23 § Työntekijän työstä pidättäytyminen

Työntekijän työstä pidättäytyminen edellyttää, että työn jatkaminen aiheuttaa vakavaa vaaraa joko työntekijän omalle tai muiden työntekijöiden hengelle tai terveydelle. Vakava vaara on tässä suurempi kuin työhön tavanomaisesti sisältyvä vaara. 

Vaaran todellisuutta ja vakavuutta arvioitaessa on otettava huomioon toimialan ja työtehtävien vaarallisuus sekä työtehtävien sisältö. Arvioon vaikuttavat keskeisesti myös vaaran ajallinen ja paikallinen läheisyys. 

Tämä säännös ei estä tekemästä yleiseltä luonteeltaan vaarallisiakin töitä. Sitoutuessaan tällaiseen työhön työntekijä ei voi kieltäytyä siitä vetoamalla työn yleiseen vaarallisuuteen, jos riittävistä varotoimista on huolehdittu. Toisaalta välittömästi uhkaava hengen tai terveyden menettämisen vaara oikeuttaa aina pidättäytymään työstä. 

Työstä pidättäytyminen on poikkeuksellinen toimenpide, joka tulee kysymykseen vain, jos vaara ei ole vältettävissä muilla työsuojelutoimenpiteillä. 

Vaaran arvioinnissa painottuu työntekijän oma kokemukseen ja ammattitaitoon perustuva käsitys. Työstä pidättäytymisoikeus voi syntyä myös silloin, kun vakavaa vaaraa aiheutuu puutteellisesta työnopastuksesta.

Työstä on oikeutettu pidättäytymään työntekijä, joka vilpittömän ja perustellun käsityksensä mukaan arvioi työn jatkamisesta tai aloittamisesta aiheutuvan vakavaa vaaraa itselleen tai muille työntekijöille. Työstä pidättäytyminen voi samalla ehkäistä mahdollisen vahingon syntymisen tai laajentumisen.

Jälkiarvioinnissa on otettava huomioon työstä pidättäytymiseen johtaneet tapahtumat ja ratkaisuhetkellä työntekijän käytettävissä olleet tiedot. Vaikka työstä pidättäytymisen edellytyksiä yleensä arvioidaan jälkikäteen, jolloin käytettävissä on tarkempi tieto tapahtumien kulusta ja niiden seurauksista, arviointiperusteena on oltava pidättäytymishetken tilanne. 

Työsuojeluvaltuutetun oikeudesta keskeyttää vaarallinen työ säädetään työsuojelun valvontalain (44/2006) 36 §:ssä ja työsuojelutarkastajan oikeudesta sen 16 §:ssä. 

Työsuojeluvaltuutetun oikeus työn keskeyttämiseen rajoittuu hänen edustamiensa henkilöiden työhön ja vaatii tiukemmat edellytykset kuin työntekijän oikeus pidättäytyä työstä. 

Työntekijän tulee ilmoittaa työstä pidättäytymisestä lähimmälle esihenkilölleen tai muulle työnantajan edustajalle niin pian kuin se tilanteen kannalta on mahdollista. Välttämättömät suojaus- ja varoitustoimet saattavat kuitenkin estää välittömän ilmoittamisen. 

Työstä pidättäytymisestä on syytä ilmoittaa myös työsuojeluvaltuutetulle ja kaikille niille muille, joihin työstä pidättäytymisellä mahdollisesti on vaikutuksia. 

Työntekijän yleisestä velvollisuudesta ilmoittaa työoloissa havaitsemistaan puutteista ja epäkohdista säädetään 19 §:ssä. 

Oikeus työstä pidättäytymiseen jatkuu, kunnes työnantaja on hyväksyttävällä tavalla poistanut vaaran esimerkiksi suojaamalla koneen, järjestämällä asianmukaiset suojaimet tai antamalla tarvittavat ohjeet. 

Työstä pidättäytymistilanteessa korostuu työnantajan vastuu työnteon turvallisesta jatkamisesta. Jos edellytyksistä työnteon jatkamiselle ei päästä yksimielisyyteen, on syytä ottaa yhteys työsuojeluviranomaiseen. 

Työstä pidättäytymisoikeuden käyttö tai käyttämättä jättäminen ei vaikuta työnantajan yleiseen vastuuseen huolehtia työn ja työolojen turvallisuudesta ja terveellisyydestä. 

Työstä pidättäytyminen ei yleensä oikeuta lopettamaan työtä kokonaan, vaan ainoastaan luopumaan vakavaa vaaraa aiheuttavan koneen, aineen tai työmenetelmän käytöstä. Vaarallisesta työstä pidättäytymisen aikana työntekijä on velvollinen tekemään muuta työtä. Työntekijän tulee pyrkiä siihen, että työtä voidaan jatkaa normaalisti mahdollisimman pian. 

Työstä pidättäydyttäessä on myös huolehdittava siitä, ettei työstä pidättäytymisestä aiheudu vaaraa työpaikan muulle toiminnalle tai sivullisille.  

Työntekijään ei voida kohdistaa haitallisia seurauksia, jos työstä pidättäytymistä voidaan pitää perusteltuna. Työntekijä ei ole velvollinen korvaamaan työstä pidättäytymisestä mahdollisesti aiheutuneita vahinkoja. Hän on oikeutettu saamaan palkkansa tältä ajalta. Työnantaja ei voi päättää työsuhdetta tai antaa varoitusta tällaisen työstä pidättäytymisen perusteella. 

Jos työstä pidättäytyminen ei täytä säännöksen edellytyksiä, määräytyvät seuraukset yleisten työoikeudellisten ja virkamiesoikeudellisten säännösten ja periaatteiden mukaan. Lähtökohta on kuitenkin säännöksen tarkoitus ja työntekijän mahdollisuudet arvioida työstä pidättäytymistilanne oikein. 

Jos työstä pidättäytyminen on perusteeton, tulee ottaa huomioon, että työsuhteen päättämiseen vaaditaan aina erityisen painava syy. Se on arvioitava tilanteen mukaisesti. 

Vahingonkorvaus ei voi tulla kyseeseen, jos työntekijän syyksi virhetilanteessa jää vain lievä tuottamus. Tämän tuottamuksen arvioinnissa otetaan huomioon, onko työntekijä kokemuksensa perusteella vilpittömästi ja perustellusti voinut katsoa olevansa oikeutettu pidättäytymiseen. 

Muutenkin vahingonkorvausta harkittaessa on otettava huomioon vahingonkorvauslain (412/1974) 4 luvun 1 §:n säännökset, joissa lähtökohta on korvauksen sovitteleminen. Työntekijän on korvattava kokonaan vain tahallaan aiheuttamansa vahinko. 

Työnantaja ei voi yksipuolisesti määrätä korvauksen suuruutta, vaan siitä joko sovitaan tai se ratkaistaan tuomioistuimessa.

Selvää rajaa ei voi yksiselitteisesti määritellä. Työstä voi pidättäytyä, jos vaaratilanne ylittää selvästi työn normaaliin riskiin kuuluvan vaaran. 

Vaaran vakavuutta arvioitaessa huomioidaan:  

• työn ja toimialan luonne 
• työtehtävien sisältö ja vaarallisuus 
• vaaran ajallinen ja paikallinen läheisyys.  

Vaaran arvioinnissa painottuu työntekijän oma kokemukseen ja ammattitaitoon perustuva käsitys. Työntekijällä on oikeus pidättäytyä työstä, jos hän vilpittömästi ja perustellusti kokee, että työn jatkamisesta tai aloittamisesta aiheutuu vakavaa vaaraa itselle tai muille. 

Tämä oikeus voi koskea myös tilanteita, joissa vaara liittyy esimerkiksi puutteelliseen työnopastukseen tai ammattitaitoon. Lisätietoa työntekijälle annettavasta ohjauksesta: 14 § Työntekijälle annettava opetus ja ohjaus.

Työstä pidättäytymisen ymmärtäminen on osa työntekijän ammattitaitoa ja käsitystä työn riskeistä. On monia toimialoja, joissa työtehtävä tai muu turvallisuuden osa-alue ajaa työturvallisuuden edelle tai on tavoitteiltaan ristiriidassa sen kanssa.

Turvallisuusaloilla joudutaan väistämättä toimimaan olosuhteissa ja tilanteissa, jotka maallikon näkökulmasta ovat erityisen vaarallisia. Hoitoalalla työtä tehdään ajoittain oman terveyden ja joskus jopa hengen uhalla, kun potilasturvallisuus on ensisijainen tavoite. 

Koska valmiita vastauksia ei useinkaan ole, on tärkeää, että mahdollisia vaaratilanteita käsitellään etukäteen työpaikalla. Kun työntekijällä on realistinen käsitys riskeistä ja siitä, mitä häneltä odotetaan ja mikä on inhimillisesti katsoen järkevää tai mahdollista, hän voi tehdä perustellun ja turvallisen valinnan. Toisin sanoen työn riskit on arvioitu ja ymmärretty.

Työstä on mahdollista pidättäytyä niin pitkäksi aikaa kuin se työturvallisuuden kannalta on välttämätöntä. Työntekijä on velvollinen tekemään muuta työtä ja huolehtimaan, että työstä pidättäytymisestä aiheutuva haitta jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Pääsääntöisesti näissä tehtävissä ei voi pidättäytyä. On monia ammatteja ja toimialoja, joissa joudutaan toimimaan olosuhteissa ja tilanteissa, jotka maallikon näkökulmasta ovat erityisen vaarallisia, kuten poliisin ja pelastajan työ.

Tällaisessa tilanteessa työntekijän on hyvä keskustella esihenkilön ja/tai työsuojeluvaltuutetun kanssa.