta itseäsi näistä vahvuuksista. Kun keskityt heikkouksien sijaan hyviin puoliisi, saat myös rohkeutta kohdata työelämän muutokset ja mennä kohti uutta.
  5. Pyydä palautetta. Mene juttelemaan esimiehesi tai työkaverisi kanssa ja kysy, miten olet pärjännyt työssäsi ja millaisia toiveita hänellä olisi. Voit pyytää palautetta myös jostain rajatusta asiasta.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Aiheesta lisää:

Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennus (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (1)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (1)

Kehittämisestä unohdettu |

Jostakin tässä olisi motivaatio ammennettava. Eipä näköjään omaa uurastusta monikaan huomaa.

Tuoreimmat jutut

Työyhteisön ei tarvitse olla täydellinen. Hyvä tavoite on, että se on riittävän terve. Riittävän terveeseen työyhteisöön on pääsääntöisesti mukava tulla aamulla töihin.

Näin toteaa työterveyspsykologi Antti Aro kirjassaan Työilmapiiri kuntoon (Alma Talent, 2018). Kirja käsittelee sitä, miten työilmapiiriin voi ja kannattaa vaikuttaa.

Riittävän terveen työyhteisön tunnusmerkkejä ovat nämä:

  1. Työyhteisö on suuntautunut työhön, organisaation perustehtävään. Tavoitteita pyritään jatkuvasti kirkastamaan. Ne ovat realistisia, joten niiden saavuttaminen on mahdollista.
  2. Työyhteisössä vallitsee työrauha. Työntekoa edistävät tekijät on maksimoitu ja sitä häiritsevät asiat minimoitu.
  3. Työyhteisö suuntautuu tulevaisuuteen, mutta on tietoinen myös historiastaan. Toimintaympäristön muutokseen vastataan jatkuvalla parantamisella ja oppimisella.
  4. Johtaminen palvelee työntekoa. Se on tasapuolista, johdonmukaista ja oikeudenmukaista. Asianäkökulma painottuu – tärkeämpää on, mitä sanotaan, kuin se, kuka puhuu.
  5. Työntekijöillä on selkeä käsitys omasta työroolistaan. He tuntevat riittävän hyvin myös työkaveriensa työroolit.
  6. Sosiaalista tukea on tarjolla. Apua saa esimiehiltä, kollegoilta ja alaisilta, ja sitä voi pyytää turvallisin mielin.
  7. Toimintaa arvioidaan säännöllisesti yhdessä. Onnistumisia juhlitaan ja virheistä opitaan. Kaikkien työyhteisön jäsenten panos tunnustetaan – kiitoksia eivät saa pelkästään työyhteisön ”tähtipelaajat”.
  8. Ongelmia ratkaistaan eikä niitä lakaista maton alle. Asioista puhutaan suoraan ja niiden ihmisten kanssa, joita ne koskevat.
  9. Yhteiset pelisäännöt ovat selkeitä ja reiluja. Ne koskevat kaikkia, mutta eivät ole jäykkiä. Terveen järjen käyttö on sallittua.
  10. Työyhteisö huolehtii työhyvinvoinnistaan. Stressiä ja kiirettä ei ihannoida. Erityistä huomiota kiinnitetään työstä palautumiseen.

Vierailijatyötiloissa nopeat syövät hitaat. Jäljelle jääneiden kalusteiden säädöt eivät välttämättä ole omien mittojen mukaisia.

Vaikka vaihtuvan työpisteen säätäminen itselle sopivaksi lähes päivittäin kuulostaa vaivalloiselta, Työterveyslaitoksen tuotepäällikkö Mika Nyberg vakuuttaa sen käyvän nopeasti.

”Kun työpisteen säätämisen ottaa tavaksi, siinä ei loppupeleissä kovin kauan mene. Hyvän työasennon mitat ja säädöt kannattaa ottaa ylös seuraavaa kertaa varten.”

Mittaa kyynärkorkeus, tarkista katselukulma

Mika Nyberg antaa liikkuville toimistotyöntekijöille nämä suositukset hyvän istumatyöasennon lähtökohdista:

  1. Työtuoli kannattaa säätää ensimmäiseksi. Istuessa jalkojen tulisi yltää tukevasti maahan. Vartalon ja reiden kulman on hyvä olla aavistuksen yli 90 astetta. Tuolin istuinosan etureunan ja polvitaipeen väliin saa jäädä noin pari senttiä.
  2. Työpöytä on kätevä säätää, kun hyvä istuma-asento on löytynyt. Mittaa kyynärkorkeus. Pidä käsiä istuessa vartalon sivuilla. Mittaa nyt korkeus kyynärpäästä lattiaan. Pöydän tulisi olla 0–2 senttiä korkeammalla kuin mitattu kyynärkorkeus. Kun nyt asetat käsivarret työpöydälle, hartioiden pitäisi tuntua rennoilta.
  3. Näyttö säädetään, jos mahdollista. Katselukulma on optimaalinen, kun nenä on näytön yläreunan korkeudella. Hyvä katseluetäisyys erillisestä näytöstä on helppo mitata ojentamalla käsivarsi näyttöä kohti. Kun näyttö on suunnilleen käsivarren mitan päässä, katseluetäisyys on sopiva.
  4. Näppäimistö kannattaa viedä pöydän keskelle. Näppäimistön paikka on noin kyynärvarren mitan päässä pöydän reunasta. Käsien tulisi ylettyä näppäimistölle, kun kyynärvarret on asetettu pöydälle näppäimistöä kohti.
  5. Hiirtä tulee käyttää vapaasti koko kyynärvarrella. Pyri välttämään hiiren käyttöä pelkällä ranteella. Esimerkiksi paksu rannetuki yleensä sitoo ranteen paikalleen, jolloin liike on yksipuolista ja kuormittavaa.
  6. Seisoma-asennossa kannattaa huolehtia, että paino jakaantuu tukevasti molemmille jaloille. Istuma- ja seisoma-asennon välillä kannattaa vaihdella työpäivän aikana, jos mahdollista.

Hyvä asento löytyy kokeilemalla

Työpisteen säätöohjeet antavat suuntaa sopivan työasennon löytymiseen. Mika Nyberg painottaa, että säädöt ovat aina yksilöllisiä ja hyvä asento löytyy lopulta kokeilemalla.

”Tietokonetyössä ei ole olemassa selkeitä ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille. Työtehtävä ja työntekijän erityisvaatimukset määrittävät pitkälti, millainen työasento kullekin sopii.”

Ja vaikka kalusteiden säädöt olisivat kunnossa, ei paikalleen kannata jämähtää. Liian jäykkä ja kulmikas asento ei pidemmän päälle ole hyväksi. Työasennon vaihtelu ja aktiivinen tauotus ovat tarpeen.

”Työasennon on hyvä tuntua rennolta. Kukaan ei kiellä välillä lukemasta materiaaleja vaikka sohvalla tai pitämästä lyhyttä palaveria seisten”, Nyberg huomauttaa.

Kalustus kannattaa pitää simppelinä

Jotta työntekijän asettuminen työtilaan sujuisi kätevästi, työnantajan kannattaa huomioida vierailijatyöpisteiden suunnittelussa erilaiset käyttäjät.

Mika Nyberg neuvoo valitsemaan vierailijatyöalueelle kalusteet, jotka ovat mahdollisimman helposti säädettävissä erikokoisille työntekijöille.

”Yksinkertainen kalustus, jota on helppo liikutella ja säätää esimerkiksi sähköisesti, on tärkeintä.”

Esimerkkinä Nyberg mainitsee työpöydän: Sen tulisi olla helposti säädettävissä mahdollisimman ylös ja alas. Näin pöytä sopii eripituisille ihmisille ja pöydän ääressä voi halutessaan tehdä töitä myös seisten.

 

Juttu on julkaistu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä 24.8.2017.

Tutkimuksista tiedämme, että yksi keskeisistä asioista luottamuksen rakentumisen ja myönteisten odotusten kannalta on oikeudenmukainen eli reilu johtaminen.

Erityisesti epävarmoina aikoina, joihin fuusioitumiset tyypillisesti lukeutuvat, on tärkeää, että emme koe olevamme mielivaltaisen kohtelun alaisia ja että päätöksenteon prosessit noudattelevat oikeudenmukaisuuden periaatteita.

Näitä periaatteita ovat:

  1. Ole johdonmukainen. Käytäntöjen ja sääntöjen ei tulisi vaihdella ihmisten tai ajankohtien välillä.
  2. Mahdollista kuulluksi tuleminen niille, joita päätös koskee.
  3. Perusta päätöksesi mahdollisimman tarkkaan tietoon.
  4. Luo käytäntöjä, joiden perusteella tehtyjen päätösten vaikutusta voidaan seurata ja vääriksi osoittautuneita päätöksiä muuttaa.
  5. Tee päätöksiä, mutta älä hätiköiden.
  6. Kohtele toisia kunnioittavasti.

Toki työpaikkojen realiteetit, kuten esimerkiksi tarpeet viedä muutoksia läpi ripeästikin, eivät aina tee tätä tehtävää helpoksi esimiehille. Miten isossa organisaatiossa esimerkiksi toteutetaan laaja kuuleminen? Entä jos sama prosessi tuntuu toisista hätäiseltä ja toisista maleksimiselta?

Vaikka joskus voi olla haasteitakin, niin kuitenkin kannustan pyrkimään näiden periaatteiden mukaiseen toimintaan. Niitä kannattaa soveltaa muutosten johtamiseen niin hyvin kuin mahdollista, erityisesti jos tähtäimessä on luottamuksen rakentaminen ja toive, että muutos näyttäytyisi työntekijöille (myös) myönteisenä mahdollisuutena. Myönteisten odotusten tiedetään edistävän sopeutumista ja hyvinvointia.

Nämä reiluun prosessiin liittyvät periaatteet olisikin tärkeää huomioida jo muutosprosessia suunniteltaessa, jotta asioille varattaisiin riittävästi resursseja ja aikaa – vaikkakin pääsääntöisesti näiden periaatteiden noudattaminen ei maksa mitään.

Toisena teemana nostan esille työn imun, jolla tarkoitetaan työssä koettua myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa, jota luonnehtivat uppoutuminen, tarmokkuus ja omistautuminen työssä.

Työn imun on havaittu edistävän myönteisiä odotuksia tulevaisuutta kohtaan, kuten merkittävän organisaatiomuutoksen näkemistä ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana.

Tämän perusteella voidaan odottaa, että työpaikat, joissa työntekijät kokevat työn imua jo ennen muutosta, pärjäävät muutoksissa paremmin. Se korostaa työn imusta huolehtimisen tärkeyttä myös muutosten näkökulmasta.