Työsuojelu sanana ei kuulosta kovin mediaseksikkäältä, eikä se juurikaan puhuttele modernin työelämän trendien joukossa. Asiaan on varmasti monia syitä.
Työsuojelu saatetaan esimerkiksi liittää vahvasti fyysisen työympäristön vaaroihin ja tapaturmien torjuntaan. Ne ovat toki edelleen työsuojelun kovaa ydintä, mutta jo vallitseva lainsäädäntö kehottaa tarkastelemaan työtä – erityisesti työkykyyn, työterveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä – huomattavasti laajemmin.
Työsuojelu on yhdessä tehtävää ennakoivaa toimintaa.
Työsuojelupäivien teemana oli ”huolenpitoa itsestä, työkavereista välittämistä ja vastuuta työstä”. Halusimme tällä teemalla pysäyttää osallistujat ajattelemaan omaa rooliaan ja sitä, mistä tuossa roolissa ja työsuojelussa on oikeastaan kysymys.
Työsuojeluhan on pohjimmiltaan työn kehittämistä paremmaksi, ihmisen mittaiseksi. Tällöin fokukseen nousevat työpaikalla vallitseva ihmiskäsitys sekä työntekijän oma, aktiivinen toimijuus.
Monissa tapahtumassa esitetyissä puheenvuoroissa toistuivat samankaltaiset ajatukset. Mieleen jäivät erityisesti tavoitteellisuus ja sinnikkyys työn kehittämisessä sekä toiminnan ratkaisukeskeisyys.
Nämä ovat perusedellytyksiä sille, että työsuojelu on vaikuttavaa. Mutta erityisesti mieleen jäi tarve siitä, että työsuojelusta koetaan olevan hyötyä. Ja nimenomaan sekä työtä johtavat että työtä tekevät kokevat näin. Siis me kaikki!
Työsuojelu on kaikkien asia – esihenkilön johdolla.
Esitysten kautta tuli esille myös työsuojelun tietynlainen kaksijakoisuus. Yhtäältä työnantajalla on toimi- ja vaikutusvaltaa ja sitä kautta vastuu työsuojelusta. Toisaalta työn organisoinnin uudet tavat korostavat työntekijän itsenäisyyttä, kun työnantajalla ei ole enää tosiasiallista toimivaltaa vaikuttaa työolosuhteisiin tai työaikaan, esimerkiksi etätöissä.
Kysymys on terveellisen, turvallisen ja työkykyä tukevan työn edellytysten luomisesta. Siinä työntekijä ei ole enää työsuojelun objekti, vaan subjekti.
Mikä on siis työsuojeluorganisaation rooli tulevaisuuden työelämässä? Näkisin, että se on erityisesti sujuvan työn edellytysten varmistaja. Tämä rooli muodostuu kuitenkin aina suhteessa muuhun työorganisaatioon ja sen asettamiin odotusarvoihin.
Puheenvuoroissa käytettiin esimerkiksi termejä kanssakulkija, kumppani ja sparraaja. Työsuojelu tuleekin nähdä kokonaisuudessaan positiivisessa valossa. Keskeisenä ajatuksena on organisaation yhteinen matka, jota kuljetaan samaan suuntaan.
Viittaan lopuksi Työsuojelupäivien yhden puheenvuoron otsikkoon, joka kiteyttää olennaisen:
Työsuojelussa olemme työn puolella!
Sitaatit ovat peräisin Työsuojelupäivien puheenvuoroista. Työterveyslaitos järjesti tapahtuman Tampere-talossa ja verkossa tammikuussa 2024.
Kommentointi
Hyvä blogi, kiitos. Rohkenen muistuttaa, että työelämässä on paljon "vanhakantaisia" työpaikkoja, jotka tahtovat jäädä varjoon näiden trendien edetessä. Toisaalta kuitenkin edelläkävijäyrityksiä tarvitaan. Olisi vain joskus kiva nähdä analyysiä näistä perustyöpaikoista, olisikohan AVIn työsuojelulla mitään dataa näistä vaikkapa joltakin alalta? Esimerkiksi stm kysely altisteista toisti peruskysymyksiä paljon, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164865/STM_2… .
Kiitos Rauno kommentista. On totta, että esimerkit valikoituvat tällaisiin tilaisuuksiin, eivätkä sinänsä edusta keskimääräistä suomalaista työpaikkaa. Toki yritämme löytää mukaan myös pieniä organisaatioita.
Jotain osviittaa työsuojelun tilasta löytyy Työelämätieto-palvelusta, johon kootaan mm. työsuojeluviranomaisen valvontatietoa. https://www.tyoelamatieto.fi/fi/teemat/tyosuojelu
Hienoa pohdintaa. Itse olen havainnut että tuotannon työt muuttuvat koko ajan itsenäisemmiksi, organisaatiot muuttuvat kovaa tahtia. Lähiesimiehiä sekä verstaspäälliköitä ei enää edes ole. Esimiehet tekevät hallinnollisia töitä ja työntekijöistä on tullut asiantuntijoita jotka nykyisin organisoivat työt. Vastuut hämärtyvät. Kuinka työturvallisuuden käy. Tästä kaikesta seuraa vaaratekijä työturvallisuuden ulkoistamisesta HSE- organisaatiolle. Tukifunktiolle. Hartiat ovat tällöin liian kapeat ja oppi siitä että turvallisuus kuuluu kaikille vaarantuu. Tämä on syytä tiedostaa ja ottaa työpaikoilla rohkeasti puheeksi
Kiitos Ari kommentistasi. Epäilemättä työntekijöiden autonomian ja toimijuuden lisääntyminen näkyy asiantuntijatyön lisäksi myös tuotannon töissä. Onhan tehtaissa jo pitkään ollut suuntauksena organisaatioiden keventäminen työnjohtotasolta. Työpaikalla työnantajalla on kuitenkin edelleen muodollinen vastuu työn ja olosuhteiden turvallisuudesta.
Asiaa ei varsinaisesti helpota seikka, että moderneissa organisaatioissa työnjohtovastuuta ja esihenkilöiden tehtäviä on pilkottu osiin. Esimerkiksi erottamalla toiminnallisen ja hallinnollisen esihenkilön roolit toisistaan, jolloin yhdellä työntekijällä onkin tosiasiallisesti monta erinnakkaista pomoa. Kuka työnantajalle kuuluvaa työnjohto-oikeutta kulloinkin käyttää, eli kenellä on operatiivinen työturvallisuusvastuu, onkin varmasti keskustelun paikka.
Toimijuudella on merkitystä työturvallisuuden lisäksi myös työhyvinvointiin. Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia parantamalla tuetaan toimijuutta, joka tutkimusten mukaan parantaa koettua hyvinvointia. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että työturvallisuudesta on huolehdittu, kuten itsekin totesit.