Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (liuotinaineet) teollisuudesta ja ympäristöstä

Haihtuvat orgaaniset liuotinaineet ovat yleensä huoneenlämmössä nestemäisiä, mutta helposti haihtuvia yhdisteitä. Niitä käytetään mm. liuottamaan tai ohentamaan veteen liukenemattomia aineita, kuten rasvoja ja hartseja. Liuottimet voidaan jaotella kemiallisen rakenteensa perusteella alifaattisiin, alisyklisiin, aromaattisiin ja halogenoituihin hiilivetyihin sekä happea sisältäviin alkoholeihin, eettereihin, estereihin, ketoneihin, glykoleihin, glykolieettereihin ja glykolieetteriestereihin. Liuottimina käytetään myös ominaisuuksiltaan erilaisten yhdisteiden seoksia ja hiilivetyseoksia kuten liuotinbensiinejä ja moottoripolttoaineita (moottoribensiinit ja dieselöljyt).

Analyysi on tarpeen selvitettäessä työntekijöiden altistumista sekä arvioitaessa työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle mahdollisesti aiheutuvia riskejä. Orgaanisille liuotinaineille ja niitä sisältäville valmisteille voidaan altistua monilla työpaikoilla maataloudesta kouluihin. Sisäilmassa on myös pieniä määriä mm. pakokaasuista, maaleista ja pesuaineista peräisin olevia liuotinhöyryjä. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden analyysilla voidaan myös seurata saastuneen maan puhdistusta mm. huokosilmanäytteiden avulla.

Näytteenotto

Menetelmä soveltuu höyrystyvien orgaanisten yhdisteiden kuten liuottimien määritykseen esim. työpaikan ilmasta ja ympäristönäytteistä (mm. päästökaasut ja huokosilma). Ilmasta näyte voidaan kerätä aktiivisella keräysmenetelmällä pumpun avulla esim. aktiivihiili- tai silikageeliadsorbenttiin. Passiiviseen diffuusioon perustuvassa menetelmässä näyte kerätään joko 3M 3500+ tai 3520 keräimeen.

Analyysimenetelmä

Keräimestä tutkittavat yhdisteet desorboidaan liuottimeen ja määritetään kaasukromatografisesti ilmaisimena esim. liekki-ionisaatio-detektori (GC-FID), elektroninsieppausdetektori (GC-ECD) tai massaselektiivinen detektori (GC-MSD).
 
Analyysitulos kertoo työntekijöiden riskistä altistua haihtuville orgaanisille liuotinaineille. Altistuksen tasoa voidaan arvioida mm. HTP-arvojen perusteella. Saatuja tuloksia voidaan käyttää apuna myös tarvittavien teknisten torjuntatoimenpiteiden suunnittelussa.