3. Mielenterveyden häiriöt työikäisillä

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jonka seurauksena voimavarat ehtyvät. Työuupumus ilmentää pitkittynyttä epäsuhtaa työn voimavarojen ja vaatimusten välillä. Tilaan vaikuttavat myös yksilölliset tekijät.

Työuupumus ilmenee:

• voimakkaana yleistyneenä väsymyksenä (lepo ei enää virkistä eikä väsymys liity mihinkään yksittäiseen urakkaan)
• kyynistyneenä asenteena työtä kohtaan (työllä ei ole enää merkitystä)
• heikentyneenä aikaansaamisen tunteena (olen huonompi työntekijä kuin muut).

Työuupumuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa keskeisiä ovat konkreettiset muutokset siihen johtaneissa tekijöissä.

Työuupumus voi johtaa sairastumiseen, sairauden pahenemiseen ja jopa työkyvyttömyyteen. Toipuminen työuupumuksesta edellyttää yleensä työolosuhteiden, työn sekä työntekijän toiminnan ja asenteiden muokkaamista. Työuupumuksen yksilöllisiä riskitekijöitä ovat voimakas sitoutuminen työhön ja vahva velvollisuudentunto.

Masennus eli depressio on Suomessa yleisin mielenterveyshäiriö, johon sairastuu elämänsä varrella noin viidennes ihmisistä. Työssä masennus voi näkyä erityisesti väsymyksenä, ärtyisyytenä, vetäytymisenä ja vaikeutena keskittyä, saattaa tehtäviä loppuun ja tehdä päätöksiä.

Suurin osa masennusta sairastavista on mukana työelämässä.  Masennuksen keskeisenä oireena on pitkäkestoinen masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä.  Väsyneisyys, voimattomuus, liikkeiden tai mielen hidastuminen, arvottomuuden tai syyllisyyden tunteet ja ärtyneisyys ovat myös masennuksen oireita.

Masennushäiriö voi kestää yhtäjaksoisesti viikkoja tai kuukausia, joskus jopa vuosia. Masennuksen hoitomuotoja ovat psykoterapia ja lääkitys. Liikunnalla, sosiaalisella kanssakäymisellä ja työelämään osallistumisella voimien mukaan on myös hoidollista vaikutusta.

Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelokasta tai huolestunutta tunnetilaa tai sisäistä levottomuutta ja rauhattomuutta, ja siihen liittyy usein fyysisiä oireita.  Työpaikan sosiaaliset tilanteet, kuten kokoukset, julkiset esiintymiset ja työpaikkaruokailu voivat olla tilanteita, joissa ahdistus ilmenee. Myös itseen kohdistuvat vaatimukset ja ristiriitaiset odotukset työpaikalla voivat laukaista ahdistuneisuusoireilun.

Työikäisillä tyypillisiä ovat myös akuutit stressireaktiot sekä paniikkihäiriö, jonka oireita ovat muun muassa rintakivut, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne.

• Ahdistuneisuushäiriötä on useampia alaryhmiä. Niiden hyvään hoitoon voivat kuulua psykoterapia tai lääkitys ja niiden yhdistelmät.
• Paniikkihäiriöön kuuluvat paniikkikohtaukset, joiden oireita ovat sydämentykytys, rintakivut, hikoilu, vapina, hengenahdistus, tukehtumisen tai kuristumisen tunne, pahoinvointi, vatsavaivat, huimaus, pyörtymisen tunne, puutuminen, kihelmöinti, vilunväreet tai kuumat aallot. Kohtaukseen voi liittyä itsensä hallinnan menettämisen tai kuoleman pelko ja epätodellisuuden tunne. Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat mahdollisia, vaikka kyse ei olisi pitempiaikaisesta häiriöstä.
• Pakkoajatukset tai -toiminnot ovat toistuvia, väkisin mieleen tulevia ahdistavia ajatuksia tai toimintoja, jotka ovat voimakkaampia kuin liiallinen arkinen huolehtiminen. Työssä pakkoajatukset ja -toiminnot voivat haitata keskittymistä ja tehtävien loppuunsaattamista, koska ne keskeyttävät tehtävien suorittamisen ja kuluttavat psyykkistä energiaa.
• Akuutti stressireaktio on vaikeaoireinen mutta ohimenevä reaktio poikkeukselliseen stressiin. Häiriön aiheuttavan tilanteen on oltava voimakkuudeltaan poikkeuksellinen. Akuutin stressireaktion oireita voivat olla vetäytyminen, epätodellisuuden tunne ja huomiokyvyn kapeutuminen sekä työpaikalla että kotona.

Unettomuus tilapäisenä ongelmana on yleistä. Jopa 30–40 prosentilla väestöstä on joskus unettomuutta. Vuosittain 15–20 prosenttia aikuisista kokee lyhytaikaista unettomuutta.

Unettomuus alkaa usein elämänmuutoksien ja stressitekijöiden, kuten huomattavan työkuormituksen yhteydessä.

Unettomuuden oireita ovat toistuvat nukahtamisvaikeudet, vaikeus pysyä unessa, yöunien jääminen liian lyhyiksi tai huonolaatuinen uni. Pitkäkestoinen unettomuus altistaa muille mielenterveyden häiriöille.

Unettomuus on myös muiden mielenterveyden häiriöiden yleinen oire, ja pitkäaikainen unettomuus voi aiheuttaa masennusta.

Vuorotyö ja epäsäännölliset työajat aiheuttavat unettomuutta, jossa tyypillistä on väsymys ja nukahtamishäiriöt aikaisten aamu- ja yövuorojen aikana. Vuorotyöunihäiriöstä on kyse silloin, kun unettomuutta tai uneliaisuutta ilmenee vain poikkeavien työvuorojen aikana ja unen kokonaismäärä vähenee. Vuorotyöntekijöillä on enemmän unettomuus- ja väsymysoireita kuin muilla työntekijöillä. Yötyö ja varhaiset aamuvuorot eivät sovi kaikille.

Harvinaisempia työkykyyn vaikuttavia mielenterveyden häiriöitä ovat esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö tai psykoottiset häiriöt.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluu masennusjaksojen ja eriasteisten maanisten (poikkeuksellinen mielialan kohoaminen) jaksojen vaihtelu. Häiriö voi vaikuttaa merkittävästi työkykyyn, ja kausittainen vaihtelu työkyvyssä saattaa olla suurta. Toisaalta tiedetään monia henkilöitä, jotka ovat sairaudesta huolimatta menestyneet alallaan erittäin hyvin. Säännöllinen vuorokausirytmi on sairauden hallinnassa usein tärkeää, ja siihen on vaikuttavia lääkkeitä.

Psykoottisia häiriöitä luonnehtivat todellisuudentajun horjuminen, erilaiset aistiharhat, harhaluulot ja muiden näkökulmasta omituiset tulkinnat tilanteista.  Psykoottisten häiriöiden hoito on kuitenkin kehittynyttä ja lisää työssäkäynnin mahdollisuuksia.