Sattumat ovat yhä suuremmassa roolissa tämän päivän yllätyksellisessä työelämässä. Aloittaessani Työterveyslaitoksen Yhteensattumia-hankkeessa työskentelyn, tunnistin monelle tutun tunteen, kuinka onnistumiset työelämässä perustuvat usein onnekkaisiin yhteensattumiin. Kuitenkin yksittäisten sattumien palauttaminen mieleen oli haasteellista. Kun sattumiin alkaa kiinnittää tietoisesti huomiota, niitä alkaa huomata koko ajan.
Sosiaalinen media on hyvä esimerkki sattumanvaraisesta kohtaamisesta. Toisinaan verkosta löytyy ideoita, joita ei ole varsinaisesti ollut etsimässäkään. Yhteensattumia -hankkeen kyselyssä eräs vastaaja kertoo: ”Löysin Twitteriä selatessa artikkelin, jossa kuvatusta tutkimuksesta oli suoraan hyötyä asiakkaalleni toteuttamassani koulutuspäivässä.”
oinen vastaaja on törmännyt somessa työnsä kannalta hyödylliseen ihmiseen: ”Näin Twitterissä yhden twiitin eräältä henkilöltä. Sen innoittamana uskalsin lähestyä kyseistä henkilöä sellaisen aihepiirin tiimoilta, jota olin jo jonkin aikaa pohtinut, että voisiko sen osalta olla jotakin tarvetta lisäselvittelylle. Keskustelumme jälkeen sain vihreää valoa alkaa selvittelemään asiaa, jota nyt alan mahdollisesti jatkossa työstää enemmän.”
Tarve tiedolle oli olemassa, mutta tieto löytyi yllättävällä tavalla.
Millainen ympäristö tukee sattumaan tarttumista?
Digitaalisten ympäristöjen suunnittelussa on enenevässä määrin alettu kiinnittää huomiota siihen, kuinka ne voidaan suunnitella tukemaan onnekkaan sattuman tarjoamaan mahdollisuuteen tarttumista eli serenpidisyyttä. Hankalasti suuhun sopivalla serendipisyys-termillä viitataan jonkin merkityksellisen sattumanvaraiseen löytymiseen.
Digitaaliset ympäristöt tarjoavat yllätyksiä, ärsykkeitä ja tietoa, eli ne ovat hyvä maaperä serendipisyydelle. Sitä tukevia piirteitä ovat esimerkiksi:
- saavutettavuus
- monipuolisuus
- yhteyksien mahdollistaminen
- tutkiskelun tukeminen
- yllättävän tiedon esittely
- esitellyn tiedon variaatio
- poikkeavan tiedon esiin tuonti
- uteliaisuuden houkutteleminen.
Serendipisyyden yllättäviä olosuhteita ei voi kontrolloida, mutta serendipisyyttä tukevien digitaalisten ympäristöjen tarkoituksena on lisätä serendipisyyden mahdollisuutta ja havainnoinnin helpottamista. Serendipisyys on suunnittelijoille suunniteltua, mutta käyttäjille suunnittelematonta.
Annan muutaman esimerkin:
Mendeley on alusta, jolle tutkija voi koota oman aihepiirinsä artikkeleita. Alusta tarjoaa käyttäjälle artikkeleita, jotka voisivat olla kiinnostavia. Taustalla on kahden asian yhdistäminen uudella ja yllättävällä tavalla.
Serendipity Machine on oikea-aikaisuuteen ja paikkaan perustuva sovellus, jossa tavoitteena jonkun relevantin ihmisen tapaaminen kasvokkain – siis eräänlainen ”työ-Tinder”. Sovellus tekee suosituksia lähellä olevien ihmisten tapaamisesta algoritmin avulla.
Bohemian Bookshelf -sovelluksen tarkoituksena ovat yllättävät löydökset digitaalisissa kirjastoissa, kun käyttäjät voivat tutkia kirjakokoelmia vuorovaikutteisen tiedon visualisoinnin kautta.
Syyskuussa 2018 käynnistyneessä Työsuojelurahaston rahoittamassa Yhteensattumia -tutkimushankkeessa etsimme onnekkaiden yhteensattumien paikkoja asiantuntijatyöpaikoilla ja kehitämme työpaikkojen valmiuksia uudistua tarttumalla sattuman tuomiin mahdollisuuksiin.
Kommentointi