Työpaikoilla on lukuisia ohjeita, joissa määritellään, mikä on laadukas palvelu tai tuote tai miten sellainen luodaan. Työn tekemistä ohjataan ja ohjeistetaan monin tavoin.
Laadukkaasta päätöksenteosta, erityisesti työturvallisuuteen vaikuttavasta, löytyy harvemmin ohjeistusta. Varsinainen päätöksenteko tapahtuu kasvotusten, sähköposteissa ja puhelimessa. Päätöksenteko ja päätökset eivät näy tai ne piiloutuvat erilaisissa ohjeissa ja asiakirjoissa rivien väliin.
Päätöksenteon kehittäminen edellyttää oppimista. Oppiminen edellyttää aiempien päätösten tarkastelua ja arviointia.
Erityisen haastavaa arvioinnista tekee se, ettei ole yhteistä, selkeästi kirjattua käsitystä siitä, mitä päätöksenteolla tavoitellaan tai millainen hyvä päätös on. Arviointiin tarvitaan myös tieto, milloin, mistä ja mitä on päätetty.
On vaikea verrata, jos vertailukohtaa ei ole. Periaatteiden ja ohjeistuksen puuttuessa vaikeutuu myös uusien työntekijöiden – erityisesti esihenkilöiden – perehdyttäminen ja työssä onnistuminen. Onhan päätöksenteko heidän työtään.
Tehtyjä tai tekemättömiä päätöksiä tarkastellaan usein vasta sitten, kun jotain ikävää on sattunut. Olisiko hyvän sään aikana syytä pohtia ja kirjata ylös näitä asioita:
- Mitkä ovat turvallisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä?
- Mitkä tekijät vaikuttavat laadukkaaseen päätöksentekoon työpaikalla?
- Kuinka opitaan hyväksi päätöksentekijäksi?
Päätöksentekoon ei voi antaa yleispätevää ohjetta tai kaavaa. Usein yksinkertainen on kaunista. Päätöksentekoa voi ohjata yksi periaate tai lause. Eräs esihenkilö kertoi evästävänsä vaativassa työympäristössä toimivia alaisiaan:
"Tee päätös aina turvallisuus edellä, niin silloin kaikki onnistuu."
Lisätietoja:
Resilientin organisaation päätöksenteko – ResData (Työterveyslaitoksen tutkimushankkeen esittely)
Kommentointi