Työn tuunaamista tutkimassa – tutkimushoitajat tien päällä

Matkustamista, EKG-elektrodien kiinnittämistä tutkittavan rintaan, opastamista ja datan laadun tarkistamista. Esimerkiksi sellaista on tutkimushoitajan työ.
-

Vuosi 2019 oli taas mielenkiintoinen meille Työterveyslaitoksen tutkimushoitajille. Reissujakin teimme eri puolille Suomea: Poriin, Turkuun, Ouluun ja etenkin Petäjävedelle, missä kävimme työkaverini Nina Lapveteläisen kanssa yhteensä kuusi kertaa. Nina on koulutukseltaan sairaanhoitaja, minä erikoislaboratoriohoitaja.

Suurin osa meidän työajastamme kuluu erilaisissa tutkimusprojekteissa, mutta teemme myös potilastyötä Työterveyslaitoksen Työlääketieteen klinikalla.

Petäjävesi-keikat olivat osa Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennuksella hyvinvointia ja terveyttä -tutkimushanketta. Siinä selvitetään työn imun edistämiseen tähtäävän verkkovalmennuksen vaikuttavuutta ja mahdollisia psykofysiologisia hyötyjä työntekijän sydämen terveydelle.

Meidän tehtävämme tässä projektissa oli hoitaa sykevälitallennusmittaukset maaliskuussa ennen valmennusta, heti valmennuksen jälkeen toukokuussa ja tehdä seurantamittaukset syyskuussa noin neljä kuukautta valmennuksen jälkeen.

Erikoistutkija Piia Seppälä oli projektista vastaava henkilö, asiantuntija Telma Rivinoja hoiti verkkovalmennuksen. Työterveyslaitoksesta mukana oli muitakin, esimerkiksi datojen käsittelyssä ja analysoinnissa erityisasiantuntija Maria Hirvonen ja sairaalafyysikko Jussi Virkkala.

Teimme tiivistä yhteistyötä Petäjäveden kunnanjohtajan Eero Vainion ja hallintojohtajan Anni Hakalan kanssa. Anni organisoi meille mittareiden jakoreitit ja -aikataulut sekä hoiti kaiken informoinnin kunnan työntekijöille.

Hyvä valmistautuminen auttoi

Tähän tutkimushankkeeseen oli siis rekrytoitu koko Petäjäveden kunnan henkilöstö, 268 henkeä. Etukäteen meillä ei ollut tietoa siitä, kuinka moni halusi osallistua ja keitä he olivat. Ensimmäiselle reissulle lähtiessämme laitoimme kaikki 120 mittariamme käyttövalmiiksi, pussitimme EKG -elektrodit, printtasimme suostumuslomakkeet ja mittausohjeet sekä palautuskuoret tutkimukseen halukkaille.

Olimme valmistautuneet myös tutustumalla Telman pitämään verkkovalmennukseen, jotta olisimme kartalla siitä, mitä hankkeessa seuraa ensimmäisten mittausten jälkeen. Olimme tutustuneet ajoreitteihin Petäjäveden kunnan eri työpaikkojen välillä. Selvitimme, missä sijaitsevat kunnantalo, kirjasto, palvelutalo, koulut ja päiväkodit. Käytössämme olivat Google Maps -karttasovellus ja Annilta saamamme tarkat osoitteet.

Olimme myös ottaneet selvää Petäjäveden kunnan palveluista: Missä yöpyä? Missä lounastaa? Millaisia nähtävyyksiä on? Yöpymiset järjestyivät Jyväskylästä, lounasta söimme milloin ja missä kerkesimme, kaksi hienoa kirkkoa kiersimme hätäisesti. Matkat hoituivat Työterveyslaitoksen autolla, jota Nina ajoi kelillä kuin kelillä. Kiitos siitä!

Sähköposti aiheutti yllätyksiä

Petäjäveden reissut kestivät aina pari päivää. Ensimmäisellä reissulla maaliskuussa tapasimme 160 työntekijää, jotka opastimme käyttämään Firstbeatin sykevälitallentimia ja pitämään päiväkirjaa älykännykällään kolmen vuorokauden ajan.

Vaikka olimme valmistautuneet hyvin, kaikki ei aluksi mennyt suunnitelmien mukaan. Mitä tapahtui? Emme olleet huomanneet varmistaa, että Hyvinvointianalyysi-ohjelmasta lähetetyt päiväkirjalinkit menevät perille kuntalaisten sähköposteihin eivätkä jää roskapostisuodatuksiin. Vielä saman päivän aikana kunnan IT-tukihenkilö sai muutettua kuntalaisten sähköpostiasetukset siten, että ne eivät enää blokanneet viestejämme.

Sähköposti aiheutti myöhemminkin hieman päänvaivaa, kun osa työntekijöistä ei käyttänyt työsähköpostiaan työkännykällään vaan ainoastaan työpaikan tietokoneella. Näitä säädimme toimimaan tai sovimme, että he täyttävät päiväkirjan työkoneellaan. Jotkut halusivat myös paperiversion päiväkirjasta, mihin olimme osanneet varautua. Hyvä me!

Kaikki eivät kuitenkaan muistaneet ottaa kännykkäänsä mukaan opastustilaisuuteen. Puhelimiaan osallistujat noutivat milloin miltäkin puolelta työpaikkarakennusta: luokkahuoneesta, pukuhuoneesta, laukkukaapista tai autosta parkkipaikalta. Tästä opimme, että seuraavassa vastaavanlaisessa hankkeessa haluamme olla jo infotilaisuudessa kertomassa, miten homma hoituu hyvin.

Hotellihuone toimi työhuoneena

Jännitystä mittausmatkoilla aiheutti myös se, kuinka selviydymme edellisellä viikolla käynnissä olleiden mittausten purkamisesta ja laitteiden käyttökuntoon saattamisesta seuraavaksi aamuksi hotellihuoneessa.

Mittalaite siis piti läppärillä purkaa tietyn henkilön tietoihin Hyvinvointianalyysi-ohjelmaan ja tarkistaa datan laatu. Sitten piti puhdistaa laite, ladata se ja sen jälkeen alustaa seuraavalle tutkittavalle. Lopuksi vielä merkinnät laitelistaan ja pakkaus tutkittavan nimellä varustettuun kuoreen ohjeineen.

Onneksi meitä oli kaksi matkassa ja yhteydet nettiin toimivat moitteettomasti. Yhteistyömme Ninan kanssa sujui saumattomasti. Saimme hommat hoidettua niin, että laitteiden latautuessa ehdimme käydä syömässä ja saunomassakin. Nukkumaan menimme aina ennen puolta yötä.

Tavaraa oli joka reissulla paljon: hanketta varten mittalaitteet tarvikkeineen ja pari tietokonetta, välillä kolmekin läppäriä ja yöpymistä varten omat henkilökohtaiset tavarat.

Antoisat kohtaamiset jäivät mieleen

Petäjäveden keikat olivat mielenkiintoisia, vaikkakin aika rankkoja reissuja. Oli aikaisia aamulähtöjä, tiukkoja aikatauluja, pitkiä päiviä, ajamista tai autossa istumista. Kohtaamiset useiden erilaisten ihmisten kanssa olivat kuitenkin antoisia. Jotkut jäivät ohjaustilanteista erityisesti mieleen.

Suurin osa tutkimukseen osallistujista pysyi matkassa loppuun eli syyskuun mittauksiin asti. Kaikille tutkittaville lähetimme Hyvinvointianalyysi-raportit joulukuussa, ja heillä oli mahdollisuus kysyä mittauksistaan. Jokunen soittikin. Heille annettiin myös mahdollisuus halutessaan konsultoida lääkäriä tuloksistaan.

Pari mittalaitetta jäi sille tielleen viimeisestä mittaussessiosta. Vika ei ollut Postin. Näin käy melkein aina, kun laitteita jaetaan. Esimerkiksi yhdessä projektissa käytetty mittalaite oli pudonnut laiturilla ranteesta mereen – ei löytynyt. Toisessa tutkimuksessa ollut laite löytyi tutkittavan kirpparitavaroista parin vuoden jälkeen – palautui meille.

Lisätietoja:
Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennuksella hyvinvointia ja terveyttä (tutkimushankkeen esittely)

Teksti: 
Riitta Velin

Jaa sisältö somessa!